Lue keskustelun säännöt.
Kannattaakohan vaan lopettaa kaikki yrittäminen työ-/koulutuspaikan löytämisen suhteen ja yrittää päästä työkyvyttömyyseläkkeelle?
27.06.2017 |
Olen suorittanut liiketalouden perustutkinnon v.2012, ja siitä asti tähän päivään olen ollut lähestulkoon tauotta tyhjän päällä. Olen todella estynyt ja kärsin sosiaalisista fobioista, joten en ole voinut työskennellä päivääkään asiakaspalvelutyössä, enkä sellaisessa kyllä ollenkaan pärjäisikään. Silloin, kun aikoinaan olin työharjoittelussa kaupassa, sain asiakaspalvelutaidoista 1-3-portaisella asteikolla arvosanaksi pelkästään 2:n.
Kyllähän se kävi ilmi jo opiskeluvaiheessa, ettei asiakaspalvelutyö sovi minulle, mutta halusin kuitenkin käydä koulun loppuun, kun olin sen jo aloittanutkin, vaikkei minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia työllistymisen, jatkokouluttautumisen yms. suhteen. Ongelma vaan on se, ettei minulla ole minkäänlaista koulutuspohjaa tmv. pätevyyttä mihinkään muunlaiseen työhön, työkokemusta käytännössä ei ole vielä 24 vuoden iässäkään, ei ole suosittelijoita, ei minkäänlaisia verkostoja jne.
Elämääni rajoittaa myös jo 18-vuotiaasta alkaen ilmennyt paniikkihäiriö, joka rajoittaa elämääni todella paljon - hyvä kun sain edes silloisen koulun käytyä tästä huolimatta loppuun. Paniikkihäiriöni rajoittaa ennenkaikkea suuntautumista hyvinkin moneen eri työllistymis-/koulutusvaihtoehtoon, samoin melko pienestäkin stressistä erittäin pahaksi äityvä migreeni.
Töitä en siis ole onnistunut saamaan missään vaiheessa, mitä nyt TE-palvelujen sivujen kautta eräs puhelinmyyntifirma otti minuun joskus yli 4 vuotta sitten yhteyttä ja rekrytoi minut, mutta muutaman työpäivän jälkeen lopetin, koska en vaan onnistunut kauppaamaan ihmisille niitä helvetin sähkösopimuksia. En osaa sanoa, kuinka paljon aktiivisemmin minun olisi pitänyt työttömyyteni alkuvaiheessa koittaa hakea töitä, mutta aina se on tuntunut todella toivottomalta. Minulla ei ole yksinkertaisesti minkäänlaista pääomaa, jota voisin markkinoida potentiaalisille työnantajille.
Täytin viimeksi joitakin työhakemuksia netissä tässä jokin aika sitten, ja yksikin vuokratyöfirma, joka otti takaisinpäin yhteyttä, menetti vähäisenkin kiinnostuksensa siinä vaiheessa, kun varmistui, ettei minulle ole viiden vuoden ajalta kertynyt minkäänlaista työkokemusta.
Saman vuoden syksyllä, jolloin pääsin ammattikoulusta, ilmoittauduin paikalliseen aikuislukioon, mutta muutaman kuukauden kirjoillaolon jälkeen motivaationi lopahti opiskeluun. Jotenkin en vaan yhtään tykännyt kykkiä siellä neljänä iltana viikossa, ja paniikkihäiriön vuoksi siellä oleminen oli joka helvetin hetki yhtä tuskaa. Lisäksi motivaationa laski se, että olin jo 2-kymppinen, siinä missä lukio-opiskelu aloitetaan normaalisti joskus 16-vuotiaana ja 18-19-vuotiaana ollaan normaalisti jo ylioppilaita.
Tässä viiden vuoden aikana hain yhdessä vaiheessa opiskelemaan kuvataidetta vuodeksi erääseen kansanopistoon, mutta kiskurimaiset hinnat, heikko opetuksen taso ja se, ettei minulla ollut mitään jatko-opintosuunnitelmia, jotka liittyivät opiskeltavaan alaan, johtivat siihen, että lopetin koulutuksen suunnilleen puolivälissä.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etälukio? Eikö sinulla ole mitään kiinnostuksen kohteita?
