Vierailija

Lapset 8 ja 2,5 v.

Mietin päivittäin että miksi meidän piti aloittaa kaikki alusta toisen kanssa. Isompi on haastavaluonteinen mutta silti jo iso koululainen, jolla on omat menonsa ja joka pärjää monissa asioissa itsenäisesti. Viihtyy kotona rauhallisten puuhien parissa - vihdoinkin! Nyt kesällä käy kotona vaan syömässä kun viihtyy paremmin kavereiden kanssa ulkona. Menee helposti nukkumaan ja on aamu-uninen.

Jos meillä ei olisi tuota pienempää niin elämä olisi hurjan helppoa. Kuopuksella on paha uhma, ei viihdy hetkeäkään itsekseen, pihalla karkailee tai vaatii jatkuvaa virikettä. Ei ole lainkaan kiinnostunut piirtämisestä, askartelemisesta tai kirjoista. Herää aamukuudelta ja pitää huolen siitä, että koko perhe herää samalla. On kuitenkin helpommin rakastettava kuin esikoinen, koska ei ole yhtä temperamenttinen.

Ja se tappelu. Lapset eivät tule toimeen laisinkaan. Yhdessä oleminen on valehtelematta pelkkää tappelua. Omat voimavarat menee kokonaan lasten riitojen selvittämiseen ja jatkuvan vinkumisen tai mankumisen sietämiseen, eikä aikaa kivoille puuhille enää ole.

En kestä sitä ajatusta, että menee ainakin viisi vuotta että kuopuskin rauhoittuu. Esikoisen kohdalla nautin äitiydestä ja iloitsin kaikista virstanpylväistä, mutta nyt elämä on pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Äitiys alkoi kaduttaa vasta toisen lapsen saatuani. Koko perheen yhteisestä vapaa-ajasta on tullut rasite kun esikoisen aikaan lomat olivat parasta aikaa. Pakenen töihin, kotona lohtusyön ja masentelen. Puoliso on osallistuva mutta syyllistää minua toisen lapsen haluamisesta, koska ei jaksa uhmaikää laisinkaan (jaksoi huonosti jo esikoisen kanssa) ja olisi ollut tyytyväinen yhteen.

Ajatuksia, haukkuja, vertaistukea? Kuten tekstistä näkee niin monta asiaa voitaisiin tehdä lasten kanssa toisin eikä oma asenne ole kovinkaan hyvä, mutta kun ollaan molemmat niin väsyneitä juuri nyt.

  • ylös 50
  • alas 20

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Vetää hiljaiseksi että kaksi vanhempaa ajattelee näin ja syyttää toisiaan, yhdessä hankitusta lapsesta.
Ihminen, äiti, joka käyttää lapsensa yhteydessä lausetta "helpompi rakastaa", nostattaa niskakarvoja. Kannattaisiko teidän käydä miehesi kanssa ammattiauttajalla?
Ei lasten tehtävä ole olla vaan mahdollisimman helppoja siksi ettei kaltaisenne vässykät "kestä" lapsen uhmaa. Aikuinen mies ei kestä lapsen uhmaa? Todella pelottaa tekstiä lastenne kannalta, nostaa aina esiin ajatuksen että miksi kaltaisenne pitää sikiää ollenkaan kun monet eivät siihen pysty.

  • ylös 82
  • alas 27
Vierailija

Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

  • ylös 36
  • alas 33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Juu, antakaa tämän toisen lapsen tuta oikein kunnolla, että on pilannut teidän hyvän elämänne.

  • ylös 20
  • alas 27
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

Tässäpä tyypillinen AV-mamman vastaus kun ei suostuta myöntämään vanhemmuuden pimeitä puolia.
JOKAINEN vanhempi ajattelee joskus, että olisi helpompaa ilman lapsia.
JOKAINEN väsyy joskus, varsinkin jos yöunet jäävät vähälle.
Jokainen, joka myöntää nuo ajatukset ja parisuhteen heikot kohdat, on jo voittaja uskaltaessaan puhua asiasta tällaisessa asenneilmapiirissä.

  • ylös 106
  • alas 8
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

Tässäpä tyypillinen AV-mamman vastaus kun ei suostuta myöntämään vanhemmuuden pimeitä puolia.
JOKAINEN vanhempi ajattelee joskus, että olisi helpompaa ilman lapsia.
JOKAINEN väsyy joskus, varsinkin jos yöunet jäävät vähälle.
Jokainen, joka myöntää nuo ajatukset ja parisuhteen heikot kohdat, on jo voittaja uskaltaessaan puhua asiasta tällaisessa asenneilmapiirissä.

