Lue keskustelun säännöt.
Yrittäisittekö lasta vielä tässä tilanteessa?
27.06.2017 |
Eli siis: lapseni ovat jo 12v ja 10v. Erosimme heidän isänsä kanssa jo kun lapset olivat pieniä, vuonna 2010. Eron jälkeen sairastuin vaikeaan masennukseen. Välillä oli myös todella vaikeaa unettomuutta, jonka takia olen ollut kahdesti sairaalahoidossa. Lapsia olen jaksanut aina hoitaa ja pidettyä kodin kunnossa, tehtyä ruokaa jne. Molemmat lapset voivat hyvin, ovat iloisia ja ns ihan normaaleja. Vanhemmalla on murrosikä alkamassa. Töistä olin poissa useamman vuoden (kuntoutustuella ), mutta kaksi vuotta sitten palasin töihin hankittua itselleni ammatin jossa säännöllinen työaika on mahdollinen. En ole enää masentunut ja traumaterapian ansiosta voin todella paljon paremmin. Välillä on kausia, että nukun huonommin, mutta se hoituu tarvittaessa lääkkeillä.
Tapasin kolme vuotta sitten nykyisen kumppanini. Vuoden vaihteessa muutimme yhteen ja elo on sujunut oikein hyvin. Lapset pitävät tästä miehestä paljon ja mies lapsista. Nyt on tullut puheeksi, että yrittäisimmekö lasta jossain vaiheessa. Molemmat todella haluaisimme yhteisen lapsen, mutta emmin tuon masennuksen takia. Entä jos se uusii? Entä jos sairastun synnytyksen jälkeiseen psykoosiin? Miten jaksan valvoa yöt ja meneekö rytmit taas ihan sekaisin.... Mies on todella ihana ja varmasti osallistuisi arkeen koko ajan.
Mitä olette mieltä? Onko kukaan muu ollut samassa elämäntilanteessa?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta yrittäisin lasta! Onhan sinulla hyvä mies ja hänen täysi tukensa! On myös yhtä lailla mahdollista että kaikki menee oikein hyvin, turhaa sitä on etukäteen pelätä kun puitteet ovat muutoin kunnissa. On myös toki mahdollista että et tule raskaaksi.
Samaa mieltä. Itse "toisella kierroksella" ja vauvasängyssä tuhisee 3 kk pikkutyttö. Hyvin menee, menneisyyden haamut pysyneet poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Uskon ja toivon, että kaikki menisi hyvin, mutta silti pelottaa. Masennus oli pahimmillaan sitä, etten jaksanut vastata puhelimeen, syödä jne. Sai aina puoli päivää tsempata, että sain vietyä koiran ulos ja tehtyä ruoan. Lapset ovat kuitenkin aina olleet iso voimavara ja se syy minkä takia olen selvinnyt kaikista vaikeimpina aikoina. Ehkä sen takia meistä on hitsaantunut tosi tiivis kolmikko.
Ja vauvaa ajatellen tuntuu siltä, että olisin erilainen äiti kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Ehkä nyt olisi helpompaa relata ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ap
Ei enää lasta. Ole onnellinen, että olet selvinnyt olemassaolevien lastesi kanssa.
Eikö kannattaisi vain keskittyä nauttimaan elämästä? Jos tuloksena on vaikka erityislapsi, arki saattaa muuttua kertaheitolla. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, keikuttaako venettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan varmasti kannattaisi nauttia nyt tästä elämänvaiheesta. Nyt toisaalta asiat on erilaisia kuin silloin kun nämä omat lapseni olivat pieniä. Taloudellisesti olen todella paljon vakaammalla pohjalla kuin tuolloin, apua on lähellä (kun sain lapset niin asuttiin kaukana sukulaisista ja apua ei ollut, mies oli paljon poissa kotoa). Ja tosiaan se, että varmasti osaisin ottaa rennommin. Asiassa on niin monta puolta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi viisaampaa nauttia hyvästä parisuhteesta ja isoista lapsista ilman uutta vauvaa? Entäpä jos
vauva onkin haastava erityistarpeinen tapaus? Jaksaisitko hoitaa, jaksaisiko mies? Vanhemmat lapset
kärsisivät kun kaikki jaksamisesi menisi vauvan hoitoon. Ehkä kauhuskenaario mutta ajattele järjellä
äläkä tunteella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan varmasti kannattaisi nauttia nyt tästä elämänvaiheesta. Nyt toisaalta asiat on erilaisia kuin silloin kun nämä omat lapseni olivat pieniä. Taloudellisesti olen todella paljon vakaammalla pohjalla kuin tuolloin, apua on lähellä (kun sain lapset niin asuttiin kaukana sukulaisista ja apua ei ollut, mies oli paljon poissa kotoa). Ja tosiaan se, että varmasti osaisin ottaa rennommin. Asiassa on niin monta puolta. Ap
Ei kannata tehdä mitään terapiavauvaa. Et sinä saa uusintaa noista lastesi lapsuuksista. Ihan hyvin olet kuitenkin ilmeisesti projekteissasi onnistunut, vaikka rahaa ja apua ei ole niin ollutkaan. Nauti nyt kasvatustyösi hedelmistä ja tarjoa lapsillesi sitä hyvää, jota elämässänne on. -6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan varmasti kannattaisi nauttia nyt tästä elämänvaiheesta. Nyt toisaalta asiat on erilaisia kuin silloin kun nämä omat lapseni olivat pieniä. Taloudellisesti olen todella paljon vakaammalla pohjalla kuin tuolloin, apua on lähellä (kun sain lapset niin asuttiin kaukana sukulaisista ja apua ei ollut, mies oli paljon poissa kotoa). Ja tosiaan se, että varmasti osaisin ottaa rennommin. Asiassa on niin monta puolta. Ap
Ei kannata tehdä mitään terapiavauvaa. Et sinä saa uusintaa noista lastesi lapsuuksista. Ihan hyvin olet kuitenkin ilmeisesti projekteissasi onnistunut, vaikka rahaa ja apua ei ole niin ollutkaan. Nauti nyt kasvatustyösi hedelmistä ja tarjoa lapsillesi sitä hyvää, jota elämässänne on. -6
Mietin tätä vielä. Ja haluan kertoa vielä sen, että lapseni ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Toki he ovat nähneet, että äiti on väsynyt ja alakuloinen ollut joskus, mutta pahimmat vuodet olivat vasta kun lapset olivat hiukan isompia. Isä on myös heidän elämässään paljon läsnä. Ja auttoi vaikeimpina aikoina paljon. Meillä on kaikilla lämpimät ja hyvät välit.
Mutta tosiaan. Olen "vasta" 33 vuotias, joten aikaa kaiketi on vielä. En aio hätiköidä. Tämän nykyisen kumppanin kanssa olemme puhuneet asiasta paljon ja hän ymmärtää pelkoni hyvin. Ap
Ilman muuta yrittäisin lasta! Onhan sinulla hyvä mies ja hänen täysi tukensa! On myös yhtä lailla mahdollista että kaikki menee oikein hyvin, turhaa sitä on etukäteen pelätä kun puitteet ovat muutoin kunnissa. On myös toki mahdollista että et tule raskaaksi.