jos on mt-taustaa ja saamassa ekaa lasta

Vierailija kirjoitti:

Kun tulet äidiksi, et ole extrovertti, introvertti, aamu-uninen, iltaihminen, väsynyt yms. Kaikki mitä ennen olit, menettää merkityksensä kun sinusta tulee äiti. Sinun mielipiteilläsi, haluamisillasi, pissahädälläsi tai nälälläsi ei ole enää mitään merkitystä.

Ketään ei kiinnosta minkälainen ihminen sinä olet tai miltä sinusta tuntuu. Niillä asioilla on merkitystä vain siinä tilanteessa, että ne vaikuttavat lapseesi negatiivisesti.

Ai ihmisestä tulee robotti heti kun vauva syntyy? Annas kun kerron että näin ei ole. Toki lapsen hyvinvointi pyritään laittamaan edelle mutta vanhemman pitää pystyä myös saamaan omaa aikaa ja täyttämään omat tarpeensa voidakseen olla hyvä äiti tai isä. Ei kukaan jaksa robottina mennä vuosikausia. Tätä meille neuvolassa korostettiin. Kenenkään ei tarvitse olla super äiti tai isä vaan kunhan pyrkii täyttämään lapsen tarpeet ja pitää itsestään huolta se riittää. Tärkeimmät asiat lapselle on rakkaus, vuorovaikutus, johdonmukaisuus ja se että perustarpeet täytetään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää mitä osa täällä suoltaa ap ja muut mt taustaiset äidit. Niin kauan kun pystytte kasvattamaan lasta rakkaudella ja johdonmukaisuudella loppu tulee perässä. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi ja se että teillä on ollut haasteita ja vaikeuksia on varmasti kuitenkin teitä kasvattanut ihmisenä ja osaatte arvostaa sitä normaalia arkea. Lisäksi kynnys hakea apua on varmasti matalampi jos sitä apua tarvitsee. Ei kannata pelätä neuvolaa sen takia vaan näyttäkää että olette ihan täyspäisiä ja reippaita ja hyvinvoivia ja ei heillä ole mitään syytä alkaa vainoamaan.

Nämä jotka puhuvat törkeästi ovat a) joko itse mtt potilaita ja purkavat pahaa oloaan ja kateuttaan niihin joilla on mahdollisuus perheeseen ja jotka voi hyvin. b) muka normaaleja jotka yrittävät asettaa itsensä ja vanhemmuutensa jalustalle tunteakseen itsensä paremmaksi kun oikeasti on.

Tai c) sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tulet äidiksi, et ole extrovertti, introvertti, aamu-uninen, iltaihminen, väsynyt yms. Kaikki mitä ennen olit, menettää merkityksensä kun sinusta tulee äiti. Sinun mielipiteilläsi, haluamisillasi, pissahädälläsi tai nälälläsi ei ole enää mitään merkitystä.

Ketään ei kiinnosta minkälainen ihminen sinä olet tai miltä sinusta tuntuu. Niillä asioilla on merkitystä vain siinä tilanteessa, että ne vaikuttavat lapseesi negatiivisesti.

Ai ihmisestä tulee robotti heti kun vauva syntyy? Annas kun kerron että näin ei ole. Toki lapsen hyvinvointi pyritään laittamaan edelle mutta vanhemman pitää pystyä myös saamaan omaa aikaa ja täyttämään omat tarpeensa voidakseen olla hyvä äiti tai isä. Ei kukaan jaksa robottina mennä vuosikausia. Tätä meille neuvolassa korostettiin. Kenenkään ei tarvitse olla super äiti tai isä vaan kunhan pyrkii täyttämään lapsen tarpeet ja pitää itsestään huolta se riittää. Tärkeimmät asiat lapselle on rakkaus, vuorovaikutus, johdonmukaisuus ja se että perustarpeet täytetään.

Pelkäänpä, ettet ole kykenevä antamaan minulle aiheesta mitään uutta tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta joudut juttelemaan sosiaalitoimen kanssa jotta arvioivat pitääkö sinua seurata synnytyksen jälkeen tai tehdä ennakoiva lasu

Nyt tais päästä ihan höpöhöpö-jutta. :)

Ei ole noin. Ei todellakaan. Joku virkaintoinen siellä naputteli kaikkitietävänä ihan puutaheinää.

