Ilkeät sukulaiset, ei tee mieli olla tekemisissä

Itse en ole kuin omien lasteni (osa aikuisia jo) kanssa tekemisissä. Ei ole tarvetta pahoittaa mieltään ilkeiden sukulaisten kanssa.

Minun suvussa on ihmeellistä draamaa ja selkäänpuukotusta. Oma äiti yksi pahimmista käärmeistä. On mielin kielin kaikille päin naamaa ja selän takana haukutaan ja arvostellaan aivan kaikki. On pienestä asti haukkunut meitä lapsia toisillemme ja lietsonut eripuraa väleihin.

Olen ulkoistanut itseni noista kuvioista. Voivat olla tekopyhiä päin naamaa ja puukottaa selkään aivan keskenään. En ole missään tekemisissä ja voin vaan kuvitella mitä musta siellä puhutaan. No eipä kiinnosta. Elän omaa rauhallista elämää ilman, että mua yritetään väkisin vetää toisten turhiin draamoihin ja kuppikuntiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha olet?

Ikä vaan pahentaa asiaa kun voidaan lytätä toisen koko elämä ja sepittää vaikka sekaan omiaankin, että tulee tarpeeksi mehukasta.

Joskus käy mielessä miten yleinen riesa nämä pahanilmanlinnut ovat. Onko vain joidenkin sukujen vitsaus siellä ja täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei muista,että olemme kaikki kuolevaisia.

Toiset tekevät tuosta kiristysaseen. Todellakin olemme, mutta kun nämä ihmeelliset kokevat olevansa kuolevaisempia kuin muuta ja ansaitsevat sillä erityiskohtelun.

Johonkin asti sitä kestää mutta voi tulla sekin kohta kun joutuu sanomaan "valitan, en voi auttaa mitenkään." Tämä voi olla todella tärkeä läksy näille ikuisille ymmärtäjille.

Koen että oma aikuisuuteni alkoi siitä kun lopetin järjettömien ihmisten ymmärtämisen, oli oma pää seota siinä.