Ei työkyvyttömyyseläkkeelle voi noin vain hakea.
Ensin sinulla tulee olla asianmukainen hoitotaho ja diagnoosit. Olet sairaslomalla maksimimäärän, sitten kuntoutustuki ja kuntoutus ja jos sen ei nähdä auttavan, voidaan sinulle hakea tk-eläkettä, mutta se on asia erikseen myönnetäänkö. Joka tapauksessa lääkäri päättää eläkkeen hakemisesta eli päättää kirjoittaako sitä puoltavan lausunnon. Mutta kyllä sitä ennen joutuu kuntouttamaan itseään kunnolla ja pitkään jollei sitten ole kyseessä todella vaikea sairaus/vamma.
Jospa hakisit itsellesi apua niin saisit elämäsi kuntoon ja löytäisit paikkasi.
Oletko AP hakenut terapiaa paniikkihäiriöösi? Kyseessä lienee sosiaalinen ahdistuneisuus, joka on ihan hoidettavissa oleva ongelma. Tosin se vaatii sinulta motivaatiota voittaa pelkosi, eikä paeta aina pois tilanteista, joissa ihmisiä voi tavata. Kun olet vältellyt sosiaalisia tilanteita, et ole saanut niihin harjoitustakaan nyt moneen vuoteen. Ja jos sait asteikolla 1-3 arvosanaksi 2, sait keskitason tuloksen asiakaspalvelutaidoistasi. Eli keskitason tulos. Kysypä sosiaalitoimesta kuinka sinua aloitettaisiin kuntouttaa työelämään. Olen nähnyt urallani mahtavia voimaantumisen kokemuksia kun sosiaalisista peloista kärsivät ihmiset ovat päättäneet voittaa pelkonsa ja muuttaa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Moni ihminen käy lukion vasta keski-ikäisenä ja puolet väestöstä ei koskaan. Pääset nettilukioon opiskelijaksi milloin vain. Mutta kun sinulla on jo toisen asteen tutkinto ja Suomessa tuo laajastikin yleissivistävä lukiokoulutus nähdään lähinnä valmistavana koulutuksena, ei sinun välttämättä enää kannata jatkaa lukiota ellet sitten aio käydä halvalla tai ilmaiseksi erityisosaamista kehittäviä kursseja kuten vaikka eri kielten oppimääriä. Jos et aio, niin hyödyllisempää sinun tilanteessa voisi olla ruveta käymään vaikka avoimen korkeakoulun kursseja. Sinun voi olla mahdollista opiskella avoimessa oman alasi juttuja täysin etänä pienin maksuin.
Omakin kokemus on, että kansanopistot ovat kalliita laatuun nähden; opettajat sanovat mitä sylki suuhun tuo ja pedagoginen taso on viemärissä. Samat taidot voi saada halvemmalla ja mielekkäämmin kansalaisopistosta. Toisaalta taas en halua lannistaa niitä nuoria ja aikuisia, joilla kansanopistovuosi on mietteissä, koska en ole suinkaan tutustunut niihin kaikkiin ja porukka niissä vaihtuu myös. Jos kuvis on se oma unelma, niin kestää tietyt esteet ja vastoinkäymiset.
Ehkä voisit mennä TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille tai vastaavalle neuvojalle miettimään esim.sitä, voisitko ruveta opiskelemaan jotain tutkintoa, jonka voisi jotenkin yhdistää tuohon aikaisempaan osaamiseen ja koulutukseen; voisit esim.käydä liiketalouden AMK-tutkinnon tai ainakin avoimen kursseja aiemman tutkintosi vahvistukseksi ja jos yhtään kiinnostaa, voisit hioa muita ammattiin liittyviä taitoja esim.käymällä kielikursseilla. Kaupan alan koulutus ei suinkaan aina johda mihinkään ylisosiaaliseen työhön, vaan sitä sosiaalisuutta tarvitaan juuri siellä myynnissä, mikä on vain yksi liiketalouden ala ja enemmän esim.kasvatus- ja sosiaalialalla.