Ap, saat olla juuri sellainen äiti kun olet. Olet hyvä juuri sellaisena. Niin kauan kun teillä on hyvä olla ja vauvan tarpeisiin vastataan ja hänestä huolehditaan, ei tule kukaan sanomaan miten sun tulisi elää. Kun tosiaan tuollaiset kaikkitietävät jos menet kysymään.

Vasta sitten kun lapsi tarvitsee ulkomaailmaan tutustumista ja sosiaalista elämää enemmän ympärilleen, on se tärkeämpää. Vieläkään ei suuressa roolissa.

Pitkälle lapsella riittää omat vanhemmat ja sukulaiset.

Silloinkaan kukaan ei pakota sinua minnekään, mutta jos jokin asia on niin häiritsevää, että se haittaa jokapäiväistä elämää, ottanet ihan itsekin yhteyttä esim. lääkäriin, sossuun tai neuvolaan jolloin pohditaan tilanteen mukaan keino auttaa, tukea tai hoitaa sinua.

Pelätä ei kannata missään tapauksessa.

On normaaliakin eriytyä vauvan kanssa joksikin aikaa omaan rauhaan. Se tekee niin äidille kun vauvallekin hyvää.

Ei ole höpöhöpöä vaan neuvolasta kuultua ja itse koettua. Itsellä myös mt-tausta ja neuvolasta laittoivat sosiaalihuoltoon viestiä josta sitten pitivät tapaamisen ja arvioivat tarvitaanko tukea. Neuvolan täti myös sanoi, että tämä tehdään aina jos lähimenneisyydessä on mtt ongelmia ollut, koska haluavat tarkistaa että kaikki on ok ja sanoi myös, että mikäli kaikki on ok ei ole pelkoa puuttumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tulet äidiksi, et ole extrovertti, introvertti, aamu-uninen, iltaihminen, väsynyt yms. Kaikki mitä ennen olit, menettää merkityksensä kun sinusta tulee äiti. Sinun mielipiteilläsi, haluamisillasi, pissahädälläsi tai nälälläsi ei ole enää mitään merkitystä.

Ketään ei kiinnosta minkälainen ihminen sinä olet tai miltä sinusta tuntuu. Niillä asioilla on merkitystä vain siinä tilanteessa, että ne vaikuttavat lapseesi negatiivisesti.

Ai ihmisestä tulee robotti heti kun vauva syntyy? Annas kun kerron että näin ei ole. Toki lapsen hyvinvointi pyritään laittamaan edelle mutta vanhemman pitää pystyä myös saamaan omaa aikaa ja täyttämään omat tarpeensa voidakseen olla hyvä äiti tai isä. Ei kukaan jaksa robottina mennä vuosikausia. Tätä meille neuvolassa korostettiin. Kenenkään ei tarvitse olla super äiti tai isä vaan kunhan pyrkii täyttämään lapsen tarpeet ja pitää itsestään huolta se riittää. Tärkeimmät asiat lapselle on rakkaus, vuorovaikutus, johdonmukaisuus ja se että perustarpeet täytetään.

Pelkäänpä, ettet ole kykenevä antamaan minulle aiheesta mitään uutta tietoa.

Siinä tapauksessa varmasti tiesit että mitä sanoit on täysin höpöhöpöä ja turhaa länkytystä ja yritys talloa toinen jalkoihisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää mitä osa täällä suoltaa ap ja muut mt taustaiset äidit. Niin kauan kun pystytte kasvattamaan lasta rakkaudella ja johdonmukaisuudella loppu tulee perässä. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi ja se että teillä on ollut haasteita ja vaikeuksia on varmasti kuitenkin teitä kasvattanut ihmisenä ja osaatte arvostaa sitä normaalia arkea. Lisäksi kynnys hakea apua on varmasti matalampi jos sitä apua tarvitsee. Ei kannata pelätä neuvolaa sen takia vaan näyttäkää että olette ihan täyspäisiä ja reippaita ja hyvinvoivia ja ei heillä ole mitään syytä alkaa vainoamaan.

Nämä jotka puhuvat törkeästi ovat a) joko itse mtt potilaita ja purkavat pahaa oloaan ja kateuttaan niihin joilla on mahdollisuus perheeseen ja jotka voi hyvin. b) muka normaaleja jotka yrittävät asettaa itsensä ja vanhemmuutensa jalustalle tunteakseen itsensä paremmaksi kun oikeasti on.

