synnytyskokemuksia ulkomailta?

nosto

2 kertaa Brysselissä. En voi verrata Suomeen kun en ole siellä synnyttänyt. Kaikki meni oikein sujuvasti.

Japanissa. Kallista, englantia puhuvaa henkilökuntaa ei juuri ole, kivunlievitystä ei anneta kuin hädässä ja sekin maksaa. Mutta hyvä palvelu, hyvä sairaalaruoka ja tuoretta äitiä kohdellaan kuin kuningatarta. Tämmösiä eroja Suomeen verrattuna.

Mulla on isänä kokemusta Suomesta, Japanista ja USA:sta

1) Suomessa homma menee saman kaavan kautta. Tarpeelliset ja riittävät testit tehdään raskausaikana. Äidin ja sikiön tilaa tarkkaillaan neuvolassa. Synnytys tapahtuu synnytyssairaalla ja pääpaino on siinä että synnytys on turvallinen, helppo ja kivuton äidille. Jos on pienikin riski komplikaatioihin mennään sektioon. Synnytyksen jälkeen äitiä saa levätä rauhassa ja tarvittaessa hoitaja hoitavat vauvaa. Missään kohtaa ei ylihoideta tai ylitutkita tai ylidiagnosoida. Kätilö hoitaa synnytyksen ja lääkäriä tarvitaan vain erityistapauksessa.

Suomessa esikoisen raskaudessa ja synnytyksessä ei ollut mitään hikkoja.

2) Japanissa on aivan toinen systeemi. Synnytys tapahtuu pienessä synnytyssairaalassa jossa on pari lääkäriä ja iso kasa hoitajia. Tunnelma on kuin 70-Suomisairaalasta vaikka jotkin pelit ovat upouusia. Raskausaikana otetaan noin 20 ultraa kuin Suomessa ja USA:ssa vain 2-3. Ultrien tarkoitus ei ole lääketieteellinen vaan enempi viihteellinen. Normaalisti mitään skreenaustestejä ei tehdä kromosomipoikkeuksian varalta. Niitä suorittaa pari klinikkaa koko maassa ja niistä pitää maksaa aika lailla. Itse käytiin Osakassa ja maksettiin 500 euroa. Suomessa ilmaista ja USA:ssa myös jos on hyvä vakuutus.

Itse synnytys on aika samanlainen kuin Suomessa mutta sen hoitaa lääkäri. Isä ei saa olla paikalla eikä katkaista napanuoraa toisin kuin Suomessa ja USA:ssa. Mitään tehokkaista kivunlievityksiä ei ole toisin kuin Suomessa ja USA:ssa saa epiduraalin heti kuin haluaa. Synnytyksen jälkeen sairaalassa lähes viikon kun Suomessa pari päivää ja USA:ssa päivän. Ainoa hyvä asia Japanissa on se että äiti saa levätä monta päivää synnytyksen jälkeen. Muuten synnytystapahtua on Japanissa karmea. Isä ei saa olla mitenkään mukana ja muutenkin touhu oli outoa. Japani on kehitysmaa synnytysasioissa. Ero Suomeen ja USA:n on iso. Tulokset kuitekin ovat hyvä sillä imeväiskuolleisuus on lähes Suomen tasoa. Voisivat vähentää ultrien ja lääkereiden kuormittamista ja tehdä testejä, ottaa epiduraalin käyttöön ja antaa isälle paikka synnytyksessä.

Japanissa lääkärillä oli kiire golffaamaan joten se käynnistä keskimmäisen synnytyksen viikon etuajassa eikä saanut istukkaa ulos kuin voimakonstein.

