Lue keskustelun säännöt.
Onko korrektia puhua jonkun menneistä suhteista sukujuhlissa?
30.06.2017 |
Olen itse mieheni ex-vaimon kanssa hyvissä väleissä ja kaikki on ok joten en ole mustasukkainen tms. Silti hieman särähtää korvaan, kun nyt on ollut sukujuhlia joissa mieheni näkee ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen tiettyjä ihmisiä/sukulaisia/perhetuttuja. Heistä jokunenkin on sanonut, että "niin viimeksi nähtiin siellä sinun edellisissä häissäsi" tai että "niin silloin kun viimeksi nähtiin niin olit sen X:n kanssa ja mites teidän lapset nyt voi". Onko se kettuilua siitä etteivät saaneet meidän 4 vuotta sitten olleisiin häihin kutsua vai kenties täysin vain ajattelemattomuutta koska faktojahan varmaan esittävät. Miehen ensimmäiset häät reilu parikymppisenä oli sen 150 hengen häät joihin vanhemmatkin halusivat kaikki, koska olivat ensimmäisen lapsen häät. Meille nyt ei tullut mieleenkään kutsua miehen äidin kaukaisempia sukulaisia tai tuttavia, koska me järjestimme itse häämme ja sinne oman vieraslistamme teimme.
Ja siis miehen ex on ollut myös näissä juhlissa mutta eivät siinä samassa tilanteessa missä näin on sanottu kuitenkaan.
Kommentit (12)
Sukujuhlissa on aina myös sitä porukkaa, joka ei käyttäydy samalla tavoin asiallisen korrektisti kuin muissa juhlissa. Kun osa porukasta on vaihtanut toistensa kakkavaippoja muutama vuosikymmen sitten, tai sitten tulee huolehtimaan toisistaan muutaman vuoden päästä, ei niissä juhlissa jakseta olla niin muodollisia.
Hauskoja juhlia kun niihin suhtautuu oikein. Unohda se korrektiusvaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh. Miten tuo nyt on sinusta kettuilua? He vaan toteavat tosiasian eli sen, missä on viimeksi nähty ja kysyvät miehesi kuulumisia. Sinua tuntuu kovasti korpeavan, että miehelläsi on ollut elämää ennen sinuakin, mutta niin se nyt vaan on! Jos miehelläsi on lapsia edellisestä liitosta, ja sukulaiset tuntevat lapset, niin miten se nyt on KETTUILUA kysyä lapsien kuulumisia? Ihmeen herkkä olet.
Kyllä sinä sukuun vähitellen kotiudut, jos et ala ammattiloukkaantua kaikesta. Seuraavalla kerralla suku jo muistaakin tavanneensa miehesi tässä tilaisuudessa, jossa sinäkin olit läsnä.
On, jos eivät ala kehua siinä sitä eksää. Sukujuhlissa on aivan yleistä kerrata ja kysellä, mitä on tapahtunut edellisen tapaamisen jälkeen, ei siitä kannata ottaa itseensä. Että kuka on mennyt naimisiin, kuka eronnut, onko tullut lapsia, missä asuu ja on töissä, mitä lapsille kuuluu.
Tyhmyyden ja kettuilun yhdistelmä. Tietävät hyvin, miltä itsestä tuntuisi vastaava muistelu, mutta kokevat tilanteensa niin varmaksi, että on varaa käyttäytyä vaikka tökerösti.
Noista selviää ennakoimalla moiset kysymykset ja keksimällä etukäteen niin nasevat vastaukset, ettei niitä voi pitää epäkohteliaina, mutta jotka kuitenkin asettavat nämä epäkorrektit tyypit kohtaamaan omat sanansa.
Voi todeta lyhyesti, että elämäntilanteeni oli silloin toinen, kääntää selkänsä ja alkaa puhua jonkun muun kanssa. Ihannetapauksessa on olemassa taustatietoja, joita tulee hyödyntää: Niin, sehän tapahtui silloin/vuotta ennen/vuosi jälkeen, kun reputit/lapsesi reputti yo-kirjoituksissa / kärysi ratista tms. enemmän tai vähemmän hienovaraista vihjausta, että täältä pesee takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyden ja kettuilun yhdistelmä. Tietävät hyvin, miltä itsestä tuntuisi vastaava muistelu, mutta kokevat tilanteensa niin varmaksi, että on varaa käyttäytyä vaikka tökerösti.
