Suomi kärsii vauvapulasta
Syntyvyys on heikentynyt jo vuosia.
Alkuvuoden 2017 luvut osoittavat, että sama suunta jatkuu. Tammi–huhtikuun aikana Suomessa on syntynyt elävänä 16 178 lasta, kun viime vuoden vastaava luku oli 17 440 lasta. Vähennystä on 7,2 prosenttia.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomi-karsii-vauvapulasta-syntyvyy…
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Lapsenteko ikäisillä ei ole uskoa tulevaan.
Näinhän se valitettavasti on. Työllistyminen ja elannon saaminen ovat epävarmoja, ja maailman olosuhteet ylipäätään ovat alttiita negatiivisille muutoksille. Itselläni vapaaehtoisen lapsettomuuden taka-ajatuksena on tosin myös se, että olen itse "sairaasta" perheestä enkä missään nimessä halua siirtää traumoja ja ongelmiani jälkipolville. Tässä maassa ja maailmassa on jo ihan liikaa huolenpitoa ja rakkautta vaille jääneitä lapsia. Onneksi olen kuitenkin syntynyt aikakaudelle, jolla voin itse päättää kehostani ja elämästäni, eikä minun tarvitse hankkia jälkikasvua.
Olen parikymppinen nainen. Olen naimisissa ja minulla on työpaikka. Tosin työsuhteeni ovat määräaikaisia, ja vakituista työtä on vaikeaa löytää. Voi mennä vuosia, että saan vakituisen työn. Haluaisin hankkia lapsia nyt, kun olen nuori. Ja mieskin haluaisi.
Ei vaan ole taloudellisesti mahdollista. Opintolainat, auto ym. on maksettava jollain. Eikä minulla ole varaa olla poissa työelämästä, koska kuka haluaisi palkata työntekijäksi pienen lapsen äidin, joka on ollut vuosia kotona?
En tiedä, hankimmeko koskaan lapsia, vaikka kovasti kyllä haluaisimme. Tulevaisuus vaikuttaa niin kovin epävarmalta ja pelottaa, miten tämä maa vielä tulee muuttumaan.
No eipä kannusta pätkä- ja silpputyöt ja sitä seuraava epävarma toimeentulo ja tulevaisuus tekemään lapsia. Sitten vielä kaikki hallituksen kusiset leikkaukset ja muut ihmiselämää hankaloittavat uudistukset, niin ei kiitos, säästän lapsiani tältä ja jätän heidät tekemättä. Hyvä kun aikuisetkaan täällä enää pärjää.
Haluaisin lapsia (olen 27-vuotias), mutta olen ollut työttömänä jo pitemmän aikaa. Maisterin paperit biotieteistä. Elämä on yhtä kituuttamista, ja joudun jatkuvasti turhiin työharjoitteluihin. Ei näillä harjoitteluiden tarjoajilla ole aikomustakaan ketään palkata, vaan hyötyä lähes ilmaisesta työvoimasta. Jatkuva stressi ja epäonnistumiset työn suhteen kariuttivat parisuhteenkin. Surettaa ajatus, etten välttämättä saakaan omaa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko joku tosissaan vielä äkistää tähän maailmaan lapsia kärsimään? Ollaan lopun alussa ja lapsilla tulee erittäin kusiset paikat muutaman vuosikymmenen sisään.
Ihanko tosissasi olet vielä elossa jos kerran oikeasti ajattelet noin? Tyypillinen Linkola-mentaliteetti.
Akateemisia Reiskoja ei riitä kaikille!