Armeijaan menevien äidit: Miltä tuntuu, kun lapsenne on jo sotaikäinen.
Kannatan armeijaa ja asepalvelusta. Vaikea vaan tajuta oman lapsen olevan jo riittävän vanha sotimaan, jos sota syttyy. Siis on mahdollista joutua vihollisen kanssa aseelliseen lähitaistelutilanteeseen.
Hän kuitenkin tuntuu niin nuorelta ja maailmaa kokemattomalta vielä. Tähän asti on vanhempana tottunut varoittamaan kaikesta vaarallisesta
Mitä ajatuksia muilla äideillä on?
Kommentit (24)
(Frans Eemil nobelisti) Sillanpään tunnetusta marssilaulusta: "tapa tuttu jo taattojen nyt on hoidossa poikasten... kumpujen kätköstä mullasta maan isät katsovat poikiaan."
Eli kukin vuorollaan pitää rajoista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko muille yhtään kiusaus sanoa, että älä mene, jotta henkikulta ei vaarannu, mutta eivät tokikaan niin tee?
Demokratiassa tästä asiasta päättäminen on ihan meidän kaikkien vastuulla. Se on niin helppoa olla lähettämässä joku sotaan taistelemaan niin kauan kun se ei kosketa omaa lähipiiriä.
Jatkosodassa kuoli ikäryhmistä eniten 21 vuotiaita. Sodissa sotilaiden keski-ikä on yleensä vähän yli kaksikymmentä vuotta. Sanonta siitä miten vanhat miehet lähettää nuoria kuolemaan on pelottavan lähellä totuutta.
Kukin NATO vuorollaan pitää rajoista huolta.
Suosittelen pojalleni ettei ollenkaan mene kutsuntoihin.
Maksan sakot ja sillä armeija käyty huomaamatta.
Pojalla taatusti parempaakin tekemistä kuin kasarmiloisten työllistäminen.
Ei Nato huolehdi rajoista me eikä armeijasta välty sakot maksamalla. (Saati sodasta)
Maanpuolustustahto on heikentynyt, kun osa kokee eliitin syrjäyttäneet osan.
Siis jos oot pitkäaikaistyötön ja terveyspalvelut menee yksityisiksi (joihin köyhällä ei oo varaa) ja siitä hyötyy niiden osakkeenomistajat, niin ei huvita sotimaan lähteä.
Kun Sipilä kumppaneineen häärää, niin käydä ei koe yhteiskuntaa niin puolustamisen arvoisena.
Luonnollinen ja itsestäänselvä asia. Ei herätä sen kummempia tunteita.
Kun poika oli rakot jalassa kävellyt kaksi vuorokautta nukkumatta 80 km lepäämättä, eväinä ja juomina vain ne mitkä oli itse pakannut mukaan ja kantanut, 40 kg rinkka selässä ja oli hengissä vielä matkan päätteeksi ja soitti että on kunnossa, niin itkin kyllä ihan hysteerisenä.
Poika olisi halunnut lyhyen komennon että olisi päässyt jatkamaan kesätöitä, mutta joutui RUK:iin.
Äidille elämän kauheinta aikaa, pojalle elämän parhaimmat ajat. Hän sai hienon kirjan palvelusajasta jossa on RUK:laisten kuvia erilaisissa tilanteissa ja harjoituksissa. Noita järkkymarsseja pelkäsin ja välillä pojat olivat unen puutteesta niin sekaisin että melkein kaikki näkivät jo näkyjä unen ja valveen rajamailla.
Mutta olen ylpeä reservi-upseeristani. Ja hän on myös. Luojan kiitos se on ohi!
Vierailija kirjoitti:
Kun poika oli rakot jalassa kävellyt kaksi vuorokautta nukkumatta 80 km lepäämättä, eväinä ja juomina vain ne mitkä oli itse pakannut mukaan ja kantanut, 40 kg rinkka selässä ja oli hengissä vielä matkan päätteeksi ja soitti että on kunnossa, niin itkin kyllä ihan hysteerisenä.
Poika olisi halunnut lyhyen komennon että olisi päässyt jatkamaan kesätöitä, mutta joutui RUK:iin.
Äidille elämän kauheinta aikaa, pojalle elämän parhaimmat ajat. Hän sai hienon kirjan palvelusajasta jossa on RUK:laisten kuvia erilaisissa tilanteissa ja harjoituksissa. Noita järkkymarsseja pelkäsin ja välillä pojat olivat unen puutteesta niin sekaisin että melkein kaikki näkivät jo näkyjä unen ja valveen rajamailla.
Mutta olen ylpeä reservi-upseeristani. Ja hän on myös. Luojan kiitos se on ohi!
No, nyt on vasta ohi turvallinen armeijakoulutus Entä ajatus siitä, että mahdollisesti tulee sota, jossa on tietty kuolemanvaara ja olot tuota heikommat?
(kaverini poika sai armeijassa 2 kertaa keuhkokuumeen. Ei sekään mukavaa ollut.)