Tai c) sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Voi kuule olen ollut paljon tekemisissä sekä mtt potilaiden sekä ammattilaisten kanssa ja sote alan ammattilaiset ovat pääasiallisesti positiivisia kunhan et laiminlyö lapsen terveyttä. Heillä on velvollisuus tarkistaa että pärjäät sen syntyvän lapsen kanssa mutta se on sekä sinun että lapsesi hyväksi. Jos et tukea tarvitse niin eivät puutu elämääsi mutta jos tarvitset niin ovat apuna. Tarkoitus ei ole heillä kyylätä ja arvostella vaan tarjota tukea jotta jaksat kasvattaa lapsen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta joudut juttelemaan sosiaalitoimen kanssa jotta arvioivat pitääkö sinua seurata synnytyksen jälkeen tai tehdä ennakoiva lasu

Nyt tais päästä ihan höpöhöpö-jutta. :)

Ei ole noin. Ei todellakaan. Joku virkaintoinen siellä naputteli kaikkitietävänä ihan puutaheinää.

Ap, saat olla juuri sellainen äiti kun olet. Olet hyvä juuri sellaisena. Niin kauan kun teillä on hyvä olla ja vauvan tarpeisiin vastataan ja hänestä huolehditaan, ei tule kukaan sanomaan miten sun tulisi elää. Kun tosiaan tuollaiset kaikkitietävät jos menet kysymään.

Vasta sitten kun lapsi tarvitsee ulkomaailmaan tutustumista ja sosiaalista elämää enemmän ympärilleen, on se tärkeämpää. Vieläkään ei suuressa roolissa.

Pitkälle lapsella riittää omat vanhemmat ja sukulaiset.

Silloinkaan kukaan ei pakota sinua minnekään, mutta jos jokin asia on niin häiritsevää, että se haittaa jokapäiväistä elämää, ottanet ihan itsekin yhteyttä esim. lääkäriin, sossuun tai neuvolaan jolloin pohditaan tilanteen mukaan keino auttaa, tukea tai hoitaa sinua.

Pelätä ei kannata missään tapauksessa.

On normaaliakin eriytyä vauvan kanssa joksikin aikaa omaan rauhaan. Se tekee niin äidille kun vauvallekin hyvää.

Ei ole höpöhöpöä vaan neuvolasta kuultua ja itse koettua. Itsellä myös mt-tausta ja neuvolasta laittoivat sosiaalihuoltoon viestiä josta sitten pitivät tapaamisen ja arvioivat tarvitaanko tukea. Neuvolan täti myös sanoi, että tämä tehdään aina jos lähimenneisyydessä on mtt ongelmia ollut, koska haluavat tarkistaa että kaikki on ok ja sanoi myös, että mikäli kaikki on ok ei ole pelkoa puuttumisesta.

Eri

Varmaan riippuu kunnasta ja siitä mikä sairaus on ollut. Itellä ollu masennus/paniikki eikä mitään toimenpiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta joudut juttelemaan sosiaalitoimen kanssa jotta arvioivat pitääkö sinua seurata synnytyksen jälkeen tai tehdä ennakoiva lasu

Nyt tais päästä ihan höpöhöpö-jutta. :)

Ei ole noin. Ei todellakaan. Joku virkaintoinen siellä naputteli kaikkitietävänä ihan puutaheinää.

Ap, saat olla juuri sellainen äiti kun olet. Olet hyvä juuri sellaisena. Niin kauan kun teillä on hyvä olla ja vauvan tarpeisiin vastataan ja hänestä huolehditaan, ei tule kukaan sanomaan miten sun tulisi elää. Kun tosiaan tuollaiset kaikkitietävät jos menet kysymään.

Vasta sitten kun lapsi tarvitsee ulkomaailmaan tutustumista ja sosiaalista elämää enemmän ympärilleen, on se tärkeämpää. Vieläkään ei suuressa roolissa.

Pitkälle lapsella riittää omat vanhemmat ja sukulaiset.

Silloinkaan kukaan ei pakota sinua minnekään, mutta jos jokin asia on niin häiritsevää, että se haittaa jokapäiväistä elämää, ottanet ihan itsekin yhteyttä esim. lääkäriin, sossuun tai neuvolaan jolloin pohditaan tilanteen mukaan keino auttaa, tukea tai hoitaa sinua.

