No niin. Nyt mitta täynnä pk-seutua! Sanokaas, mihin kannattaa muuttaa täältä?

Sieltä on hyvät yhteydet pk-seudulle ja varmaan löytyy kivoja asuinpaikkoja teille. Itse katselisin myös Tuusulan, Itä-Vantaan, Porvoon, Sipoon tai jopa sitä Lahden suuntaan. On rauhallisia alueita, mutta lyhyt matka Helsinkiin.

Tai tää on Lahden naapurikunta, pienehkö pitäjä. Oon tykänny hulluna asua täällä! Lahti on sopivan kokoinen kaupunki ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen. Ja joka paikkaan on kuitenkin lyhyt matka (Helsinki, Tampere, Hämeenlinna, Turku jne.) Suosittelen!

En tunne Hämeenlinnaa mitenkään hyvin, sillä vain kaksi-kolme kertaa olen käynyt siellä lyhyellä työmatkalla. Mutta jotenkin siitä kaupungista on jäänyt minulle positiivinen fiilis.



Tampereen seudulla minulla asuu paljon sukulaisia ja Lahdessa olen aikoinaan opiskellut. Siksi esitin nuo vaihtoehdot.



Ap.

Kuopijjoon.tänne mahtuu :)

Ja muuttaisin kiljuen sinne suunnalle takaisin, jos olisi mahdollista. Varsinkin lapset kaipaa mummolaan mutta tuolla välimatkalla niin harvoin mahdollista.

nyt voi lapsillekin selitellä että välimatkasta johtuu, ettei isovanhemmat ole koskaan heidän kanssaan. Mitä sitten sanoisi, jos asuisivat naapurissa.

Tuttuni muutti vähän aikaa sitten pk-seudulta synnyinseudulleen koko perheen kanssa. Heillä paikan valintaan vaikutti juuri isovanhempien ja sisarusten siellä oleminen. Tietenkin työasiat myös painoivat vaakakupissa. Vaikuttavat olevan tyytyväisiä elämäänsä, on helppoa kun on lähisukulaisia lähellä ja lapsilla tilaa leikkiä. Työn kautta ovat vanhemmat saaneet uusia kavereita.

Paljon pienempään en voisi muuttaa.

Onko varma, että miehesi haluaa laskea lapset sinun mukaasi? Entä oletko varma, että lapset haluavat muuttaa? Entä oletko sitä mieltä, että et saa ex-mieheltäsi hoitoapua lapsien suhteen, jos sinun tarvitsee viedä vaikka toista sairaalaan?



Nämä eivät ole mitään syyllistäviä kommentteja vaan ihan aitoja pohdinnan aiheita. Joskus haluaa vaan niin paljon aloittaa kaiken alusta ja juosta vanhaa paskaa karkuun, että luulee, että kun muuttaa muualle, niin se helpottaa. Voi kuitenkin olla, että sinä kärsit vilinästä, mutta toisaalta lapsesi ovat juuri eroamassa jo isästään, niin tarvitsevatko he vielä kaupan päälle sen, että heidät vedetään pois kaveriporukastaan? Tai kaipaatko pois menneestä - se mennyt kun on kuitenkin sinun pääsi sisällä ja sitä et pääse karkuun vaikka menisit maailman ääriin?



Niin ja miten lapset aikovat jatkossa tavata isäänsä? Tuollaisilla etäisyyksillä varmaan ei onnistu mitkään viikkotapaamiset. Eli sitten tyyliin joka toinen viikonloppu. Haluaisitko sinä matkustaa itse joka toinen viikonloppu töiden ohessa pitkän matkan? Uskotko, että lapset haluaisivat ja jaksaisivat? Varsinkin kun ikää tulee lisää ja kavereiden merkitys elämässä vaan kasvaa. Haluatko, että lapsien ja heidän isänsä välit hälvenevät? Olisiko tähän jotain syytäkin?



Itse valitsisin noista Hämeenlinnan tai Lahden - niistä kun sentään pääkaupunkiseudulle olisi kohtuullinen matka kulkea julkisilla. Koululaisia kai ei enää tarvitsisi kuljettaa sentään tapaamisiin?



Itse yritin erossa pitää kaiken muun mahdollisimman samana paitsi tietysti isä hävisi jokapäiväisestä elämästä.



Niin ja jos sinä haluat lapset mukaan uudelle paikkakunnalle ja exä haluaa hakea itselleen lähihuoltajuutta ja hänessä ei mitään vikaa ole, niin hän luultavasti lähihuoltajuuden saa, kun pystyy tarjoamaan samat koulut, kaverit, mahdollisesti saman kodinkin. No sinä miehesi tunnet, että onko hällä intressiä haluta lapset luokseen.

Melba puhuu asiaa, mutta tällä kertaa veikkaukset menivät hieman metsään.



