te joilla on ollut kusipää exä

^unohtui, että haukkui muita ihmisiä paljon. kaikki muut olivat aina tyhmiä ja rumia ja sinisilmäisiä ja vastuuttomia ja mitähän vielä. sittemmin huomannut, että tämä jos joku kertoo ihmisestä itsestään paljon...

Merkkejä oli jo tutustumisvaiheessa, mutta pitkästä aikaa ihastuneena en myöntänyt niitä.

-liiallinen kiinnostus samoista asioista kuin itselläni

-pommittelu viesteillä, kuvien lähettely jatkuvasti

-kierteli tai mietti joitakin asioita sujuvasti, kuitenkin loogisesti

-piti näyttää kännykän yhteystiedot

-somen käyttö rajoittui minimiin

-tahtoi tarkkaan tietää exäni

-tarvitsi vakuutteluja, miksi juuri hän

-lehtien/kirjojen/harrastusten määrä aleni kohdallani minimiin--kaikki oli häneltä pois

-haki minut töistä ja usein saattoikin, itse ei halunnut töihin

-kommentit aiemmista naisistaan ala-arvoisia (ei tykännyt, kun sanoin ex-vaimonsa kuulostavan fiksulta naiselta)

-itsensä korostaminen (oli ollut paras työntekijä, olisi päässyt ulkomaille töihin jne)

-kehuskeli korkeakouluttautuneista tuttavistaan/koulukavereistaan

-vankat mielipiteet politiikasta, uskonnosta , parisuhteesta

-suuttui, jos minua muut miehet katsoivat

-en olisi saanut käydä yksin kaupassakaan

-pa

Alkoa rupesi menemään viikoittain ja alussa yritti salata tämän. Joskus kielsi juoneensa , mutta otin pullon esiin. Huono piiloittaja oli. Humalassa oli hirviö; paiskoi ovvia, pakkasi tavaroitaan, katosi, tuli takaisin. Siis niin hullua, että oli vaikea todeksi uskoa. Käänsi kaiken sanomani vastaan ,sanoi ymmärtävänsä exääni ja olen pahempi kuin hänen entisensä. Hymähteli ja tanssi edessäni kuin psyko. En saanut nukkua, vaikka oli töihin meno. Repi peiton päältäni, räpsytteli valoja ja sanoi, ettei saa nukkua, kun hän valvoo. Olisi aina pitänyt nukkua hänessä kiinni, tai oli kyse karttamisesta.

Oli kiire tavata sukuani, hänen sukuaan tai kavereitaan en nähnyt koskaan.

Käytti luvatta pankkikorttiani, vei kipulääkkeeni.

***

En tunnistanut alussa häntä sairaaksi, oli ainakin alkoholisti ja mustasukkainen ja ehkä muutakin. Kyseessä oli vain muutama kuukausi, mutta nekin olivat liikaa. Oli vaikea päästä eroon, useamman kerran yritin lopettaa. Muu ei auttanut lopulta, kuin uhata poliisilla.

Yritti vielä viesteillä lähestyä, turhaan.

Tästä tekisi mieli varottaa naisia, mutta tuskin kukaan uskoisi. Nyt olen itse vapaa ja nautin kesästä enemmän kuin koskaan. Sukuni ja ystäväni sanoivat jälkikäteen, että olin ihan eri ihminen , nyt taas se iloinen ja entinen, kun mies poissa.

Jiide kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitin. Aivan kaiken, kunnes oli jo liian myöhäistä ja nykyään edelleen selitän itselleni mielessäni, kuinka hänestä on voinut tulla sellainen ja miksi kaikki tapahtui. Itse olen äärimmäisen empaattinen ja häneltä tuo kyky taisi puuttua kokonaan. Eikä hän mikään kusipää ole, ja varmaan kaikki muumitkin laaksossa, ei vain ole ne muumit tekemisissä tai ainakaan kovin hyvissä väleissä keskenään. Ja minussakin varmasti oli vikaa, olinhan ihminen muumilaaksossa. En vain osaa itse nähdä omia vikojani, missä olin oikeasti ilkeä tai erilainen, ja kuinka paljon..

