Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää etten halua syödä mitään kahvipöydässä vaan juoda vettä tai teetä?

Annoin yläpeukkua AP:lle. Itse olen gluteeniton, joten normaalista vehnäsillä täytetystä kahvipöydästä en kykene yleensä juuri mitään syömään. Sen takia yleensä otan ihan vain kahvin/juomalinjalla.

Miksi sitten en suoraan sano gluteenittomuuttani? Koska lähes aina pöytäkeskustelut kääntyvät hetkeksi ruokavaliooni ja saan kuulla aina ne samat sääliä ja ihmetystä täynnä olevat lauseet. "Voi kun harmi, et voi siis syödä normaalia pullaa", "no allergiat on tosi ikäviä" tai "etkö voi syödä pizzaa? Lettuja? Keksejä? Etkö mitään noista? Etkö ees kaljaa voi juoda?" Osa sitten alkaa stressaamaan kun mitään tarjottavaa ei pöydässä olekaan, sitten jääkaapista aletaan kaivamaan jos jonkinlaista kahvipöytään "kuulumatonta". Banaania, jugurttia jne. Vaikka koittaa sanoa että on ihan ok vetää ihan vain kahvilla ja olet koko ikäsi gluteenittomana ollessasi jo tottunut tähän, niin tyrkyttäminen jatkuu. "no ota nyt jotain kahvin kanssa".

Itselläni on tällä hetkellä suht tuore parisuhde menossa, ja monia puolison sukulaisia ja tuttavia on tullut tavattua nyt ensimmäistä kertaa. Tämän kesän aikana varmaan lähemmäs kymmenen vierailua, joissa aina keskustelu menee jossain vaiheessa allergioihini. Tämä jopa siitä huolimatta että puoliso ilmoittaa etukäteen allergiani. Pieniä juttuja, mutta kun tätä joutuu kokemaan kerta toisensa jälkeen yli 20 vuotta, niin vähän alkaa jo väsyttää. Esimerkiksi töissä sanon vain "ei kiitos" sen sijaan että siirrän keskustelun itseeni.

Laihduttajille ja ruokasairauksista kärsiville helppo vinkki: kun menet kylään, et kohteliaana vieraana tietenkään mene tyhjin käsin. Otat mukaasi esimerkiksi tuoreita mansikoita. Emäntä sitten panee ne pöytään, tietenkin ja voit syödä niitä.

Olen tehnyt näin kymmeniä kertoja. Ei ole koskaan tarvinnut olla pelkällä vesilinjalla.

Vierailija kirjoitti:

Älä reagoi mitenkään näille.

Opettele sijamuodot!

Näihin, niihin tai vaikka noihin   mutta EI ikinä näille.

Mars takas koulunpenkille!

Minulla on takana 30 vuotta syömishäiriötä ja sairauteni on kai muuttunut jo pysyväksi (elätän kuitenkin vielä heikkoja toiveita paranemisesta). Kaikki sukulaiseni tietävät sairauteni, joten kun perheeni menee kahville jonnekin, minun annetaan tehdä siten kuin siinä tilanteessa pystyn. Kahville kutsutaan ja kysytään haluanko mehua (en pidä kahvista). Jos en ota, annetaan olla ja jutellaan vain kuulumisia ja muut perheenjäsenet syövät. Olen äärimmäisen kiitollinen sukulaisilleni tästä. Näin pystyn nauttimaan sukulaisteni seurasta, eikä vointini pahene turhan stressaamisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä päättää mitä on tarjolla. Jokainen päättää ihan itse minkä verran mitäkin suuhunsa laittaa.

Joo, mutta onhan se nyt hyvänen aika kohteliasta sekin että kertoo emännälle jo etukäteen ettei syö mitään, ettei sitten tarvitse emännänkään turhaan vaivaa nähdä ja ihmetellä miksi yhtään mikään ei kelpaa.

No tottakai! 

Hyvänen aika, kenen kanssa teillä on näitä ongelmia että näette hirveästi vaivaa ja sitten kukaan ei syö mitään? Vaikka "lupasivat"?

Vierailija kirjoitti:

Annoin yläpeukkua AP:lle. Itse olen gluteeniton, joten normaalista vehnäsillä täytetystä kahvipöydästä en kykene yleensä juuri mitään syömään. Sen takia yleensä otan ihan vain kahvin/juomalinjalla.

Miksi sitten en suoraan sano gluteenittomuuttani? Koska lähes aina pöytäkeskustelut kääntyvät hetkeksi ruokavaliooni ja saan kuulla aina ne samat sääliä ja ihmetystä täynnä olevat lauseet. "Voi kun harmi, et voi siis syödä normaalia pullaa", "no allergiat on tosi ikäviä" tai "etkö voi syödä pizzaa? Lettuja? Keksejä? Etkö mitään noista? Etkö ees kaljaa voi juoda?" Osa sitten alkaa stressaamaan kun mitään tarjottavaa ei pöydässä olekaan, sitten jääkaapista aletaan kaivamaan jos jonkinlaista kahvipöytään "kuulumatonta". Banaania, jugurttia jne. Vaikka koittaa sanoa että on ihan ok vetää ihan vain kahvilla ja olet koko ikäsi gluteenittomana ollessasi jo tottunut tähän, niin tyrkyttäminen jatkuu. "no ota nyt jotain kahvin kanssa".

