Muutin maalle, syrjään asumaan vuosien haaveilujen jälkeen. Ja nyt vaan pelottaa asua täällä!

Muutin omakotitaloon maalle asumaan, keskelle metsää. Ok-talo asumisessa ei muuten mitään vikaa, oon asunut ennenkin ja maalla myös ennen tänne muuttoani, mutta entisessä asuinpaikassani oli enemmän asutusta ja jopa katuvaloja jonkin verran, mutta täällä ei ole mitään valoja.

Lähin naapuri noin 300-400m päässä. Joo tiedän, se on lähellä, mutta muuten ympärillä on tiheästi metsää ja muu asutus sitten jossain hevonkuusessa asti. Eikä naapuriinkaan ole mitään näköyhteyttä.

Tälläisestä asumisesta oon aina haaveillut, todella nuoresta lähtien. En ole vain pystynyt muuttamaan aikaisemmin, mutta nyt oli tilaisuus.

Kesä täällä menee hyvin, kun on valoisaa, mutta syksy ja talvi.. :( En uskalla lenkkeillä enään kun on hämärää/pimeää vaikka mulla on tehokas ja hyvä otsalamppukin. Pelkään susia, karhuja ja mielikuvitus on alkanut laukkaamaan muutenkin niin kauheasti, että mietin ties mitä moottorisahamurhaajia ja puskaraiskaajia!

Lenkkeily ajoittuu aina aamuun/aamupäivään, mutta pian alkaa työt ja sitten olisi pakko liikkua illallakin kun on jo pimeää! Ja pakko siis siksi, koska mulla on yksi koira, joten täytyyhän sitä liikuttaa.

Miten hitto musta tulikin tälläinen arkajalka, vaikka ainakin 11vuotta haaveillut juuri tälläisestä asuinpaikasta, syrjässä kyylääviltä naapureilta, liikenteen hälinältä ja melulta ja tässä sitä nyt ollaan paskat kintuissa ja pelko perseessä!

Ja en ole mikään pikkulikka enään, vaan 29v nainen!

Enkä halua muuttaa pois. Täällä on niin ihanan rauhallista, talo on ihana, piha on ihana, rakastan tätä paikkaa! Haluaisin vain eroon tästä turhasta pelostani!