Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään muita joilla ei ole yhtään kummilasta? Miksi en kelpaa
27.06.2017 |
Olen kolmekymppinen nainen eikä kukaan ole koskaan pyytänyt kummiksi. Olen ainoa lapsi ja aina halunnut sisaruksia, joten tuntuu tosi yksinäiseltä, kun sisaruksia pyydetään kummeiksi :( läheinen ja samanikäinen serkkuni pyysi siskonsa, miehensä siskon ja miehen serkun muttei minua, vaikka aina olin puhunut, kuinka oman lapseni kummiksi tämän serkun pyytäisin. Tuntui tosi surulliselta.
Nyt sitten kihlatustani tulee siskonsa pojan kummi, minua ei taaskaan pyydetty, vaikka meille on yhteinen lapsikin tulossa, ollaan siis vakiintuntuneita vaikkei vielä naimisissa. Olemme hyvissä väleissä siskon kanssa, minä oikeastaan enemmän tekemisissä hänen kanssaan kuin mies. Ajattelin hänen ymmärtävän tilanteeni, mutta ei. Tietenkään en siis ole suruani hänelle ääneen sanonut, itsehän päätöksensä tekevät, mutta äärettömän pahalta tuntuu ja yksinäisyyteni vain korostuu. Varsinkin kun olen tottunut, että vakiintuneesta parista pyydetään molemmat.
Nuo oli oikeastaan ainoat toivoni päästä kummiksi (loput kaverit luultavasti pyytää sisaruksiaan eikä huoli minua), joten todennäköisesti en koskaan saa olla kummi, vaikka aina olisin halunnut. Tykkään lapsista ja olisin ollut hirveän hyvä kummi. Surettaa. :(
Onko kellään muulla esim. ainoalla lapsella samaa ongelmaa, että tuskin koskaan saa kunniaa olla kummi?
Kommentit (37)
Niin ja viestin 17 kirjoitti myöskin ap, kiitos jos vielä kerrotte näkemyksiänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole yhtään kummilasta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa lapsi ja tuntuu yksinäiseltä, kun sisaruksia pyydetään kummeiksi? Liian sekavaa, ja muutenkin turhan sekava aloitus.
Olipa hyödyllinen kommentti. Tarkoitin tietysti sitä, että itse olen ainoa lapsi ja tuntuu yksinäiseltä, kun kaverit pyytävät sisaruksiaan kummeiksi, enkä siis kelpaa kavereiden lasten kummiksi. Selvensikö?
Tukea ja neuvoa täältä toivoin, jos sellaista ei kiinnosta antaa niin ei tarvitse vaivautua. Olen oikeasti tosi surullinen ja yksin asian kanssa.
-ap
Kyllä on todella pienet ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään. En kuulu kirkkoon. Kirkon juttujahan noi on.
En minäkään kuulu kirkkoon mutta silti nakki napsahti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se syy siinä ole, että olet ainoa lapsi. Huonoa tuuria vain. Musta on outoa, ettei miehen sisko pyytänyt teitä pariskuntana. Harmi, mutta tosiaan vain huonoa tuuria.
Ainokaisuus vaikuttaa siinä mielessä, että ei ole omia siskoja jotka pyytäisivät kummiksi. Pitäisi olla läheisiä kavereita, joilla ei ole kuin korkeintaan yksi sisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on onnenpekka. Kummius on nykyisin vain rahastusautomaatti. Meillä 3 kummilasta ja harmittaa se joulu ja merkkipäiväostaminen sekä rahan antaminen !
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmin oli hyvä idea. Ota kummilapsi ulkomailta. Ilahduttaa varmasti molempia osapuolia ja ne lapsen vanhemmat tuskin on asettamassa kauheita vaateita sille kuinka kalliita lahjoja jne lapselle tuli hankkia.
Worldvisionista esim. Toimii ja syntyy l'heinen tunneside. Lasta voi päästä jopa katsomaan, joko omitoimisesti tai kummimatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole ainuttakaan kummilasta, enkä kyllä varsinaisesti edes haluaisi. Aivan kuin koetan väistellä kaikin keinoin, etten vain joutuisi kenenkään kaasoksi ikinä, koskaan, milloinkaan. Mielestäni on lähinnä jonkinlainen siunaus, ettei ole kenenkään toisen lapsi millään muotoa riesoinani lahjaodotuksineen kaikkineen. Todella epäkiitollista touhua pahimmillaan. Jos saan joskus itse lapsen, en varmaankaan tule edes kastamaan häntä, joten en tule kyselemään kummiksikaan ketään. Koko touhu on turhaa hörhöilyä.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pariskunnasta pitäisi molemmat pyytää kummiksi, vaikka olisikin vakiintunut pari. Ja miksi ihmiset tekevät tästä niin suuren numeron.
