Miehen sukulaislapsi

Miten ajattelit pärjätä elämässä jos yks pentu häiritsee noin paljon

Harmillista :( koitas jaksaa vaan ja jatka elämääsi

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ollut ongelmia myös muualla, jossa on muita ihmisiä. Myös heitä nimitellyt ja julistanut kovaan ääneen ettei pidä kyseisestä henkilöstä ja hänen olisi parempi pysyä kaukana tai tulee potkimaan tms. Itselläni ei ole tapana lähteä kasvattamaan toisten lapsia ja koska kyseessä lapsi/perhe jota olen nähnyt n. Kolme (3) kertaa suhteemme aikana niin en todellakaan rupea taistelemaan tuntemattoman lapsen kanssa. Kuullema ei yleisesti käyttäydy niinkun käyttäytyy minulle mutta silti korvaani särähti tämä "on ollut muulloinkin ongelmia". Ja kyllä, osaan käydä kaupassa yksin ilman miestäni ja KYLLÄ siellä ihmiset puhuu minulle ja välillä joku saattaa joku sanoa että mene pois tieltä tai muuta, joskus jopa törkeyksiä huudella. Jolloin KYLLÄ osaan sanoa vastaan jos asian koen tarpeelliseksi. Harmittaa vain kovasti että miten tämä kyseinen riiviö rupeaa hyppimään aikuisten silmille, aiheuttaen minulle ja varmasti monelle muullekin ihmiselle noloja tilanteita tai huonoa mieltä. Vaikka olenkin aikuinen, minulla on myös oikeus tunteisiin. Mieheni ei asiasta välitä kun olen maininnut etten pidä lapsesta, tai jännittää sukujuhlat tai vierailu heidän luona (joita on nyt vähälle aikaa tulossa aika paljon). Vanhemmat eivät sano lapselle tilanteessa mitään, vaan myöhemmin saattavat kuiskata lapselle että nyt nuo on niitä sinun omia höpsöjä juttuja. Ap

Lapsellako ei saa olla oikeutta tunteisiin?

Lasten suusta kuullaan totuus, sanoo vanha sananlasku. Miehen suku on samaa mieltä kuin lapsi eli heille sinä olet tyhmä, syystä tai toisesta. Olet tavannut lapsen noin 3 kertaa ja sinulla vaikuttaa olevan aika vahvoja mielipiteitä heistä. Lapsi ei ole hyppinyt aikuisten silmille, hän on vain kertonut mielipiteensä sinusta. Sinä et ole samaa mieltä ja kykenet aikuisena loukkaantumaan näköjään aika isosti yhden pienen lapsen sanomisista.

Vähän vaikea uskoa, että lapsi ottaisi jonkun silmätikuiseen inhoamismielessä, ellei siihen muka ole mitään syytä. 

En ole ainakaan törmännyt koskaan tuollaiseen ilmiöön. Joko olet omalla käytökselläsi aiheuttanut luotaantyöntevyytesi tai lapsi on manipuloitu tehokkaasti jonkun toisen taholta. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea uskoa, että lapsi ottaisi jonkun silmätikuiseen inhoamismielessä, ellei siihen muka ole mitään syytä. 

En ole ainakaan törmännyt koskaan tuollaiseen ilmiöön. Joko olet omalla käytökselläsi aiheuttanut luotaantyöntevyytesi tai lapsi on manipuloitu tehokkaasti jonkun toisen taholta. 

Noh, hieman itse mietin miten olen aiheuttanut hänelle tämän tunteen. Näin ensimmäisen kerran ja hän katsoi ensimmäisen tunnin minua hiljaa, itse hymyilin kun hän pyöri ympärillä ja kun alkoi leikkimään seurasin välillä leikkejä kun puhe siirtyi lapseen. Niinkuin kaikki aikuiset tekee sitä kun lapsesta puhutaan silloin sitä katsotaan. Jostain syystä hän vaan ei minusta pitänyt ensimmäiselläkään kertaa vaan alkoi nimittelemään. Jota jatkui koko kyläreissun ajan, toki ei koko aikaa mutta aina kun hän sattui muistamaan otti minut silmätikuksi. En pidä muutenkaan huomion keskipisteenä olosta niin nämä hetket ovat minulle hirveitä, varsinkin kun ensimmäinen kerta kun tapaan koko perheen.