Kiitos tähänastisista vastauksista Ajattelin aloituksessa lähinnä sitä, että mitä ajatuksia herättää se, että poikanne voi jo heti alokaskoulutuksen jälkeen joutua sotaan, jos sellainen sattuu syttymään.
Itselläni tuo tuntuu vaikealta ajatukselta. Toki siksi, että poika on rakas, mutta myös siksi, että tuntuu niin kovin nuorelta ja kokemattomalta vielä. Siellä kun täytyy pystyä ehkä tappamaan ihminen lähietäisyydeltä ja voi tulla itsekin tapetuksi.
Täytyy myös todeta, että harmittaa, että osa lusmuilee ja menee sivariin. Minusta se ei ole oikeudenmukaista, että armeijan voi välttää muuta kuin kunnollisista terveyssyistä.
Sodan käyneet miehet inhosivat sodan jälkeen sellaisia, jotka välttelivät armeijaa. (esim Jehovan todistajat eivät olleet sodassa)
Vanhemmissa ikäluokissa oli miehiä, joiden työ oli niin tärkeää yhteiskunnan kannalta, että eivät menneet sotaan. Se oli ok. Ja ne olivat jo aika vanhojakin yleensä.
Ap
Pari vuotta vielä onneksi on aikaa. Oma isoisäni oli vapaaehtoisena talvisodassa, hädin tuskin siis 17-vuotiaana, ja tuntuu kauhealta ajatellakaan mitä kaikkea hän on siellä joutunut noin poikasena kokemaan.
Käsittämättömältä tosiaan tuntuu, että jotkut meni vapaaehtoisina sotaan jo nuorempina.
Isoenoni oli syyttömänä punaisten vankileirillä 17-vuotiaana ja tietty kuoli sinne, kun ei pystynyt pitämään puoliaan aikamiehiä vastaan, kun ruokaa oli liian vähän. (oli Tampereen valloitusta piilossa perheen taloyhtiön saunassa ja tulkittiin väärin perustein punaiseksi)
Ennemmin olisin syvästi häpeissäni siitä, jos lapsella on niin kertakaikkisen kehittymätön ja vajavainen ajatusmaailma vielä tuossa iässä, että ihan oikeasti valitsee asepalveluksen. Huonoin diili ikinä. Ei kotimaa ole koskaan hengen veroinen. Niin ihmeellistä maata ei tässä maailmassa ole ainuttakaan, eikä tulekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin olisin syvästi häpeissäni siitä, jos lapsella on niin kertakaikkisen kehittymätön ja vajavainen ajatusmaailma vielä tuossa iässä, että ihan oikeasti valitsee asepalveluksen. Huonoin diili ikinä. Ei kotimaa ole koskaan hengen veroinen. Niin ihmeellistä maata ei tässä maailmassa ole ainuttakaan, eikä tulekaan.
Hän tai lapsensa joutuisivat sitten valloittajamaan armeijaan se ei sitten oliiskaan noin helppo kuin Suomessa puoli vuotta ja monet viikonloput kotona
NATO on ylivoimainen vaihtoehto.
Suosittelen pojalleni ettei ollenkaan mene kutsuntoihin.
Maksan sakot ja sakoilla armeija käyty..
Pojalla taatusti parempaakin tekemistä kuin kasarmiloisten työllistäminen.
Ihmisillä on kaikenlaisia luuloja mielipiteistään. Kuten, että ne olisivat omia. Sotapropaganda vaikuttaa edelleen.
Ei tuntunut hyvältä silloin 1995 kun poika sinne meni, eikä olisi sitä pitänyt sinne laittaa. Sitä ei koko juttu kiinnostanut alkuunkaan, mutta meni kumminkin, ettei tarvinnut mennä pitkään siviilipalvelukseen. Kaikki lomat meni kotona kirjaimellisesti nukkuessa ja itkiessä ja palvelus päättyi noin kahden kuukauden jälkeen siihen, kun yritti tappaa itsensä kasarmin vessassa viiltämällä itseltänsä ranteet ja kaulavaltimon auki. Voin kyllä sen sanoa, että jos vähänkään epäilyttää, niin älkää niitä poikianne laskeko sinne missään tapauksessa.
Kohta puolet miespuolisesta ikäluokasta jättää kasarmipelleilyn väliin.
Vaisista ikäluokan idiootit menee jakamaan tavaraa kasarmille.
On liitettävä Natoon, jos maanpuolustustahto murenee. Samalla on pakotettava suurin osa käymään armeija. Kummallista lepsuilua Suomessa. Ihan liian lyhyt aika ollaan palveluksessa muutenkin
Sota jos Suomeen tulee, se koskettaa jokaista. Kaikki pienimmästä vauvasta vanhimpaan mummoon ovat sotaikäisiä. Pojat ovat sentään tekemässä jotakin, että kotona vältyttäisiin pahimmalta.
Tuleeko muille yhtään kiusaus sanoa, että älä mene, jotta henkikulta ei vaarannu, mutta eivät tokikaan niin tee?