Pelätä ei kannata missään tapauksessa.

On normaaliakin eriytyä vauvan kanssa joksikin aikaa omaan rauhaan. Se tekee niin äidille kun vauvallekin hyvää.

Ei ole höpöhöpöä vaan neuvolasta kuultua ja itse koettua. Itsellä myös mt-tausta ja neuvolasta laittoivat sosiaalihuoltoon viestiä josta sitten pitivät tapaamisen ja arvioivat tarvitaanko tukea. Neuvolan täti myös sanoi, että tämä tehdään aina jos lähimenneisyydessä on mtt ongelmia ollut, koska haluavat tarkistaa että kaikki on ok ja sanoi myös, että mikäli kaikki on ok ei ole pelkoa puuttumisesta.

Eri

Varmaan riippuu kunnasta ja siitä mikä sairaus on ollut. Itellä ollu masennus/paniikki eikä mitään toimenpiteitä.

Samasta kärsin myös minä menneisyydessä ja silti tehtiin tuo tarkistus. Mutta voi tosiaan olla kuntakohtaisia.

Minä pitäisin lapsen takia niitä kontakteja vähän joka suuntaan avoinna. Mitä haittaa sosiaalityöntekijöistä olisi, vaikka tapaamiset olisivatkin säännöllisiä? Jos sinulla ei ole mitään hätää, ei kai sinun tarvitse mitään pelätäkään?

Itselläni ei ole masennustaustaa, mutta oma äitini on käsittääkseni aina sairastanut vakavaa masennusta. Vauva-aika kai meni melko hyvin, mutta olisin ollut jälkeenpäin ajateltuna kiitollinen kontakteista sosiaalityöntekijöihin, neuvolaan, mihin vaan missä äitini huonontuva tila olisi huomattu. Äiti oli niin väsynyt ja uupunut ettei jaksanut hoitaa meitä siitä eteenpäin kun täytin kuusi. Hoitosuhde oli pääosin yksityisellä ja meillä kävi lastenhoitaja kotona, isä teki sitten loput niin ei koskaan "jääty kiinni". Meillä tosin alkoholismi molemmilla vanhemmilla.

Eli pointtini oli, miksi niitä kontakteja ei voisi pahan päivän varalle olla olemassa? Olet maailman paras äiti lapsellesi vaikka välillä joku kävisikin kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä: Ensimmäiset kaksi vuotta ovat tärkeimpiä vauvan aivojen kehitykselle.

Silloin kypsyy hermosto, kehittyy vauvan tunne-elämä, luodaan pohja kaikelle.

Jos äiti/isä ei jaksa olla oikeassa, peilaavassa ja johdonmukaisessa vuorovaikutuksessa mt-ongelmien, väsymyksen, päihteiden, lääkkeiden tms vuoksi, syntyy sellaisia vaurioita joita ei kovin helpolla korjatakaan.

Siksi neuvolat on avainasemassa ja ottakaa hyvät äidit sitä apua vastaan. Niiden lasten takia.

Mutta jos niitä mt-ongelmia ei enää ole! Kyllä minä jaksan olla vauvalle paras äiti, peilaavassa ja johdonmukaisessa vuorovaikutuksessa. Kyse on ennen kaikkea stigmasta. Koska on mt-tausta, niin sillä on helppo lyödä. Vaikka mitään ongelmia ei enää olisi. En tarvitse mitään sosiaalityöntekijöitä kotiini kahvittelemaan vaan rauhan olla oman perheen kanssa, sitten jos saan vauvan. ap

Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä mitä sinä ja jaksat ja mitä et! Eikä tämä ole mt-taustalla lyömistä vaan realismia siitä, että elämässä ei ole ennustettavuutta. Raskausaika on yhtä romanttista kuvitelmaa, kuinka söpösti katsomme toisiamme silmiin ja kaikki on niin ihanaan<3

Tuon perusteella kaikkien luona pitäisi käydä sossuja tasaisena virtana. Etenkin niiden luona jotka eivät ole sairastaneet koskaan, koska ainakin jo kertaalleen parantuneista tietää, että he ovat kykeneviä parantumaan, aina terveinä olleista sitä ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä: Ensimmäiset kaksi vuotta ovat tärkeimpiä vauvan aivojen kehitykselle.

