Uskomatonta tuo ruoan tyrkyttäminen aina kyläillessä

On todella raivostuttavaa kun pitäisi syödä/nukkua/tehdä töitä/hengittää/ihan mitä vaan aina jonkun muun pillin mukaan.

Jotkut ihmiset ovat äärimmäisen kettumaisia kun eivät usko mitään puhetta, vaan ikään kuin periaatteen vuoksi mitätöivät kaikki omat henkilökohtaiset tuntemuksesi.

Jos minä sanon, etten jaksa syödä, en jaksa nyt nukkua, en palele, en tarvitse nyt käydä vessassa, niin älä tule siihen väittämään vastaan saatana.

On todella loukkaavaa, kun tullaan toisen puolesta päättämään, mitä hän tuntee ja kokee. Ihan kuin olisi täysin aivokuollut eikä osaisi itse arvioida onko jano/väsy/pissahätä/tai nälkä.

Varsinkin vanhuksilla on varmaankin pula-aika vielä kummittelemassa. Sitä pittää syödä kun saa ja varmuuden vuoks vielä lisää.

Omat appivanhempani ovat just tuollaisia: syödään aamupala ja heti pöydän siivoamisen jälkeen aletaan miettiä "aamiaista" eli lounasta. Sitten klo 15 kahvi missä seittämää sorttia tarjottavia ja illallinen 19 maissa.

Klo 21 vielä kysellään onko nälkä ja jos vielä jottain halluisitte.. kahvit ees ja leipää tai pullaa..

Ihanat appivanhemmat kyllä ja helposti voin sanoa että jos jätettäis seuraava mättäminen välliin😁😁

On ärsyttävää, mutta yritä kestää. Jonain päivänä vanhempasi ovat niin heikossa kunnossa, että ruokatarjoilua ei enää ole ja saatat muistella hiukan kaihoisastikin näitä entisiä hyviä aikoja. Ei siksi, ettetkö ruokaa saisi itsekin, vaan siksi vanhemmat olivat vielä vireessä.

En lakkaa ihmettelemästä, miksi ihmiset tunkevat muiden seuraan kun muut ihmiset kerran ovat täysin sietämättömiä. Mikään ei estä lopettamasta sosiaalista elämää ihan täysin.

Meillä ei edes ole enää vanhoja sukulaisia, ja äiti kuvittelee syövänsä hyvin vähän ja ihan vain kohtalon vuoksi on lihava. Niiden vanhojen sukulaisten harrastama tyrkyttäminen aikoinaan oli kyllä vielä pahempaa. Ap

Kumpa muakin välillä passattaisiin noin.

Käsilaukku syliin auki ja ylimääräiset ruuat tiputat sinne pieneen muovipussiin. Näin kukaan ei loukkaannu ja sinä et halkea. :))))

Hyvää hän vain tarkoittaa. Oikeasti ruoka on se oleellisin elossa pysymisen kannalta oleva hyödyke, josta maailmassa helpoiten on pulaa.

Just luin sodanjälkeistä Turun Sanomien sivua, jossa kehuttiin, miten nyt (siis pian sodan jälkeen) saa silakkaa 5 markalla kilo, kun sodan aikaan sitä joutui jonottamaan 5 tuntia kovassa pakkasessa ja usein oli kaikki loppu, kun vuoro alkoi olla ja jos oli jäljellä, hinta oli 100 markkaa kilolta.

Aiemmat sukupolvet ovat arvostaneet ruokaa ja se on hienoa, että pystyvät sitä läheisilleen tarjoamaan. Suhtautuminen on heillä erilainen.

Mieheni lähisululainen jäi sodan aikana täysorvoksi. Joutui kurjaan paikkaan sijaisperheeseen. Aikuisena hän hamstrasi taloonsa paljon kaikkea ja tykkäsi syödä joulukinkun rasvaosaa.

Ei vanhemmilla todellakaan, mutta äidin sisko sanoi pokkana, että ei sitten voida väittää, ettei hänen luonaan saanut ruokaa. Sanoin, että vittu ei varmaan voida sanoa näin, kun ainoa ihminen luonasi olin minä, ja yritit tyrkyttää ruokaa, kun lähdin ovesta ulos:D

Onneksi ei varmasti lue tätä palstaa, mt- ongelmainenhan se on.

Ja tässä vaiheessa vasta päivä, hermot jo ehtineet mennä kun ihan vaan miehen kanssa kahdestaan käytiin kaupassa. Ilmoitin heti alkuun, että ota vaan itsellesi jotain, minulla ei ole nälkä. Kuitenkin joka vitun minuutti "otatko sitä, otatko tätä, otettaisko karkkia?" Kai se joku jatkuva syömisen tarve on joissain niin syvällä. Miksi ei voi kunnioittaa sitä, että minulle syöminen on vain välttämätön pakko, että selviää hengissä ja syön tasan silloin kun on nälkä? Osaan ihan itse hankkia ruokani kun siltä tuntuu. Painan jo nyt enemmän kuin koskaan, haluan jo kotiin! Pitkä päivä vielä edessä. Tekisi tosiaan mieli muuttaa omilleni ja lakata ikinä käymästä missään, niin voisin rauhassa noudattaa omaa päivärytmiäni.

Ap