Sen lisäksi sinulla on negatiivinen minäkuva ja määrittelet itsesi nyt koettujen epäonnistumisten ja puutteiden kautta etkä onnistumisten ja saavutusten kautta. Voisit kirjoittaa paperille pienen luettelon kaikista onnistumisista mitä sinulla tähän mennessä on; kuten sen liiketalouden perustutkinnon käyminen, mahdolliset lukiokurssit, työkokemukset ja muut ja ajatella, että olet saanut nuo jutut aikaan niistä ongelmista ja haasteista huolimatta, mitä olet kohdannut. Sen lisäksi miettien sitä, että olet vasta 24 vuotias etkä jo 24.
Muista ettei tässä elämässä ole muuta pakollista kuin kuolema ja kaikki mitä saa tehtyä kuolemisen lisäksi on eteenpäin ja saavutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin sitä, oletko ap hakenut/saanut missään vaiheessa apua paniikkihäiriöösi ja sosiaalisten tilanteiden pelkoosi? Potentiaalia sinussa kyllä vaikuttaa olevan: olet rohkeasti kokeillut erilaisia koulutuksia ja opintolinjoja, kirjoitat erittäin hyvin ja selkeästi ja osaat analysoida tilannettasi rehellisesti ja syvällisesti. Minulle tuli tekstistäsi kuitenkin sellainen fiilis, että tällä hetkellä näet itsesi hyvin negatiivisessa valossa: sellaisena, jolla ei ole enää mitään mahdollisuuksia eikä edellytyksiä esim. työelämään. Se yhdistettynä paniikkihäiriöön ja sosiaaliseen fobiaan saa varmasti olosi tuntumaan tukalalta ja jarruttaa eteenpäin menoa entisestään.
Minulle tuli mieleen, että koska olet lahjakas kirjoittaja, niin voisiko blogin pitäminen esim. tuohon paniikkihäiriöön liittyen auttaa sinua? Sitä kautta sinulla olisi myös mahdollisuuksia saada kontakteja joko kohtalotovereihisi tai muihin lukijoihin. Bloginpitäjänä sinulla on myös täysi valta deletoida mahdolliset ilkeät kommentit ja varmasti lukijatkin arvostaisivat sellaista blogia, jonka kommenttiosiossa voi rauhassa keskustella itse aiheesta ilman trolleja, besserwissereitä tai muita tyypillisiä blogihäiriköitä.
Onnea matkaan! :)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
-Moni ihminen käy lukion vasta keski-ikäisenä ja puolet väestöstä ei koskaan. Pääset nettilukioon opiskelijaksi milloin vain. Mutta kun sinulla on jo toisen asteen tutkinto ja Suomessa tuo laajastikin yleissivistävä lukiokoulutus nähdään lähinnä valmistavana koulutuksena, ei sinun välttämättä enää kannata jatkaa lukiota ellet sitten aio käydä halvalla tai ilmaiseksi erityisosaamista kehittäviä kursseja kuten vaikka eri kielten oppimääriä. Jos et aio, niin hyödyllisempää sinun tilanteessa voisi olla ruveta käymään vaikka avoimen korkeakoulun kursseja. Sinun voi olla mahdollista opiskella avoimessa oman alasi juttuja täysin etänä pienin maksuin.
Omakin kokemus on, että kansanopistot ovat kalliita laatuun nähden; opettajat sanovat mitä sylki suuhun tuo ja pedagoginen taso on viemärissä. Samat taidot voi saada halvemmalla ja mielekkäämmin kansalaisopistosta. Toisaalta taas en halua lannistaa niitä nuoria ja aikuisia, joilla kansanopistovuosi on mietteissä, koska en ole suinkaan tutustunut niihin kaikkiin ja porukka niissä vaihtuu myös. Jos kuvis on se oma unelma, niin kestää tietyt esteet ja vastoinkäymiset.