Mutta näitä teidän kommentteja lukiessa tosin vaan vahvistuu se tunne että en minä ole tahallaan aiheuttanut tätä reaktiota hänessä, hän on vain riiviö ja en tiedä onko jokin muukin taustalla. Tottakai minulla on vahva mielipide lapsesta tai kestä tahansa joka hyökkää minua vastaan ja jatkaa käytöstään joka kerta kun nähdään. Ulospäin en tätä ole AINAKAAN OMASTA MIELESTÄNI näyttänyt, vaan ollut mahdollisimman oma itseni. Viime kerralla vietin hetken aikaa lapsen kanssa, pienen hyväksynnän sain mutta oli hän vähän arvaamattoman oloinen silti. Ehkä nuo tilaisuudet ylipäätään vähän villitsee kun ympärillä on paljon ihmisiä ja tietää että kun vähän hassuttelee niin kaikki huomaa? Sitten on uusi ihminen jota ei ole nähnyt niin pitää testata.. En tiedä sitten. Toivottavasti jatkossa välit myös tähän riiviöön paranee, tai sitten ei. Se jää nähtäväksi

Ap

Siis minkä ikäinen olet???

Tuossa tilanteessa minä jäisin todellakin oikein tuijottamaan lasta, puhumatta mitään, ja nauttisin siitä, kun jonkun huonosti kasvatettu kakara saisi nolon tilanteen aikaiseksi. Vähän ajan kuluttua toteaisin, että jos minä olisin aikoinani puhunut aikuisille yhtä rumasti, olisin saanut vanhemmiltani selkään. Seuraavan kerran kysyisin vanhemmilta, onko tuo lapsi aina tuollainen vieraille aikuisille. Ja lapsen julistaessa minulle, että ei tykkää minusta, sanoisin että ei tarvitsekaan. En todellakaan alkaisi mieltäni pahoittamaan jonkun huonotapaisen kakaran takia, ja antaisin myös hyvin selvästi vanhempien ymmärtää, että heillä on huonotapainen lapsi. Vanhempienhan tässä pitäisi nolostua, itseäni ainakin hävettäisi valtavasti, jos omat lapsemme olisivat möläytelleet tuollaista vieraille.

Äitinä en tahtoisi lapseni käyttäytyvän noin. Vaikka tytär onkin vähän alle vuoden, olen alkanut opettamaan häntä ihan vauvasta asti että toisen kädestä ei viedä tavaroita jne. Vaikkei se "ei" sana ole tehokas vielä tämän ikäiselle niin kyllä sen oppii ajan kanssa. Kasvatus tekee ihmeitä. Jos on pienestä pitäen hyväksynyt muiden yläpuolelle menon lapsella, se jatkuu kyllä vanhemmaksi kasvaessakin.. Jännä miten jotkut vanhemmat sokaistuu omasta lapsesta niin paljon että antavat heidän tehdä mitä tahansa. "ei meidän Maija pure ketään" "ei meidän matti tee sitä eikä tätä" vaikka toisessa lapsessa on selvät puru jäljet. Tottakai oma lapsi on jokaisen vanhemman pieni kullannuppu mutta ei lapsi opi ellei opeta. Jos kotona saa tehdä ja sanoa mitä vaan, niin lapsi käyttäytyy myös muuallakin

Vanhemmiltaan ovat oppineet nuo haukkumiset. Ei luultavasti ole lapsen omaa keksintöä.

Oletko nyt aivan tosissas? Miks pahotat mieles tollasest pienest jutust...?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea uskoa, että lapsi ottaisi jonkun silmätikuiseen inhoamismielessä, ellei siihen muka ole mitään syytä. 

En ole ainakaan törmännyt koskaan tuollaiseen ilmiöön. Joko olet omalla käytökselläsi aiheuttanut luotaantyöntevyytesi tai lapsi on manipuloitu tehokkaasti jonkun toisen taholta. 

Noh, hieman itse mietin miten olen aiheuttanut hänelle tämän tunteen. Näin ensimmäisen kerran ja hän katsoi ensimmäisen tunnin minua hiljaa, itse hymyilin kun hän pyöri ympärillä ja kun alkoi leikkimään seurasin välillä leikkejä kun puhe siirtyi lapseen. Niinkuin kaikki aikuiset tekee sitä kun lapsesta puhutaan silloin sitä katsotaan. Jostain syystä hän vaan ei minusta pitänyt ensimmäiselläkään kertaa vaan alkoi nimittelemään. Jota jatkui koko kyläreissun ajan, toki ei koko aikaa mutta aina kun hän sattui muistamaan otti minut silmätikuksi. En pidä muutenkaan huomion keskipisteenä olosta niin nämä hetket ovat minulle hirveitä, varsinkin kun ensimmäinen kerta kun tapaan koko perheen.