Noista selviää ennakoimalla moiset kysymykset ja keksimällä etukäteen niin nasevat vastaukset, ettei niitä voi pitää epäkohteliaina, mutta jotka kuitenkin asettavat nämä epäkorrektit tyypit kohtaamaan omat sanansa.
Voi todeta lyhyesti, että elämäntilanteeni oli silloin toinen, kääntää selkänsä ja alkaa puhua jonkun muun kanssa. Ihannetapauksessa on olemassa taustatietoja, joita tulee hyödyntää: Niin, sehän tapahtui silloin/vuotta ennen/vuosi jälkeen, kun reputit/lapsesi reputti yo-kirjoituksissa / kärysi ratista tms. enemmän tai vähemmän hienovaraista vihjausta, että täältä pesee takaisin.
Ihme passiivis-aggressiivinen olet. Taidat aika useinkin kokea olevasi vittuilun kohde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta juttelulta kuulostaa. Taidat ap olla herkkä loukkaantumaan tai onko miehesi ex-vaimo sinulle arka paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyden ja kettuilun yhdistelmä. Tietävät hyvin, miltä itsestä tuntuisi vastaava muistelu, mutta kokevat tilanteensa niin varmaksi, että on varaa käyttäytyä vaikka tökerösti.
Noista selviää ennakoimalla moiset kysymykset ja keksimällä etukäteen niin nasevat vastaukset, ettei niitä voi pitää epäkohteliaina, mutta jotka kuitenkin asettavat nämä epäkorrektit tyypit kohtaamaan omat sanansa.
Voi todeta lyhyesti, että elämäntilanteeni oli silloin toinen, kääntää selkänsä ja alkaa puhua jonkun muun kanssa. Ihannetapauksessa on olemassa taustatietoja, joita tulee hyödyntää: Niin, sehän tapahtui silloin/vuotta ennen/vuosi jälkeen, kun reputit/lapsesi reputti yo-kirjoituksissa / kärysi ratista tms. enemmän tai vähemmän hienovaraista vihjausta, että täältä pesee takaisin.
Ihme passiivis-aggressiivinen olet. Taidat aika useinkin kokea olevasi vittuilun kohde?
En nykyisin "koe". - Lapsena ja nuorena kyllä, vanhempieni takia. Opin jo 5-vuotiaana tunnistamaan kilttien tätien todelliset tarkoitukset heidän viattomasti kysellessään vanhemmistani ja kehitin jo tuolloin strategioita, miten vastataan korrektisti silloin kun ei haluta vastata ihmiselle, jonka uteliaisuus ylittää sietorajan (ikäpolveni on opetettu käyttäytymään hyvin ja vanhemmille ihmisille pitää aina vastata kohteliaasti).
Omat vanhempani eivät voineet minua kasvattaa vaan rakkaat rakkaat isovanhempani, silti vanhempani olivat olemassa, jopa tapasin heitä joskus ja kaipasin heitä, eikä heitä kotona minulle paneteltu, mutta rehellisesti kerrottiin, miten asiat ovat ja miksi.
Minulle kehittyi siten varhain yliherkkä nenä liiallista uteliaisuutta kohtaan ja olen sen aina huomannut myös ympäristössäni. Kun huomaan tilanteen, jossa ihminen menee toisen henkilökohtaiselle alueelle tavalla, jota kohteen on vaikea kestää, autan ja keskeytän tilanteen esim. alkamalla puhua päälle muusta, säästä harrastuksista, maailmanpolitiikasta. Pakko myöntää, että selkeä ilkeily ruokkii ja inspiroi mykistäviin vastauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyden ja kettuilun yhdistelmä. Tietävät hyvin, miltä itsestä tuntuisi vastaava muistelu, mutta kokevat tilanteensa niin varmaksi, että on varaa käyttäytyä vaikka tökerösti.