Ehkä voisit mennä TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille tai vastaavalle neuvojalle miettimään esim.sitä, voisitko ruveta opiskelemaan jotain tutkintoa, jonka voisi jotenkin yhdistää tuohon aikaisempaan osaamiseen ja koulutukseen; voisit esim.käydä liiketalouden AMK-tutkinnon tai ainakin avoimen kursseja aiemman tutkintosi vahvistukseksi ja jos yhtään kiinnostaa, voisit hioa muita ammattiin liittyviä taitoja esim.käymällä kielikursseilla. Kaupan alan koulutus ei suinkaan aina johda mihinkään ylisosiaaliseen työhön, vaan sitä sosiaalisuutta tarvitaan juuri siellä myynnissä, mikä on vain yksi liiketalouden ala ja enemmän esim.kasvatus- ja sosiaalialalla.
En suosittele ammatinvalintapsykologia. Tai voi kai niistä joillekin olla hyötyä, mutta mun kokemukset on huonoja. Viimeksi sieltä suositeltiin mulle, 35-vuotiaalle miehelle arkkitehdin opintoja. Kuulemma mun testitulokset oli niin hyvät, että olisi typerää olla hakematta. En tosin ole opiskellut mitään viiteentoista vuoteen ja yliopistonkin keskeytin kun ei äly riittänyt. Mutta ei kun vaan arkkitehdiksi keski-ikäisenä. Varma työllistyminen varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Sen lisäksi sinulla on negatiivinen minäkuva ja määrittelet itsesi nyt koettujen epäonnistumisten ja puutteiden kautta etkä onnistumisten ja saavutusten kautta. Voisit kirjoittaa paperille pienen luettelon kaikista onnistumisista mitä sinulla tähän mennessä on; kuten sen liiketalouden perustutkinnon käyminen, mahdolliset lukiokurssit, työkokemukset ja muut ja ajatella, että olet saanut nuo jutut aikaan niistä ongelmista ja haasteista huolimatta, mitä olet kohdannut. Sen lisäksi miettien sitä, että olet vasta 24 vuotias etkä jo 24.
Muista ettei tässä elämässä ole muuta pakollista kuin kuolema ja kaikki mitä saa tehtyä kuolemisen lisäksi on eteenpäin ja saavutus.
Joka alan asiantuntija täällä taas! Taidatkin olla työtön luuseri.
Hakeudu hoitoon. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Et pääse työkyvyttömyyseläkkeelle ilman vuosien kuntoutusta noin nuorena.
Ongelmasi vaikuttavat pieniltä ja ratkaistavilta. Suurin ongelma on luovuttaminen ja itsesääli.
Avoin yliopisto voisi sopia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että jos olet vielä nuori parikymppinen sun ongelmat voi myöhemmin muuttua parempaan suuntaan. Sosiaalinen estyneisyys saattaa joillakin vähentyä ja itsevarmuus kasva aikuistuessa. Ja joskus asiakaspalvelutyössä jotkut voi tykätäkin,ettei ole niin hirveän tyrkky ja esillä, voi siellä ujotkin pärjätä. Mutta jos haet johonkin opiskelemaan, niin valitse ala, joka tuntuu siltä, että oikeasti haluat sitä tehdä ja joka on realistinen sulle. Se ei tue sun mielenterveyttä, jos epärealististen kuvitelmien ohjaamana valitset jonkun vaikean alan ja opiskelu takkuaa. Sitten asiat on vain entistä enemmän sekaisin. Sanoisin, että sulla on vielä mahdollisuuksia, jos pidät suunnitelmat realistisina.
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP hakenut terapiaa paniikkihäiriöösi? Kyseessä lienee sosiaalinen ahdistuneisuus, joka on ihan hoidettavissa oleva ongelma. Tosin se vaatii sinulta motivaatiota voittaa pelkosi, eikä paeta aina pois tilanteista, joissa ihmisiä voi tavata. Kun olet vältellyt sosiaalisia tilanteita, et ole saanut niihin harjoitustakaan nyt moneen vuoteen. Ja jos sait asteikolla 1-3 arvosanaksi 2, sait keskitason tuloksen asiakaspalvelutaidoistasi. Eli keskitason tulos. Kysypä sosiaalitoimesta kuinka sinua aloitettaisiin kuntouttaa työelämään. Olen nähnyt urallani mahtavia voimaantumisen kokemuksia kun sosiaalisista peloista kärsivät ihmiset ovat päättäneet voittaa pelkonsa ja muuttaa elämänsä.