Mutta näitä teidän kommentteja lukiessa tosin vaan vahvistuu se tunne että en minä ole tahallaan aiheuttanut tätä reaktiota hänessä, hän on vain riiviö ja en tiedä onko jokin muukin taustalla. Tottakai minulla on vahva mielipide lapsesta tai kestä tahansa joka hyökkää minua vastaan ja jatkaa käytöstään joka kerta kun nähdään. Ulospäin en tätä ole AINAKAAN OMASTA MIELESTÄNI näyttänyt, vaan ollut mahdollisimman oma itseni. Viime kerralla vietin hetken aikaa lapsen kanssa, pienen hyväksynnän sain mutta oli hän vähän arvaamattoman oloinen silti. Ehkä nuo tilaisuudet ylipäätään vähän villitsee kun ympärillä on paljon ihmisiä ja tietää että kun vähän hassuttelee niin kaikki huomaa? Sitten on uusi ihminen jota ei ole nähnyt niin pitää testata.. En tiedä sitten. Toivottavasti jatkossa välit myös tähän riiviöön paranee, tai sitten ei. Se jää nähtäväksi

Ap

Miksi et mennyt lapsen leikkiin mukaan? Miksi et yrittänyt tutustua häneen? Lapsi aistii sinun vihan tunteesi ja heijastelee vain niitä. Lapsi on viaton sinun vihaasi.

Äippä 20-v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea uskoa, että lapsi ottaisi jonkun silmätikuiseen inhoamismielessä, ellei siihen muka ole mitään syytä. 

En ole ainakaan törmännyt koskaan tuollaiseen ilmiöön. Joko olet omalla käytökselläsi aiheuttanut luotaantyöntevyytesi tai lapsi on manipuloitu tehokkaasti jonkun toisen taholta. 

Noh, hieman itse mietin miten olen aiheuttanut hänelle tämän tunteen. Näin ensimmäisen kerran ja hän katsoi ensimmäisen tunnin minua hiljaa, itse hymyilin kun hän pyöri ympärillä ja kun alkoi leikkimään seurasin välillä leikkejä kun puhe siirtyi lapseen. Niinkuin kaikki aikuiset tekee sitä kun lapsesta puhutaan silloin sitä katsotaan. Jostain syystä hän vaan ei minusta pitänyt ensimmäiselläkään kertaa vaan alkoi nimittelemään. Jota jatkui koko kyläreissun ajan, toki ei koko aikaa mutta aina kun hän sattui muistamaan otti minut silmätikuksi. En pidä muutenkaan huomion keskipisteenä olosta niin nämä hetket ovat minulle hirveitä, varsinkin kun ensimmäinen kerta kun tapaan koko perheen.

Mutta näitä teidän kommentteja lukiessa tosin vaan vahvistuu se tunne että en minä ole tahallaan aiheuttanut tätä reaktiota hänessä, hän on vain riiviö ja en tiedä onko jokin muukin taustalla. Tottakai minulla on vahva mielipide lapsesta tai kestä tahansa joka hyökkää minua vastaan ja jatkaa käytöstään joka kerta kun nähdään. Ulospäin en tätä ole AINAKAAN OMASTA MIELESTÄNI näyttänyt, vaan ollut mahdollisimman oma itseni. Viime kerralla vietin hetken aikaa lapsen kanssa, pienen hyväksynnän sain mutta oli hän vähän arvaamattoman oloinen silti. Ehkä nuo tilaisuudet ylipäätään vähän villitsee kun ympärillä on paljon ihmisiä ja tietää että kun vähän hassuttelee niin kaikki huomaa? Sitten on uusi ihminen jota ei ole nähnyt niin pitää testata.. En tiedä sitten. Toivottavasti jatkossa välit myös tähän riiviöön paranee, tai sitten ei. Se jää nähtäväksi

Ap

Miksi et mennyt lapsen leikkiin mukaan? Miksi et yrittänyt tutustua häneen? Lapsi aistii sinun vihan tunteesi ja heijastelee vain niitä. Lapsi on viaton sinun vihaasi.

