Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mielestäsi tarkoittaa jos on erityisherkkä?
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkä on muka hyväksyttävä selitys kaikelle sille, että ahdistuu kaikesta. Ihan huuhaata. Kyseessä on ihminen, joka ei jaksa normaaliasioita elämässä ja selittää sitä erityisherkkyydellä.
Mä olen sellainen ja tuo kolmosen vastaus on tavallaan totta. Mua alkaa kaikki iloiset ja surulliset tapahtumat helposti itkettää. En kestä yhtään huonoa palautetta, vaan otan sen itseeni ja menetän yöunet, vaikkapa sen takia, että asiakas huutaa asiasta, jota en itse ole edes mokannut. Puhelinvaihteessa oli kauan sitten ihan kamalaa tämän takia. Enkä kestä tuollaisia kolmosen tapaisia ihmisiä, vaan ne pistää kovasti vihaksi. Tekisi mieli vetää kolmosta turpaan, mutta en tee sitä, vaan vedän senkin sisäänpäin. Mulla on myös välillä hyvin aggressiivisia ajatuksia aina, kun kohtaan empatiakyvyttömiä ihmisiä, oli se kyvyttömyys mitä kohtaan vain. Esimerkiksi jos joku sanoo haluavansa potkaista kissaa, haluan itse potkaista tätä ihmistä ja lujaa. Välillä pelkään omia ajatuksiani.
En todellakaan kiukuttele tai vaadi erityiskohtelua, vaan vedän kaiken itseeni ja jään omissa oloissani vellomaan asiassa. Otan myös syitä itselleni asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen ja mua syytetäänkin herkästi muiden virheistä. Mm. nyt olen saanut syytteeen siitä, että yhtenä iltana oli yhdessä paikassa jätetty ovi yöksi auki, vaikka en käynyt koko paikassa koko päivänä.
Sitten on nämä ihan fyysiset jutut, että aurinko alkaa herkästi kutittaa ja silmät alkaa vuotaa auringossa tosi nopeasti. Enkä siedä keinokuituisia materiaaleja ihoani vasten. Ne kutittaa, vaikkei ole atopiaa.
Yksi uusi muodikas tekosyy lisää.
Kun on kivaa tekemistä, niin mäillä ei ole tietoakaan ongelmista. Kun pitäis tehdä jotain ikävää epämukavuusalueella niin yhyy olen erikoisherkkä ja sillä verukkeella voi skippaa tämän.
Aikuisen ihmisen elämässä tulee eteen hetkiä kun pitää tehdä asioita, jotka huvita.
Vierailija kirjoitti:
Yksi uusi muodikas tekosyy lisää.
Kun on kivaa tekemistä, niin mäillä ei ole tietoakaan ongelmista. Kun pitäis tehdä jotain ikävää epämukavuusalueella niin yhyy olen erikoisherkkä ja sillä verukkeella voi skippaa tämän.
Aikuisen ihmisen elämässä tulee eteen hetkiä kun pitää tehdä asioita, jotka huvita.
Tämä on ero feikin ja aidon väillä. Ennen sanottiin, että on yliherkkä. En tiedä, mitä eroa näillä on. Mulla alkaa itkettää romanttiset elokuvat, ne on kuitenkin kivaa tekemistä. Alkoi itkettää, kun poikani kertoi saaneensa kesätöitä, ilosta. Alkaa itkettää aina, kun jotain hyvää tapahtuu. Itse asiassa, mua ei edes hautajaisissa itketä niin paljon kuin ihmisten hyvät teot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ja tuo kolmosen vastaus on tavallaan totta. Mua alkaa kaikki iloiset ja surulliset tapahtumat helposti itkettää. En kestä yhtään huonoa palautetta, vaan otan sen itseeni ja menetän yöunet, vaikkapa sen takia, että asiakas huutaa asiasta, jota en itse ole edes mokannut. Puhelinvaihteessa oli kauan sitten ihan kamalaa tämän takia. Enkä kestä tuollaisia kolmosen tapaisia ihmisiä, vaan ne pistää kovasti vihaksi. Tekisi mieli vetää kolmosta turpaan, mutta en tee sitä, vaan vedän senkin sisäänpäin. Mulla on myös välillä hyvin aggressiivisia ajatuksia aina, kun kohtaan empatiakyvyttömiä ihmisiä, oli se kyvyttömyys mitä kohtaan vain. Esimerkiksi jos joku sanoo haluavansa potkaista kissaa, haluan itse potkaista tätä ihmistä ja lujaa. Välillä pelkään omia ajatuksiani.
