Lue keskustelun säännöt.
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18424)
Milloin Suomessa alettiin käyttää sanoja mä ja sä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä menee alkoholismin ja suurkulutuksen raja?
Alkoholistinen ihminen on riippuvainen alkoholista ja humalatilasta eikä pysty olla päivääkään juomatta sitä. Suurkuluttaja käyttää alkoholia paljon, mutta kohtuudella.
En tiedä pystyykö kukaan tähän vastaamaan mutta olen siis vaihtamassa työpaikkaa - enkä todellakaan halua. Olen melkein kaikille haukkunut nykyistä työpaikkaani, koska olen siellä ainoa nainen ja miehet nyt on vaan miehiä ärsyttävine juttuineen. Kuitenkin tosi asiassa ne ärsyttävät jutut huvittavat minua ja olen alkanut viihtymään miesporukassa paremmin mitä kitisevien naisten kanssa (anteeksi). Yhdenkään noiden miehen kanssa en ollenkaan läheinen ole, mutta se onkin piristävää, mä olen tottunut siihen että kaikki mun suhteet on "syvällisiä" eikä mulla juurikaan ole ollut kavereita joiden kanssa voi heittää vain läppää. En oo ikinä naisten kanssa nauranu samoille asioille kuin miesten kanssa, valitettavasti huomaa kyll miten erilaisia miehet ja naiset on. Tai sitten oon vaan koko ikäni liikkunut väärien naisten kanssa :DD
No kaikki kaverini siis kuvittelivat mun vihaavan tuota työpaikkaa joten yks heistä suostutteli mua hakemaan samaan työpaikkaan kuin hän, koska oishan se kiva jos oltas samassa työpaikassa. Koska en kehdannut kertoa totuutta, hain tuota paikkaa kuvitellen etten varmasti saa sitä. No tietysti sitten sainkin, ja kaverini sai kuulla siitä. En vaan voinut kieltäytyä paikasta (koska olen helvetin tyhmä, en halunnut loukata mun kaverin tunteita kun en haluakaan samalle työpaikalle kuin hän).
Eli mihin toivoisin apua, niin tähän fiilikseen :( Miten voin päästä yli tästä typerästä toivottomuudesta, että ihan itse menin tekemään päätöksen erota nykysestä työstä ja vaihtaa rennon porukan isompaan firmaan, jossa en usko oikeasti viihtyväni?? En pysty puhumaan tästä kenenkään kanssa, koska, no kaikki luulee että oon vaan ilonen päästessäni eroon nykysestä paikasta D: Ammatillisen kehityksen ja palkan kannalta tällä vaihdolla ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Kun te akateemiset olette tunnetusti analyyttisiä, niin selittäiskö mulle joku konkreettisemmin miten se analyyttinen ajattelu sitten tapahtuu? Onko kyse vain siitä, että asiaa lähestytään mahdollisimman monesta/tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta vai jotain vielä muuta?
Tätä kysyn tosissani. Olen ymmärtänyt, että vain akateemisesti koulutettu kykenee tämän kaltaiseen ajatteluun ja olisi kiinnostavaa tietää millaista tuo analyyttinen lähestyminen voi olla.
Vastaan tahan [sorry: a:t ja o:t puuttuu], vaikka en itse ole akateeminen tai analyyttinen, mutta puolisoni on. Pohdiskelimme joskus aivotoimintojemme erilaisuutta ja tulimme tulokseen, etta hanen koulutuksensa antaa hanelle tyokaluja, sanoja ja erilaisia lahestymistapoja paremmin kasitella ja ymmartaa asioita. Hanella on ikaankuin aivoissaan hyvin jarjestetty kirjasto ja tieto alaotsikoiden alla aakkosjarjestyksessa. Puolisoni voi sielta sitten valita sopivan lahestymistavan, tai montakin, kulloinkin kasilla olevaan asiaan. Minun mieleni toimii pikemminkin kuin rompevarasto. Esim. luen kirjan ja nakkaan sen muistini ovesta sisaan ja siella saamani uusi tieto sitten vyoryilee entisten kanssa kasoissa ilman erityista jarjestysta.