Lisäksi ihmetyttää tuo lahja-automaattina toimiminen. Tavatkaa niitä lapsia ja tehkää yhdessä jotain. Jos yhteinen tekeminen ei kelpaa, niin miksi edes antaa lahjaa. Useimmiten taitaa olla niin, että kummi ei jaksa/ tai ei ole aikaa tavata lasta, ja huono omatunto ajaa ostamaan lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota että vuosikausia yhdessä ollutta paria ei pyydetä yhdessä kummeiksi? Tosi loukkaavaa minusta, aivan kuin viestittäisivät että ette te kuitenkaan yhdessä pysy kauan. Toisaalta itse en niin kummiudesta välitäkään, tunnen itseni vain rahastusautomaatiksi.
En ole ottanut lasteni kummeiksi yhtäkään pariskuntaa. Syy on yksinkertaisesti se, että en ole ollut niin läheinen tämän kummiksi pyytäväni puolison kanssa, että olisin halunnut ottaa mitään "kylkiäiskummia". En siis ole halunnut, että sidos minuun ja ennenkaikkea lapseeni on ainoastaan tämän minulle läheisemmän ihmisen kanssa ja jos "kylkiäiskummin" sidos tuohon kummiin katkeaa joko eron tai ihan vaan kuoleman vuoksi, lapseni menettäisi tämän kummin.
Kummius ei enää nykyisin ole mikään koko elämän kestävä ihmissuhde. Se on ihmissuhde, joka perustuu siihen, onko tekemisissä kummilapsensa vanhempien kanssa. Jos ei syystä tai toisesta enää ole, ei ole enää tekemisissä kummilapsensakaan kanssa. Siksi olen valinnut lapsilleni vain sellaiset kummit, jotka ovat lapseni elämässä kuolemaansa asti.
Minulla oli samat tuntemukset nuorempana. Olen myös ainoa lapsi ja tunsin oloni lapsena aika usein yksinäiseksi. Ajattelin, että joku ystävistäni olisi pyytänyt minua lapsensa kummiksi, mutta ei kukaan. Mietin, vaikutanko niin tasapainottomalta ja epäluotettavalta, ettei minua voi pyytää.
Mutta enää en mieti noita asioita, kun aika on tuonut elämään niin paljon muita asioita, muistettavaa ja huolehdittavaa. Nyt ajattelen miltei päinvastoin, että hyvä, kun kummilapsia ei ole, koska en ehkä ehtisi tai muistaisi huomioida heitä nykyään kuten pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, kyllä meitä on. Ei ole vaan kukaan koskaan pyytänyt.
N43
Mene mukaan kummipankkiin, jos seurakunnassasi sellainen on. Ja ehkä kummien lukumäärä esim. haluttiin pitää samana kuin muilla lapsilla ja siksi sinua ei pyydetty..? Mielestäni on ihan ok, että pariskunnasta vain toinen on kummi. Avomieheni on ainakin erittäin tyytyväinen tällaiseen järjestelyyn, minä olen siis veljeni lapsen kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50 vuotias eikä ole ainuttakaan. Jotkut kaverisuhteet katkenneet tai ovat lapsettomia niin en itsekään pyytänyt ketään sukuun kuulumatonta. Ei tule se lahjaongelma sitten ainakaan kenenkään kaverin riesaksi.
Voin aina helpottuneena sanoa, etten kuulu kirkkoon.
Minä olen viiden lapsen kummi, 10 vuotta meni että ostin lahjat, koulutarvikkeet, yllätyksiä. Mutta koskaan en kelvannut viettämään lasten kanssa aikaa vaikka yritin auttaa ja sopia omia loma aikoja niin että voisin vaikka käydä elokuvissa, olla perheen tukena. Joululahjat ostin kaikkia ajatellen ja menin niitä viemään, pyydettiin jättämään varastoon kun heille ei sopinut kyläily juuri nyt. Oltiin tosin sovittu siitä että tulen toiselta paikkakunnalta käymään sen päivän aikana. Eli ei se kummin homma välttämättä olekaan sitä mitä toivoisi.
Olipa hyödyllinen kommentti. Tarkoitin tietysti sitä, että itse olen ainoa lapsi ja tuntuu yksinäiseltä, kun kaverit pyytävät sisaruksiaan kummeiksi, enkä siis kelpaa kavereiden lasten kummiksi. Selvensikö?
Tukea ja neuvoa täältä toivoin, jos sellaista ei kiinnosta antaa niin ei tarvitse vaivautua. Olen oikeasti tosi surullinen ja yksin asian kanssa.
-ap