Olen uusperheen äiti, jossa miehen vanhempi poika on murrosikäinen. Sanoin suutuspäissäni jotain ihan kamalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano pojalle itse, että hermostuit ja sanoit asioita joita et tarkoittanut.

Ei lapsi mene rikki, jos vanhempi välillä suuttuu.

Yhtälailla sinun on hyväksyttävä, jos riidan keskellä lapsi huutaa sinulle vaikka: - Et sinä ole minun äiti! Onneksi.

Jokainen hermostuu välillä. Se on vain tunne-elämä, ei sen tarvitse ola koko ajan hallinnassa.

On kyllä ihan eri asia, jos lapsi hermostuu kuin aikuinen. Se on yksi aikuisuuden määritelmä, että ääritilanteissakin jollain tavoin pystyy kontrolloimaan sanomisiaan ja ymmärtämään niiden seuraukset. 

Eli siksi ruoskin itseäni. Katson, että tämän pojan käytös ei totisesti oikeuta minua tuollaiseen loukkaukseen. On jo tullut hylätyksi ja kärsii tietysti tästä. Nyt minä sanon, että se on hänen syynsä. 

Voiko pahemmin tehdä? Ei voi!

ap

Määritelmälläsi vain hyvin harvat aikuiset ovat aikuisia.

Olet hirveä

Samaa kommentoisin kuin aiemmatkin.

Todella hienoa että tajuat itse mokan ja ruoskit itseäsi. Se on aikuismaista. Nyt vaan vielä rauhallinen keskustelu pojan kanssa. Samoin miehesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo nyt niin kamalaa ole. Älä suurentele asiaa pojalle pyytelemällä koko ajan anteeksi ym. Silloin tämä huomaa, että on ns. niskan päällä asiassa. Olet ystävällinen ja sanot, että sinäkin olet vain ihminen ja suutuksissa sanot sellaustakin mitä et tarkoita. Tulevaisuudessa tuo lienee pienimpiä sammakoita mitä tulee sanottua puolin ja toisin. Teinit tykkää olla omissa oloissaan, anna olla rauhassa. Syövät kun on nälkä.

En pysty näkemään asiaa näin. Uskon, että hylätyksi joutuminen oman äitinsä taholta, on ehkä traumaattisin kokemus ihmiselossa. 

Nyt minä vieritän tästä tapahtumasta syyt pojan niskoille, vaikka syyt ovat tietysti tunne-elämältään tyystin häiriintyeessä äidissä. 

Koskaan en tule tätä antamaan itselleni anteeksi, vaikka poika antaiskin. 

Kyse ei ole suuttumisesta, jokainen suuttuu ja se on jopa ihan tervettä. Tuollaista ei vain voi sanoa lapselle.  Jos olisin sanonut, että "häivy sitten täältä paskapää", niin kauheeaa sekin. Mutta potenssiin miljoona oli tämä, mitä sanoin. 

On täällä selvästi moni sen ymmärtänyt. 

ap

Teinipoikiin suhtautuminen yleiselläki tasolla on todella epäoikeudenmukaista. Millekään muulle ihmisryhmälle ei ole niin hyväksyttävää puhua rumasti kuin teinipojille. Todella törkeää. :(

Kyllä tuo on sellainen asia, jonka muistaa aina. Toki anteeksi tulee pyytää, mutta loukkauksena äitinsä hylkäämälle jää varmasti mieleen. :(

Minulle on sanottu sama kommentti mutta niin päin että en ihmettele vaikka isäsi teidät jätti. Se tuntui pahalta jopa ns. vieraan suusta mutta että tuollainen tulisi omalta aikuiselta.

Aika järkyttävää. Enpä osaa auttaa miten tämän voi selvittää.

Itse olen aina itseäni syyttänyt isän lähdöstä ja tuollainen kommentti murskasi koko maailman teini-ikäisenä.

Alhaisista alhaisin.

Pyydä kerran kunnolla anteeksi ja tee selväksi että sinä et poikaa hylkää. Ja että äidin lähtö ei ollut hänen vikansa.

Hylkäämisen pelko tuosta ikuisesti jää.

Sinun pitää aikuisena antaa pojalle turvallinen tunne siitä että ei kaikki sinua jätä vaikka yksi niin teki.

Toivon että saat selvitettyä asian ja että pojalle ei jää traumoja.

Muuten sanoisin että joo sanoit aivan kamalasti mutta FUCK IT. Itseä murrosikäisenä poikana vitutti aivan suunnattomasti lapset jotka olivat tuollaisia joka-asiasta vinkujia. Tulipahan kerrankin pojalla luu kurkkuun. Sitä aina sanotaan erossa lapsille miten se ei ole lapsen syy eikä se melkein ikinä olekaan, mutta oon aina miettiny että tollasten vinkujien kanssa ehkä se onkin heidän syy.

Tässä on oppimisen, itsetutkiskelun ja sitä kautta kehittymisen paikka ap:lle.