Noista selviää ennakoimalla moiset kysymykset ja keksimällä etukäteen niin nasevat vastaukset, ettei niitä voi pitää epäkohteliaina, mutta jotka kuitenkin asettavat nämä epäkorrektit tyypit kohtaamaan omat sanansa.
Voi todeta lyhyesti, että elämäntilanteeni oli silloin toinen, kääntää selkänsä ja alkaa puhua jonkun muun kanssa. Ihannetapauksessa on olemassa taustatietoja, joita tulee hyödyntää: Niin, sehän tapahtui silloin/vuotta ennen/vuosi jälkeen, kun reputit/lapsesi reputti yo-kirjoituksissa / kärysi ratista tms. enemmän tai vähemmän hienovaraista vihjausta, että täältä pesee takaisin.
Ihme passiivis-aggressiivinen olet. Taidat aika useinkin kokea olevasi vittuilun kohde?
En nykyisin "koe". - Lapsena ja nuorena kyllä, vanhempieni takia. Opin jo 5-vuotiaana tunnistamaan kilttien tätien todelliset tarkoitukset heidän viattomasti kysellessään vanhemmistani ja kehitin jo tuolloin strategioita, miten vastataan korrektisti silloin kun ei haluta vastata ihmiselle, jonka uteliaisuus ylittää sietorajan (ikäpolveni on opetettu käyttäytymään hyvin ja vanhemmille ihmisille pitää aina vastata kohteliaasti).
Omat vanhempani eivät voineet minua kasvattaa vaan rakkaat rakkaat isovanhempani, silti vanhempani olivat olemassa, jopa tapasin heitä joskus ja kaipasin heitä, eikä heitä kotona minulle paneteltu, mutta rehellisesti kerrottiin, miten asiat ovat ja miksi.
Minulle kehittyi siten varhain yliherkkä nenä liiallista uteliaisuutta kohtaan ja olen sen aina huomannut myös ympäristössäni. Kun huomaan tilanteen, jossa ihminen menee toisen henkilökohtaiselle alueelle tavalla, jota kohteen on vaikea kestää, autan ja keskeytän tilanteen esim. alkamalla puhua päälle muusta, säästä harrastuksista, maailmanpolitiikasta. Pakko myöntää, että selkeä ilkeily ruokkii ja inspiroi mykistäviin vastauksiin.
Sinun kannattaisi hankkia terapiaa. Bongaat selvän yliherkästi ihmisten normaalista kanssakäymisestä "salattuja tarkoitusperiä". Tuota kutsutaan vainoharhaisuudeksikin? On, sinulla on oman traumaattisen lapsuutesi kokemus siinä taustalla, mutta juuri siksi suosittelen terapiaa. Hukkaat loputtomasti energiaa ja aivan hyviä ihmiskontakteja epäilemällä kaikkea vittuiluksi ja liialliseksi uteliaisuudeksi. Ihmiset OVAT uteliaita, mutta enimmäkseen hyväntahtoisesti ja siksi, etteivät tiedä aihetta araksi. Jos sinä sivullisena lähdet "pelastamaan" jotakuta, saati nyt herranen aika vielä ilkeilemään täysin pyytämättä jonkun puolesta, saatat tehdä tilanteesta, jossa toinen on vasta pysähtynyt miettimään vastaustaan, suorastaan piinallisen.
Eli. Et sinä tiedä, mistä ihmiset haluavat puhua. Kuvittelet tietäväsi, mutta projisoit lähinnä omia mielikuviasi. Ja koska suhtaudut ihmisten kysymyksiin lapsuutesi takia herkästi ja epäluuloisesti, saat todennäköisesti aikaan riitoja turhasta.
Tuossa sukujuhlapuheessa noudatetaan sitä normaalia kaavaa, että ensin määritellään, koska on tavattu viimeksi (isoäidin hautajaisissa, Veikko-enon 60-vuotispäivillä, Helenan ja Matin häissä jne.) ja sitten osoitetaan hyvää käytöstä muistamalla, että on lapsiakin, mitäpä heille kuuluu. Ihan vastaavasti miehesi isänpuolen suvun tapaamisissa kysytään mieheltäsi kohteliaasti, että miten äitisi jakselee, vaika miehen isä ja äiti olisivat eronneet 10 vuotta sitten.