Silloin kypsyy hermosto, kehittyy vauvan tunne-elämä, luodaan pohja kaikelle.

Jos äiti/isä ei jaksa olla oikeassa, peilaavassa ja johdonmukaisessa vuorovaikutuksessa mt-ongelmien, väsymyksen, päihteiden, lääkkeiden tms vuoksi, syntyy sellaisia vaurioita joita ei kovin helpolla korjatakaan.

Siksi neuvolat on avainasemassa ja ottakaa hyvät äidit sitä apua vastaan. Niiden lasten takia.

Mutta jos niitä mt-ongelmia ei enää ole! Kyllä minä jaksan olla vauvalle paras äiti, peilaavassa ja johdonmukaisessa vuorovaikutuksessa. Kyse on ennen kaikkea stigmasta. Koska on mt-tausta, niin sillä on helppo lyödä. Vaikka mitään ongelmia ei enää olisi. En tarvitse mitään sosiaalityöntekijöitä kotiini kahvittelemaan vaan rauhan olla oman perheen kanssa, sitten jos saan vauvan. ap

Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä mitä sinä ja jaksat ja mitä et! Eikä tämä ole mt-taustalla lyömistä vaan realismia siitä, että elämässä ei ole ennustettavuutta. Raskausaika on yhtä romanttista kuvitelmaa, kuinka söpösti katsomme toisiamme silmiin ja kaikki on niin ihanaan<3

Tuon perusteella kaikkien luona pitäisi käydä sossuja tasaisena virtana. Etenkin niiden luona jotka eivät ole sairastaneet koskaan, koska ainakin jo kertaalleen parantuneista tietää, että he ovat kykeneviä parantumaan, aina terveinä olleista sitä ei voi tietää.

Eikö meillä ole jo neuvolajärjestelmä joka seuraa jokaisen lapsen kehitystä? 

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pitäisin lapsen takia niitä kontakteja vähän joka suuntaan avoinna. Mitä haittaa sosiaalityöntekijöistä olisi, vaikka tapaamiset olisivatkin säännöllisiä? Jos sinulla ei ole mitään hätää, ei kai sinun tarvitse mitään pelätäkään?

Itselläni ei ole masennustaustaa, mutta oma äitini on käsittääkseni aina sairastanut vakavaa masennusta. Vauva-aika kai meni melko hyvin, mutta olisin ollut jälkeenpäin ajateltuna kiitollinen kontakteista sosiaalityöntekijöihin, neuvolaan, mihin vaan missä äitini huonontuva tila olisi huomattu. Äiti oli niin väsynyt ja uupunut ettei jaksanut hoitaa meitä siitä eteenpäin kun täytin kuusi. Hoitosuhde oli pääosin yksityisellä ja meillä kävi lastenhoitaja kotona, isä teki sitten loput niin ei koskaan "jääty kiinni". Meillä tosin alkoholismi molemmilla vanhemmilla.

Eli pointtini oli, miksi niitä kontakteja ei voisi pahan päivän varalle olla olemassa? Olet maailman paras äiti lapsellesi vaikka välillä joku kävisikin kylässä.

Sen takia, että kun sairaudesta on parantunut, niin ei ole mitään tarvetta lisätuella,ainakaan minun kohdallani. Minä haluan viettää aikaa oman perheeni kanssa, en viranomaisten. En halua olla leimattu koko loppuelämää mt-syiden takia enkä todella ota sossuja kahvittelemaan useia kertoja tai pidä asiakkuutta sinen auki, kun tarvetta ei ole. Minkäänlaista sairaudentunnottomuutta minulla ei ole koskaan ollut, päinvastoin, tunnistan voimavarani ja tilani erittäin hyvin ja tiedän, mistä hakea apua, jos apua tarvitaan. Olen introvertti ja koen leimaavaksi sen, että menneisyyden takia minut leimataan huonoksi äidiksi. Ja kun se pointti on, että mitään ns pahoja päiviä ei välttämättä ole sen enempää tai sen kummempia kuin ns terveilläkään. Ei mt-sairaus tarkoita, että ihminen olisi psyykkisesti tai henkisesti heikko ja voi "romahtaa" miloin vaan. Itse olen kokenut elämässäni pahoja asioita, alkanut saamaan asioita parempaan päin ja näin minusta tulee vahvempi ihminen kuin ennen sairautta. Minua ei tarvitse viranoamisten ja muiden holhota, otan itse yhteyttä JOS tarvitsee. Olen aikuinen ihminen, vastuuntoinen, enkä asettaisi perhettäni vaaraan. Tukitoimia en kuitenkaan lähtökohtaisesti tarvitse. Ikävää, että stigma vaikuttaa. Minä olen kuitenkin hakenut reippaasti apua, moni ns terve on vain piilosairas. Introverttiuden takia en koe mielekkääksi jakaa arkeani viranomaisten yms kanssa. Pidän myös useat asiat yksityisinä, kuten parisuhde ja seksuaalielämä. ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Johtuu siitä että kuten tässäkin ketjussa ihmiset tykkää lyödä lyötyä ja saada asiat kuulostamaan siltä että mtt taustainen on huono vanhempi ja että heiltä pitää ottaa lapset pois. Tällä pelotellaan sitten kunnes ei uskalleta ottaa tarjottua apua vastaan sen pelossa että menettää lapset.