Äippä 20-v.

Vieraillessani ensimmäisen kerran perheen luona en tiennyt muuta kun että perheessä on tämän ikäiset lapset. En tiennyt muuta. Odotin innolla tapaamista koska yleisesti pidän kyllä lapsista. Olen monen monen lapsen kanssa tullut juttuun, kyllä. Olen leikkinyt lapsien kanssa ennenkin, olen jutellut lapsille. En vihaa lapsia. En vihannut näitäkään lapsia ennen tapaamista, enkä vihaa nytkään. Olen vain harmissani että miksi tämä lapsi on hyökännyt minua vastaan. En vihaa, olen harmissani. En vihannut lapsia ennen, en vihaa nyt enkä tule vihaamaan. Ja kyllä, olen yrittänyt tulla lapsen kanssa toimeen, leikkiä, hiljaa katsoa vierestä leikkiä sen koommin puuttumatta mihinkään asiaan mitä lapsi tekee. Mutta kun lapsi itse vain minuun osoittaa negatiivisia tunteita minä en sille asialle mahda mitään. Valitettavasti. Olen yrittänyt, en ole kiusannut lasta, en ole nimitetty lasta, en ole vihannut lasta, en ole asettanut ennakkoluuloja lapsesta. Toisella tapaamisen kerralla odotin vähän toisenlaista vastaanottoa koska olemme jo nähneet ja ei olla enää ihan tuntematta taino ehkä paremmin sanottuna täysin uusia tuttavuuksia. Mutta ei. Ei vieläkään syty mitään positiivista minua kohtaan, edelleen olen ne haukkuma sanat ja en edelleenkään saa edes katsoa tähän lapseenpäin. Ja en edelleenkään haukkunut, vihannut, osoittanut vihaa, katsonut vihaisesti, ollut ilkeä tai mitään muutakaan. Olin taas vain oma itseni, keskityin aikuisten keskusteluihin ja jos lapsi tuli siihen meidän luokse silloin kiinnitin huomiota eli katsoin. En sanonut mitään vaan katsoin ja hymyilin.

Ap

Eli sinä et syystä X pidä lapsesta ja se tarkoittaa lapsen olevan käytöshäiriöinen?? Toivottavasti lapsen äiti näkee keskustelun ja osaa varoittaa sinusta miehellesi

Aiotko hankkia itse koskaan lapsia? En suosittele, vaikuttaa ettet taida pärjätä lapsien kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan ainoa, jonka mielestä nuo lapset eivät tässä kiusaa vaan koko se sukulaislauma, joka hiljaa kuuntelee, kun mistään ymmärtämätön toistelee hänelle saneltuja lauseita?

Ap, lapset eivät osaa syntymälahjanaan loogisesti ja jatkuvasti kiusata toista, ellei heitä siihen yllytetä ja kasvateta. Ei ole mitenkään mahdollista, ellette sitten ihan viikottain tapaa, että alle 5-vuotias lapsi pystyisi pitämään sinut niin hyvin mielessään, että voisi loogisesti joka kerta käyttäytyä sinua kohtaan samoin kuin edellisellä kerralla.

Toisin sanoen kun lapsi julistaa, kuinka tyhmä olet, sen julistuksen tekee hänen vanhempansa, erityisesti kun eivät siihen puutu ja mielestäni ainoa oikea tapa on nostaa kissa pöydälle ja kysyä vanhemmilta, miksi sallivat lapsiltaan niin älyttömän huonon käytöksen. Miksi ihmeessä lapset eivät vieläkään osaa käyttäytyä ja miksi heitä ei kasvateta oikein? Kuka heitä opettaa tuollaiseen moukkamaiseen käytökseen ja miksi?

Ja jos nyt ihan täsmällisiä ollaan, niin tämä taistelu olisi miehen eikä sinun. Kyse on hänen suvustaan ja hänen tehtävänsä olisi puolustaa sinua, omaa valintaansa, omalta suvultaan ja moukkamaisilta sukulaisiltaan.

Lapsilla on oikeus olla rehellinen. Lapset tunnistavat ilkeän ihmisen luontaisesti, joten miksi vanhempien pitää moittia lapsensa käytöstä, kun se on pelkkä mielipiteenilmaisu.