En todellakaan kiukuttele tai vaadi erityiskohtelua, vaan vedän kaiken itseeni ja jään omissa oloissani vellomaan asiassa. Otan myös syitä itselleni asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen ja mua syytetäänkin herkästi muiden virheistä. Mm. nyt olen saanut syytteeen siitä, että yhtenä iltana oli yhdessä paikassa jätetty ovi yöksi auki, vaikka en käynyt koko paikassa koko päivänä.
Sitten on nämä ihan fyysiset jutut, että aurinko alkaa herkästi kutittaa ja silmät alkaa vuotaa auringossa tosi nopeasti. Enkä siedä keinokuituisia materiaaleja ihoani vasten. Ne kutittaa, vaikkei ole atopiaa.
Sulla on persoonallisuushäiriö
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkä on muka hyväksyttävä selitys kaikelle sille, että ahdistuu kaikesta. Ihan huuhaata. Kyseessä on ihminen, joka ei jaksa normaaliasioita elämässä ja selittää sitä erityisherkkyydellä.
Niin. Eikö silloin ole erityisen herkkä, jos normaaliasioita ei jaksa? Kuvasit asian ihan oikein, vaikka halusitkin halveksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tiedätkö sinä, miksi kutsutaan sellaista ihmistä joka ei osaa käyttää edes kysymysmerkkiä?
En tiedä, mutta varmaan haluat valaista minua tiedollasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ja tuo kolmosen vastaus on tavallaan totta. Mua alkaa kaikki iloiset ja surulliset tapahtumat helposti itkettää. En kestä yhtään huonoa palautetta, vaan otan sen itseeni ja menetän yöunet, vaikkapa sen takia, että asiakas huutaa asiasta, jota en itse ole edes mokannut. Puhelinvaihteessa oli kauan sitten ihan kamalaa tämän takia. Enkä kestä tuollaisia kolmosen tapaisia ihmisiä, vaan ne pistää kovasti vihaksi. Tekisi mieli vetää kolmosta turpaan, mutta en tee sitä, vaan vedän senkin sisäänpäin. Mulla on myös välillä hyvin aggressiivisia ajatuksia aina, kun kohtaan empatiakyvyttömiä ihmisiä, oli se kyvyttömyys mitä kohtaan vain. Esimerkiksi jos joku sanoo haluavansa potkaista kissaa, haluan itse potkaista tätä ihmistä ja lujaa. Välillä pelkään omia ajatuksiani.
En todellakaan kiukuttele tai vaadi erityiskohtelua, vaan vedän kaiken itseeni ja jään omissa oloissani vellomaan asiassa. Otan myös syitä itselleni asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen ja mua syytetäänkin herkästi muiden virheistä. Mm. nyt olen saanut syytteeen siitä, että yhtenä iltana oli yhdessä paikassa jätetty ovi yöksi auki, vaikka en käynyt koko paikassa koko päivänä.
Sitten on nämä ihan fyysiset jutut, että aurinko alkaa herkästi kutittaa ja silmät alkaa vuotaa auringossa tosi nopeasti. Enkä siedä keinokuituisia materiaaleja ihoani vasten. Ne kutittaa, vaikkei ole atopiaa.
No lässyn, lässyn :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ja tuo kolmosen vastaus on tavallaan totta. Mua alkaa kaikki iloiset ja surulliset tapahtumat helposti itkettää. En kestä yhtään huonoa palautetta, vaan otan sen itseeni ja menetän yöunet, vaikkapa sen takia, että asiakas huutaa asiasta, jota en itse ole edes mokannut. Puhelinvaihteessa oli kauan sitten ihan kamalaa tämän takia. Enkä kestä tuollaisia kolmosen tapaisia ihmisiä, vaan ne pistää kovasti vihaksi. Tekisi mieli vetää kolmosta turpaan, mutta en tee sitä, vaan vedän senkin sisäänpäin. Mulla on myös välillä hyvin aggressiivisia ajatuksia aina, kun kohtaan empatiakyvyttömiä ihmisiä, oli se kyvyttömyys mitä kohtaan vain. Esimerkiksi jos joku sanoo haluavansa potkaista kissaa, haluan itse potkaista tätä ihmistä ja lujaa. Välillä pelkään omia ajatuksiani.
En todellakaan kiukuttele tai vaadi erityiskohtelua, vaan vedän kaiken itseeni ja jään omissa oloissani vellomaan asiassa. Otan myös syitä itselleni asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen ja mua syytetäänkin herkästi muiden virheistä. Mm. nyt olen saanut syytteeen siitä, että yhtenä iltana oli yhdessä paikassa jätetty ovi yöksi auki, vaikka en käynyt koko paikassa koko päivänä.
Sitten on nämä ihan fyysiset jutut, että aurinko alkaa herkästi kutittaa ja silmät alkaa vuotaa auringossa tosi nopeasti. Enkä siedä keinokuituisia materiaaleja ihoani vasten. Ne kutittaa, vaikkei ole atopiaa.
Sulla on persoonallisuushäiriö
? Ei taida ihan mennä sen piikkiin. Mulla on kuitenkin nimenomaan sellainen olo koko ajan, että olen kusi sukassa, koska en halua suututtaa ketään. Mietin ihan liikaa, ettei tuo vain suutu. Mulle ei ole tärkeää se, mitä muut ajattelevat, vaan se, että haluan koko ajan pitää muut tyytyväisenä. Paitsi ilkeät ihmiset, kun eivät ne kuitenkaan muutu paremmaksi. Eikä se, että mulle pistetään syyksi asiat, joita en ole tehnyt, ole mikään häiriö vaan kiltin tytön syndrooma, johon on kasvatettu. Minä en vain sano vastaan, en uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkä on muka hyväksyttävä selitys kaikelle sille, että ahdistuu kaikesta. Ihan huuhaata. Kyseessä on ihminen, joka ei jaksa normaaliasioita elämässä ja selittää sitä erityisherkkyydellä.
Niin. Eikö silloin ole erityisen herkkä, jos normaaliasioita ei jaksa? Kuvasit asian ihan oikein, vaikka halusitkin halveksia.
No ketä huvittais kaikki arjen normirutiiniaskareet, mutta pakko niitä on tehdä. Mielummin kaikki tekis jotain hauskaa. Ihminen, jonka mielestä arki on sietämätöntä on jäänyt kehitysvaiheessa lapsen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen puhuttiin ääliöistä.
Nykyään keskittymiskyvytöntä "ei huvita" tyyppiä kutsutaan erityisherkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ja tuo kolmosen vastaus on tavallaan totta. Mua alkaa kaikki iloiset ja surulliset tapahtumat helposti itkettää. En kestä yhtään huonoa palautetta, vaan otan sen itseeni ja menetän yöunet, vaikkapa sen takia, että asiakas huutaa asiasta, jota en itse ole edes mokannut. Puhelinvaihteessa oli kauan sitten ihan kamalaa tämän takia. Enkä kestä tuollaisia kolmosen tapaisia ihmisiä, vaan ne pistää kovasti vihaksi. Tekisi mieli vetää kolmosta turpaan, mutta en tee sitä, vaan vedän senkin sisäänpäin. Mulla on myös välillä hyvin aggressiivisia ajatuksia aina, kun kohtaan empatiakyvyttömiä ihmisiä, oli se kyvyttömyys mitä kohtaan vain. Esimerkiksi jos joku sanoo haluavansa potkaista kissaa, haluan itse potkaista tätä ihmistä ja lujaa. Välillä pelkään omia ajatuksiani.
En todellakaan kiukuttele tai vaadi erityiskohtelua, vaan vedän kaiken itseeni ja jään omissa oloissani vellomaan asiassa. Otan myös syitä itselleni asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen ja mua syytetäänkin herkästi muiden virheistä. Mm. nyt olen saanut syytteeen siitä, että yhtenä iltana oli yhdessä paikassa jätetty ovi yöksi auki, vaikka en käynyt koko paikassa koko päivänä.
Sitten on nämä ihan fyysiset jutut, että aurinko alkaa herkästi kutittaa ja silmät alkaa vuotaa auringossa tosi nopeasti. Enkä siedä keinokuituisia materiaaleja ihoani vasten. Ne kutittaa, vaikkei ole atopiaa.
No lässyn, lässyn :)
Mä haluan potkaista sinua.
Olet väkivaltainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ja tuo kolmosen vastaus on tavallaan totta. Mua alkaa kaikki iloiset ja surulliset tapahtumat helposti itkettää. En kestä yhtään huonoa palautetta, vaan otan sen itseeni ja menetän yöunet, vaikkapa sen takia, että asiakas huutaa asiasta, jota en itse ole edes mokannut. Puhelinvaihteessa oli kauan sitten ihan kamalaa tämän takia. Enkä kestä tuollaisia kolmosen tapaisia ihmisiä, vaan ne pistää kovasti vihaksi. Tekisi mieli vetää kolmosta turpaan, mutta en tee sitä, vaan vedän senkin sisäänpäin. Mulla on myös välillä hyvin aggressiivisia ajatuksia aina, kun kohtaan empatiakyvyttömiä ihmisiä, oli se kyvyttömyys mitä kohtaan vain. Esimerkiksi jos joku sanoo haluavansa potkaista kissaa, haluan itse potkaista tätä ihmistä ja lujaa. Välillä pelkään omia ajatuksiani.
En todellakaan kiukuttele tai vaadi erityiskohtelua, vaan vedän kaiken itseeni ja jään omissa oloissani vellomaan asiassa. Otan myös syitä itselleni asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen ja mua syytetäänkin herkästi muiden virheistä. Mm. nyt olen saanut syytteeen siitä, että yhtenä iltana oli yhdessä paikassa jätetty ovi yöksi auki, vaikka en käynyt koko paikassa koko päivänä.
Sitten on nämä ihan fyysiset jutut, että aurinko alkaa herkästi kutittaa ja silmät alkaa vuotaa auringossa tosi nopeasti. Enkä siedä keinokuituisia materiaaleja ihoani vasten. Ne kutittaa, vaikkei ole atopiaa.
Sulla on persoonallisuushäiriö
? Ei taida ihan mennä sen piikkiin. Mulla on kuitenkin nimenomaan sellainen olo koko ajan, että olen kusi sukassa, koska en halua suututtaa ketään. Mietin ihan liikaa, ettei tuo vain suutu. Mulle ei ole tärkeää se, mitä muut ajattelevat, vaan se, että haluan koko ajan pitää muut tyytyväisenä. Paitsi ilkeät ihmiset, kun eivät ne kuitenkaan muutu paremmaksi. Eikä se, että mulle pistetään syyksi asiat, joita en ole tehnyt, ole mikään häiriö vaan kiltin tytön syndrooma, johon on kasvatettu. Minä en vain sano vastaan, en uskalla.
Riippuvainen persoonallisuushäiriö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi uusi muodikas tekosyy lisää.
Kun on kivaa tekemistä, niin mäillä ei ole tietoakaan ongelmista. Kun pitäis tehdä jotain ikävää epämukavuusalueella niin yhyy olen erikoisherkkä ja sillä verukkeella voi skippaa tämän.
Aikuisen ihmisen elämässä tulee eteen hetkiä kun pitää tehdä asioita, jotka huvita.Tämä on ero feikin ja aidon väillä. Ennen sanottiin, että on yliherkkä. En tiedä, mitä eroa näillä on. Mulla alkaa itkettää romanttiset elokuvat, ne on kuitenkin kivaa tekemistä. Alkoi itkettää, kun poikani kertoi saaneensa kesätöitä, ilosta. Alkaa itkettää aina, kun jotain hyvää tapahtuu. Itse asiassa, mua ei edes hautajaisissa itketä niin paljon kuin ihmisten hyvät teot.
Itku tekee ihmisestä aidon? Jos ei itke tai ole erityisen herkkä niin on feikki?
No en tiedä virallisia juttuja, mut voisin jollaintasolla sanoa itse olevani ja poikani. Poika ei kestä yhtään hitusenkaan kuumaa tai kylmää vettä. Karjuu siis naama punasena pienestäkin lämpövaihtelusta suihkussa ja se on todella rasittavaa. Nyt jo iso poika. Lisäksi ei kestä korkeita ääniä tai muutenkaan ns älämölöä tai ääntä. Hermostuu heti ja alkaa pyöriä ympyrää. Hakeutuu myös omiin oloihin aika-ajoin vaikka muuten on ihan sosiaalinen. Siis kesken leikkien voi tarvita rauhottumista ja jollei mene niin myöhemmin on kauheet ahdistusraivarit. Näin joskus dokumentin erityisherkistä ja koen todella itsekin olevani sellainen. Vaistoon herkästi muiden tunteet tilanteissa ja se ahdistaa ihan järkyttävästi. Mutta ei minusta erityisherkkä oo mikään ns sairaus vaan luonteenpiirre.
Vierailija kirjoitti:
Ennen puhuttiin ääliöistä.
Nykyään keskittymiskyvytöntä "ei huvita" tyyppiä kutsutaan erityisherkäksi.
Kaikkea paskaa siihen sotketaankin. Ihan normaalit työt minä teen ja olen nopeahko töissäni. En siedä kovia ääniä avokonttorissa, ratkaisuna mulla on vastamelukuulokkeet. Töissä ei ole kovin paljon liikuttavia tilanteita. Jos puheenaiheet ärsyttää, en kuuntele. Kahvipöytään en mene kuuntelemaan paskan jauhantaa muista ihmisistä.
Erityisherkkä sairastaa ahdistuneisuushäiriötä tai persoonallisuushäiriötä. Tuntuu vain mukavammalta kutsua itseään erityisherkäksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi uusi muodikas tekosyy lisää.
Kun on kivaa tekemistä, niin mäillä ei ole tietoakaan ongelmista. Kun pitäis tehdä jotain ikävää epämukavuusalueella niin yhyy olen erikoisherkkä ja sillä verukkeella voi skippaa tämän.
Aikuisen ihmisen elämässä tulee eteen hetkiä kun pitää tehdä asioita, jotka huvita.Tämä on ero feikin ja aidon väillä. Ennen sanottiin, että on yliherkkä. En tiedä, mitä eroa näillä on. Mulla alkaa itkettää romanttiset elokuvat, ne on kuitenkin kivaa tekemistä. Alkoi itkettää, kun poikani kertoi saaneensa kesätöitä, ilosta. Alkaa itkettää aina, kun jotain hyvää tapahtuu. Itse asiassa, mua ei edes hautajaisissa itketä niin paljon kuin ihmisten hyvät teot.
Itku tekee ihmisestä aidon? Jos ei itke tai ole erityisen herkkä niin on feikki?
No feikkejä on just nämä, mitä täällä kuvaillaan. Normaali herkkä on aisteistaan herkkä, mutta se, että laiskat selittelevät olevansa erityisherkkiä, on feikkiä. Ei mua ainakaan herkkäaistisuus ja liikuttuminen herkästi estä tekemästä töitä ihan normaalisti. Sitä paitsi, herkästä hajuaististani on hyötyäkin. Olen luultavasti sähköpalon alunkin saanut sammumaan alkutekijöihinsä, kun aistin kärynneen laitteen ennen kuin kukaan muu haistoi mitään ja tein sen virrattomaksi ja muut tulivat sammuttamaan.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mutta tiedätkö sinä, miksi kutsutaan sellaista ihmistä joka ei osaa käyttää edes kysymysmerkkiä?