Lisäksi on eri asia ottaa tarjottu apu vastaan kun on ollut aina terve koska siinä ei tule stigmaa mukana. Jos et pärjää yksin tai saat apua vaikka pärjäät ihmiset supattaa että miksi tuokin hankki lapsia vaikka tiesi että ei jaksa taustan takia eli olet paha ja paska ihminen sen takia.

Ja kukapa haluaa tuntea olonsa kytätyksi ja arvostelluksi vaikka kaikki olisi ok?

Vierailija kirjoitti:

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Eivät sossut olekaan mikään uhka, tietenkään! Itsekin ottaisin sinne yhteyttä, jos ongelmia tulisi.

Mutta jos ei kertakaikkiaan tarvitse apua, niin miksi pitää ottaa kahviseuraa pelkän taustan vuoksi? En minä jaksa vieraiden ihmisten kanssa kahvitella, on minulla omiakin ystäviä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Johtuu siitä että kuten tässäkin ketjussa ihmiset tykkää lyödä lyötyä ja saada asiat kuulostamaan siltä että mtt taustainen on huono vanhempi ja että heiltä pitää ottaa lapset pois. Tällä pelotellaan sitten kunnes ei uskalleta ottaa tarjottua apua vastaan sen pelossa että menettää lapset.

Lisäksi on eri asia ottaa tarjottu apu vastaan kun on ollut aina terve koska siinä ei tule stigmaa mukana. Jos et pärjää yksin tai saat apua vaikka pärjäät ihmiset supattaa että miksi tuokin hankki lapsia vaikka tiesi että ei jaksa taustan takia eli olet paha ja paska ihminen sen takia.

Ja kukapa haluaa tuntea olonsa kytätyksi ja arvostelluksi vaikka kaikki olisi ok?

Juuri näin.

1. osa mt-taustaisista ihmisistä ei todellakaan tarvise lisätukea, koska ei ne mt-ongelmat tarkoita, että olisi heikko psyyke tms

2. Osa tarvitsee tukea, mutta kynnys hakea apua on suuri juurikin pelotteluna takia. Lastensuojelussa ei ole mitään pelättävää edelleenkään.

3. Osa hakee tukea ja tulee lyödyksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä: Ensimmäiset kaksi vuotta ovat tärkeimpiä vauvan aivojen kehitykselle.

Silloin kypsyy hermosto, kehittyy vauvan tunne-elämä, luodaan pohja kaikelle.

Jos äiti/isä ei jaksa olla oikeassa, peilaavassa ja johdonmukaisessa vuorovaikutuksessa mt-ongelmien, väsymyksen, päihteiden, lääkkeiden tms vuoksi, syntyy sellaisia vaurioita joita ei kovin helpolla korjatakaan.

Siksi neuvolat on avainasemassa ja ottakaa hyvät äidit sitä apua vastaan. Niiden lasten takia.

