Apua kaivataan, törkeän huolissani ystävästä!!
Minulla on ystävä jonka olen tuntenut pienestä asti. Hän on aina ollut ylipainoinen, ihan pienestä asti. En tarkkaa tiedä miksi enkä ole ikinä kysynyt, sen tiedän että hänellä on reuma. Olemme nyt molemmat vähän päälle kaksikymppisiä ja nyt tilanne on räjähtänyt käsiin. Oikeastaan huomasin sen vasta eilen ensimmäistä kertaa kunnolla, että ystäväni todella tarvitsee apua.
Olimme eilen keskustassa shoppailemassa. Ystäväni ei jaksanut kantaa laukkuaan, minä tarjouduin kantamaan.
Hän hengästyi pienestäkin kävelystä, liikuimme siis kahden ostoskeskuksen välillä, jotka ovat tien toisella puolella toisistaan.
Hänen piti kokoajan pysähtyä hengittämään taikka muuten vain istumaan kun ei jaksanut liikkua ostoskeskuksessa.
Kenkäkaupassa hän ei kertakaikkiaan saanut kenkiä jalkaan istualtaan, kun koitti niitä sovittaa. Kun en ei "ylettänyt" saamaan niitä kunnolla jalkaan.
Minä sitten "pelastin"' tilanteen ja autoin häntä.
Minusta tuntui todella pahalta kun näin kuinka muut ihmiset nauroivat hänelle kun hän ei katsonut. Toiset osoittelivat ja kuiskivat, eli oli aivan selvää ketä siinä pilkattiin.
Ystäväni halusi myös jatkuvasti istahtaa johonkin kahvilaan. Ja joka paikassa syödä. Ja niinkuin muuallakin,'myös kahvilassa sai osakseen todella halveksuvia katseita.
Tiedän että ystävälläni on todella epäterveelliset elintavat, on oikeastaan aina ollut, mutta luulen että hän ei ehkä aivan hahmota omaa tilannettaan. Hän on n. 160cm pitkä ja yli 100kg, sen tiedän koska on itse kertonut. En ole kysellyt.
Miten voin auttaa häntä? Minua surettaa katsoa kun ihminen ei oikeasti jaksa kävellä pientä matkaa hengästymättä yms. Hän on minulle todella rakas, yksi parhaimmista ystävistä. En halua että hänen sydämensä tai nivelensä pettävät yms.
Tuntuu vain niin pahalta.
Mitä minä voin tehdä, onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Pelkään että ystäväni on pian siinä kunnossa ettei oikeasti jaksa nousta sängystä ylös.
Ja provon huutelut voidaan kohdistaa muuaalle, tässä on rakkaan ystäväni terveys kyseessä. Enkä tiedä miten voin auttaa mutta koen että jotain on tehtävä.
Kommentit (11)
Herraisä. Kyllä se olisi vakavasti aika hakeutua lääkäriin ja ravitsemusterapiaan
Siis syökö se joka päivä jotain ihan roskaa vai?
Vierailija kirjoitti:
Siis syökö se joka päivä jotain ihan roskaa vai?
Käsittääkseni kyllä. Olemme lähes joka päivä tekemisissä ja jos ei syl "roskaa"'niin käyttää mielettömät määrät rasvaa ja sokeria ruokiin. Esim jos hän syö rahkaa ja ananasta, niin kaataa sinne sekaan järjettömät määrät sokeria.
~ap
Olen itse 162cm ja paino 125 kg, ja ikää eläkeläisen numeroissa. Mutta kaiken jaksan tehdä itse, käydä kaupat, kiivetä raput, siivota, pukea kengät, kävellä niin pitkälle kuin tarvitsen. Ystäväsi huono kunto johtuu muusta kuin kiloista, pitäisi kyllä mennä kunnolla tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 162cm ja paino 125 kg, ja ikää eläkeläisen numeroissa. Mutta kaiken jaksan tehdä itse, käydä kaupat, kiivetä raput, siivota, pukea kengät, kävellä niin pitkälle kuin tarvitsen. Ystäväsi huono kunto johtuu muusta kuin kiloista, pitäisi kyllä mennä kunnolla tutkimuksiin.