3) USA on aika lailla Suomen oloinen mutta ongelmana on se että koko ajan hoitajien asenne on hieman painostava ja ne hölöttää aivan liikaa. Esim heti synnytyksen jälkeen olisi pitänyt alkaa täydellä teholla imettämään. Kyllä mä ymmärrä pointin mutta homma on vähän stressaava. Lisäksi vähän huolestuttaa se että sairaalat on firmoja jotka säästävät ja esim kynnys mennä sektioon on suurempi kuin Suomessa. Onneksi ei missään maassa jouduttu sektioon vaikka kuopuksen synnytyksessä supistuaikana pulssi tippui 150 -> 80. Syynä oli kaulan ymprillä ollut napanuora. Kuten Suomessa synnytyksen hoiti kätilö. Sekä Suomessa että USA:ssa ne olivat taitavia ja kuopuksen kohdalla se selvitti nopeasti napanuoran pois tieltä. Jos on hyvä vakuutus homma hoituu hyvässä sairallassa hyvän henkilökunnan kanssa ja taso on lähes sama kuin Suomessa. Koko maassa imeväiskuolleisuus on masentava ollen kolme kertaa Suomen.

Kuopuksen synnytyksessä ei ollut muita hikkoja kuin napanuora jonka henkilökunta hoiti esimerkillisesti.

Sekä Suomessa että USA:ssa isä sain olla yön sairaallassa. Japanissa hyvä kuin pääsi käymään.

Neuvoloita Japanissa tai USA:ssa ei ole mutta USA:ssa on aika lailla sama systeemi upotettuna terveyskeskukseen. Siis hoitaja tutki äidin säännöllisesti raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen aivan kuten Suomessa. Joskus homman teki lääkäri aivan kuten Suomessa. Rokotukset ovat kattavia sekä Suomessa ja USA varsinkin nyt kuin vesirokko on mukana. USA:ssa on pari ylimääräsitä kuten hepatiitti suuriksi osaksi maan Suomea huonomman terveystilanteen vuoksi. Japanissa rakotuskattavuus on Suomea huonompi ja niiden antamisen on inttimeininkiä. Esim tuberkoloosirokote jättää hirveä arven Japanissa kuin Suomessa ja USA se on lähes huomaamaton. 

Ihan ilman sinivalkoisia laseja voin sanoa että odottaminen ja synnytys oli parasta Suomessa. Ei USA paljoa jälkeen jäänyt mutta selvästi kakkonen. Japani jumbona vaikka tulokset Japanissa on hyviä niin se tapahtuma oli selvästi huonompaa. Kun vielä Suomi hoitaa tämän kaiken selvästi halvemmalla kuin USA tai Japani niin on ihan syytä olla vähän ylpeä.

Mä olen synnyttänyt Briteissä. Raskaudenaikainen hoito oli ensiluokkaista, kun vähän inahdinkin jostain lonkkakivusta tms niin sain heti ajan fyssarille. Sisätutkimuksia ei raskausaikana tehdä kuin silloin jos on syytä olettaa että jokin on pielessä, itselleni ei tehty ekassa raskaudessa ainuttakaan.

Synnytys oli varmaan pitkälti sellainen kuin Suomessakin, kätilön avustuksella sairaalassa, tosin kotisynnytyksenkin saa pyytämällä jos raskausaika on sujunut hyvin.

Raskauden aikana ja vuosi lasketun ajan jälkeen kaikki reseptilääkkeet ovat äidille ilmaisia, samoin hammaslääkäri.

Synnytyksen jälkeen neuvolatäti tulee kotiin pari ensimmäistä kertaa. Kaikenlaista tukea niin imetykseen kuin yksinäisyyteen on tarjolla rutkasti.

Olen synnyttänyt Ranskassa mutten voi verrata kun ei ole kokemusta muualta. Ruokarajoituksista ei raskauden aikana kauheasti pingotettu, sairaalaan piti viedä kaikki pyjamasta alkaen itse. Synnytyksessä ei  kipulääkityksen kanssa pihistelty.

Synnytyksen jälkeen imetykseen ei erityisemmin kannustettu eikä sen onnistumista tuettu, jälkeenpain rééducation périnéale, eli lantiopohjan lihasten huolto kuului jälkihoitoon ja lääkärin määräämänä tuoreet äidit käyvät yleensä 6 viikkoa lantiopohjajumpassa. 

Näitä synnytyskokemuksia eri maista kiinnostaisi kuulla lisää.