Lue keskustelun säännöt.
Toisen sisaruksen suosiminen
28.06.2017 |
Itse olen ainut lapsi, joten henkilökohtaista kokemusta tästä asiasta ei ole, mutta olen nyt viimeiset 4 vuotta seurannut anopin touhuja, ja pitää sanoa, että mä olen todella järkyttynyt miten räikeästi suosii toista lastaan!
Esimerkiksi; puhuu aina kunnioittavasti tyttärestään "kun se oli niin kiltti lapsi" "ihana ihminen" "niin upea". Pojalleen aina vinoilee ja "ittuilee", mikään ei ole tarpeeksi hyvä, kaikki on aina väärin tehnyt eikä osaa tehdä mitään oikein.
Tyttären synttäreitä on suunnitellut nyt monta kuukautta ja suu vaahdossa niistä puhuu - pojallaan on kaksi kuukautta aikaisemmin, eikä mitään puhetta.
Käy tyttärellään vierailulla jatkuvasti, pojallaan ei ole käynyt ikinä..
Nämä nyt on pieniä esimerkkejä, mutta olen vain jotenkin tuohtunut itse tuohon meininkiin. Mies ei sano ikinä mitään, mutta huomaan että on asiasta surullinen. Nytkin lupasimme lähteä mökille kuskiksi 4kk sitten (anopilla ei ole korttia), jotta pääsee viikoksi mökille. Haemme ja viemme. Huomenna lähtö. Saimme tänään tietää, että ottaa tyttärensä perheineen mukaan ja menee heidän kyytiin. Meille jättää tavarat! Pieni juttu, mutta silti.
Miksi suosia toista niin kovasti?
Kokemuksia?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ei osaa olla äiti kahdelle, eikä olisi äidiksi pitänyt ryhtyäkään.
OK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä äidit (ja kaikki muutkin) suosivat mukavia ihmisiä.
Meillä on samankaltainen tilanne, mutta kyseessä ovat isovanhemmat. Siskoni lapsi on paljon tärkempi kuin omat lapseni. Vievät ulkomaille, mökille, kuskaavat harrastuksiin, pyytävät yöksi kylään. Meidän lapsille eivät tee näistä mitään. Kaksi kertaa ovat ottaneet yökylään (lapset 9 ja 11). Mökille eivät ikinä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, minkä vanhemmatkin kyllä sanovat. Tottakai siskoni tarvitsee apua, kun on yksinhuoltaja, mutta mielestäni tämä menee räikeästi yli. Hänellä on viikon lomia poikaystävänsä kanssa jne.
Oman poikaystävän äiti tekee ihan samaa. Poikaystävä 18v on aina se joka tiskaa, siivoaa, pesee pyykit, korjaa kaiken, ei saa käyttää perheen tietokonetta, ei saa ottaa jääkaapista muuta kuin leipää. Pikkuveli 13v makaa päivät pitkät kotona koneella ja on uusavuttomin olento, jonka olen koskaan nähnyt. Äiti laittaa hänelle aamunpalankin pöytään ja poika jättää asiat siihen poikaystäväni hoidettavaksi. Äidin perustelu asialle on, että haluaa itsenäistää poikaystävääni ja ymmärrän sen, mutta tämä on alkanut jo silloin, kun poikaystävä oli itse 13 ja meni töihin äitinsä käskystä. Pikkuveli ei samanikäisenä edes hakenut töitä ja äiti vaan hyssyttelee, että kyllä sen pitää saada leikkiä ja lomailla.
Onneksi pääsee kohta muuttamaan äitinsä hirmuvallan alta, sillä äiti myös jatkuvasti kiristää ja uhkailee rahatonta poikaansa ulosheittämisellä. Tähän asti poikaystävän on ollut pakko tanssia äitinsä pillin mukaan, koska ei ole ollut varaa muuttaa mihinkään.
Minua ovat kaikki hylkineet niin kauan kuin muistan eikä oma äitinikään ole tässä asiassa poikkeus. Tasan ei käy ja niin edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äidit (ja kaikki muutkin) suosivat mukavia ihmisiä.