Miksi minä näytän valokuvissa paljon rumemmalta kuin peilissä? En minä peilistäkään katsottuna erityisen hyvältä näytä, mutta valokuvissa näytän ihan hirveältä. Peilistä katsoessa olen suunnilleen yhtä viehättävä kuin paviaanin punainen peppu, kun taas valokuvissa suunnilleen yhtä kamalan näköinen kuin olisi paviaanin rikki revitty verinen peppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä näytän valokuvissa paljon rumemmalta kuin peilissä? En minä peilistäkään katsottuna erityisen hyvältä näytä, mutta valokuvissa näytän ihan hirveältä. Peilistä katsoessa olen suunnilleen yhtä viehättävä kuin paviaanin punainen peppu, kun taas valokuvissa suunnilleen yhtä kamalan näköinen kuin olisi paviaanin rikki revitty verinen peppu.
En tiedä, onko tästä aiheesta tehty tiedettä, mutta syitä voi olla esim:
1. Olet vuosien kuluessa oppinut automaattisesti poseeraamaan itsellesi edullisesti peilin edessä. Kun kuvaa otetaan, et joko huomaa, uskalla tai osaa samaa poseerausta.
2. Peilistä katsoessa näet kasvosi usein läheltä. Monet ihmiset kaunistuvat läheltä ja teleoptiikka latistaa ja rumentaa kasvoja.
3. Peilistä et koskaan näe kasvojasi alaviistosta.
4. Ainakin kylpyhuoneen peileissä on usein valo myötä. Eli ei tule jyrkästi ylhäältä tai sivulta.
5. Valokuva pysäyttää hetken, eli ilme voi olla vammainen.
6. Olet tottunut peilikuvaasi. Valokuva voi näyttää kasvosi uusista suunnista, jotka ovat vieraita sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne meidän muovijätteet joutuvat mereen?
Meidän roska-astian tuhjennys yhtiö väittää polttavansa jätteen.
Missä vaiheessa ja kuka ne muovit sieltä kerää ja mereen käy viskaamassa?
Persulin vaalityö on rankaa puuhaa. Puolueen älykölläkin meni koko edustusvuosi tuon huippu argumentaation keksimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En meinaa millään ymmärtää, että mitä eräs tuntemani 3-vuotias lapsi puhuu. Vaikka katson häneen, kuuntelen tarkkaan ja oikein yritän keskittyä siihen, että mitä hän sanoo niin silti en meinaa saada hänen puheestaan selvää. Onko vika minussa vai hänessä? Minulla on kuulonalenema mutta toisaalta tämän lapsen puheessa tuntuu olevan melko paljon epäselviä sanoja. Kuitenkin kaikki muut tuntuvan ymmärtävän ihan helposti hänen puheensa vaikka tekisivät samalla jotain muuta vai esittävätkö he vain ymmärtävänsä?
Voi hyvin olla, että muut kohteliaisuuttaan esittävät ymmärtävänsä, tai ovat niin tottuneita lapsen puheeseen että osaavat tulkita.
Sukulaislapsi ei vielä 5-vuotiaanakaan osannut puhua, koska äitinsä ei vaatinut puhumaan kunnolla vaan tulkitsi sitä lapsen "omaa kieltä." Minä en saanut mitään selvää.
Esikoulussa sitten oppi, kun oli muiden lasten kanssa enemmän tekemisissä ja pääsi puheterapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä näytän valokuvissa paljon rumemmalta kuin peilissä? En minä peilistäkään katsottuna erityisen hyvältä näytä, mutta valokuvissa näytän ihan hirveältä. Peilistä katsoessa olen suunnilleen yhtä viehättävä kuin paviaanin punainen peppu, kun taas valokuvissa suunnilleen yhtä kamalan näköinen kuin olisi paviaanin rikki revitty verinen peppu.
Useimmilla ihmisillä kasvojen oikea ja vasen puoli ovat hieman erinäköiset, ja sen tähden monen ihmisen peilikuva näyttää hieman erilaiselta kuin ihminen itse. Eksäni oli todella hyvännäköinen mies, mutta peilissä hän näytti paljon rumemmalta. Suorastaan säikähdin, kun näin ensimmäisen kerran hänen peilikuvansa, että mikä hirviö se tuo on. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluisin pestä hiukset joskus vaihteeksi pää alaspäin, mutta miten onnistun siinä niin, että hiukset eivät takkuuntuisi? Tekniikassa jotain pielessä?
Levität vain shampoota päänahkaan ja vaahdotat sen ja huuhtelet. Eli ihan samalla tavalla kuin pää ylöspäin pestessäkin (tosin en ole koskaan pessyt hiuksia pää ylöspäin).
Vierailija kirjoitti:
Erik kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi olen aina miettinyt tätä. Yritän muotoilla niin, ettei sensuuri käy.
