Lue keskustelun säännöt.
Mikä ahdistaa just nyt?
02.07.2017 |
Minä heräsin hirmuiseen ahdistukseen. Mielessä pyörii kaksi asiakasta jotka eivät ole maksaneet laskuaan minulle. Ahdistaa, kun en uskalla soittaa heille ja vaatia saataviani. En halua että minulle suututaan. Voi kunpa he maksaisivat pian.
Kommentit (29)
Perjantaina työpaikan saunaillassa tuli vetäistyä sellaset kännit, että muisti katkesi pariksi tunniksi. Ilmeisesti oli tullut pomolle vähän avauduttua ja flirttailtua työkaverille. Hävettää mennä maanantaina töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa työasioiden pyöriminen mielessä, jonkinlainen riittämättömyyden tunne ja pelko siitä, ettei osaa hoitaa asioita oikein.
Polvet kipeät
en uskalla soittaa terveyskeskukseen
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina työpaikan saunaillassa tuli vetäistyä sellaset kännit, että muisti katkesi pariksi tunniksi. Ilmeisesti oli tullut pomolle vähän avauduttua ja flirttailtua työkaverille. Hävettää mennä maanantaina töihin...
Siis työporukalla saunomassa ?? Kaameeta en ikinä pystyis kehtais...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loma loppuu, tekisi mieli ottaa loparit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uo-velat ja teinin opiskelemaan lähtö kauas.
Vierailija kirjoitti:
Loma loppuu, tekisi mieli ottaa loparit
Tämä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa seuraavat:
Painan enemmän kuin ikinä. Aloitin kuukausi sitten tekemään asialle jotain, mutta ahdistaa se että ei voi pudottaa 30 kiloa viikossa ja unohtaa olleensa tällainen syöttöpossu. Tämä ahdistaa vähiten kuitenkin nyt.
Työt. Ensinnäkin se että loma loppuu tänään ja kun työkavereita on lomalla nähnyt niin ovat sanoneet että jos ennen oli paskaa töissä niin tää kesäaika ei sitä ainakaan ole helpottanut. Toisekseen uhkaa työttömyys tai osa-aikaistaminen. Siis ei ainoastaan minua vaan kaikkia työntekijöitä.
Sen verran viturallaan on töissä hommat. Lähinnä johtaminen ja päätöksenteko.
Mies haluaa erota. Tai on halunnut jo kauan. Etsi vaan ensin uuden kun ei uskaltanut yksin jäädä. Minun yksinjäämiseni ei häntä luonnollisesti hetkauta. Taino onhan meillä lapset, jotka hän haluaa vuoroviikkosysteemiin. Valitettavasti joudumme määrittelemättömän ajan asumaan saman katon alla, mutta teen kaikkeni että saan sen mahd pian ulos. Ei ole herkkua katsoa elämänsä rakkauden lähtevän ovesta sen oman elämänsä rakkauden luo. Ja sitten kuulla kun hän palaa takaisin aamuyöstä.
Auto hajosi eilen. Se on aina hajalla, mutta nyt hajosi niin ettei sillä voi ajaa. Ei ole rahaa ostaa uutta enkä uskalla autolainaa ottaa kun työt on mitä on. En jaksaisi enää myöskään maksaa sen korjaamisesta. Kolme kuukautta sitten, kun auto korjattiin viimeksi, se maksoi 600e.
Jos olis julkista liikennettä täälläpäin niin en tod tarvis autoa. Enkä asu siis missään metsäkorvessa vaan ihan taajama-alueella.
Ja nää on siis vaan asiat jotka ahdistaa. Näihin kaikkiin tulee olemaan joku ok ratkaisu ja asiat varmasti jotenkin järjestyy. Mutta tässä kohdassa, kun kaikki on levällään, tuntuu niin toivottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina työpaikan saunaillassa tuli vetäistyä sellaset kännit, että muisti katkesi pariksi tunniksi. Ilmeisesti oli tullut pomolle vähän avauduttua ja flirttailtua työkaverille. Hävettää mennä maanantaina töihin...
Siis työporukalla saunomassa ?? Kaameeta en ikinä pystyis kehtais...
No siis ihan firman mökillä aloiteltiin ennen baariin lähtöä ja syötiin ja saunottiin miehet ja naiset erikseen. Ei siinä siis mitään outoa, mun viinapää vaan petti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa pitkään jatkuneen työprojektin epäonnistuminen. Sen olisi voinut korjata, jos olisin uskaltanut tunnustaa erehdykseni ja pyytää apua joskus pari, kolme vuotta sitten.
Ahdistaa miettiä aamusta iltaan naisystävän touhuja, keskutella kyllä asioistamme osaamme. Sen olemme aina taitaneet, tosin joskus asioiden aukominen vie aikaa ja rohkeutta. Hänellä on pahana tapana istua ja siirtää syrjään todellisen maailman tuomat haasteet ja ilot. Tämän myötä kaiken ylläpitäminen ja asioista huolehtimen jää minulle. Pienistä arkisista kotiaskareista, hieman isommista menoeristä aina perus elämäntoimintojen ylläpitämiseen. Juo suruunsa ja työntää minuakin siinä sivuun kokoajan. Tilaa annan pyydettäessä, mutta taka-alalle en ole poistunut. Silti en saa mitään irti ja mietinkin vain hiljaa mielessäni mitä teen väärin, mikä häntä painaa, miten tästä pääsee ulos. Samalla pitäisi hoitaa ja pitää kasassa omaa repaleista elämääni. Päihdekuntoutujana on kova työ pitää murheet kotrollissa, ettei mopo keulisi taas
Tämä ei voi jatkua kauaa näin, sen olen jo hetki sitten tajunnut. Tämänkin huolen olen tuonut esille ja pyytänyt ottamaan asioita harkintaan, en halua olla aikuisen naisen lastenvahti ja elämänsuunnan näyttäjä
Työttömyys,rahattomuus,yksinäisyys
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys,rahattomuus,yksinäisyys
Sama. Lisäksi velat, sydänsurut, kroonistunut masennus... Tuntuu ettei ikinä enää voi tapahtua mitään hyvää. Ei minulle.
Sain viime viikolla syöpädiagnoosin. Pitkälle edennyt eli ei välttämättä paria vuotta enempää elinaikaa. Se katsotaan hoitojen myötä.
Nuorinkin lapsi on jo parinkymmenen, joten olen lohduttanut itseäni sillä. En kuitenkaan joudu jättämään pikkulapsia, joka on varmaan karmaisevin tilanne, mitä saattaa.
Ahdistaa, että mies on koukussa viinaan ja omakotitalon pyöritys jää minulle, kuten myös töissä käynti. Hän ei yksin kertaisesti välitä mistään mitään. Suhde on loppusuoralla...