Mutta jos niitä mt-ongelmia ei enää ole! Kyllä minä jaksan olla vauvalle paras äiti, peilaavassa ja johdonmukaisessa vuorovaikutuksessa. Kyse on ennen kaikkea stigmasta. Koska on mt-tausta, niin sillä on helppo lyödä. Vaikka mitään ongelmia ei enää olisi. En tarvitse mitään sosiaalityöntekijöitä kotiini kahvittelemaan vaan rauhan olla oman perheen kanssa, sitten jos saan vauvan. ap

Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä mitä sinä ja jaksat ja mitä et! Eikä tämä ole mt-taustalla lyömistä vaan realismia siitä, että elämässä ei ole ennustettavuutta. Raskausaika on yhtä romanttista kuvitelmaa, kuinka söpösti katsomme toisiamme silmiin ja kaikki on niin ihanaan<3

Tuon perusteella kaikkien luona pitäisi käydä sossuja tasaisena virtana. Etenkin niiden luona jotka eivät ole sairastaneet koskaan, koska ainakin jo kertaalleen parantuneista tietää, että he ovat kykeneviä parantumaan, aina terveinä olleista sitä ei voi tietää.

Totta! Jo sairastuneista sentään tietää, mikä heidän ongelmansa on tai on ollut. Terveet saavat rauhassa piinata lapsiaan ja heidän lapsiensa terapiat maksetaan sitten meidän jo tervehtyneiden mt-potilaiden verorahoista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Johtuu siitä että kuten tässäkin ketjussa ihmiset tykkää lyödä lyötyä ja saada asiat kuulostamaan siltä että mtt taustainen on huono vanhempi ja että heiltä pitää ottaa lapset pois. Tällä pelotellaan sitten kunnes ei uskalleta ottaa tarjottua apua vastaan sen pelossa että menettää lapset.

Lisäksi on eri asia ottaa tarjottu apu vastaan kun on ollut aina terve koska siinä ei tule stigmaa mukana. Jos et pärjää yksin tai saat apua vaikka pärjäät ihmiset supattaa että miksi tuokin hankki lapsia vaikka tiesi että ei jaksa taustan takia eli olet paha ja paska ihminen sen takia.

Ja kukapa haluaa tuntea olonsa kytätyksi ja arvostelluksi vaikka kaikki olisi ok?

Ymmärrän nyt paremmin. Itse en vain ole koskaan pitänyt sairastavia tai parantuneita mitenkään huonompina ihmisinä, joten en osannut ajatella toiselta kantilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Johtuu siitä että kuten tässäkin ketjussa ihmiset tykkää lyödä lyötyä ja saada asiat kuulostamaan siltä että mtt taustainen on huono vanhempi ja että heiltä pitää ottaa lapset pois. Tällä pelotellaan sitten kunnes ei uskalleta ottaa tarjottua apua vastaan sen pelossa että menettää lapset.

Lisäksi on eri asia ottaa tarjottu apu vastaan kun on ollut aina terve koska siinä ei tule stigmaa mukana. Jos et pärjää yksin tai saat apua vaikka pärjäät ihmiset supattaa että miksi tuokin hankki lapsia vaikka tiesi että ei jaksa taustan takia eli olet paha ja paska ihminen sen takia.

Ja kukapa haluaa tuntea olonsa kytätyksi ja arvostelluksi vaikka kaikki olisi ok?

Ymmärrän nyt paremmin. Itse en vain ole koskaan pitänyt sairastavia tai parantuneita mitenkään huonompina ihmisinä, joten en osannut ajatella toiselta kantilta. 

Minä en myöskään pitänyt sairastavia tai parantuneita mitenkään hupnompina ihmisinä. Joten arvaa yllätys kun itse sairastuin masennukseen ja aloin saamaan paniikkikohtauksia. Yhtäkkiä iso osa kavereista katosi ja ihmiset alkoi vältellä ja osa sanoi suoraan päin naamaa että oma vika kun sairastuit ja että olen huono ihminen. Osa näistä jotka katosi oli ihmisiä joita olin aina tukenut, auttanut ja kuunnellut mutta sitten kun tuli aika antaa minulle hetki aikaa niin sitä ei ollut ja sain vielä haukut niskaan.

Myös yllätyksenä tuli se että kun lopulta paranin ihmiset silti kohteli minua kuin toisen asteen kansalaista ja aina kun minulla oli syy onneen vaikka pieneenkin sellaiseen minun elämäni ja onneni kyseenalaistettiin. Ja sitten kun tulin raskaaksi ja olin onneni kukkuloilla ihmiset alkoi epäilemään että miten muka pärjään ja et kuitenkaan jaksa ja periytät lapsillesikin mtt ongelmat ja niin edespäin.