Olen samaa mieltä että varmasti on muutakin vikana kuin kilot, siinä olet oikeassa . Ystäväni ei siis liikuntaa harrasta missään muodossa, ei edes kauppaan kävele (lähin kauppa alle 200metrin päässä.)
~ap
Tunnistin vuodatuksesi provoksi virkkeestä: Ja niinkuin muuallakin,'myös kahvilassa sai osakseen todella halveksuvia katseita.
Se halveksunta on vain sinun päässäsi. Todellisuudessa kukaan ei katso 160 cm/100 kg naista mitenkään erikoisesti, koska sellaisia tulee vastaan koko ajan.
On tietysti ikävää, jos ystäväsi on vaikea liikkua tai hänellä on hengenahdistusta, mutta se on hänen ja lääkärin välinen asia. Hän saattaa mässäillä herkuilla, mutta sinä mässäilet hänen ahdingollaan. Hän tarvitsee parempia ystäviä.
Tuossa kirjoituksessasi tuli jo itseasiassa monta hyvää poittia, joista voit työstää asiaa eteenpäin. Alkuun voisit kertoa hänelle huolestasi ja korostaa nimenomaan sitä, että hän on rakas ystäväsi, etkä halua, että hän sairastuu vakavasti. Sen jälkeen voit häneltä kysyä, onko hän itse missään vaiheessa ajatellut elämäntapojen muuttamista ja kertoa, että jos on, haluaisit kovin mielelläsi auttaa ja tukea. Ja kysyt sitten ystävältäsi, miten hänen mielestään parhaiten voisit apuna ja tukena olla. Voit vaikka ehdottaa yhteisiä kävelylenkkejä tai että opettelette yhdessä tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa. Tai tarjoutua henkiseksi tueksi eli sinulle voi aina soittaa ja jutella, jos tulee vaikeuksia uusien elämäntapojen kanssa.
Lääkäriin olisi syytä mennä. Voi olla taustalla vaikka hoitamatonta kilpirauhasen vajaatoimintaakin, joka on autoimmuunisairaus. Reuma on myös sellainen. Jos on yksi ai-sairaus, niitä saattaa olla tai tulla useampiakin. Reuma saattaa myös joskus olla hoitamattoman kr vajaatoiminnan oire. Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa myös joskus puhjeta mm. huonojen elintapojen, puutteellisen ravinnon, eri puutoksien (rauta, jodi, seleeni, sinkki...), muiden hormoniongelmien ym. takia. Huonosti toimiessaan se voi jopa vaikuttaa sydämen toimintaan ja lisätä astmariskiäkin. Noista oireista tuli mieleen nimittäin sydämen ja astman mahdollisuuskin?
Liity fb-ryhmään kilpirauhanen ja kokonaisvaltainen hoito (tai jotain tuonne päin sen ryhmän nimi oli).
Lääkitys voi turvottaa ja ampua ruokahalun aivan uudelle tasolle. Minulla oli nuorempana kortisonilääkitys (muiden lääkkeiden ohella) reumaan ja turposin kuin pullataikina. Noin 10 vuotta sitten sain uuden lääkityksen ja laihduin 30 kiloa melko lyhyessä ajassa. Nyt olen pysynyt normaalipainossa ja niveletkin ovat siinä kunnossa, että voin harrastaa liikuntaa. Jos ystävälläsi on kipuja ja liikehtiminen on sen takia haastavaa tai ei pysty liikkumaan juuri ollenkaan? Paino on kyllä saatava alas, koska reuma + ylipaino on nivelille aika huono yhdistelmä. Lisäksi säännöllinen kevyt liikunta pitää nivelet ihan ok kunnossa, jos lääkitys vaan on kohdillaan. Tuo on aika ikävä negatiivinen kierre, jos nivelet ovat kipeinä kipeinä, lääkitys on väärä ja paino nousee. Jotenkin se kierre on saatava poikki ja ehkä toimivampi lääkitys saattaisi olla avainasemassa. Painonhallinta helpottuu, kun ruokahalu normalisoituu ja pääsee liikkeelle.
Vie se lenkille