Ja jos ei aikuinen nainen osaa itseään puolustaa, niin kannattaisiko vuonna 2017 miettiä, miten pärjää vaikka kaupassa ilman miestä. Sielläkin kun joku voi sanoa, että väistä.

Jokaisella on oikeus olla rehellinen. Ei kuitenkaan tarvitse totuuden torvena julistaa kaikille ajatuksiaan. Vanhempien on opastettava tässä lapsiansa. Toisen mieltä ei tarvitse pahoittaa.

Miten mulle tulee tästä keskustelusta sellainen olo, että yksi jostain syystä ap:n viestistä ärtynyt ihminen purkaa omia agressioitaan vastailemalla perä perää toinen toistaan kummallisimmilla viesteillä. 

Eihän nyt oikeasti kukaan voi olla sitä mieltä että tuon lapsen käytös on ok? Ja vielä vähemmän vanhempien. Eniten itseäni tuossa ihmetyttäisi se vanhempien puuttumattomuus tilanteeseen.  Kyllä minun lapseni poistuisi hyvin nopeasti sivummalle keskustelemaan kanssani asiasta. Selvitettäisiin mistä ihmeestä moiset kommentit kumpuavat ja käytäisiin läpi miten ihmisten seurassa käyttäydytään. Kukkien repimiset ja muut loppuisivat myös alkuunsa. 

Minusta vanhemmat sekä lapsi ovat ap:lle anteeksipyynnön velkaa. 

Ihmetyttää nämä jotka eivät ymmärrä ap:n hämmennystä ja pahaa mieltä. Onhan tuo todella outo tilanne, että lähes vieras lapsi saa vanhempien puuttumatta nimitellä ja kohdella huonosti. En itsekään oikein tietäisi miten reagoida, kun ei tiedä miten herkkähipiäisiä vanhemmat ovat lapsensa suhteen. Entä jos he hermostuvat täysin, jos ap puolustautuu vähän tiukemmin, ja alkavat vaikka itsekin syrjiä ap:tä. Niinkuin joku aiempi kirjoittaja sanoi, tulisi ap:n miehen ehdottomasti puuttua tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä jotka eivät ymmärrä ap:n hämmennystä ja pahaa mieltä. Onhan tuo todella outo tilanne, että lähes vieras lapsi saa vanhempien puuttumatta nimitellä ja kohdella huonosti. En itsekään oikein tietäisi miten reagoida, kun ei tiedä miten herkkähipiäisiä vanhemmat ovat lapsensa suhteen. Entä jos he hermostuvat täysin, jos ap puolustautuu vähän tiukemmin, ja alkavat vaikka itsekin syrjiä ap:tä. Niinkuin joku aiempi kirjoittaja sanoi, tulisi ap:n miehen ehdottomasti puuttua tilanteeseen.

Minusta tuossa ei ole mitään outoa. Ap lienee niitä ihmisiä, joista huokuu vihamielisyys ja lapsikin sen vaistoaa. Jos aikuinen tuijottaa tunnin verran lapsen leikkejä ja välillä hymyilee, niin jokainen - ei vain lapsi - pitää tätä outona.

Kyllä minun lapseni saa sanoa aikuista tyhmäksi, jos aikuinen käyttäytyy tyhmästi.

Vierailija kirjoitti:

Sinäkö et osaa sanoa lapselle, että älä revi kukkia? Aika outoa, että ipana tuhoaa omaisuutta ja samaan aikaan sinä itkeskelet, että se sanoi minua tyhmäksi. Toisaalta jku ongelma sillä lapsella on, jos se kykenee samaan aikaan tuijottamaan sinua pahalla silmällä, kutsumaan ilkeäksi, repimään kukkia ja kolhimaan listoja. Varsinainen monitaituri.

Ja tässä on meillä väärinymmärryksen mestari. Luuletko, että ap kirjoitti tätä juuri lapsen repiessä kukkia. Missä sanottiin että kaikki tämä tapahtui yhtaikaisesti?

Jos asia kiusaa, niin paras tapa on puhua tuon epäkohteliaan lapsen vanhemmille. Sieltähän tuo käytös on kotoisin. Sanot vaan, ettet pidä tuon tapaisista aiheettomista huomautuksista edes lapselta, joten voitko äitinä/isänä puuttua lapsesi käytökseen, kiitos.