Olen käynyt ties millä psykologeilla, psykiatreilla, psykoterapeuteilla, seksuaaliterapeuteilla jne. jo 16-vuotiaasta alkaen, mutta eipä noista käynneistä ole jäänyt yhtään mitään käteen.
Sosiaalitoimi ei ole antanut yhtäkään rakentavaa ehdotusta siitä, miten minut voitaisiin "kuntouttaa" työelämään. Okei, olin kerran muutaman viikon jossain helvetin kuntouttavassa työtoiminnassa jossain paskaisella ja tunkkaisella työharjoittelupaikalla 9 euron päivärahalla, mutta lopetin sen, koska koko touhussa ei ollut yhtään mitään järkeä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoppa Kela ja työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus eli teak. Voisi olla sun juttu!
Vierailija kirjoitti:
Etälukio? Eikö sinulla ole mitään kiinnostuksen kohteita?
Koen vaan, ettei mikään etälukio ratkaise ainakaan enää tässä vaiheessa mitään ongelmiani. Ensinnäkin se vie aikaa ja omasta kellosta on jo kauan sitten alkaneet patterit loppua. Jos olisin joku 16-vuotias, olisi tilanne toinen, mutta kun olen 24, täytän tänä vuonna 25. Toisekseen pelkkä ylioppilastutkinto ei takaa vielä yhtään mitään hyvää jatkolta, vaikka sellaisen saisinkin suoritettua.
Kiinnostuksen kohteita ja mahdollisia unelmia/tavoitteita olisi, mutta ei oikein minkäänlaisia resursseja tehdä niistä totta.
AP
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
-Moni ihminen käy lukion vasta keski-ikäisenä ja puolet väestöstä ei koskaan. Pääset nettilukioon opiskelijaksi milloin vain. Mutta kun sinulla on jo toisen asteen tutkinto ja Suomessa tuo laajastikin yleissivistävä lukiokoulutus nähdään lähinnä valmistavana koulutuksena, ei sinun välttämättä enää kannata jatkaa lukiota ellet sitten aio käydä halvalla tai ilmaiseksi erityisosaamista kehittäviä kursseja kuten vaikka eri kielten oppimääriä. Jos et aio, niin hyödyllisempää sinun tilanteessa voisi olla ruveta käymään vaikka avoimen korkeakoulun kursseja. Sinun voi olla mahdollista opiskella avoimessa oman alasi juttuja täysin etänä pienin maksuin.
Omakin kokemus on, että kansanopistot ovat kalliita laatuun nähden; opettajat sanovat mitä sylki suuhun tuo ja pedagoginen taso on viemärissä. Samat taidot voi saada halvemmalla ja mielekkäämmin kansalaisopistosta. Toisaalta taas en halua lannistaa niitä nuoria ja aikuisia, joilla kansanopistovuosi on mietteissä, koska en ole suinkaan tutustunut niihin kaikkiin ja porukka niissä vaihtuu myös. Jos kuvis on se oma unelma, niin kestää tietyt esteet ja vastoinkäymiset.
Ehkä voisit mennä TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille tai vastaavalle neuvojalle miettimään esim.sitä, voisitko ruveta opiskelemaan jotain tutkintoa, jonka voisi jotenkin yhdistää tuohon aikaisempaan osaamiseen ja koulutukseen; voisit esim.käydä liiketalouden AMK-tutkinnon tai ainakin avoimen kursseja aiemman tutkintosi vahvistukseksi ja jos yhtään kiinnostaa, voisit hioa muita ammattiin liittyviä taitoja esim.käymällä kielikursseilla. Kaupan alan koulutus ei suinkaan aina johda mihinkään ylisosiaaliseen työhön, vaan sitä sosiaalisuutta tarvitaan juuri siellä myynnissä, mikä on vain yksi liiketalouden ala ja enemmän esim.kasvatus- ja sosiaalialalla.