Siitä että joku joskus väsyy ja ajattelee että olisi helmpompaa on aika pitkä matka siihen että kirjoittaa katuvansa lapsiaan.

  • ylös 12
  • alas 40
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

Tässäpä tyypillinen AV-mamman vastaus kun ei suostuta myöntämään vanhemmuuden pimeitä puolia.
JOKAINEN vanhempi ajattelee joskus, että olisi helpompaa ilman lapsia.
JOKAINEN väsyy joskus, varsinkin jos yöunet jäävät vähälle.
Jokainen, joka myöntää nuo ajatukset ja parisuhteen heikot kohdat, on jo voittaja uskaltaessaan puhua asiasta tällaisessa asenneilmapiirissä.

Siitä että joku joskus väsyy ja ajattelee että olisi helmpompaa on aika pitkä matka siihen että kirjoittaa katuvansa lapsiaan.


No entä jos ap kirjoitti nuo ajatuksensa juuro tuollaisena hetkenä? Kai tämä palsta on sitä varten että puhutaan vanhemmuudesta.

  • ylös 59
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

Tässäpä tyypillinen AV-mamman vastaus kun ei suostuta myöntämään vanhemmuuden pimeitä puolia.
JOKAINEN vanhempi ajattelee joskus, että olisi helpompaa ilman lapsia.
JOKAINEN väsyy joskus, varsinkin jos yöunet jäävät vähälle.
Jokainen, joka myöntää nuo ajatukset ja parisuhteen heikot kohdat, on jo voittaja uskaltaessaan puhua asiasta tällaisessa asenneilmapiirissä.

Ajatteleeko jokainen joskus että on helpompi rakastaa kuopusta kuin esikoista?

  • ylös 15
  • alas 16
Vierailija

Millä lailla lapset tappelevat? Kumpi aloittaa ja mistä syystä? Kyllä 8-vuotias on jo niin iso, että hänellä pitäisi olla jo vähän toleranssia pienemmän toilauksille. Olisiko syynä mustasukkaisuus? Rankaisetteko tappelemisesta?  Meilläkin kyllä nahistellaan, mutta lapsilla on paljon pienemmät ikäerot (2 v. ja 4 v.) Tappelusta joutuvat kumpikin jäähylle, mutta eipä se silti muistissa kauan pysy. Myönnän, että nahistelu ja kinaaminen syövät hermoja. 

Meillekin sukulaiset sanoivat, että kyllä se toinen menee siinä missä yksikin,  mutta eipä se ihan niin ole. Kyllä usein on silti helppojakin hetkiä. Pyrimme viettämään mahdollisimman paljon aikaa yhdessä perheenä, esim. käymme yhdessä kaupassa,  kokkailemme tai leivomme ja käymme vaikka ihan vain jätskillä. Lapset "auttavat" mielellään taloustöissä. Teetämme joskus ihan turhaakin puuhaa, jotta lapset saisivat osallistua.

Mitä miehesi syyttelyyn tulee, käskisin lopettaa. Jos häntä ei huijattu isäksi, syyttely ja ruikutus on raukkamaista ja epäreilua.

Kyllä se siitä. Yritä järjestää itsellesi vähän omaa aikaa ja pane sekä ukko että mukulat paremmin kuriin.

  • ylös 31
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

Tässäpä tyypillinen AV-mamman vastaus kun ei suostuta myöntämään vanhemmuuden pimeitä puolia.
JOKAINEN vanhempi ajattelee joskus, että olisi helpompaa ilman lapsia.
JOKAINEN väsyy joskus, varsinkin jos yöunet jäävät vähälle.
Jokainen, joka myöntää nuo ajatukset ja parisuhteen heikot kohdat, on jo voittaja uskaltaessaan puhua asiasta tällaisessa asenneilmapiirissä.

Mutta tuossa on sentään ratkaisuakin tarjottu, mitä yleensä ei ole. ohis

Vierailija

Tsemppiä ap! Uskon, että tilanne helpottaa muutaman vuoden sisällä, kun pienemmän uhma helpottaa ja saat nukkua enemmän. Ei sitä suotta puhuta ruuhkavuosista.

