Tilanne mökillä on kärjistynyt - isoisä alkoi itkemään kun pojanpoika ei mene armeijaan
Poika sai vapautuksen lievästä masennuksesta. Isoisä kuuli tästä kun ohimennen keskustelu ajautui armeijaan ja poika ylpeili tällä vapautuksella. Isoisän oma isä oli kaatunut sodassa ja aihe on hänelle todella arka. On jotenkin todella kiusallista nähdä kun vanha mies itkeä pillittää ja sanoi pojalleni ettei ole enää hänestä ylpeä. Poika vain ärähti isoisälleen ettei asia kuulu hänelle.
Kommentit (76)
Taas? Viimeksi se itki jostain synttärilahjasta. Herkkä mies.😓
Totta tai ei niin nautin tosta vanhan ukon reaktiosta 😂
Niiden pitää tajuta että maailma on muuttunut.
Lievästä masennuksesta ei kyllä vapautusta saa.
Provo?
Jos poika saa armeijasta vapautuksen masennukseen vedoten ja ylpeilee tällä ja sitten kehtaa isoisälleen ärähtää tuolla tavalla, niin siinä on mennyt kasvatus harvinaisen kovasti pieleen. Toivottavasti ette sukulaisina vaan kohotelleet olkianne, että asia on ihan ok...
Vierailija kirjoitti:
Lievästä masennuksesta ei kyllä vapautusta saa.
Provo?
Se näyttelijä Riku Nieminenkin sai tuosta samasta. Googleta vaikka. Voi olla ihan totta.
Vapautuksen voi saada vaikeista mielenterveyden häiriöistä. Muuten sitten sivariin, jos tuntuu, että mieli on alakuloinen ja ei kestä armeijaa.
Kyllä sen vapautuksen voi saada nykyään lievemmästäkin masennnuksesta, esim. mielialalääkitys saattaa olla este.
Juttele isoisän kanssa, rauhassa. Kerro mikä on tilanne nykyään, ota esiin lukuja, kuinka iso (pieni) prosentti nuorista enää käy armeijan. Jne.
Ja sitten juttelet rauhassa myös pojan kanssa. Että asia on ihan ok, mutta että isoisäm iän ja taustan huomioiden ei paljon juttelisi eikä missään nimessä ylpeilisi tällä asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievästä masennuksesta ei kyllä vapautusta saa.
Provo?
Se näyttelijä Riku Nieminenkin sai tuosta samasta. Googleta vaikka. Voi olla ihan totta.
Riku Nieminen voi sanoa naistenlehdissä mitä tahansa. Lievä masennus ei riitä C-papereihin. Taustalla on ehkä esim. kahdensuuntaista mielialahäiriöitä, vakavaa ahdistuneisuutta tms.
Vierailija kirjoitti:
Sodan tullessa olen valmis puolustamaan perhettäni, enkä lähde tappamaan syyttömiä ihmisiä sotaan vaikka laitettaisiin narunjatkoksi.
Voi tätä nykyajan itsekkyyden määrää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä mies se on joka itkee?
Oikea mies.
Toisaalta isoisän isä kaatui sen puolesta, että saamme elää maassa, jossa heikoimpia ei pakoteta palvelukseen.
No se on tosiaan pojan oma asia ja jos isoisän ylpeys on yhdestä 6kk reissusta kiinni niin ei sellaisella ylpeydellä mitään tee.
Jotenkin yleensä odotan enemmän ihmisiltä joilla on vuosikymmenten elämänkokemus mutta kuten tästä nähdään, usein se ikä ei ole tuonut riittävästi uutta ja sitten tulee tuollaisia teinityttömäisiä pillittäviä vanhuksia.
No miten vaan, sovitte asianne siellä suvun kanssa mutta kyllä komppaan tässä poikaa. Armeijaan meno on pojan asia ja isoisän traumat ovat isoisän traumoja. Ei niin että poika elää vanhan miehen unelmien mukaan mutta vanha mies ei selvitä omia traumojaan.
Nyt alkuun sanoisin että pullamössö pois isoisän ruokalistalta ja jotain vahvistavaa tilalle. Huolehtikaa isästänne ennen kuin joudutte hamekangasta ostamaan!
Oma isäni oli sodassa ja menetti veljensä myös sillä reissulla. En usko, että kukaan täyspäinen saman kokenut haluaisi jälkeläisilleen mitään armeijaan liittyviä kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos poika saa armeijasta vapautuksen masennukseen vedoten ja ylpeilee tällä ja sitten kehtaa isoisälleen ärähtää tuolla tavalla, niin siinä on mennyt kasvatus harvinaisen kovasti pieleen. Toivottavasti ette sukulaisina vaan kohotelleet olkianne, että asia on ihan ok...
Eiköhän nyt ole vähän myöhäistä enää ruveta ikämiehen kasvatuksen perään huutelemaan? Isä jäi rintamalle niin kai sitä vähän epävakaaksi itkupilliksi kasvaakin. On ihan asiallista että isoisä hoitaa traumansa itse eikä käy niitä teinipojan elämän kautta läpi mutta ennen vanhaan ei osattu hoitaa ihmisiä ja nyt on vähän myöhäistä.
Moni vanhus, varsinkin mies, on suomessa velliperse ja mieslapsi vielä elääkkellä. Sittenpähän on, sitä varten tämän miehen isä taisteli että velliperseetkin saa pillittää. Sen takia itsekin reserviin kuulun.
Mä ottaisin mieluummin tuollaisen reaktion kuin sen, mikä omalla isälläni oli kun poikamme pienenä lapsena (alle kouluikäisenä) totesi että ei halua armeijaan. Poika ei edes kunnolla tiennyt mikä armeija on, ajatteli varmaan sotaa. Isäni nimittäin läimäytti avokämmenellä poikaa naamaan. Arvatenkin lähdimme pois. Asiasta ei ole tuon jälkeen puhuttu. Mitä nyt äitini itki että tulemmeko enää koskaan heille kylään kun isä on noin arvaamaton (en tiedä isän koskaan lyöneen ketään muuta).
Asiasta on nyt n. 10 v. Saa nähdä miten käy kun asia tulee ajankohtaiseksi. Vähän jännittää. Poika ei vielä ole tehnyt päätöstä armeijan suhteen.
Munkin isoisäni itki, kun kuuli, että mieheni ja poikani on molemmat vapautettu palveluksesta.
Itki helpotukseesta, itse sotaan poikasena joutuneena ja sen kokeneena. Ei sanonut mitään muuta kuin että "onpa hyvä", kun halasi lapsenlapsenlastaan.
Onpa huonot käytöstavat pojalla ja sinulla. Sua nolottaa, kun vanha mies "itkeä pillittää" ja poikasi ärähti vanhukselle "ei kuulu sinulle"
PROVO
Pari pointtia:
-isoisä ei ole itse sotaveteraani, joten nielkööt pettymyksensä
-kriisi/sota-ajan mahdollisesti koittaessa ei ole enää suurta merkitystä kuka on joskus käynyt intin ja kuka ei, kaikki työikäiset voidaan poikkeusoloissa määrätä erilaisiin tehtäviin, mukaan lukien aseellisiin, tätä eivät kaikki sivaritkaan oikein tajua.
Poikasi on oikeassa. Asia ei kuulu isoisälle