Lue keskustelun säännöt.
Me jotka emme saaneet opiskelupaikkaa yhteishaussa :'(
luuseri
29.06.2017 |
Hävettää myöntää mutta itkin koko aamun. Toinen vuosi putkeen kun en päässyt mihinkään hakukohteeseeni. Hakukohteissani yhdessä oli hylätty, ja kahteen ei pisteet riittäneet. Tiedän kyllä että tulee varmaan kommenttia jotta voisin olla realisti ja hakea muualle jos ei rahkeet riitä. Niin mä aion tehdäkin ens vuonna. Tuntuu vaan tosi älyttömältä et on ihmisiä jotka haluais opiskella ja on ihmisiä jotka ei halua. Niin minä esimerkiksi en saa edes sitä mahdollisuutta. Olen käynyt avoimen kursseja hyvällä menestyksellä ja lukiopaperit hyvät mutta jostain syystä tää kokeessa jäätyminen pilaa kaiken. En tiedä enää kehtaanko hakea taas näihin samoihin ja olla saamatta opiskelupaikkaa :( Kohtalotovereita?
Kommentit (5)
VÄYLÄOPINNOT!
Ilman pääsykoetta sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin hait? Minäkin nuorena tyttönä hain enkä päässyt. Kolmena eri vuotena hain ja eri kouluihin ja vähän erilaisille linjoille. Olin aina se 2-3 varasijalle jäänyt. Sitten luovutin. Kunnes kymmenen vuotta myöhemmin tajusin, että taktiikkani oli ollut aivan väärä :/ Pitää vaan päättää, että minne haluaa ja määrätietoisesti hakea sinne. Eli opetella asiat etuperin ja takaperin ja varmistaa pääsykokeessa ettei siinä voida kysyä mitään mihin en tiedä vastausta. Ja jos ei kalla yrittämällä pääse, niin yrittää uudelleen samaan paikkaan.
Sitten pääsin sekä yliopistoon että ammattikorkeakouluun kahden pienen lapsen työtä tekevänä äitinä.
Voi kunpa olisin silloin 10 vuotta sitten osannut panostaa kovemmin pääsykokeisiin. Olin liian huithapeli ja luovutin heti jos ei ekalla onnistunut.
Sama täällä. Pari vuotta olen yrittänyt hakea opiskelupaikkaa ilman tulosta. Itkettää ja hävettää. Ahdistavaa selailla facebookista miten moni on päässyt opiskelemaan. Toki olen iloinen heidän puolestaan mutta samalla tuntuu niin kurjalta miten itse junnaa vain paikallaan kun muut saavuttavat haaveitaan ja etenevät elämässään. Taas yksi välivuosi ilman mitään tekemistä. Töistä on turha edes haaveilla. Kukaan ei halua palkata hiljaista, sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivää kömpelystä. En tiedä jaksanko enää yrittää. Ei minusta vain ole mihinkään. Olisi varmasti kaikille helpotus jos vain päättäisin päiväni, tuntuu pahalta olla pelkkänä taakkana yhteiskunnalle. Sukulaisia, perhettä tai ystäviä minulla ei ole joten kukaan ei jäisi kaipaamaan minua. N22
Olen entinen kohtalotoveri. Kävin kymmenessä pääsykokeessa, ja vasta yhdestoista kerta toden sanoi. Välissä sain lapsen ja opiskelin avoimessa. Joka vuosi hain kouluun. Samaan aikaan kaikki kaverit opiskeli jossain, osa juuri sitä mitä minäkin halusin, ja he vain valittivat ja lusmuilivat. Tuntui tosi pahalta, enkä edelleenkään tiedä mitä tein aina väärin. rakastan opiskelemaani alaa, ja olen niin omassa paikassani. Älä luovuta!