miksi et halua työskennellä hoitoalalla?

En halua olla kosketuksissa ihmisten kanssa

Koska olen akateeminen. Enkä haluaisi työskennellä matalapalkka-alalla, eikä minulla ole minkäänlaista paloa hoitotyöhön. Siinä muutama syy.

En halua hoitaa.

Voisin hyvin toimia hoitoalalla hallinnon puolella. Talous- tai hr-tiimissä

Koska haluan kehittää uusia asioita ja toimia tutkijana. Minua ei kiinnosta käytännönläheiset työt ja olenkin hyvin teoreettinen ihminen. Omat kotityöt ja perheestä huolehtiminen on totta kai itsestäänselvää, mutta en halua huolehtia työkseni ulkopuolisista ihmisistä. Lisäksi en halua, että vastuullani on useampia ihmishenkiä ja tahdon olla tekemisissä elektroniikan ja tietotekniikan kanssa. Plussana vielä, että kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että en sovellu yötöihin tai muutenkaan epäsäännöllisiin työaikoihin

Miksi toisten ihmisten hoitaminen on vastenmielistä?

Koska olen paha ihminen joka arvostelee muita ihmisiä (vaikka hiljaa mielessäni) enkä koe että olisin sen takia oikea ihminen hoitamaan potilaita/asiakkaita tasavertaisesti. Olen myös aika ujo, enkä pärjäisi aggressiivisten asiakkaiden kanssa.

Haluisin oikeasti olla sotealalla, koska sieltä ei työt ainakaan ihan heti lopu. Toiste auttaminen on myös lähellä sydäntä. Mutta mä en usko, että mun pääkoppa kestäisi mieleltään sairaita ihmisiä, huonoa ja kiireellistä työilmapiiriä ja työtahtia. Olen nopea ja hyvä painamaan duunia, mutta pelkäisin, että jos teen kiireessä virheitä, se virhe saattaa viedä joltain hengen. Mua pelottaa se kauhean suuri vastuu jonkun toisen hengestä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin hyvin toimia hoitoalalla hallinnon puolella. Talous- tai hr-tiimissä

Et sä silloin olisi hoitoalalla. Ihan niinkuin mun työpaikallani yliopistossa olevat siivoojat ja toimistosihteerit eivät ole tutkimusalalla.

En kestä verta enkä varsinkaan mitään muita ihmisen eritteitä. En kestä sairaaloita, pelkään hammaslääkäriäkin ihan hirveästi, inhoan jo sitä hajua. En halua olla sairaiden tai vanhusten tai edes vammaisten kanssa missään tekemisissä, säälin heitä liikaa, ja murtuisin varmasti henkisesti aika pian kun vapaa-ajatkin vain miettisin potilaita. Nykyään en kestä edes sitä että joku kertoo että on jotain sattunut, eli pyörtyisin ja oksentelisin töissä, ja eniten pelkään oksentamista joten en pystyisi oikeasti olemaan siellä töissä ollenkaan. Ja toinen syy on se, että se on fyysisesti niin raskasta että en pystyisi siihen, olen 130kg ja muutenkin aina paikat kipeinä, varsinkin yläselkä ja niska/hartiaseutu, jalat kipeytyy kun pitää paljon seistä ja kävellä...

Luojan kiitos on ihmisiä jotka sitä työtä pystyvät tekemään, minä teen sitten muuta.

En ole henkisesti tarpeeksi vahva. Talouspuolen hommat on tarpeeksi rauhallisia mulle, mutta pääkoppa leviäisi jos joutuisi kohtaamaan päivittäin sairauksia ja kuolemaa. Ootte tosi vahvoja ketkä pystytte siihen <3 Kiitos työstänne.

Kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että mä ihan oikeesti pidän ihmisiä epämiellyttävänä näin lieventäen sanottuna. Olen ihmisvihaaja. Toinen syy on se, että pelkään sosiaalisia tilanteita.