Heti alussa olin löytänyt uskomattoman ihmisen; sielunkumppanin. Meillä tuntui olevan kaikki samaa ja ymmärsimme toisiamme. Loppusuhteesta en ymmärtänyt häntä enää lainkaan, edes yrittäessäni muistella noita alun yhteneväisyyksiämme. Eikä hän minua sen enempää kuin ketään muutakaan. Yhteisen matkamme varrella hälytyskellot ehtivät soida ja vetää sanattomaksi monta kertaa kiihtyvällä tahdilla, mutta aina oli lopulta se JOKIN, jonka täytyi se ja se reaktio tms hänessä aiheuttaa. Koskaan ei kuitenkaan "täydellistä" vastausta tullut mihinkään ja asiat jäivät vaivaamaan, enkä raida vieläkään tietää, mihin nokkani alunperinkään työnsin. Jatkuvasti kävi ilmi, että pienimmästä asiasra isoimpaan kaikki oli vanhetta tai todella pahasti muunneltua totuutta. Aivan kaikki. Tyhmäksi tunnen itseni, varmaan sanomattakin selvää.

Niin tuttua tuo itselleen selittely ja liiallinen ymmärtäminen. Jälkikäteen tajusinkin eläneeni itsepetoksessa, koska merkkejä 5v. suhteen aikana oli matkan varrella kyllä tullut ja niitä ihmettelin, mutten tarttunut niihin riittävän ponnekkaasti. Viimeinen vuosi ennen eroa oli täysin käsittämätön, tunsin eläväni kuin psykologisessa thrillerissä: mies halusi muuttaa erilleen, mutta ei erota. Lopulta (kyselyistä ja kieltävistä vastauksista huolimatta) paljastui sivusuhde, mun luottokortin luvatonta käyttöä sekä ex:n luottotiedottomuus. Ja manipulointi, patologinen valehtelu sekä kaikenlainen hyväksikäyttö tuli myös kuvioon. Muistan miettineeni usein, että kuka tuo ihminen on.. Onneksi sain potkittua tyypin vihdoin elämästäni pois, toki sitä seurasi puhelinhäiriköinti exän taholta. Että semmoinen ex-avomies..

Tän lukeminen aiheutti kylmät väreet. Olin juuri tuollaisen kanssa suhteessa.

Onkohan sama mies ollut kuin monella naisella vai onko näitä moniakin?

Olisi halunnut minut raskaaksi kolmen viikon tuttavuuden jälkeen eli sitonut itseensä. Kertoi ex-vaimonsa tulleen raskaaksi kuukauden tuttavuuden jälkeen  naisen toiveesta.  Itse ei olisi niin pian lasta halunnut.

Vähitellen tuli kaikkea muuta sälää; ulosotossa, työhaluton, huonot välit kaikkiin sukulaisiin, viinaa, valheita, mustasukkaisuutta, alistamista jne.

Jälkiviisaana olisi pitänyt laittaa katki heti. Saisi melkoisen kirjan aikaan tuosta kokemuksesta.  Harmi, kun en tunne  exiään, haukkui kaikki ryttyyn. Miten noin upealla miehellä niin huonot naiset. :)

Vierailija kirjoitti:

Halusi koko ajan nähdä. Siis ihan koko ajan. Halusi tosi nopeasti edetä suhteessa ja alkoi pian puhua lasten hankkimisesta. Heikko itsetunto. Ei jättänyt minulle yhtään aikaa kenenkään muun kanssa vietettäväksi ja kun vihdoin oli pakko nähdä muitakin ihmisiä, raivostui silmittömästi ja muuttui täysin sekopäiseksi hulluksi, haukkui ja uhkaili aivan sairailla jutuilla. Sai jäädä siihen se tapailu. Todella tyytyväinen, että pääsin eroon.

Näin oli minunkin kohdallani. Yritti eristää suvustani, ystävistäni ja työkin oli liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusi koko ajan nähdä. Siis ihan koko ajan. Halusi tosi nopeasti edetä suhteessa ja alkoi pian puhua lasten hankkimisesta. Heikko itsetunto. Ei jättänyt minulle yhtään aikaa kenenkään muun kanssa vietettäväksi ja kun vihdoin oli pakko nähdä muitakin ihmisiä, raivostui silmittömästi ja muuttui täysin sekopäiseksi hulluksi, haukkui ja uhkaili aivan sairailla jutuilla. Sai jäädä siihen se tapailu. Todella tyytyväinen, että pääsin eroon.

Näin oli minunkin kohdallani. Yritti eristää suvustani, ystävistäni ja työkin oli liikaa.

Tietääkö kukaan, onko tuo tyypillistä narsisteille tai joillekin eli eristetään nainen kaikesta sosiaalisesta kontaktista ja oletetaan itse riittävän kokonaan? Sitten kuitenkin kohdellaan huonosti.

Ensimmäiset varoitusmerkit ohitin liikuttavina pokaamistrutyksinä, heikkona itsetuntona ja omana epävarmuutena.

