Lue keskustelun säännöt.
Kun on hukassa oman elämänsä kanssa ...
Sinkkumies
03.07.2017 |
Kuvittelin aina että olisin jo tässä vaiheessa (40v) pariutunut ja hankkinut muksuja ja sitä myöten oman talon. No ei ole löytynyt naista, ei edes vähäksi aikaa. Lyhyitä muutaman päivän suhteita on ollut monia mutta kellään ei ole kiinnostusta jatkaa edemmäs. Ei siitä sen enempää.
Koko elämäni on perustunut sille ajatukselle että voisi perustaa perheen ja rakentaa sen myötä perhekeskeistä tulevaisuutta. Sitä on vain jotenkin urautunut siihen ajatukseen että sitten kun se rakkaus iskee niin kaikki lähtee liikkeelle salaman lailla. Nyt näyttää todennäköiseltä että salama jää iskemättä ja olen edelleen 10 vuodenkin päästä yksin enkä ole saanut aikaan yhtään mitään elämässäni. No, hiukan omaisuutta ja varallisuutta on kertynyt mutta kaikki se tuntuu aivan turhalta kun ei ole ketään jonka kanssa siitä nauttisi.
Mistä te vastaavassa tilanteessa olevat yksinäiset ihmiset saatte iloa elämäänne ja minkälaisia päämääriä teillä on sen joskus unelmoidun perheen sijaan?
Kommentit (20)
Minulla sama tilanne, olen vain 10 vuotta nuorempi, mutta en näe että se tästä paremmaksi muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin tässä teollisesti tuotetussa valhemaailmassa ei pääse toteuttamaan itseänsä.
Aloitetaan vaikka siitä, jos oikeasti haluat keskustella ;)
Sinkkumies
Enpä varmaan perheellinen olisi, jos sitä salamaniskua olisin odotellut. Tai mistäs sitä tietää, puoliso löytyi kuitenkin ilman salamointia, ja ihan hyvin on mennyt vaikkei pää olekaan ollut koskaan pyörällä toisen takia.
Eipä se perheellisen arkikaan ihmeellistä ole. Ne on vaan ne yhteiskunnan asettamat odotukset, että pitää pariutua ja lisääntyä.
Ensinnäkin lakatkaa odottamasta salmarakastumista, onhan se huikeaa kun kohdalle sattuu mutta harvemmin siitä tulee pitkää suhdetta.
Toisekseen tutustukaa ihmisiin, pyytäkää kavereita järkkäämään teille sokkotreffejä, vastatkaa kaikkiin kutsuihun myöntävästi ja menkää treffeille ihan kivojen tyyppien kanssa. Mitä enemmän tapaatte ihmisiä sitä suuremmalla todennäköisyydellä tapaatte jonkun jonka kanssa klikkaa.
Minä olen 30-vuotias nainen enkä ole saavuttanut mitään elämässäni. En halua perhettä mutta haluaisin miehen.
Mitään muuta en oikeastaan halua. Kukaan mies ei ole kiinnostunut minusta. Kun kävin baareissa niin miehet lähestyivät minua vain kun halusivat tutustua seurassani oleviin muihin naisiin. Minulla ei ole läheisiä ystäviä, ei harrastuksia joista nauttisin(harrastan lenkkeilyä ja käyn jumpassa vain pystyäkseni hyvän näköisenä).
Ei ole uraa. Teen eri aloilla keikkatyötä ja opiskelen alalla joka ei kiinnosta enää.
En jaksa oikein olla sosiaalinen. Ei ole oikein mitään mikä kiinnostaisi. En ole missään hyvä. Aika turhalta tuntuu elämä kun ei edes tiedä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä varmaan perheellinen olisi, jos sitä salamaniskua olisin odotellut. Tai mistäs sitä tietää, puoliso löytyi kuitenkin ilman salamointia, ja ihan hyvin on mennyt vaikkei pää olekaan ollut koskaan pyörällä toisen takia.
Eipä se perheellisen arkikaan ihmeellistä ole. Ne on vaan ne yhteiskunnan asettamat odotukset, että pitää pariutua ja lisääntyä.
