Kuvaile yhdellä lauseella siivousrutiineitasi.

Perjantaina muistutan lapselle siivouspäivästä. La aamupalalla sanon lapselle että kerää ympäri kämppää olevat tavaransa paikoilleen. Lähden kauppaan ja muistutan lapselle että kerää tavaransa Tulen kaupasta ja kysyn lapselta miksi vaatteet edelleen lojuu eteisessä ja legot on leviänä lattialla, lapsi suuttuu kun aina pitää siivota eikä koskaan saa leikkiä.

Lapsi paiskoo kiukkuisena tavaroitaan, legot kerääntyvät laatikkoon ja vastahakoisesti lapsi purkaa olohuoneen pöydän alla 5 viikkoa lojuneen rakennelman jonka kanssa leikki jatkuu heti huomenna (sitä huomista ei siis ole 5 viikon aikana tullut), rakennelmaa ei kuulemma voi siirtää lapsen huoneeseen.

Katson eteisen vaatekaappiin ja komennan laittamaan hanskat pois kenkien alta, takit naulaan eikä kenkähyllylle ja kengät pois pipokorista. Tässä kohtaa alkaa omakin huumorintaju loppua.

Pesen vessan. Käsken lapsen viedä olohuoneesta eteisen tuolille asti siirtyneet likapyykit pyykkikoriin asti. Otan imurin esiin. Käsken lapsen nostaa likapyykkinsä lattialta likapyykkikorin edestä sinne koriin asti. Tässä kohtaa lapsi raivoaa räkä poskella kuin uhmaikäinen ja minä huudan takaisin että tee kerralla kunnolla ja loppuun asti.

Lapsi parkuu ettei jaksa kerätä viikon roskia oman huoneensa lattialta edes siinä huoneen nurkassa olevaan tyhjään roskikseen.

Imuroin raivolla ja nurkat kolhiintuvat.

Seuraavana aamuna lapsi valittaa ettei ole puhtaita alushousuja. Käsken kaivaa ne likaiset esiin sängyn alta ja viedä pyykkikoriin. Tuntia myöhemmin laittaisin pesukoneen päälle, mutta ei niitä alushousuja näy korissa.....ja kun kysyn asiasta olen paska mutsi joka nipottaa joka asiasta. Illalla kouluvaatteita valitessa lapsi raivoaa kun joutuu pesemään alkkarinsa seuraavaa päivää varten nyrkkipyykillä.

Ja sama seuraavalla viikolla alusta. En ikinä ehdi siivouksessa lattian tai ikkunan pesuun asti, tai pyyhkimään pölyjä kirjakaapin päältä. Hyvä että saa roskat ulos ja imuroitua.