Jälkikäteen tajusin, että olin osa laskelmoitua peliä. Viimeinen yrityksensä pelastaa kasvonsa, ja rahoittaa pummeilunsa.

Nautti nöyryyttämisestä ja alistamisesta, alkuun itkin ja suutuin mutta lopulta en enää jaksanut. Tein kaiken väärin ja vääriä asioita. Sitä tietää asuvansa psykopaatin kanssa, kun päivä leikkauksen jälkeen herää olohuoneen lattialta ettei häiritse toisen unta ja toinen raivona, kun aamupalaa ei ole tarjolla.

Jos itse on normaali ja aidossa suhteessa menee hetki tajuta, että toinen on pohjaton kaivo. Takaisin ei tule mitään, nk tilanne ei ole stressiä. Itse katsoin tällaista hulluutta kaksi vuotta. Mies kyllä itsekin lopulta tajusi, että minulle ei pärjää. Toipuminen kesti pari vuotta.

Epäjohdonmukaisuus, olo että toinen toimii täysin tunteella mutta yhtäkkiä onkin kylmän viileä taktikko, ja taas huttua.

Tuttua juttua. Itse vielä pyristelen irti paraikaa. Erityisen suuri synti on minullakin töissäkäynti. 2-3 päivänä viikossa. Se kuulemma tuhoaa hänet koska hänen työnsä on jo niin henkisesti rankkaa. Sitoutti minut nopeasti, yritti jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen muuttaa yhteen, valitettavasti vuoden kuluttua olin raskaana ja siitä se lähti. Nyt on menossa jo liian mones vuosi.. En enää viitsi kertoa normaaleja kuulumisia tai kenet olen tavannut koska pitää kaikkia sattumuksia etukäteen suunniteltuina, tarkkaan mietittyinä taktisina liikkeinä ja ihme vehkeilynä. Ei tuosta voi päätellä muuta kuin että vehkeilee itse niin paljon että luulee muiden tekevän samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusi koko ajan nähdä. Siis ihan koko ajan. Halusi tosi nopeasti edetä suhteessa ja alkoi pian puhua lasten hankkimisesta. Heikko itsetunto. Ei jättänyt minulle yhtään aikaa kenenkään muun kanssa vietettäväksi ja kun vihdoin oli pakko nähdä muitakin ihmisiä, raivostui silmittömästi ja muuttui täysin sekopäiseksi hulluksi, haukkui ja uhkaili aivan sairailla jutuilla. Sai jäädä siihen se tapailu. Todella tyytyväinen, että pääsin eroon.

Näin oli minunkin kohdallani. Yritti eristää suvustani, ystävistäni ja työkin oli liikaa.

Tietääkö kukaan, onko tuo tyypillistä narsisteille tai joillekin eli eristetään nainen kaikesta sosiaalisesta kontaktista ja oletetaan itse riittävän kokonaan? Sitten kuitenkin kohdellaan huonosti.

Kyllä juuri tuommoiseen narsistiseen persoonallisuushäiriö kuvioon kuuluu eristäminen ja toisaalta huono kohtelu. Tällä taataan se, että siltä uhrilta puuttuvat elämästään terveet vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden peilit ja jäljellä on vain tämä sairas persoona, joka kykenee vakuuttamaan toisen huonoudella ja tuhoamaan persoonan!

Epärehellisyys, salamyhkäisyys, jatkuva verbaalinen alistaminen.

Ei niinkään kusipää. Keskenkasvuinen ja lapsellinen kyllä. Kun iso lapsi.

Ei kusipää, mutta täysin epäsopiva. Oltiin kai molemmat niin säälittäviä, että alettiin olemaan, vaikka kumpaakaan ei oikeasti toinen kiinnostanut. Itse en kiinnostanut täysin ulkoisesti, hän ei täysin ulkoisesti, eikä yhtään henkisesti. Henkisesti täysin väärä tyyppi mulle. Riidat oli joskus rajujakin, joissa molemmat yhtä kamalia. Lopulta ymmärsin, että on hänenkin kannalta parasta, että lähden. Hän ei olis siihen ratkaisuun koskaan pystynyt. Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa melkein 15 vuotta kun tavattiin samassa kaveriporukassa, minä 18 ja hän 20. Olen aina ollut innokas lahjan antaja ja halusin antaa hänelle 20-vuotislahjaksi miesten rannekorun. Hän ei halunnut tavata minua selvinpäin koskaan. Eka merkki, en ymmärtänyt koska olin naiivi ja nuori ja elänyt sellaista kilttiä ja suojattua, turvallista elämää.