Klishe på klishe. Ensinnäkin niputat asioita aivan väärin yhteen. (tietenkin kuten ap yleisti myös)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä varmaan perheellinen olisi, jos sitä salamaniskua olisin odotellut. Tai mistäs sitä tietää, puoliso löytyi kuitenkin ilman salamointia, ja ihan hyvin on mennyt vaikkei pää olekaan ollut koskaan pyörällä toisen takia.
Eipä se perheellisen arkikaan ihmeellistä ole. Ne on vaan ne yhteiskunnan asettamat odotukset, että pitää pariutua ja lisääntyä.
Klishe på klishe. Ensinnäkin niputat asioita aivan väärin yhteen. (tietenkin kuten ap yleisti myös)
Sinkkumies
Oma kommenttisi olikin kovinkin hyödyllinen keskustelun kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä varmaan perheellinen olisi, jos sitä salamaniskua olisin odotellut. Tai mistäs sitä tietää, puoliso löytyi kuitenkin ilman salamointia, ja ihan hyvin on mennyt vaikkei pää olekaan ollut koskaan pyörällä toisen takia.
Eipä se perheellisen arkikaan ihmeellistä ole. Ne on vaan ne yhteiskunnan asettamat odotukset, että pitää pariutua ja lisääntyä.
Klishe på klishe. Ensinnäkin niputat asioita aivan väärin yhteen. (tietenkin kuten ap yleisti myös)
Sinkkumies
Oma kommenttisi olikin kovinkin hyödyllinen keskustelun kannalta?
Jos ei ymmärrä, eikä kykene nousemaan minun tasolle.
Sinkkumies
Älykäs tietenkin aloittaisi siitä, että erottelisi ne asiat ja sitten miettisi miten hyvin ne sopivat yhteen.
Tyhmä taas vastaa räkytyksellä.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykäs tietenkin aloittaisi siitä, että erottelisi ne asiat ja sitten miettisi miten hyvin ne sopivat yhteen.
Tyhmä taas vastaa räkytyksellä.
Sinkkumies
Voisitko poistua palstalta? Löydät varmaan tasoistasi keskusteluseuraa jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs tietenkin aloittaisi siitä, että erottelisi ne asiat ja sitten miettisi miten hyvin ne sopivat yhteen.
Tyhmä taas vastaa räkytyksellä.
Sinkkumies
Voisitko poistua palstalta? Löydät varmaan tasoistasi keskusteluseuraa jostain muualta.
Ethän ole sukua Martinalle, kun pyydät muita poistumaan tiloista?
Mitä seuraavaksi käy? pelottaa jo..
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä varmaan perheellinen olisi, jos sitä salamaniskua olisin odotellut. Tai mistäs sitä tietää, puoliso löytyi kuitenkin ilman salamointia, ja ihan hyvin on mennyt vaikkei pää olekaan ollut koskaan pyörällä toisen takia.
Eipä se perheellisen arkikaan ihmeellistä ole. Ne on vaan ne yhteiskunnan asettamat odotukset, että pitää pariutua ja lisääntyä.
Klishe på klishe. Ensinnäkin niputat asioita aivan väärin yhteen. (tietenkin kuten ap yleisti myös)
Sinkkumies
Oma kommenttisi olikin kovinkin hyödyllinen keskustelun kannalta?
Jos ei ymmärrä, eikä kykene nousemaan minun tasolle.
Sinkkumies
Mikä kumma on sinun taso? Ja miten korkealla jossain ole muihin nähden? Narsisti.
Nyt on Suomeen rantautunut sugardaddy bisness. Mene niiden nettisivuille ja pian löytyykin joku, jonka kanssa voit jakaa ilot/surut ja varsinkin omaisuuden! :'D
ps. Älä ole epärealistinen sen rakkauden kanssa. En itsekkään rakastunut ikinä mutta olen ollut pitkissä suhteissa.