Miten paljon m*rhaaja yleensä ajattelee sitä henkilöä, jonka elämän hän on lopettanut? Siis jos tapahtumasta on jo pitkä aika ja lailliset seuraamukset ovat jo ohi. Onko se henkilö ajatuksissa joka päivä vai ainoastaan joskus käy mielessä?
Puhdasta spekulaatiotahan tämä on, kun toisen ihmisen pääkoppaan ei voi nähdä. Luulisin, että kaikkien vinoutuneimmilla tapauksilla asia on mielessä usein tyydytystä antavana ajatuksena. Osa pystynee jossain määrin sulkemaan asian pois mielestään, jos se aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia tai tuntemuksia. Toinen ääripää varmaankin kärsii jatkuvaa tuskaa, ahdistusta jne. tekonsa seuraksena.
Onko tässä vastattu siihen mitä lainauksessa kysytään?
Ei ole, koska kysyjä kysyi kuinka paljon asianomainen ajattelee sitä teon kohdetta, ja vastaaja vastasi siihen kuinka paljon tämä ajattelee tekoaan. Kyseiset henkilöthän ovat voineet olla paljonkin toistensa kanssa tekemisissä ja ajateltavaa voi olla muutakin kuin se viimeinen tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä näytän valokuvissa paljon rumemmalta kuin peilissä?
Ihminen on tottunut peilikuvaansa, jota näkee päivittäin. Valokuva näyttää ihmisen sellaisena, kuin hän on ja kuin muut hänet näkevät, kääntämättä siis vasenta oikeaksi ja oikeaa vasemmaksi puoleksi. Näytätkö mielestäsi paremmalta peilin kautta otetuissa selfieissä? Lisäksi peilikuvaansa voi hallita: voi vaihtaa asentoa ja ilmettä. Kun toinen ottaa sinusta kuvan, saatat jännittää, yrität luonnottomasti pitää silmiä auki ja ehkä mietit, mikä on paras puolesi ja yrität vetää vatsaa sisään. Silti silmät saattavat mennä kiinni ja ilme olla vääränlainen juuri kun kuva otetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te akateemiset olette tunnetusti analyyttisiä, niin selittäiskö mulle joku konkreettisemmin miten se analyyttinen ajattelu sitten tapahtuu? Onko kyse vain siitä, että asiaa lähestytään mahdollisimman monesta/tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta vai jotain vielä muuta?
Tätä kysyn tosissani. Olen ymmärtänyt, että vain akateemisesti koulutettu kykenee tämän kaltaiseen ajatteluun ja olisi kiinnostavaa tietää millaista tuo analyyttinen lähestyminen voi olla.
Vastaan tahan [sorry: a:t ja o:t puuttuu], vaikka en itse ole akateeminen tai analyyttinen, mutta puolisoni on. Pohdiskelimme joskus aivotoimintojemme erilaisuutta ja tulimme tulokseen, etta hanen koulutuksensa antaa hanelle tyokaluja, sanoja ja erilaisia lahestymistapoja paremmin kasitella ja ymmartaa asioita. Hanella on ikaankuin aivoissaan hyvin jarjestetty kirjasto ja tieto alaotsikoiden alla aakkosjarjestyksessa. Puolisoni voi sielta sitten valita sopivan lahestymistavan, tai montakin, kulloinkin kasilla olevaan asiaan. Minun mieleni toimii pikemminkin kuin rompevarasto. Esim. luen kirjan ja nakkaan sen muistini ovesta sisaan ja siella saamani uusi tieto sitten vyoryilee entisten kanssa kasoissa ilman erityista jarjestysta.
Täällä yksi analyyttinen ajattelija.
En itse usko, että koulutuksella on tämän ajattelutavan kanssa sinänsä tekemistä, vaan analyyttiset ajattelijat hakeutuvat koulutuksiin juuri siitä ajattelutavasta johtuen.
Käytännönläheinen esimerkki analyyttisestä ajattelutavasta, ja miten se ainakin itselläni toimii: reissuun pakkaaminen
Mietin tarvitsemani asiat reissun kulun mukaan. Lähden ulos ovesta, mitä tarvitsen? Millä kulkuvälineellä liikun, mitä tarvitsen? Pääsen perille, mitä tarvitsen? Mitä aktiviteettejä on tiedossa, mitä tarvitsen?
Minä siis ihan kuvittelen itseni astumassa ovesta ulos, kävelemässä junalle, istumassa junassa jne.