Kävin ammatinvalintapsykologilla v.2013 useammankin kerran, mutta ei hän osannut minua oikein mitenkään neuvoa, eikä siitä jaksosta jäänyt mitään käteen. Hyvä jos hämärästi edes muistan, mitä siellä silloin käsiteltiin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Katsoppa Kela ja työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus eli teak. Voisi olla sun juttu!
Mä suosittelen tätä kans, mutta älä mene jonkun järjestön tai muun terveystoimijan kuten kiipulan tai verven paikkoihin vaan selvästi yksityiselle firmalle joka näitä tarjoaa myös. Mulla hyvä kokemus Porista yksityisestä, työpaikka niiden kautta tulossa.
Tää ei siis oo mitään kuntouttavaa työtoimintaa tms vaan yksilöllistä pohdintaa mitä mä voisin loppuelämälläni tehdä. Lounaankin saa ja matkat maksetaan
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että jos olet vielä nuori parikymppinen sun ongelmat voi myöhemmin muuttua parempaan suuntaan. Sosiaalinen estyneisyys saattaa joillakin vähentyä ja itsevarmuus kasva aikuistuessa. Ja joskus asiakaspalvelutyössä jotkut voi tykätäkin,ettei ole niin hirveän tyrkky ja esillä, voi siellä ujotkin pärjätä. Mutta jos haet johonkin opiskelemaan, niin valitse ala, joka tuntuu siltä, että oikeasti haluat sitä tehdä ja joka on realistinen sulle. Se ei tue sun mielenterveyttä, jos epärealististen kuvitelmien ohjaamana valitset jonkun vaikean alan ja opiskelu takkuaa. Sitten asiat on vain entistä enemmän sekaisin. Sanoisin, että sulla on vielä mahdollisuuksia, jos pidät suunnitelmat realistisina.
Näinhän se on. Ongelma vaan on siinä, että olen viimeiset 5 vuotta koittanut keksiä sopivaa alaa, mutta mitään sopivaa vaan ei yksinkertaisesti ole tullut vastaan.
AP
Jos vähän kärjistän niin kaikilla ei ole koskaan sopivaa alaa. Töitä tehdään työn vuoksi ja harrastukset sitten erikseen.
Tämän lisäksi olen hakenut kahtena vuonna peräkkäin yliopistoon. Ensimmäisellä kerralla hain Turun yliopistoon opiskelemaan poliittista historiaa ja valtio-oppia, mutta sain pääsykokeesta ainoastaan 19 pistettä, kun alin hyväksytty pisteraja oli 31 (olin varasijalla 35). Tänä vuonna hain uudestaan yliopistoon toiselle linjalle, mutta tällä kertaa pääsykoetulokset olivat vieläkin surkeammat. En usko, että yliopistoon hakemisessa olisi jatkossa omalla kohdallani enää yhtään mitään mieltä.
Kokeilin kerran myös hyvin vähän aikaa erästä AMK-linjaa, jonne pääsin opiskelemaan täydennyshaun kautta. Ala ei kiinnostanut minua pätkääkään, mutta hain sinne, koska halusin vaan päästä jonnekin opiskelemaan nopeasti. Ala olisi sisältänyt paljon laboratoriotyöskentelyä ja vaarallisten aineiden kanssa työskentelyä, jonka koin jo ajatuksena niin ahdistavaksi, että minun oli yksinkertaisesti pakko lopettaa opinnot. Lisäksi opiskelu olisi vaatinut liikaa voimia siihen nähden, etten alasta ollut kiinnostunut. Lisäksi minua ahdisti se liiallinen kanssakäyminen toisten ihmisten (=opiskelijoiden) kanssa, ja lisäksi tunsin oloni alusta lähtien ulkopuoliseksi, koska en osannut tutustua kehenkään, en nauttia heidän seurastaan enkä osallistunut opiskelijabileisiin tms.
Työmarkkinatuen olen menettänyt jo noin 2 vuotta ja siitä asti olen joutunut pärjäämään toimeentulotuen varassa.