Voi ei mikä tilanne! Miehellesi kerrot ensi sijassa ja puhutte lapsen kanssa. Tuollaisten ei sitten passaa enää toistua, tai kaikelta menee pohja. Muutenkin hankala ikä tuo, mutta aika tekee tässäjin tehtävänsä. Mutta jotenkin järkyttynyt olen, että saatoit sanoa noin, kuinka sitä ihminen toisinaan möläytteleekin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on sanottu sama kommentti mutta niin päin että en ihmettele vaikka isäsi teidät jätti. Se tuntui pahalta jopa ns. vieraan suusta mutta että tuollainen tulisi omalta aikuiselta.

Aika järkyttävää. Enpä osaa auttaa miten tämän voi selvittää.

Itse olen aina itseäni syyttänyt isän lähdöstä ja tuollainen kommentti murskasi koko maailman teini-ikäisenä.

Alhaisista alhaisin.

Pyydä kerran kunnolla anteeksi ja tee selväksi että sinä et poikaa hylkää. Ja että äidin lähtö ei ollut hänen vikansa.

Hylkäämisen pelko tuosta ikuisesti jää.

Sinun pitää aikuisena antaa pojalle turvallinen tunne siitä että ei kaikki sinua jätä vaikka yksi niin teki.

Toivon että saat selvitettyä asian ja että pojalle ei jää traumoja.

Nimenomaan alhaisista alhaisnta.  Näin juuri olen itsestäni nyt ajatellut. 

Tapahtui siis eilen illalla. Isänsä on matkoilla. Aamulla pyysin tosiaan anteeksi vakavasti, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tuntuu jotenkin kornilta nämä "en tarkoittanut" -jargonit. 

Miten voi tuollaisen ajatuksen pyyhkiä anteeksiannon pirtaan? Ajatushan aina sanomisen taustalla on. Eri asia, jos nyt sanoo vaikka haista paska, tai olet paskiainen...  Se on tavanomaista suuttumista, joskin epäsuotavaa sekin. 

Mutta pakko tässä on pykiä eteenpäin, minulla on siis kaksi lasta omasta takaa, miehellä nämä kaksi ja yksi on yhteinen 2-vuotias. Vain tämän vanhimman kanssa on vähän vaikeaa. 

Kiitos paljon vastauksista! Yritän selvitä!

Tuollainen loukkaisi minua syvästi vaikka olen aikuinen. Voi vain kuvitella, miltä tuo tuntuu teini-ikäisestä.

Jutelkaa asia kaksin kunnolla läpi. Ei pelkkää yhdensuuntaista anteeksipyyntöä vaan juuri tuota keskustelua. Ja sano pojalle että et ole häntä hylkäämässä. Kyllä se siitä. Tuo kertoo paljon että sä olet noin romuna tuosta mitä tuli sanottua. 

T: isänsä hylkäämä

Tuollainen kommentti on aika vaikeaa "vetää takaisin", että enpäs tarkoittanut sitä oikeasti. Mistä tuli mieleen vetää lapsen äiti tähän? Vaikka kuinka olit suutuspäissäsi, niin sinun suustasi kommentti tuli ja aivoissasi tuo ajatus syntyi. Todella julmasti sanottu. :(

Kannattaisi ihan itse kertoa lapsen isälle, jotta hän voi tukea lasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kommentti on aika vaikeaa "vetää takaisin", että enpäs tarkoittanut sitä oikeasti. Mistä tuli mieleen vetää lapsen äiti tähän? Vaikka kuinka olit suutuspäissäsi, niin sinun suustasi kommentti tuli ja aivoissasi tuo ajatus syntyi. Todella julmasti sanottu. :(

Kannattaisi ihan itse kertoa lapsen isälle, jotta hän voi tukea lasta.

Totta lapsi tarvitsee nyt isäänsä.

Hei, elämä jatkuu. Kerrot miehellesi ja asia unohtuu.

Minulle oma kummitäti on tehnyt vastaavan eli sanoi minun tehneen jotain, miksi vanhempani hylkäsi minut. Hän ei edes ollut pahoillaan ja muistan sen kyllä edelleen hyvin ja kannoin kaunaa pitkään, koska ei tajunnut loukkaustaan tai osoittanut katumusta. Nykyään ollaan kyllä väleissä enkä muistele vuosien takaista tapahtumaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kommentti on aika vaikeaa "vetää takaisin", että enpäs tarkoittanut sitä oikeasti. Mistä tuli mieleen vetää lapsen äiti tähän? Vaikka kuinka olit suutuspäissäsi, niin sinun suustasi kommentti tuli ja aivoissasi tuo ajatus syntyi. Todella julmasti sanottu. :(

Kannattaisi ihan itse kertoa lapsen isälle, jotta hän voi tukea lasta.

Joo, kerron ja asia täytyy käydä läpi.

Ehkä minun täytyy hakeutua johonkin terapiaan, jotta voisin ymmärtää tätä. Miksi toisaan haluan loukata lasta. Miksi ylipäänsä haluaisin loukata ketään?

Haluan kertoa isälle kasvokkain ja poika saa olla mukana, jos vain tahtoo. 

Nyt velvoitteet kutsuvat. 

Palaan vielä ketjuun, jos siltä tuntuu. Kiitos paljon keskustelijoille!

Tätäkään ei olisi tapahtunut, jos et olisi ottanut käytettyä miestä. Toisen jämillä.

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään ei olisi tapahtunut, jos et olisi ottanut käytettyä miestä. Toisen jämillä.

Muista tuo, kun olet itse se jämä.