Tämä on siis hyvin yksinkertaistettu esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te akateemiset olette tunnetusti analyyttisiä, niin selittäiskö mulle joku konkreettisemmin miten se analyyttinen ajattelu sitten tapahtuu? Onko kyse vain siitä, että asiaa lähestytään mahdollisimman monesta/tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta vai jotain vielä muuta?
Tätä kysyn tosissani. Olen ymmärtänyt, että vain akateemisesti koulutettu kykenee tämän kaltaiseen ajatteluun ja olisi kiinnostavaa tietää millaista tuo analyyttinen lähestyminen voi olla.
Vastaan tahan [sorry: a:t ja o:t puuttuu], vaikka en itse ole akateeminen tai analyyttinen, mutta puolisoni on. Pohdiskelimme joskus aivotoimintojemme erilaisuutta ja tulimme tulokseen, etta hanen koulutuksensa antaa hanelle tyokaluja, sanoja ja erilaisia lahestymistapoja paremmin kasitella ja ymmartaa asioita. Hanella on ikaankuin aivoissaan hyvin jarjestetty kirjasto ja tieto alaotsikoiden alla aakkosjarjestyksessa. Puolisoni voi sielta sitten valita sopivan lahestymistavan, tai montakin, kulloinkin kasilla olevaan asiaan. Minun mieleni toimii pikemminkin kuin rompevarasto. Esim. luen kirjan ja nakkaan sen muistini ovesta sisaan ja siella saamani uusi tieto sitten vyoryilee entisten kanssa kasoissa ilman erityista jarjestysta.
Täällä yksi analyyttinen ajattelija.
En itse usko, että koulutuksella on tämän ajattelutavan kanssa sinänsä tekemistä, vaan analyyttiset ajattelijat hakeutuvat koulutuksiin juuri siitä ajattelutavasta johtuen.Käytännönläheinen esimerkki analyyttisestä ajattelutavasta, ja miten se ainakin itselläni toimii: reissuun pakkaaminen
Mietin tarvitsemani asiat reissun kulun mukaan. Lähden ulos ovesta, mitä tarvitsen? Millä kulkuvälineellä liikun, mitä tarvitsen? Pääsen perille, mitä tarvitsen? Mitä aktiviteettejä on tiedossa, mitä tarvitsen?
Minä siis ihan kuvittelen itseni astumassa ovesta ulos, kävelemässä junalle, istumassa junassa jne.Tämä on siis hyvin yksinkertaistettu esimerkki.
Lisäys
Analyyttistä ajattelua voi toki opetella ja harjoittaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, eivätkä kaikki opi ikinä. Samanlainen asia kuin muutkin ihmisen ominaisuudet, esimerkiksi laulaminen, liikunta jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä kysynyt jo aiemmin mutten saanut vastausta. Joten toistan itseäni:
Jos kaksi miestä harrastaa seksiä samanaikaisesti yhden naisen kanssa, niin ovatko miehet keskenään seksikumppaneita?
Mielestäni riippuu tilanteesta. Jos miehet esimerkiksi suutelevat keskenään tai hyväilevät toisiaan, niin kyllä. Jos taas kyse on enemmän siitä, että vuorotellen tyydytetään naista, niin ei. Raja menee mielestäni siis kosketuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä kysynyt jo aiemmin mutten saanut vastausta. Joten toistan itseäni:
Jos kaksi miestä harrastaa seksiä samanaikaisesti yhden naisen kanssa, niin ovatko miehet keskenään seksikumppaneita?Mielestäni riippuu tilanteesta. Jos miehet esimerkiksi suutelevat keskenään tai hyväilevät toisiaan, niin kyllä. Jos taas kyse on enemmän siitä, että vuorotellen tyydytetään naista, niin ei. Raja menee mielestäni siis kosketuksessa.
P*rnossa yleisesti miehet eivät koskaan koskettele toisiaan, vaan fokus on naisen tyydyttämisessä. Olen siis samaa mieltä: Miehet eivät tässä tapauksessa harrasta seksiä keskenään, vaikka ovatkin yhtä aikaa kiihottuneina samassa toiminnassa. Sen sijaan 2+1 -p*rnossa naiset tyydyttävät aina myös toisiaan, eivät pelkästään miestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedän, että joku on varastanut minulta jonkun tavaran ja näen sen hänen luonaan tunnistaen sen siksi hänen minulta varastamaksi tavaraksi, niin syyllistynkö minäkin varkauteen, jos otan tavaran hänen tietämättään takaisin itselleni? Eli siis onko tavara siirtynyt hänen omistukseensa kun hän on vienyt sen minulta ilman lupaa vai onko se yhä minun omistamani tavara vaikka se onkin hänellä? Ajattelin vain, että koska muutin tämän kuun alussa ja tiedän, että eräs henkilö varasti minulta muutamia tavaroitani auttaessaan minua muutossa ja minä otin ne hänellä käydessään salaa reppuuni kun näin ne komerossa, jonka ovi sattui olemaan auki ja johon sitten sattumalta kurkistin. Ne tavarat ovat 100% ne minulta hävinneet tavarat ja hän ei ole ilmeisesti huomannut niiden katoamista, ainakaan hän ei ole sanonut niistä mitään tai sitten hän ei osaa epäillä niiden katoamisesta minua.