Itselläni on tällä hetkellä suht tuore parisuhde menossa, ja monia puolison sukulaisia ja tuttavia on tullut tavattua nyt ensimmäistä kertaa. Tämän kesän aikana varmaan lähemmäs kymmenen vierailua, joissa aina keskustelu menee jossain vaiheessa allergioihini. Tämä jopa siitä huolimatta että puoliso ilmoittaa etukäteen allergiani. Pieniä juttuja, mutta kun tätä joutuu kokemaan kerta toisensa jälkeen yli 20 vuotta, niin vähän alkaa jo väsyttää. Esimerkiksi töissä sanon vain "ei kiitos" sen sijaan että siirrän keskustelun itseeni.

Ymmärrän. Mutta ymmärrä sinäkin tilannetta emännän kannalta. Hän tietenkin toivoo, että voisi tarjota vierailleen syötävää. Ja jos häntä ei ole etukäteen informoitu, hänelle voi tulla ikävä fiilis siitä, että voi hitsi, nyt meillä ei ole sulle mitään. Totta kai hän alkaa kaivaa jääkaappia.

Mitä tulee kysymyksiin allergioistasi niin ehkä kyse ei olekaan siitä, että ihmiset ovat loputtoman kiinnostuneita sinusta ja allergioistasi vaan siitä, että se nyt vaan on yksi keskustelunaihe. Ihmiset puhuvat kaikenlaista, koska yrittävät saada jonkun keskustelun aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun joku idiootti alkaa vänkäämään että miten niin en muka voi ottaa.

Sinähän kuulostat ihanalta vieraalta. Kysymys voi tulla ihan vain kohteliaisuudesta esim. sen vuoksi kun halutaan varmistaa olisiko jotain muuta mitä voisi tarjota, esim. laktoositon, gluteeniton tms.

Tällaisessa tilanteessa kysyn itse että "voinko tarjota muuta".

On junttia kytätä toisten syömisiä ja syömättä jättämisiä.

Vierailija kirjoitti:

On junttia kytätä toisten syömisiä ja syömättä jättämisiä.

Joskus teen jopa niin että otan oman vesipullon mukaan ja juon siitä, koska en halua juoda kyläpaikan likaisista astioista.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että kyse lienee tilanteista, joissa mennään kylään isomman porukan mukana. Tai sitten ei ole edes kahvista sovittu etukäteen, jos on jotain asiaa. Mun pojalla on allergioita, mm. vehnä ja maito ja ei niitä oikein senkään takia jaksa selittää, kun joku sitten ostaa vaivalla jotain, mikä ei kuitenkaan sovi. Ei mun mieskään ollut taas muistanut katsoa yksistä semperin jauhoista, että niissä on vehnätärkkelystä. Miten sitten vieraamman. Itse leivottuun ei uskalla luottaa. Se kun on pienikin määrä vehnää ja loppuilta vessassa. Hän ei tosin juo edes kahvia tai teetä ja on allerginen monelle muullekin. Helpompaa on ottaa omat eväät. Kyse on siitä, että on tehty isommalle porukalle ja tyrkytetään kaikille. 

Mulla töissä oli vaikeaa, kun meitä on vain kolme ja pomo yhteen aikaan kantoi pullaa. Minä sitten otin, vaikka tiesin, että menee maha sekaisin. Mulla ei ole allergiaa, mutta vatsa ei kestä, ehkä sen takia, kun pojan allergian takia meillä ei käytetä vehnää. Lopulta sain sanottua, että vatsani ei kestä vehnää ja osta pullaa vain teille muille. Nyt ei sitä muutkaan saa sitten. En mua tartte sääliä, en edes erityisemmin välitä ja osaan itse hommata syömiseni. 

Olen hyvin hoikka ja tarkka linjoistani. Kahvittelen kuitenkin usein ystäväporukassa, ja teen yleensä seuraavalla tavalla.

Itse otan yleensä teekupin seuraksi esim. yhden keksin ja nakerran siitä pikkuruisen palan, mutta en syö sitä loppuun. Jos tarjotaan lisää, osoitan keksiä ja sanon että minulla on vielä syötävää, ei kiitos lisää. Jätän sitten vain loppukeksin lautaselle syömättä.

Kakkupalaa pilkon, levittelen ympäri lautasta ja jätän syömättä tai syön lusikallisen. Lopuksi voivottelen, että olipa hyvää, mutta en millään jaksa enää tätä viimeistä palasta loppuun.

Yleensä ihmiset eivät huomaa, että se yksi ja sama keksi/kakkupala pyörii lautasella koko kahvittelun ajan ja vältyn kyräilyltä ja valituksilta!:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkohteliasta sekin on jos vaan hokee en ota mitään, en ota mitään, eikä kerro syytä.

Miksi? Epäkohteliasta on jankuttaa "mikset ota, mikset ota", ilman sitähän riittäisi yksi "ei kiitos".

Ei tarvitse kenenkään jankuttaa kun ollaan huomaavaisia puolin ja toisin ja sanotaan jo etukäteen että minulle ei tarvitse laittaa mitään kun en voi syödä mitään.

Toki jos on yksin menossa, mutta jos menee isommassa porukassa ja silti takerrutaan siihen kun yksi sanoo "ei kiitos, en ota nyt mitään". En tajua miksi pitäisi olla selittämässä syitään, oli ne sitten allergioita tai dieettejä tai ihan vain sitä, ettei halua syödä.

Minua ärsyttää, kun ihmiset eivät hyväksy sitä, että minä en halua juoda kahvia, vaan sitä pitää melkein väkisin kaataa kurkusta alas. Jos en halua juoda kahvia, niin sitten en halua, vaikka olisin luonasi kylässä. Tuskin sinäkään haluaisit vaikka juoda virtsaani, vaikka tulisit minulle kylään ja minä sitä sinulle tarjoaisin.