Ajattelen sen niin että etsin sopivaa partneria jonka kanssa kaikki toimii ja menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään laskisi toivoa parisuhteesta salamarakkauden varaan. Sellaiset rakastumiset ovat yleensä myös salamannopeita sammumaan. Oma pitkä parisuhteeni vaati vuoden verran lämmittelyä ennen kuin edes alkoi. Siksi kai tämä onkin kestänyt niin hyvin, kun tiesi mihin ryhtyy ja millaisen ihmisen kanssa.
Tietysti jos suhteesi ovat kestäneet vain muutamia päiviä, on hidas tutustuminen varmaan aika toivotonta.
Sinuna unohtaisin parisuhteet ja jos ei Suomeen ole mitään siteitä, matkustelisin ympäri maailmaa, muuttaisin lopulta Thaimaahan ja alkaisin täysipäiväiseksi pummiksi.
Käsi ylös jos ihmettelet miksi nimim Sinkkumies on sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 30-vuotias nainen enkä ole saavuttanut mitään elämässäni. En halua perhettä mutta haluaisin miehen.
Mitään muuta en oikeastaan halua. Kukaan mies ei ole kiinnostunut minusta. Kun kävin baareissa niin miehet lähestyivät minua vain kun halusivat tutustua seurassani oleviin muihin naisiin. Minulla ei ole läheisiä ystäviä, ei harrastuksia joista nauttisin(harrastan lenkkeilyä ja käyn jumpassa vain pystyäkseni hyvän näköisenä).
Ei ole uraa. Teen eri aloilla keikkatyötä ja opiskelen alalla joka ei kiinnosta enää.
En jaksa oikein olla sosiaalinen. Ei ole oikein mitään mikä kiinnostaisi. En ole missään hyvä. Aika turhalta tuntuu elämä kun ei edes tiedä mitä haluaa.
Mitä sulla olisi sille miehelle tarjottavaa jos sinua ei kiinnosta mikään ja koko olemus henkii epätoivoa ja itsesääliä?
Minä olen 30v ja tullut hedelmättömäksi ja vammautunut lievästi muutenkin. En ole koskaan oikein haaveillut "pelkästä" parisuhteesta, olisin halunnut parisuhteen sitä varten, että voisin tehä toisen lapsen.
En oikein tiedä mitä elämällä on minulle enää tarjota. Ketä varten minun pitäisi esim. yrittää näyttää haluttavalta, kun mikään ei kuitenkaan johda enää parisuhteeseen ja lisääntymiseen? Ketä varten keräisin omaisuutta, kun itselleni en tarvitse paljon?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 30v ja tullut hedelmättömäksi ja vammautunut lievästi muutenkin. En ole koskaan oikein haaveillut "pelkästä" parisuhteesta, olisin halunnut parisuhteen sitä varten, että voisin tehä toisen lapsen.
En oikein tiedä mitä elämällä on minulle enää tarjota. Ketä varten minun pitäisi esim. yrittää näyttää haluttavalta, kun mikään ei kuitenkaan johda enää parisuhteeseen ja lisääntymiseen? Ketä varten keräisin omaisuutta, kun itselleni en tarvitse paljon?
Täytyyhän sen Oikean löytämisen eteen tehdä töitä. Tavata ihmisiä, tutustua, olla monessa mukana, olla edes jonkin verran sosiaalinen, välittää ulospäin sitä minkälainen olet, tietää mitä itse haluat, olla riippumaton kenestäkään, omata jotain mitä muut arvostavat (en tarkoita rahaa!) kuten ystävällisyys, eläinrakkaus, herkkyys, menneisyys, hyväntekeväisyys, päättäväisyys, tavoitteellisuus tai vaikka persoonallinen tyyli. Sinussa on oltava jotain, mitä ei ole joka toisessa vastaantulijassa. Tsemppiä.
Ajattelin keskittyä luovaan työhön, vaikka olin tosiaan myös haaveillut lapsesta ja kumppanista. :(
Tosin tuo salama-juttu kuulostaa enemmän myytiltä. Ei sellaisia kannata odottaa oikeassa elämässä.