Mies on mukava, ja kiltti. Auttaa paljon ja yrittää parhaansa, mutta mikään ei ikinä riitä. Itse vain seuraan sivusta, ja tuntuu pahalta. Paljosta ollaan jääty paitsi, kun taas miehen sisko perheineen saa vaikka mitä ja pääsee kokemaan vaikka mitä. En siis ole kateellinen, ihmettelen vain. AP
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, mutta kyseessä ovat isovanhemmat. Siskoni lapsi on paljon tärkempi kuin omat lapseni. Vievät ulkomaille, mökille, kuskaavat harrastuksiin, pyytävät yöksi kylään. Meidän lapsille eivät tee näistä mitään. Kaksi kertaa ovat ottaneet yökylään (lapset 9 ja 11). Mökille eivät ikinä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, minkä vanhemmatkin kyllä sanovat. Tottakai siskoni tarvitsee apua, kun on yksinhuoltaja, mutta mielestäni tämä menee räikeästi yli. Hänellä on viikon lomia poikaystävänsä kanssa jne.
Joo, mun äiti tekee tätä. Ei ole ikinä hoitanut lapsiani, mutta siskoni kyllä. Asun äidin naapurissa ja sisko 600km päässä ja lapsia kuljetetaan jatkuvasti edes takas. Itse en saa edes äitiä kylään...
Ollaankohan me miehen kanssa todella kamalia :o Itsenäisiä kyllä, sen tiedän. Eikä pyydetä oikeastaan koskaan mitään..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ikävää tuollainen. Miten joku ei ymmärrä toimintaansa ja sen seurauksia? Voi olla todella traumatisoivaakin olla se toiseksi tärkein. Kuitenkin tuo on aika yleistäkin. Ei ehkä noin räikeässä muodossa, mutta jollakin tapaa tuota näkee aika usein. Minunkin vanhempani ovat aina suosineet siskoani, joka on ehkä jollakin tapaa myös aika riippuvainenkin heistä. Soittelevat siskolleni lähes päivittäin ja siskoni soittaa myös heille, kyläilevät, hoitavat toistensa asioita ja siskoni lapsia paljon. Minuun ei olla yhteydessä juurikaan eikä myöskään lapseeni. Samoin on miehen puolelta, mieheni äiti on todella paljon miehen siskon ja siskon lapsien kanssa, meidän kanssa ei juurikaan. Itse olen tulkinnut tämän niin, että nämä meidän siskot ovat hyvin erilaisia kuin me. Heillä ei ole erityistä tarvetta pärjätä omillaan, vaan ennemminkin turvautuvat vanhempiensa apuun hyvinkin herkästi ja aina kun mahdollista. Pyytävät katsomaan lapsia myös ihan salilla ja omissa meinoissa käymiseen sekä ihan vapaa-ajan viettämiseen viikonloppuisin ilman lapsia. Joka asiassa siskoni kääntyy isämme puoleen ja haluaa kertoa pikkurisauksetkin elämästään vanhemmilleni. Itseäni tuollainen oudoksuttaa ja ihmetyttää. Ja vähän säälittääkin. Mietin, miten reilusti yli kolmekymppinen voi olla noin riippuvainen vanhemmistaan ja haluta noin tiivistä suhdetta. Itse en sitä edes haluaisi. Toki toivoisin, että vanhempani viettäisivät enemmän aikaa lapseni kanssa. Ihan lapseni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Muuten hyvä tarina, mutta tässä kohtaa vedit vähän turhan nopeasti yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävää tuollainen. Miten joku ei ymmärrä toimintaansa ja sen seurauksia? Voi olla todella traumatisoivaakin olla se toiseksi tärkein. Kuitenkin tuo on aika yleistäkin. Ei ehkä noin räikeässä muodossa, mutta jollakin tapaa tuota näkee aika usein. Minunkin vanhempani ovat aina suosineet siskoani, joka on ehkä jollakin tapaa myös aika riippuvainenkin heistä. Soittelevat siskolleni lähes päivittäin ja siskoni soittaa myös heille, kyläilevät, hoitavat toistensa asioita ja siskoni lapsia paljon. Minuun ei olla yhteydessä juurikaan eikä myöskään lapseeni. Samoin on miehen puolelta, mieheni äiti on todella paljon miehen siskon ja siskon lapsien kanssa, meidän kanssa ei juurikaan. Itse olen tulkinnut tämän niin, että nämä meidän siskot ovat hyvin erilaisia kuin me. Heillä ei ole erityistä tarvetta pärjätä omillaan, vaan ennemminkin turvautuvat vanhempiensa apuun hyvinkin herkästi ja aina kun mahdollista. Pyytävät katsomaan lapsia myös ihan salilla ja omissa meinoissa käymiseen sekä ihan vapaa-ajan viettämiseen viikonloppuisin ilman lapsia. Joka asiassa siskoni kääntyy isämme puoleen ja haluaa kertoa pikkurisauksetkin elämästään vanhemmilleni. Itseäni tuollainen oudoksuttaa ja ihmetyttää. Ja vähän säälittääkin. Mietin, miten reilusti yli kolmekymppinen voi olla noin riippuvainen vanhemmistaan ja haluta noin tiivistä suhdetta. Itse en sitä edes haluaisi. Toki toivoisin, että vanhempani viettäisivät enemmän aikaa lapseni kanssa. Ihan lapseni vuoksi.
