Rasittava työ hyvässä porukassa vai rauhallinen työ sosiaalisessa eristyksessä.

Rauhallinen työ omassa rauhassa, ehdottomasti. Varsinkaan, jos ei pidä työtehtävistä hoitoalalla.

No introverttina sanoisin, että oma rauhallinen koppi, kiitos, niin työtehoni kasvaa 50%.

On kyllä kokemusta siitäkin, että hyvä porukka auttaa jaksamaan, mutta siinä on niin hemmetisti riskejä. Entä jos dynamiikka yhtäkkiä muuttuu syystä x?

Siis niin ehdottomasti tuo toimistotyö!!!!

Älä edes harkitse palaavasi vanhaan.

Hetkeäkään miettimättä ottaisin tuon rauhallisen koppityön. Työkavereiden perusteella ei kannata työtä valita, koska porukka saattaa vaihtua koska tahansa, eikä tiedä mitä tulee tilalle.

Mikä työ kyseessä? Ammattinimike?

t  työtä hakeva introvertti

Itse olen jo valinnut tuon hyvän työn jota teen aika lailla yksin.Ajattelen niin että töihin mennään tekemään töitä eikä seurustelemaan eikä muutenkaan kahvittelemaan ja viihtymään.

Vierailija kirjoitti:

Hetkeäkään miettimättä ottaisin tuon rauhallisen koppityön. Työkavereiden perusteella ei kannata työtä valita, koska porukka saattaa vaihtua koska tahansa, eikä tiedä mitä tulee tilalle.

Täältä myös ääni rauhalliselle koppityölle. Sen kivan työporukan henki saattaa muuttua ikäväksi jos sinne tulee yksikin riidankylväjä tai jos yt:t paukahtavat päälle. Kokemusta on.

Mä taas koppityötä tehneenä valitsisin ehdottomasti hyvän porukan. Olen huomannut, että kiireisessä arjessa tuli kuitenkin tehtyä asioita työkavereiden kanssa ( salille, oluelle, syömään töiden jälkeen, joku muu spontaani idea). Kun taas omien ystävien tapaminen sovitaan viikkojen päähän ja tapaamiset on harvassa.

Olen kokenut suurta yksinäisyyttä koppityötä tehdessäni. Ja siis en ole edes mikään ylisosiaalinen, mutta koppityössä ei ole tullut lähdettyä esim. niin paljon harrastamaan liikuntaa tai kulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Mikä työ kyseessä? Ammattinimike?

t  työtä hakeva introvertti

Konttorirotta 😀

Tässä konttorihommassa ei työkavereihin edes ehdi tutustua, koska nähdään sen verran vähän. Hoitotyössä työn ja kahvituntien ohella oppi tuntemaan työkavereitani perheitä myöten ja kuulumisia (sekä hyvinä että pahoina päivinä) vaihdettiin ihan eri tasolla, jotain kaveruuden ja ystävyyden välillä. Sitä sosiaalista puolta kaipaan konttorihommassa, vaikka muuten työtehtävistä ihan tykkään.

Ap

Olen ollut molemmissa ja ehdottomasti parempi oli vaativa duuni hyvällä jengillä. Me naurettiin, juteltu paskaa ja sitten taas keskityttiin työhön , ja sit taas sama. Ihmisten takia työtä jaksoi tehdä. Ja sai siitä jopa mielekästä

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut molemmissa ja ehdottomasti parempi oli vaativa duuni hyvällä jengillä. Me naurettiin, juteltu paskaa ja sitten taas keskityttiin työhön , ja sit taas sama. Ihmisten takia työtä jaksoi tehdä. Ja sai siitä jopa mielekästä

Jä tämän porukan kanssa tosiaan oltiin tekemisissä usein töiden ulkopuolella

Vierailija kirjoitti:

Tässä konttorihommassa ei työkavereihin edes ehdi tutustua, koska nähdään sen verran vähän. Hoitotyössä työn ja kahvituntien ohella oppi tuntemaan työkavereitani perheitä myöten ja kuulumisia (sekä hyvinä että pahoina päivinä) vaihdettiin ihan eri tasolla, jotain kaveruuden ja ystävyyden välillä. Sitä sosiaalista puolta kaipaan konttorihommassa, vaikka muuten työtehtävistä ihan tykkään.