Joo, mulla on erittäin huonoja kokemuksia ihmisistä. Olen myös laittanut elintenluovutuskiellon koska en halua auttaa.

Joskus mietin että hakisin sh-kouluun, mutta ajatus naisvaltaisesta työpaikasta saa pelot nousemaan pintaan. Olen siis nainen itsekin, mutta koulussa pahasti syrjitty eikä muutenkaan oikein ole mukavia kokemuksia naisporukoista. Pelottaa, että tulisin taas jäämään (työ)porukan ulkopuolelle tai jopa kiusatuksi.

En kyllä pelkää verta tai eritteitä, enkä pelkää olla fyysisesti toisten lähellä. En usko että ottaisin kipeiden ihmisten vihamielisyyttä henkilökohtaisesti. En pelkää rutiineja ja olen tehokas. Sitä mietin, miten voisin kohdata toisten surun... Itkisinkö mukana vaikka en haluaisi? Miltä tuntuisi hoitaa kuolevaa lasta?

-Kolmivuorotyötä tarjolla vaikka tahtosi tehdä yhtä vuoroa.

-Kokoaikatyötä vaikka tahtoisi osa-aikaista.

- Palkka ei korvaa menetettyä aikaa ja epämiellyttäviä työaikoja.

-Työstä tehdään yksipuolista ihan tarkoituksella. Työnkuvia kavennetaan. On vaikeaa saada riittävästi ihmisiä tekemään tylsäksi tehtyä työtä, joten kärsitään alimiehityksellä myös kiireestä.

-Pikkupomot valehtelevat päätöksistä, että olisi työntekijän etu, mutta ei ole. He suorastaan hämmästelevät, jos väität että työsi on liian puuduttavaa ja yksitoikkoista.

-Kauimmin kärsineet saavat joskus jotain hyvitystä työnkuvaansa; tarjoavat enintään tätä sinulle porkkanaksi. Osalla on laiskottelevan toimi piilossa katseilta ja toiset tekevät työt. Vain pienellä osalla on hauskaa töissä! He ovat päässeet osaksi aikaa lepäämään toimistotehtäviin. Suurimmalla osalla kuluu keho liiasta ja yksipuolisesta rasituksesta, kun toimenkuvasta on tehty kapea.

-Potilaat ovat vaarallisia. On väkivaltaa ja sen uhkaa sekä tarttuvia tauteja. Ei ole varaa tehdä virheitä. Oma terveys on uhattuna. Työpaikalla kiusataan ja kyykytetään.

Pienetkin virheet ja unohdukset voivat koitua kuolemaksi (tai aiheuttaa suurta haittaa) joko suoraan tai välillisesti. Vastuu siis hoitajilla liian suuri palkkaan nähden. Jos palkka olisi suurempi se kestäis. Nykyisessä työssäni ihan eri alalla huomaan työkaverien tekevän paljon virheitä, mutta ei niistä oteta stressiä ja vähän ehkä voivotellaan. Itse ehkä juuri sairaanhoitajataustan vuoksi en tee paljon virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten ihmisten hoitaminen on vastenmielistä?

En pidä ihmisistä. En halua koskea ihmisiin. En ole empaattinen luonteeltani.

Koska minulla ei ole hoivaviettiä enkä pidä ihmisistä.

Ihmisten parissa työskentely on painajainen.

Tylsää ja kiireistä vuorotyötä, jossa joutuu koskemaan vieraisiin, vastenmielisiin ihmisiin ja kuuntelemaan heidän valitustaan. Eipä silti, tein itse vastaavaa (ilman kosketusta) vuodeosastolla laitoshuoltajana. Pakenin lopulta röntgenosaston syövereihin, ja sieltähän löytyi muitakin aitoja ihmisvihaajia :O Nyt jo muissa hommissa, luojan kiitos.

Siksi, etten halua käydä töissä.