Mä oon miettinyt että ehkä se johtuu juuri näistä asioista. Mekin miehen kanssa ollaan irtaannuttu vanhemmista jo aika päivää sitten, emmekä pyydä apua oikeastaan missään. Seuraa vain kaipaamme, emme mitään muuta. Miehen sisko taas soittaa äidilleen usein, ja enemmän kaipaa tukea ja neuvoa, vaikka onkin vanhempi kuin me. Esimerksi kun meni naimisiin - heti alkoi puhumaan siitä ettei osaa järjestää, tarvitsee apua ja rahaa. Ja miehen äiti oli todella innoissaan! Me taas kun menemme naimsiin - teemme sen kahdestaan. Asunnon ostossakin kieltäydyimme heti anopin avuista (rahallisesti), kun taas sisko ottaa kaiken avun ja rahan vastaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Muuten hyvä tarina, mutta tässä kohtaa vedit vähän turhan nopeasti yli.
Onko täällä aina tämä sama provon huutelija liikenteessä? Eikö elämässä tosiaan voi tapahtua mitään kummallista ilman että se on keksittyä?
Ihan tosi tarina. Huutele miten paljon vain haluat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Muuten hyvä tarina, mutta tässä kohtaa vedit vähän turhan nopeasti yli.
Onko täällä aina tämä sama provon huutelija liikenteessä? Eikö elämässä tosiaan voi tapahtua mitään kummallista ilman että se on keksittyä?
Ihan tosi tarina. Huutele miten paljon vain haluat.
Ap
Ei, en yleensä huutele, mutta nyt oli niin läpinäkyvä, että jopa Timo T.A. Mikkonen olisi sen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Muuten hyvä tarina, mutta tässä kohtaa vedit vähän turhan nopeasti yli.
Onko täällä aina tämä sama provon huutelija liikenteessä? Eikö elämässä tosiaan voi tapahtua mitään kummallista ilman että se on keksittyä?
Ihan tosi tarina. Huutele miten paljon vain haluat.
Ap
Ei, en yleensä huutele, mutta nyt oli niin läpinäkyvä, että jopa Timo T.A. Mikkonen olisi sen nähnyt.
Ok, ihan sama. Ihan kuule oikeasta elämästä tämä tarina. AP
Aloituksessa sanot olevasi ainut lapsi, mutta äitisi kuitenkin hoitaa siskosi lapsia, mikä mulla meni nyt ohi?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa sanot olevasi ainut lapsi, mutta äitisi kuitenkin hoitaa siskosi lapsia, mikä mulla meni nyt ohi?
Joo, sori :) Itse olen siis ainoa lapsia, eli lapsuuden olen elänyt yksin, mutta äitini meni naimisiin isäpuoleni kanssa, kun olin jo muuttanut kotoa ja tällä miehellä on pari lasta, jotka ovat nuorempi kuin minä. Äitini hoitaa toisen siskopuoleni lapsia. Sanon aina "sisko", vaikka ei oikeastaan mitään sukua minulle. Itse en ole missään tekemisissä, mutta äitini on paljonkin. Ja tätä ihmettelen kummasti. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Perukaa meno. Älkää viekö tavaroita. Sitten kun riehuu niin tyynesti kerrotte miltä tuollainen toisen suosiminen tuntuu, toivottatte hyvää loppukesää ja painatte punaista luuria. Kun sisko soittaa, painatte samantien punaista luuria.
Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Perukaa meno. Älkää viekö tavaroita. Sitten kun riehuu niin tyynesti kerrotte miltä tuollainen toisen suosiminen tuntuu, toivottatte hyvää loppukesää ja painatte punaista luuria. Kun sisko soittaa, painatte samantien punaista luuria.
Problem solved.
Totta kai tämä on ensimmäinen reaktio, mutta en halua kenenkään kanssa riitoihin tai menettää välejä.. Ollaan kuitenkin aikuisia, ja toi olisi aika teinimäinen reaktio tilanteeseen.
Ottaa todella paljon päähän, ja tulevaisuudessa tiedän olla varovaisempi näiden asioiden kanssa, mutta en ala kaikkien kanssa riitelemään vain koska ottaa päähän... AP
Ei osaa olla äiti kahdelle, eikä olisi äidiksi pitänyt ryhtyäkään.