Ensinnäkin, minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olemme eronneet mieheni kanssa jo vuosi sitten, joten mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Koti muuttui siinä hötäkässä kaikilla, sillä entinen koti olisi jäänyt liian isoksi myös minulle ja lapsille, jotka siis asuvat luonani ja joiden lähivanhempi olen minä. Lasten isä tekee reissutyötä, joten matkustelu pk-seudun ulkopuolella ei ole hänelle ongelma. Ja koska hän on ollut muutenkin paljon pois kotoa, lapset ovat jo tottuneet siihen.



En tietenkään halua erottaa lapsiani ja heidän isäänsä toisistaan. Olen keskustellut muuttoaikeistani exäni kanssa ja hän kannustaa minua asiassa. Hän tietää, kuinka yksinäinen olen täällä pk-seudulla, koska oma sukuni asuu muualla ja minulla ei ole täällä nyt enää muuta kuin työ ja kaverit. Lapsilla ei ole vielä sellaista kaveripiiriä, jonka menettäminen olisi maailmanloppu. Hehän ovat vasta päiväkodissa...



Tässäpä tämmöistä. Olisiko lisää vinkkejä? :-)



Ap.

Äitini aikoinaan muutti avioeron jälkeen Hämeenlinnaan ja hyvin viihdyimme. Kaunis kaupunki puistoineen ja linna-näkymineen. Lastenkulttuuri on vahvana ja harrastusmahdollisuuksia löytyy joka lähtöön. Sen verran pieni kaupunki, että kävellen pääsee hyvin kulkemaan. Ja jos haluaa matkustaa muualle, liikenneyhteydet Tampereelle, Helsinkiin ja Lahteen ovat erinomaiset.



Asun nykyään miljoonakaupungissa ja lämmöllä muistelen Hämeenlinnaa; idyllinen ja turvallinen paikka elää lasten kanssa.

ainakaan asuminen

mutta eivät tule meidän tapauksessa lainkaan kysymykseen. En tunne sieltä ketään eikä sinne suuntaan ole minkäänlaisia siteitä. Siksipä pysyttelen näissä ehdottamissani alueissa.



Kertokaas nyt ko. paikkakunnilla asuvat, mitä plussia ja miinuksia sieltä löytyy? Helpottaisitte kovasti päätöksiäni.



Ap.

Olemme tykänneet tosi paljon asua täällä, vaikka meilä ei täälläpäin Suomea mitään sukulaisia ym tukiverkkoja olekaan.

Valaistu hautuumaa.. Itse lähtisin.. Ja lähdenkin Oulu, Tornio, Kemi... Ihanat ihmiset jne

Tampereelle, mutta ei se täältäkään mikään ongelma ole, jos osaa ajoittaa liikkumisensa.



Sosiaali- ja terveysalan koulutuksella tosiaan todennäköisesti löytyy hyvin töitä. Varsinkin nykyään sosiaalitoimessa on ilmeisesti pulaa väestä.



Mutta sellainen ero Tampereessa on Helsinkiin (ainakin minun opiskeluaikoinani joskus kauan sitten ollut), että varsinkin sosiaalipuolen ihmisiä koulutettiin Treella huomattavan paljon enemmän asukaslukuun nähden kuin esim. Helsingissä. Kavereita lähti silloin Helsinkiin töihin, kun sieltä sai paikkoja paljon helpommin.

moottoritietä autolla tai sitten junalla.

Riihimäki, Hämeenlinna, Lahti... Itse olen asunut Hämeenlinnassa ja tosiaankin, siellä on muualta muuttaneen vaikeaa tutustua muihin ja saada ystäviä, on TODELLA sisäänpäinkääntynyt pikkukaupunki jossa kyräillään muita.



Tampere on kallis, vaikkakin muuten ihana asuinpaikka, jossa on ihmisiä joka puolelta Suomea. Työllisyystilanne ei ole ihan samaa luokkaa kuin pk-seudulla ja tosiaan nuoria koulutettuja ihmisiä on pilvin pimein (toisin kun esim. Hämeenlinnasssa). Treen naapurikunnat on myös kaikin puolin kivoja, mutta sitten kyllä tarvitset auton.

mahdollisimman hankalaksi. Muuta vaikka Afrikkaan, niin isäsi ei näe enää lapsiasi koskaan, eikä asuntojen hinnat (ainakaan jonkun savimajan) hinnat päätä huimaa. Ja eiköhän sieltäkin sh:lle töitä löydy.

Kiitos tosi asiallisesta vastauksesta. Huono päivä sinulla kenties?

mahdollisimman hankalaksi. Muuta vaikka Afrikkaan, niin isäsi ei näe enää lapsiasi koskaan, eikä asuntojen hinnat (ainakaan jonkun savimajan) hinnat päätä huimaa. Ja eiköhän sieltäkin sh:lle töitä löydy.