Olen ottanut pokkana minulta varastetun tavaran takaisin, jos olen sen voinut tehdä. Varastettu omaisuus ei missään tapauksessa muutu varastajan omaisuudeksi, eikä hän voi millään perusteella kysellä sen perään. Tosin sinun täytyy olla 100 % varma, että kyse on sinun omaisuudestasi, eikä vain samannäköisestä, mutta eri tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedän, että joku on varastanut minulta jonkun tavaran ja näen sen hänen luonaan tunnistaen sen siksi hänen minulta varastamaksi tavaraksi, niin syyllistynkö minäkin varkauteen, jos otan tavaran hänen tietämättään takaisin itselleni? Eli siis onko tavara siirtynyt hänen omistukseensa kun hän on vienyt sen minulta ilman lupaa vai onko se yhä minun omistamani tavara vaikka se onkin hänellä? Ajattelin vain, että koska muutin tämän kuun alussa ja tiedän, että eräs henkilö varasti minulta muutamia tavaroitani auttaessaan minua muutossa ja minä otin ne hänellä käydessään salaa reppuuni kun näin ne komerossa, jonka ovi sattui olemaan auki ja johon sitten sattumalta kurkistin. Ne tavarat ovat 100% ne minulta hävinneet tavarat ja hän ei ole ilmeisesti huomannut niiden katoamista, ainakaan hän ei ole sanonut niistä mitään tai sitten hän ei osaa epäillä niiden katoamisesta minua.
Olen ottanut pokkana minulta varastetun tavaran takaisin, jos olen sen voinut tehdä. Varastettu omaisuus ei missään tapauksessa muutu varastajan omaisuudeksi, eikä hän voi millään perusteella kysellä sen perään. Tosin sinun täytyy olla 100 % varma, että kyse on sinun omaisuudestasi, eikä vain samannäköisestä, mutta eri tavarasta.
Kuten tuolla jo ylempänä selitettiinkin, niin sen tavaran takaisin ottaminen voi silti olla kiellettyä omankädenoikeutta. Käytännössä tuollaisesti tosin tuskin tulee mitään seuraamuksia, ellei tavaran takaisin ottamiseksi käytetä voimakeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne meidän muovijätteet joutuvat mereen?
Meidän roska-astian tuhjennys yhtiö väittää polttavansa jätteen.
Missä vaiheessa ja kuka ne muovit sieltä kerää ja mereen käy viskaamassa?
Tämä on periaatteessa poliittinen kysymys ja ihmiset ovat aiheesta hyvin eri mieltä riippuen siitä, mitä puoluetta he äänestävät.
Väittäisin kuitenkin näin:
Maailmassa on hyvin paljon maita, joissa jätteet ihan oikeasti dumpataan lähimpään ojaan tai isompaan vesistöön, jopa mereen. Merten valtaisat muovipyörteet ovat juuri tätä suoraan vesistöön dumpattua tai sinne muuten (esim. luonnonkatastrofien, kuten tulvien ja tsunamien myötä) joutunutta roskaa.
Sitten on ne mikromuovit, jota on kosmetiikassa, fleecevaatteissa, keinokuituisissa kankaissa, hammastahnoissa tms. Näiden joutumiseen mereen voit vaikuttaa siten, ettet osta em. tuotteita. Mikromuovien täydellinen välttely on kohtuullisen vaikeaa, mutta voit yrittää vähentää niiden käyttöä tutkimalla ostamasi tuotteet tarkasti.
Kolmanneksi on jäte, jonka itse heität luontoon. Jos et heitä roskia luontoon, vaan viet aina roska-astioihin ja kotitaloudessasi kierrätät tehokkaasti, olet jo tehnyt oman osasi, eli sen, minkä yksilönä voit. Jätteen vähentämistä voi harrastaa myös ostamalla vähemmän.
Missä menee alkoholismin ja suurkulutuksen raja?