Siksi se myös satuttaa jos neuvolan ja sosiaalitoimen puolelta painostetaan ottamaan vastaan holhousta ja apua vaikka ei sitä ollenkaan tarvitse ja haluaa vaan elää normaalia elämää sen vauvan kanssa ja nauttia vauvavuodesta. Se kuitenkin on ainutkertainen jokaisen lapsen kanssa ja inhottavaa jos tuntee että se pilataan kyttäyksellä vaikka kaikki onkin ok. Siinä helposti tulee semmoinen olo että miksi edes vaivautua paranemaan ja pyrkimään normaaliin elämään kun kuitenkin muut kohtelee kuin tartuntatauteja sairastavaa kuolemansairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sossut etsi mitään aseita joilla lyödä. Ne on ihan siinä apuna jos katsovat tai itse katsot aiheelliseksi. Itsekin olen ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään ja perhetyöntekijään, eikä kumpikaan ollut kerännyt minusta mitään leimoja joilla lyödä, vaikka poikkeuksellisessa elämäntilanteessa hetken olinkin.

Miksi ne sossut nähdään niin usein uhkana, vastapuolena? Minä ottaisin neljän pienen lapsen kanssa kyllä kaiken avun vastaan vaikkei mt-taustaa olekaan. 

Johtuu siitä että kuten tässäkin ketjussa ihmiset tykkää lyödä lyötyä ja saada asiat kuulostamaan siltä että mtt taustainen on huono vanhempi ja että heiltä pitää ottaa lapset pois. Tällä pelotellaan sitten kunnes ei uskalleta ottaa tarjottua apua vastaan sen pelossa että menettää lapset.

Lisäksi on eri asia ottaa tarjottu apu vastaan kun on ollut aina terve koska siinä ei tule stigmaa mukana. Jos et pärjää yksin tai saat apua vaikka pärjäät ihmiset supattaa että miksi tuokin hankki lapsia vaikka tiesi että ei jaksa taustan takia eli olet paha ja paska ihminen sen takia.

Ja kukapa haluaa tuntea olonsa kytätyksi ja arvostelluksi vaikka kaikki olisi ok?

Ymmärrän nyt paremmin. Itse en vain ole koskaan pitänyt sairastavia tai parantuneita mitenkään huonompina ihmisinä, joten en osannut ajatella toiselta kantilta. 

Minä en myöskään pitänyt sairastavia tai parantuneita mitenkään hupnompina ihmisinä. Joten arvaa yllätys kun itse sairastuin masennukseen ja aloin saamaan paniikkikohtauksia. Yhtäkkiä iso osa kavereista katosi ja ihmiset alkoi vältellä ja osa sanoi suoraan päin naamaa että oma vika kun sairastuit ja että olen huono ihminen. Osa näistä jotka katosi oli ihmisiä joita olin aina tukenut, auttanut ja kuunnellut mutta sitten kun tuli aika antaa minulle hetki aikaa niin sitä ei ollut ja sain vielä haukut niskaan.

Myös yllätyksenä tuli se että kun lopulta paranin ihmiset silti kohteli minua kuin toisen asteen kansalaista ja aina kun minulla oli syy onneen vaikka pieneenkin sellaiseen minun elämäni ja onneni kyseenalaistettiin. Ja sitten kun tulin raskaaksi ja olin onneni kukkuloilla ihmiset alkoi epäilemään että miten muka pärjään ja et kuitenkaan jaksa ja periytät lapsillesikin mtt ongelmat ja niin edespäin.

Siksi se myös satuttaa jos neuvolan ja sosiaalitoimen puolelta painostetaan ottamaan vastaan holhousta ja apua vaikka ei sitä ollenkaan tarvitse ja haluaa vaan elää normaalia elämää sen vauvan kanssa ja nauttia vauvavuodesta. Se kuitenkin on ainutkertainen jokaisen lapsen kanssa ja inhottavaa jos tuntee että se pilataan kyttäyksellä vaikka kaikki onkin ok. Siinä helposti tulee semmoinen olo että miksi edes vaivautua paranemaan ja pyrkimään normaaliin elämään kun kuitenkin muut kohtelee kuin tartuntatauteja sairastavaa kuolemansairasta.

Veit sanat suustani!