Vein lahjan kaupungille, missä hän istui kaverinsa kanssa kännissä ja sain kiitokseksi jotain ivallista virnuilevaa v-ttuilua.

Alettiin kuitenkin myöhemmin seurustella.

Mies sitoi minut itseensä, otti kuin rapu pihtiotteeseen. Ei halunnut nukkua öitä yksin ja syyllisti ja uhriutui jos halusin omaan kotiini. Toinen merkki. Silloin jotenkin yliymmärsin häntä, en tiedä miksi.

Kolmas merkki oli se, kun mies hu0ritteli minua humalassa. Erottiin monta kertaa parin vuoden aikana, mies raitistui ja muuttui, oltiin yhdessä taas jonkin aikaa. Ei koskaan tehnyt kotitöitä, olisi halunnut minusta kotiinsa puuhailevan äidin. Neljäs merkki, tästä tuli isoja riitoja ja tämän tajusin huonona merkkinä. Ei koskaan menty kihloihin tai naimisiin, koska alitajuisesti tajusin, ettei tässä ole unelmieni mies. Ainoastaan se ensimmäinen vakava suhde, josta en osannut irtautua. En tiedä miksi.

Erottiin taas monta kertaa ja palattiin aina yhteen, huoh. Viimeinen niitti oli, kun mies alkoi taas juomaan ja tissuttelu lähti käsistä. Yhden kerran hän taas kännipäissään riehui minulle niin jätin hänet.

Yllättäen asuu äitinsä helmoissa, on sinkku ja painaa varmaan 200kg. Ikää 34. Hahha olen lapsellisen vahingoniloinen, mitäs tuhlasi minun aikaani.

Onneksi itse olen ollut nyt reilun vuoden naimisissa, takana 6 vuotta ihanaa suhdetta elämäni miehen kanssa ja lapsi tekeillä.

Jatkan vielä tähän. Hänellä oli paniikkihäiriö, joten yliymmärsin häntä alkuun tai sympatiseerasin. Ja masennus päälle. Olin kuitenkin siinä uskossa, että mies hoitaa itsensä kuntoon koska niin vakuutteli. Eipä hoitanut.

Joku aiemmin kirjoitti, että mies haukkui kaikkia eksiään. En tajunnut sitäkään tältä sankarilta varoitusmerkkinä. Toisaalta puin kyllä ystävilleni, että jos eksää kohtaan on noinkin voimakkaita tunteita niin onko siinä eroa onko se tunne rakkaus vai katkeruus/viha. Se häiritsi kyllä pitkään.

Mies myös vähätteli minulle tärkeitä asioita ja oli saamaton siinäkin, että hänen olisi pitänyt viedä minut kouluun. Minulla alkoi kurssin päätöskoe klo 17 ja sanoin miehelle, että vietkö vai menenkö bussilla. Mies lupasi viedä. Autoa en saanut itse ottaa käyttöön koska hän "saattaa tarvita sitä". Tuotakin pidin ihan sairaana ajatuksena. Kun mies lupasi viedä, sanoin, että lähdetään 16:15 jotta ehdin olla n. 15 minuuttia ennen kokeen alkua paikallani rauhassa. Jännitti ja hermostutti tärkeä koe. 16.30 mies ei ollut saanut persettään nostettua penkistä, vaikka olin hänelle sanonut sata kertaa, että nyt pitää mennä. Lopulta mies huusi minulle "mä en oo mikään vitun taksi saatana!"

Päästiin lähetään 10 vailla viisi ja kokeeseen juoksin 17.02 ja juuri ja juuri enää laskivat minut sisään.

Viimeiset vuodet oltiin kämppiksiä kyllä, ei edes ystäviä vaan mies oli pakollinen paha joka hengailee nurkissani. 

Jo tapailuvaiheessa oli merkkejä, että kaverit ja viina menivät edelleni (esim. ei tullutkaan, vaikka lupasi jne.), mutta kuitenkin aina pahoitteli ja mäkin olin ihan ok asian kanssa, että tapailuvaiheessa varmasti vielä omat menot on tärkeitä ja kyllä itsekin olin paljon ystävien kanssa. Kuitenkin aika tiiviisti nähtiin ja yövyttiin toistemme luona. Kuitenkin aina silloin tällöin tuli näitä hetkiä, kun sovittuun tapaamisaikaan makasikin krapulassa kaverinsa sohvalla...