Miehelläsi on ns. menneisyys, joka ei poistu sillä, että sinä kiellät sen olemassaolon. Tuskin kukaan muistaa sitä, että teillä oli vihkiminen 4v sitten saati haikailee sitä, että ei saanut kutsua. Vain sinä pidät omia häitäsi niin isona juttuna, että vielä vuosien jälkeen kuvittelet sukulaisten muistelevan, että eivät saaneet kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyden ja kettuilun yhdistelmä. Tietävät hyvin, miltä itsestä tuntuisi vastaava muistelu, mutta kokevat tilanteensa niin varmaksi, että on varaa käyttäytyä vaikka tökerösti.
Noista selviää ennakoimalla moiset kysymykset ja keksimällä etukäteen niin nasevat vastaukset, ettei niitä voi pitää epäkohteliaina, mutta jotka kuitenkin asettavat nämä epäkorrektit tyypit kohtaamaan omat sanansa.
Voi todeta lyhyesti, että elämäntilanteeni oli silloin toinen, kääntää selkänsä ja alkaa puhua jonkun muun kanssa. Ihannetapauksessa on olemassa taustatietoja, joita tulee hyödyntää: Niin, sehän tapahtui silloin/vuotta ennen/vuosi jälkeen, kun reputit/lapsesi reputti yo-kirjoituksissa / kärysi ratista tms. enemmän tai vähemmän hienovaraista vihjausta, että täältä pesee takaisin.
Ihme passiivis-aggressiivinen olet. Taidat aika useinkin kokea olevasi vittuilun kohde?
En nykyisin "koe". - Lapsena ja nuorena kyllä, vanhempieni takia. Opin jo 5-vuotiaana tunnistamaan kilttien tätien todelliset tarkoitukset heidän viattomasti kysellessään vanhemmistani ja kehitin jo tuolloin strategioita, miten vastataan korrektisti silloin kun ei haluta vastata ihmiselle, jonka uteliaisuus ylittää sietorajan (ikäpolveni on opetettu käyttäytymään hyvin ja vanhemmille ihmisille pitää aina vastata kohteliaasti).
Omat vanhempani eivät voineet minua kasvattaa vaan rakkaat rakkaat isovanhempani, silti vanhempani olivat olemassa, jopa tapasin heitä joskus ja kaipasin heitä, eikä heitä kotona minulle paneteltu, mutta rehellisesti kerrottiin, miten asiat ovat ja miksi.
Minulle kehittyi siten varhain yliherkkä nenä liiallista uteliaisuutta kohtaan ja olen sen aina huomannut myös ympäristössäni. Kun huomaan tilanteen, jossa ihminen menee toisen henkilökohtaiselle alueelle tavalla, jota kohteen on vaikea kestää, autan ja keskeytän tilanteen esim. alkamalla puhua päälle muusta, säästä harrastuksista, maailmanpolitiikasta. Pakko myöntää, että selkeä ilkeily ruokkii ja inspiroi mykistäviin vastauksiin.
Sinun kannattaisi hankkia terapiaa. Bongaat selvän yliherkästi ihmisten normaalista kanssakäymisestä "salattuja tarkoitusperiä". Tuota kutsutaan vainoharhaisuudeksikin? On, sinulla on oman traumaattisen lapsuutesi kokemus siinä taustalla, mutta juuri siksi suosittelen terapiaa. Hukkaat loputtomasti energiaa ja aivan hyviä ihmiskontakteja epäilemällä kaikkea vittuiluksi ja liialliseksi uteliaisuudeksi. Ihmiset OVAT uteliaita, mutta enimmäkseen hyväntahtoisesti ja siksi, etteivät tiedä aihetta araksi. Jos sinä sivullisena lähdet "pelastamaan" jotakuta, saati nyt herranen aika vielä ilkeilemään täysin pyytämättä jonkun puolesta, saatat tehdä tilanteesta, jossa toinen on vasta pysähtynyt miettimään vastaustaan, suorastaan piinallisen.