Sitä ennen koeta pitää huoli jaksamisestasi ja yritä löytää edes pieniä ilon aiheita lapsistasi ja elämästä juuri nyt. Kasvatukseen voi hakea tukea perheneuvolasta, jos lapset tosiaan riitelevät noin paljon. Voisi se olla mustasukkaisuuttakin, koska kuulostaa että olette joutuneet negatiivisen palautteen kehään (lapset käyttäytyvät huonosti saadakseen huomiota, koska negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mikään).

Perheneuvola voisi auttaa myös parisuhteen ja vanhemmuuden tukemisessa.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva äiti, oli kuinka väsynyt tahansa, ajattelee lapsistaan noin, lisäksi miehesi kuulostaa idiootilta. Menkää hoitoon.

Tässäpä tyypillinen AV-mamman vastaus kun ei suostuta myöntämään vanhemmuuden pimeitä puolia.
JOKAINEN vanhempi ajattelee joskus, että olisi helpompaa ilman lapsia.
JOKAINEN väsyy joskus, varsinkin jos yöunet jäävät vähälle.
Jokainen, joka myöntää nuo ajatukset ja parisuhteen heikot kohdat, on jo voittaja uskaltaessaan puhua asiasta tällaisessa asenneilmapiirissä.

Ajatteleeko jokainen joskus että on helpompi rakastaa kuopusta kuin esikoista?


AP vastaa tähän: tarkoitin, että kuopuksella on helpompi luonne kuin esikoisella, joka on ollut haastava ja suuritarpeinen lapsi. Siksi "helpompi rakastaa". Mutta aloitusta halutaan nyt nähtävästi lukea kuin piru Raamattua. Kiitos neuvoista niille, jotka ovat niitä antaneet.

  • ylös 29
  • alas 2
Vierailija

Kyllä minäkin väsyin kolmanteen lapseeni, joka oli kuin elohopea. Mitä vaihtoehtoja teillä on nyt? 1. Lapsi adoptioon tai 2. Teidän on jollain lailla selvittävä lapsen (lasten) kanssa. Todennäköisesti teillä löytyy jonkin verran petrattavaa mitä tulee asennoitumiseen ja kasvatukseen. Ehdotan vakavasti perheneuvolaa, koska uskon että koko ongelma ei riipu lapsen iästä, vaan ennen kaikkea teidän toimintamalleistanne. Katuminen ei tässä auta.

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Ajattelet että tehty mikä tehty ja nyt on selvittävä ja sopeuduttava. Se kuitenkin että kolmatta ette enää hanki ja läksy sen suhteen on opittu, eikö niin? Pienempi kasvaa ja ajan kanssa varmasti helpottaa, mutta nyt pitää vain joitakin vuosia jaksaa odotella ja sinnitellä. Ja nyt on tärkeää pitää parisuhteesta huolta ja välit mieheen kunnossa! Eron uhka saattaa olla todellinen ja se kannattaa ottaa vakavasti. Lohtusyömisen LOPETAT HETI. 

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Meillä lapset aika samalla ikäerolla, nyt 4 ja 10. Meillä toka paljon haastavampi kuin esikoinen.
Itselläkin käynyt mielessä miten paljon helpompaa olisi yhden kanssa, mutta emme kadu.

2,5-vuotias on rasittavassa iässä! Purkaa hammasta ja selvitkää pari vuotta eteenpäin niin todennäköisesti alkaa helpottaa. Lisäksi on tärkeää huolehtia lasten sisarussuhteesta. Niin että isomman ei tarvitse aina joustaa ja lapsille olisi yhteistä kivaa tekemistä.

Vierailija

Olisiko apua, jos etsisit käsiisi jonkun ammattilaisen joka auttaisi teitä opastamaan lapset tekemään yhdessä tappelemisen sijaan? Heillä on kuitenkin sen verran ikäeroa, että olisi hyvä saada vinkkejä mitä lapset voisivat tehdä yhdessä siitä huolimatta, niin että se on molempien ikätasoille sopivaa ja silti kivaa.

Saisitte samalla vinkkejä myös kurinpitoon ja seuraamuksiin.

Jatkuva taistelu ja nahistelu uuvuttaa jokaisen, siihen osallistuvan ja sitä vierestä pakosta seuraavan. Mä lähtisin tästä rakentamaan eteenpäin. Ohjattua tekemistä nahistelun sijaan. Saisi äidinkin hermot edes joskus lepoa.

Tsemppiä ap:lle! Hyvä että puhut näistä asioista, tuomitsijat voi painua hiiteen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla