Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Voiko digi Aku Ankka tilausta tehdä lahjaksi ? Ajatuksena maksaa kaverille tilaus muutamaksi kuukaudeksi jonka jälkeen maksaa itse jos haluaa jatkaa tilausta. Eli voiko tilinumeron jolta maksu lähtee vaihtaa helposti kesken tilauksen?

- en löytänyt vastausta netistä ja asiakaspalvelu on näin viikonloppuna kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleeko alkuasukkaat?

Veikkaisin, että se on osa "biologista koodiamme", joten kyllä.

monet Afrikan alkuasukkaat, kuten masait, eivät suutele. he pitävät tätä tapaa ällöttävänä. Lisää masai kansan lempimistavoista voi oppia lukemalla kirjan, "valkoinen masai" kirjoittanut corinne hofmann.

Myös esim USA:n alkuasukkaista ainakin apachet (apassit) eivät vielä ainakaan 60- luvulla suudelleet suulle. heidän mielestään suu oli vain syömistä varten ja elokuvissa näytettävä suuteleminen oli heidän mielestään tapana yököttävä. näin asiasta kerran dokkarin, joka oli tehty joskus 60- luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Voiko digi Aku Ankka tilausta tehdä lahjaksi ? Ajatuksena maksaa kaverille tilaus muutamaksi kuukaudeksi jonka jälkeen maksaa itse jos haluaa jatkaa tilausta. Eli voiko tilinumeron jolta maksu lähtee vaihtaa helposti kesken tilauksen?

- en löytänyt vastausta netistä ja asiakaspalvelu on näin viikonloppuna kiinni.

Kyllä voi. Niitä ei kiinnosta miltä tililtä maksu tulee, kunhan viitenumero on oikea.

Kasvaako hiukset talvella hitaammin, kuin kesällä? (tuntuu siltä)

Vierailija kirjoitti:

Ällöttääkö teitä omien jätösten siivoaminen yhtä paljon kuin muiden? Tarkoitan, jos pitää siivota oksennustaan, ripuliaan tai verta. Minua ei oma ällötä yhtään, mutta muiden taas paljonkin. Entä oman lapsenne vastavat sotkut? Minulla ei ole lapsia, mutta luulisin, että oman lapsen jälkien siivoaminen ei olisi yhtä kamalaa kuin jonkin muun, mutta kuitenkin vaikeampaa kuin omien jälkien.

Kokemus on toki hyvin subjektiivinen. Omien jälkien siivoaminen on minulle yleensä helpompaa kuin muiden jätösten. Silti täytyy sanoa että siivoaisin mieluummin muiden verta kuin omaa oksennusta tai ulostetta.

Minulle sekä omien että muiden jätösten iljettävyys on helpoimmasta vaikeimpaan veri, oksennus, ripuli.

Voiko kalanpää keittoa tehdä koiran leuasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko saman miehen siittämät lapset eri naisille "täysiä" sisaruksia ja saman naisen synnyttämät lapset eri miehille vain puolisisaruksia?

Luulin näin pitkään jostain syystä, mutta nyt kun googlettelin asiaa en enää löytänytkään mitään entistä kuvitelmaani tukevaa...

Kuvitelmasi on väärä. Jos vain toinen vanhempi ( aivan sama kumpi ) on yhteinen, ovat lapset puolisisaruksia tai sisko- ja velipuolia.

Tämä on käsittääkseni muuttunut vuosien varrella, siis suhtautumismielessä. Ennen tällainen ajatus on käsittääkseni ollut yleinenkin. Mm. oma isäni on vahvasti sitä mieltä että hänen lapsensa ovat nimenomaan siskoja ja velijä keskenään, "eivät mitään puolikkaita". Hän on syntynyt -45. Minulle taas on aina ollut ilmiselvää että isäni ja toisen naisen lapset ovat nimenomaan sisarpuolia.

Ei ollut tuollaisia käsityksiä minun 1900-luvun alussa syntyneillä isovanhemmilla eikä 30 luvulla sntyneillä vanhemmillani. Ylipäätään en koskaan ole kuullut moista ajattelua. Puolisisaruksista puhuivat oli yhteien vanhempi isä tai äiti. Mutta ehkä noin on ajateltu jossain päin Suomea tai joissain suvuissa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kalanpää keittoa tehdä koiran leuasta?

Ei voi. Mutta koiran hännästä tulee mainiota häränhäntälientä ja käpälistä maistuvaa sorkkasoppaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on 2 samankokoista, mutta eri lintulajia esim varpunen ja talitianen jne, niin ovatko sisuskaluiltaan samanlaisia? Siis sydän, keuhkot jne..

En aio tutkia, mutta kysytään nyt, täällähän voi olla vaikka minkä alan asiantuntijoita.

Lintujen perusrakenne sisäelimien osalta on hyvin samanlainen kaikilla lajeilla lintujen koosta riippumatta. Mutta esim. lihasmaha l. kivipiira on kasveja ja siemeniä syövillä linnuilla (esimerkkisi varpunen) vahvempi kuin lihaa syövillä linnuilla (talitiainen, varpuspöllö). Joillain linnuilla on penis, useimmilla ei. Joten pieniä eroja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta ei opeteta syömään makeisia (ehkä mahdollista), alkaako hän myöhemmin tykätä niistä? Tarkoitan tilannetta, että huoltajat eivät vain anna karkkia eivätkä kerro edes sellaisten olemassaolosta. Joskus 90-luvulla kuulin lapsesta, jota vanhemmat eivät ole opettaneet syömään karkkia, niin hän ei vielä murrosikäisenäkään sellaisia kaivannut, kun ei oikein edes tiennyt, mistä on kyse.

Ei varmasti opi vaatimaan karkkeja, jos ei niitä tunne. Kuitenkin lapsen makunystyrät reagoivat juuri makeaan, joten on luonnollista että makeat maut viehättävät lapsia. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä, ja tunsin erään lapsen, joka vauvana tykkäsi syödä sitruunaa ja etikkakurkkuja.

No, miten sitten kun maistaa ensimmäisen kerran karkkia vaikkapa teini-ikäisenä? Tuleeko reaktio, että onpa hyvää vai päinvastoin, että onpa ällöä enkä toiste maista?

Vaikea sanoa. Nämä makukysymykset ovat niin yksilöllisiä. Niihin vaikuttaa myös geeniperimä, johon ei ole esimerkkiä karkeista (ilmeisesti karkkitutkimus on tietessä aika puutteellista, hih), mutta tiedetään että tietyllä geeniperimällä korianteri maistuu kamalalta.

Lisäksi ihmisen makumieltymyksiin vaikuttaa kokemus. Jos on vaikka tullut sairaaksi syötyään mansikoita, voi olla että sen jälkeen mansikat maistuvat pahalta, koska makumuisti yhdistää ne tuohon sairaustapaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuninkaat ja prinssit ei käytä juhlallisuuksissa kruunua mutta kuningattaret ja prinsessat käyttää tiaraa?

 ...Kuninkaallisilla tiaara saa edelleen käyttää vain naimisissa olevat naiset...

Briteissä tosiaan taitaa olla näin, mutta esimerkiksi Ruotsissa Victoria ja Madeleine ovat käyttäneet tiaraa käytännössä jokaisessa Nobel-juhlassa, johon ovat osallistuneet. Joten tämän asian suhteen riippuu ihan maasta, mitä sääntöjä tiaran käytölle on.

Niinpä. Ruotsissa ollaan selvästikin paljon lepsumpia, mutta Englannissa Elisabethilla on tarkat säännöt pukeutumiseen. Muistaakseni on tarkkaan määrätty mitä kynsilakan väriä saa käyttää ja mitä sukkahousun sävyä.

Lisäksi aika korujen suhteen pohditaan myös poliittisia ulottuvuuksia eli mistä tiaaran jalokivet ovat peräisin, missä maassa ja missä tilaisuudessa niitä aiotaan käyttää, ja kuka kuninkaallisessa hierarkiassa aikoo niitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus vaatii lausunnon julkisen puolen lääkäriltä? Epäilläänkö että yksityisen puolen lääkärit olisivat juuri tässä kuntoutustyypissä jotenkin kyvyttömiä tai epäluotettavia?

Tietäiskö joku?

Johtuu siitä, että perussairaanhoidon omalääkärisi katsotaan olevan se sinua hoitava lääkäri eli vastuussa sinusta, jolla on sinusta kattavat tiedot ja jonka pitäisi pystyä arvioimaan tomintakykyäsi ja kirjoittamaan se kuntoutussuunnitelma. Siksi.

Yleensä julkinen sairaanhoito toimii niin että hoitava lääkäri (muissa kuin akuuteissa tilanteissa) on se terveysaseman omalääkärisi. Toki hän voi konsultoida erikoislääkäreitä ja jos sinulla on jonkin yksityislääkärin antama lausunto asiaan, voit toki näyttää sen omalääkärillesi ja ottaa siitä kopion, jonka liität hakemukseesi.

Toinen syy miksi Kela ei suosi yksityislääkäriä ko. tehtävään johtuu siitä, että kyseessä voi olla lääkäri joka toimii tai omistaa osakkeita eri kuntoutuslaitoksissa ja siksi tilanne voi olla epäeettinen, jos hän ikään kuin suosittaa potilaalle kuntoutusta laitoksessa, josta hän itse saa rahallista hyötyä.

Kiitos! Jälkimmäinen perustelu on itse asiassa hyvin ymmärrettävä.

Ensimmäiseen taas on kommentoitava että viiden vuoden hoitosuhde erääseen klinikkaan on sisältänyt 6-7 "omalääkäriä" kovan vaihtuvuuden takia. Ainuttakaan en ehtinyt nähdä kahta kertaa. Yhtä en nähnyt koskaan kasvokkain, asioin vain puhelimitse.

Jatkan vielä että tarkoitukseni ei siis ollut kritisoida hyvää vastaustasi vaan sitä että julkisen puolen oletetaan tai luotetaan toimivan vastauksessa mainitulla tavalla.

Niinpä. Tässä ei täysin toteudu tasa-arvo kaikkien potilaitten välillä, koska hoito, lääkärit ja hoitopaikan käytännöt vaihtelevat. Usein diagnoosistakin riippuu miten kaikki toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on 2 samankokoista, mutta eri lintulajia esim varpunen ja talitianen jne, niin ovatko sisuskaluiltaan samanlaisia? Siis sydän, keuhkot jne..

En aio tutkia, mutta kysytään nyt, täällähän voi olla vaikka minkä alan asiantuntijoita.

Lintujen perusrakenne sisäelimien osalta on hyvin samanlainen kaikilla lajeilla lintujen koosta riippumatta. Mutta esim. lihasmaha l. kivipiira on kasveja ja siemeniä syövillä linnuilla (esimerkkisi varpunen) vahvempi kuin lihaa syövillä linnuilla (talitiainen, varpuspöllö). Joillain linnuilla on penis, useimmilla ei. Joten pieniä eroja löytyy.[/quote

Arvasin, että joku tietää.. Kiitos vastauksestasi    -ap

Miksi jälkiruokaa syödään?   Ruokapaikoissa tarjolla yleensä jotain makeaa kiisseliä yms.

Mikä sillä on tarkoitus?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kirjoittavat vaikkapa Facebookiin oikeakielisyysvirheitä täynnä olevaa tekstiä, ihan säännöllisesti. Onko niin, etteivät he itse huomaa, miten surkeaa heidän kirjoituksensa on? Vai tajuavatko ehkä, että teksti on huonoa, mutteivät osaa tai välitä korjata sitä? Eikö heillä ole tuolloin melko hyvä itsetunto? Minä en omissa nimissäni kehtaisi kirjoittaa tekstiä, joka vilisee vaikkapa yhdyssanavirheitä.

Toiset ei välitä ja toiset ei osaa. Näistä suurin osa ei häpeile itseään.

Välillä kirjoitan parhaan kykyni mukaan oikein. Välillä teen tahallaan virheitä tai en viitsi korjailla, vaikka huomaisinkin ne. Uskon, että samoin toimivia on paljon.

Suhtautuminen kirjoitusten oikeellisuuteen voi useimmilla olla sama kuin puheessa; kirjakieltä käytetään vain virallisemmissa tilanteissa. Arjessa käytetään puhekieltä, joka voi olla murretta ja/tai muotoseikoista vapaata.

Pieni vähemmistö on kielipoliiseja ja suurempi vähemmistö täydellisyyden tavoittelijoita.

Kuinka raskasta on pyrkiä tekemään kaikki oikein, ettei munaisi itseään?

Miksi ihmeessä teet tahallasi virheitä? Mulle kirjoitusvirheet on aina vahinkoja ja pyrin korjaamaan virheet huomatessani ne. Ilmeisesti tämä on persoonakysymys. Toisia ei vain nappaa. Pikkuhiljaa yleistyvä välinpitämättömyys köyhdyttää ja heikentää kieltä, kun ketään ei tunnu kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee nimitys "pieruverkkarit"?

Hirveä nimitys pöksyillä. Itse kysymykseen en vastausta tiedä, mutta oletan, että kun ovat hyvin väljät ja myös takaa roikkuvat, niin kaasuilla on hyvää tilaa?

Riippuu täysin siitä, keneltä asiaa kysyy. Joku muodista piittaamaton viittaisi pieruverkkareilla täysin kauhtuneisiin olohousuihin, jotka on superkuluneet ja tippuisivat maahan, elleivät olisi narulla kiristetty vyötärölle.

Muotibloggaaja taas saattaa väittää Adidaksen kireitä legginsejä pieruverkkareiksi sen vuoksi, että ne ovat ne housut, joita hän käyttää kotona ollessaan silloin, kun ei kuvaa itseään nettiin eikä kukaan näe.

Omasta mielestäni ensimmäinen määritelmä kuvaa enemmän ko. housuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jälkiruokaa syödään?   Ruokapaikoissa tarjolla yleensä jotain makeaa kiisseliä yms.

Mikä sillä on tarkoitus?  

Ilmeisesti pieni makea jälkiruoka auttaa ruoansulatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kirjoittavat vaikkapa Facebookiin oikeakielisyysvirheitä täynnä olevaa tekstiä, ihan säännöllisesti. Onko niin, etteivät he itse huomaa, miten surkeaa heidän kirjoituksensa on? Vai tajuavatko ehkä, että teksti on huonoa, mutteivät osaa tai välitä korjata sitä? Eikö heillä ole tuolloin melko hyvä itsetunto? Minä en omissa nimissäni kehtaisi kirjoittaa tekstiä, joka vilisee vaikkapa yhdyssanavirheitä.

Toiset ei välitä ja toiset ei osaa. Näistä suurin osa ei häpeile itseään.

Välillä kirjoitan parhaan kykyni mukaan oikein. Välillä teen tahallaan virheitä tai en viitsi korjailla, vaikka huomaisinkin ne. Uskon, että samoin toimivia on paljon.

Suhtautuminen kirjoitusten oikeellisuuteen voi useimmilla olla sama kuin puheessa; kirjakieltä käytetään vain virallisemmissa tilanteissa. Arjessa käytetään puhekieltä, joka voi olla murretta ja/tai muotoseikoista vapaata.

Pieni vähemmistö on kielipoliiseja ja suurempi vähemmistö täydellisyyden tavoittelijoita.

Kuinka raskasta on pyrkiä tekemään kaikki oikein, ettei munaisi itseään?

Miksi ihmeessä teet tahallasi virheitä? Mulle kirjoitusvirheet on aina vahinkoja ja pyrin korjaamaan virheet huomatessani ne. Ilmeisesti tämä on persoonakysymys. Toisia ei vain nappaa. Pikkuhiljaa yleistyvä välinpitämättömyys köyhdyttää ja heikentää kieltä, kun ketään ei tunnu kiinnostavan.

Kirjoitan toisinaan niin kieliposkella tai provosoivasti, että en halua tekstiä yhdistettävän nimimerkkiprofiiliini, jonka alla pyrin kirjoittamaan oikein, asiallisesti ja aina samalla tyylillä. Useilla paikkakunnilla ympäri Suomen asuneena voin käyttää myös monen murteen ilmaisuja. En silti mikään provoaloittaja ole. En ole koskaan tehnyt provoavausta.

Laiskuus ja kiire vaivaavat toisinaan ja havaitut virheet jää korjaamatta.

Äidinkielenlen openi sanoi, että "ystävällismielinen lukija tai kuulija osaa mielessään korjata toisen pienet virheet ja tekee sen ivailematta". Tätä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan. En koskaan kommentoi toisen kirjoitusvirheitä vaikka ne ärsyttäisivät. Joskus on pakko kysyä tarkennusta, että ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa.

Tälle palstalle on kertynyt monia vähemmän "ystävällismielisiä" lukijoita. Osa heistä on suorastaan vihamielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kirjoittavat vaikkapa Facebookiin oikeakielisyysvirheitä täynnä olevaa tekstiä, ihan säännöllisesti. Onko niin, etteivät he itse huomaa, miten surkeaa heidän kirjoituksensa on? Vai tajuavatko ehkä, että teksti on huonoa, mutteivät osaa tai välitä korjata sitä? Eikö heillä ole tuolloin melko hyvä itsetunto? Minä en omissa nimissäni kehtaisi kirjoittaa tekstiä, joka vilisee vaikkapa yhdyssanavirheitä.

Toiset ei välitä ja toiset ei osaa. Näistä suurin osa ei häpeile itseään.

Välillä kirjoitan parhaan kykyni mukaan oikein. Välillä teen tahallaan virheitä tai en viitsi korjailla, vaikka huomaisinkin ne. Uskon, että samoin toimivia on paljon.

Suhtautuminen kirjoitusten oikeellisuuteen voi useimmilla olla sama kuin puheessa; kirjakieltä käytetään vain virallisemmissa tilanteissa. Arjessa käytetään puhekieltä, joka voi olla murretta ja/tai muotoseikoista vapaata.

Pieni vähemmistö on kielipoliiseja ja suurempi vähemmistö täydellisyyden tavoittelijoita.

Kuinka raskasta on pyrkiä tekemään kaikki oikein, ettei munaisi itseään?

Miksi ihmeessä teet tahallasi virheitä? Mulle kirjoitusvirheet on aina vahinkoja ja pyrin korjaamaan virheet huomatessani ne. Ilmeisesti tämä on persoonakysymys. Toisia ei vain nappaa. Pikkuhiljaa yleistyvä välinpitämättömyys köyhdyttää ja heikentää kieltä, kun ketään ei tunnu kiinnostavan.

Kirjoitan toisinaan niin kieliposkella tai provosoivasti, että en halua tekstiä yhdistettävän nimimerkkiprofiiliini, jonka alla pyrin kirjoittamaan oikein, asiallisesti ja aina samalla tyylillä. Useilla paikkakunnilla ympäri Suomen asuneena voin käyttää myös monen murteen ilmaisuja. En silti mikään provoaloittaja ole. En ole koskaan tehnyt provoavausta.

Laiskuus ja kiire vaivaavat toisinaan ja havaitut virheet jää korjaamatta.

Äidinkielenlen openi sanoi, että "ystävällismielinen lukija tai kuulija osaa mielessään korjata toisen pienet virheet ja tekee sen ivailematta". Tätä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan. En koskaan kommentoi toisen kirjoitusvirheitä vaikka ne ärsyttäisivät. Joskus on pakko kysyä tarkennusta, että ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa.

Tälle palstalle on kertynyt monia vähemmän "ystävällismielisiä" lukijoita. Osa heistä on suorastaan vihamielisiä.

Hieno vastaus. Minä tuotan tekstiä ammatikseni ja joissain yhteyksissä muutan tyyliäni töksähteleväksi ja teen tahallani virheitä jotta minut hyvin tuntevat ihmiset eivät tunnistaisi tekstissä mitään tuttua.

Miksi julkinen liikenne on niin huonoa itä-länsisuunnassa? Onko näin muissakin maissa kuin Suomessa? Minusta tuntuu, että tilanne on sama muun muassa Ruotsissa ja Saksassa.