Tilanne rauhoittui taas... noin puolen vuoden kuluttua aloin ihmettelemään, kun hänellä olikin aika läheisiä naispuolisia ystäviä. Ei siinä mitään, mutta viestit olivat tyyliin "saanko tulla viekkuun" ja tällainen siis pongahti pariin otteeseen hänen tabletilleen, kun se oli mulla lainassa (Fb:n messengerin viestit tulivat näkyviin).

Kysyin ja nääkin oli kuulemma vaan jotain tyhmiä ämmiä eikä hän niille vastaile tai mitään, kun "mullahan on sinut". Jotain toisiin naisiin viittaavaa tapahtui koko puolentoista vuoden suhteemme ajan. Mä ihan sekosin enkä osannut vaan päättää suhdetta.

Kaverimenot ja juominen pahentui suhteen loppuvaiheilla ja näitä uusia naistuttuja ilmestyi joka viikonloppu facebookiin tai instagramiin. Päätin suhteen, kun en kestänyt enää. Ikinä hän ei myöntänyt mitään ja kielsi pettäneensä minua. Kuitenkin olen siitä lähes 100 varma. Niin ja en edes tavannut miehen ystäviä oikeastaan koskaan, vaikka hän heitä tapasi melkein joka viikonloppu! Minua ei kutsunut mihinkään pippaloihin mukaan...

Nyt olen vapautunut ja onnellinen enkä elä jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. Osaan myös varautua ajoissa, jos huomaan, että alkoholi ja kaverit menee minun näkemisen edelle :)

Miehellä oli kauhea kiire sitoa minut itseensä.  Existään ei kyennyt puhumaan kuin pelkkää pahaa, ei tavannut lastaan lainkaan. Aika hälyyttävää on ,ellei ole missään tekemisissä lapsensa kanssa, vaikka lapsi jo 15v.

Merkkejä ilmaantui ihan liikaa ja ihan liian kauan odotin muutosta. 

-en tiennyt, olemmeko pari vai ei. Toisena päivänä oli niin mukava ja täynnä lupauksia ja toisena pakkasi raivopäissään tavarat, karjui ja häipyi

-valehtelu, vähättely, itsensä korostaminen

-empatian puute

-viina

Kun lopetin suhteen, tuli pitkiä haukkumasanoja tyyliin, et saa koskaan ketään tai kukaan ei tee niin paljon kotitöitä kuin hän tai olet ihan surkea työssäsi ja hän itse siis huippu (ei töissä lainkaan)

Vielä tuli samassa lauseessa haukkumista ja kuinka rakastaa. Oli niin kahtalainen tyyppi kuin olla voi. Tarvitsisi hoitoa psyk.osastolla.

Vaistoni varoitti siitä miehestä lähes kättelyssä. En kuitenkaan kuunnellut sitä, vaan astuin paskaan suhteeseen. En voinut tietää tuollaista miestä olevankaan muualla kuin psykoelokuvissa. Aikuinen isokokoinen mies käyttäytyi uhmaikäisen tasoisesti. Uskopa siinä sitten puhetta elämän rakkaudesta ja yhteisestä vanhenemisesta.

Onneksi sain häädettyä kodistani ja elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sama mies ollut kuin monella naisella vai onko näitä moniakin?

Näitä valitettavasti riittää. Mutta sekin on totta, että usein toistavat samat asiat seuraavassa suhteessa...

Merkkejä oli valehtelu, itsensä kehuminen,äitinsä haukkuminen, huono itsetunto, rahat aina loppu ja laskut maksamatta. Joku tässä ketjussa totesi, että tällaiset tyypit epäilee aina toisia kieroilusta, koska he itse kieroilevat niin paljon.

Exäni haukkui minulle aina siskoani ja kavereitani. Eron jälkeen kuulin, että oli niitä yrittänyt. Minua exä epäili pettämisestä,mutta itse oli reissuillaan yrittänyt pokata naisia.

Exä tissutteli, mutta aina kielsi juoneensa. Perui viime hetkellä sovittuja menoja. Valehdellessaan ääni nousi korkeammalle, siitä tajusin myöhemmin, että laskettelee taas pajunköyttään. Hohhoijaa, oikea iso vauva oli tämä exä. Ihme, että sentään lopulta eroon pääsin.

Näitä oman elämänsä sankareita tuntuu löytävän ainakin ne tytöt, joita on kotona kohdeltu huonosti ja jääneet ilman rakkautta (meikäläinen) ja sitten ne, jotka tulee niin turvallisista oloista, etteivät ikinä voisi kuvitellakaan tällaisia valehtelijoita olevan olemassa.