Eli. Et sinä tiedä, mistä ihmiset haluavat puhua. Kuvittelet tietäväsi, mutta projisoit lähinnä omia mielikuviasi. Ja koska suhtaudut ihmisten kysymyksiin lapsuutesi takia herkästi ja epäluuloisesti, saat todennäköisesti aikaan riitoja turhasta.
No, kiitos ylitulkinnasta. En kaipaa terapiaa ja jo työni takia minun on osattava "lukea" ihmisiä ja tulkita tilanteita, reagoida ennen kuin vahinkoja tapahtuu. En aiheuta riitoja, estän kyllä jos voin ja joudun työssäni joskus selvittelemäänkin konflikteja (en todellakaan ole mukana niissä). Kuuntelemalla ihmisiä voi auttaa heitä selviytymään ja löytämään itse ratkaisuja omiin sotkuisiinkin pulmiinsa.
Lapsuuttani en näe erityisen traumaattisena, koska elin ja kasvoin rakastavien ja välittävien tervejärkisten ihmisten kanssa. En todellakaan ollut turvaton ja hyljätty, sellaista kokemusta ei päässyt syntymään. Päinvastoin, vielä ensimmäisenä lapsenlapsena, olin hyvin tärkeä isovanhemmilleni, jotka tuolloin eivät olleet "vanhoja", heille olin iltatähden asemassa.
Aivan turhaa rakennella kenellekään kokonaista elämäkertaa muutaman palstarivin perusteella. Se mitä kerroin selittää kyllä sitä, miten ihmistuntemus kehittyy kokemuksen kautta - ihan ilman vainoharhoja. En todella pidä itseäni epäluuloisena, realistina kylläkin, mitä ihmisten välisiin suhteisiin tulee.
Jos nyt ihan tarkkaan mietit, sinunkin elämässäsi saattaa ehkä olla asioita, joista kernaasti et haluaisi sivullisten ja asiaankuulumattomien yllättäen utelevan - etenkään julkisesti. Esimerkiksi on kuultu nämä sydämettömät ajattelemattomuudet: teillä on kuulemma riitaa huoltajuudesta (ihmiseltä joka on aivan rikki ja muutenkin itkun partaalla eronsa takia ja juuri palannut sairauslomalta juuri tästä syystä, mikä on tiedossa); miten sä voit olla noin ii-hanan laiha (masentuneelle syömishäiriöiselle, jonka tiedän juoksevan 20 km jokaisen sortumiskeksin jälkeen). Nuorta, mutta täysi-ikäistä läheistäni olen varoittanut, että tämmöinen tylsä kysymys on nyt tulossa tietyltä taholta koskien hänen parisuhdettaan (joka ei siis kyselijälle kuulunut), jotta asianomaisella on mahdollisuus tosiaan keksiä sopiva vastaus uteliaan suun tukkimiseksi. (Näin tosiaan tapahtui ja jälkeenpäin asiasta vielä puhuimme ja hänen nokkelasta vastauksestaan, jota hän ei olisi ehkä keksinyt jos tungettelevaisuus olisi tullut yllätyksenä :) )
Niin, sekin jo lapsena opetettiin, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen. Kaikki eivät sitä valitettavasti ole kuulleet tai sisäistäneet.
Ihan normaalia sosiaalista lässynläätä. Joillakin ihmisillä on tapana puhua ihmisistä, ja he hahmottavat parhaiten tapahtumia sen mukaan keitä on ollut jossakin paikalla. Ihmisillä on entisiä suhteita, eikä siinä ole mitään pahaa tai salattavaa. "Nähtiin viimeksi kun olit sen Katjan kanssa" on ihan yhtä korrektia kuin "nähtiin viimeksi kun kävitte meillä Kotkassa/oli se kova lumimyrsky/Liisan kummitäti piti nimipäiväjuhlat".
On ainakin tuohon tyyliin.