Ap

Itse valitsisin tuon rauhallisen koppihomman, riittäisi energiaa olla sitten työn jälkeen omien ystävien kanssa. Olen introvertti ja kun olen tehnyt työtä, jossa on paljon sosiaalista kanssakäymistä, ei enää riitä energiaa niille oikeasti tärkeille ihmisille. On todella surullista, jos ainoat ihmissuhteet ovat työtoverien kanssa. Nykymaailmassa se työpaikka voi lähteä alta milloin tahansa ja sitten on todella yksin.

Toinen mikä mietityttää on hoitoalan pitkät lomat. Tottakai ne on mukavia. Mutta jaksaako työtä jos motiivina on pitkä loma ja hyvät työkaverit?

Toimistopuolellahan sitä lomaa on tasa 4 vkoa kesällä, 1 talvella. (Vrt 38 lomapäivää vuodessa, lauantaita ei lasketa mukaan)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toinen mikä mietityttää on hoitoalan pitkät lomat. Tottakai ne on mukavia. Mutta jaksaako työtä jos motiivina on pitkä loma ja hyvät työkaverit?

Toimistopuolellahan sitä lomaa on tasa 4 vkoa kesällä, 1 talvella. (Vrt 38 lomapäivää vuodessa, lauantaita ei lasketa mukaan)

Ap

Missä hoitoalalla on tuollaiset lomat? Ei kannata laskea sen varaan, että tulevaisuudessa on myös pitkät lomat. Olisitko palaamassa hoitoalan töihin entisenä työntekijänä vai uutena? 

Itse en ole hoitoalalla, mutta mahdollisena asiakkaanasi en oikein arvosta hoitajia, jotka viis veisaavat asiakkaista ja työstään kun hengaavat mieluummin kahvihuoneessa työkavereiden kanssa juoruamassa ja laskevat päiviä seuraavaan lomaan. Hoitoalan hommissa kun saattaa oikeasti olla ihmishengistä kysymys.

Itse valitsisin kyllä rauhallisen työn sosiaalisessa eristyksessä. En ole ikinä ajatellut, että työyhteisö olisi tärkein asia töissä, töitähän siellä ollaan ensisijaisesti tekemässä. Minulle riittää hyvin, että voin tavata ihmisiä vapaa-ajalla ja keskustella heidän kanssaan syvällisiä keskusteluja. Voi tosin johtua siitä, että olen introvertti luonne, ekstroverteillä voi olla hieman erilaiset ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mikä mietityttää on hoitoalan pitkät lomat. Tottakai ne on mukavia. Mutta jaksaako työtä jos motiivina on pitkä loma ja hyvät työkaverit?

Toimistopuolellahan sitä lomaa on tasa 4 vkoa kesällä, 1 talvella. (Vrt 38 lomapäivää vuodessa, lauantaita ei lasketa mukaan)

Ap

Missä hoitoalalla on tuollaiset lomat? Ei kannata laskea sen varaan, että tulevaisuudessa on myös pitkät lomat. Olisitko palaamassa hoitoalan töihin entisenä työntekijänä vai uutena? 

Itse en ole hoitoalalla, mutta mahdollisena asiakkaanasi en oikein arvosta hoitajia, jotka viis veisaavat asiakkaista ja työstään kun hengaavat mieluummin kahvihuoneessa työkavereiden kanssa juoruamassa ja laskevat päiviä seuraavaan lomaan. Hoitoalan hommissa kun saattaa oikeasti olla ihmishengistä kysymys.

Olisin palaamassa vanhana työntekijänä, sen vuoksi ne pitkät lomat. Ja en toki ole viisveisannut asiakkaista ennenkään vaan hoitanut työni hyvin, vaikkakin on ollut raskasta. Hyvä työporukka on auttanut jaksamaan. Nyt kokeilen toista alaa ja pian lomien jälkeen on tehtävä päätös jäänkö vai palaanko, eli kumpia töitä jatkossa teen hyvin. Toki monet asiat painavat vaakakupissa päätöstä tehtäessä.

Ap

Paska duuni hyvässä porukassa on mahtavaa toisin kuin hyvä duuni paskassa porukassa.

Otsikon perusteella valitsin hyvän porukan ja vauhdikkaan työn Ehkä siksi koska olen sellaiseen tottunut. Aloituksen luettuani en ole niin varma. Kannattaako vanhaan kuitenkaan palata koska porukka voi tosiaan muuttua tms.