Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voinko sanoa puhuvani englantia natiivin tasolla, vaikka en hallitsekaan kaikkia kielioppisääntöjä?
26.06.2017 |
Olen asunut briteissä 4 vuotta ja seurustellut jenkkimiehen kanssa 5 vuotta. Puhun omasta mielestäni täydellustä englantia, osaan vaikeimmatkin sanat ja osaan käyttää kieltä rikkaasti ja vaihtelevasti, kuulostamatta kuitenkaan jäykältä.
Puhun jenkkiaksentilla, koska se on tarttuvampi. Harmittaa, koska olen aina pitänyt brittiaksentista. Ymmärrän nykyään kyllä puhuttua jenkkienglantia paremmin, en tiedä miksi olen jotenkin kuuroutunut brittienglannille nykyään.
Artikkeleita en osaa aina käyttää 100% oikein, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa natiiveistakaan ei osaa. Minulla on myös tuttuja (natiiveja), jotka kirjoittavat englantia paljon kehnommin kuin minä, mutta jotenkin natiivien kielioppivirheet antaa helpommin anteeksi. :D
Kommentit (62)
Tule takaisin siinä vaiheessa kun teet virheitä homofonien kanssa etkä artikkeleiden. Silloin saatat jo olla lähempänä natiivia, vaikka ei sekään mitään takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuorimmainen on oppinut englannin niin, että meni ummikkona lastentarhaan ja siinä englanninkielisessä ympäristössä oppi englannin. Hän käytännössä ajattelee asiat aina englanniksi ja pikemminkin kääntää ne siitä suomeen. Englanti on hänen parempi kielensä, vaikka kotikieli meillä on ehdottomasti suomi. En siltikään sanoisi hänen puhuvan natiivin tasoisesti englantia, vaikka esim. änntäminen on ihan vailla aksenttia. Parhaat kaverit on USA:laisia. Hänen äidinkielensä on kuitenkin suomi ja siinä hän on natiivi.
Natiivi ei suinkaan puhu tai kirjoita virheettömästi, mutta tietynlainen ilmaisujen rikkaus erottaa natiivin sellaisesta joka on oppinut vieraan kielen ja ehkä ihan vaihtanutkin kielen kokonaan siihen toiseen. Täällä jossain ketjussa kirjoitti henkilö, joka oli naimisissa amerikkalaisen kanssa ja sanoi törmäävänsä lähes päivittäin sanoihin tai sanontoihin joita hän ei tunne, vaikka olivat olleet yhdessä kymmenen vuotta.
Annan esimerkin: mulla on ulkomaalainen ystävä (hah, jos nyt luet palstaa, niin tunnistat itsesi :) ) Hän tekee käännöstöitä suomesta omaksi kielekseen ja opettaa englantia ja omaa kieltään yksityisessä kielikoulussa. Minusta hän puhuu suomea oikeastaan ilman minkäänlaista korostusta, on asunut Suomessa 20 vuotta. Hän kysyi minulta kerran messengerissä, että mitä tarkoittaa tyly kylvetys. Minä suomenkielisenä jouduin miettimään ja myös kysymään, että missä yhteydessä. Minä natiivina kuitenkin pystyin heti luomaan jonkinlaisen assosiaation, mitä tuo voisi tarkoittaa ja että liittyy varmaan pelislangiin - että annetaan vastustajalle viimeisen päälle turpaan. Vaikka ilmaisu oli minulle täysin vieras, osasin siis natiivina littää sen jonkinlaiseen asiayhteyteen, ulkomaalaiselle se oli kaksi tunnistettavaa sanaa, joita käytettiin yhdessä, mutta yhteydessä ei ole mitään järkeä.
Kieli on siis niin paljon muutakin kuin kielioppia ja ääntämistä ja sanastoa, se on myös kulttuuria. Suomalaisella on lumelle ziljoona erilaista ilmaisua ja syntyperäinen suomalainen yleensä tunnistaa mitä on nuoska, loska ja hiutale. Loistavasti suomea puhuvalle esim. lumi on ihan vaan lumi.
Suurin osa niistä ulkomaalaisista, jotka väittävät puhuvansa "natiivitasoista englantia", eivät todellakaan puhu sellaista. Mitä enemmän ihminen osaa, sitä paremmin hän tietää, ettei todellakaan osaa juuri mitään (Dunning-Kruger-vaikutus).
Natiivisti englantia puhuvat lähinnä ne, joiden äidinkieli on englanti tai jotka ovat asuneet maassa, jossa puhutaan englantia, useita vuosia lapsuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä parissa kommentissa tulikin jo mielestäni erittäin tärkeä asia englannin kieleen liittyen eli sanonnat ja ilmaisutavat. Tämä on huomattavasti keskeisempää kuin kielioppi.
Totta, mutta jos ajatellaan rekrytointia, niin kuinka monessa työpaikassa on ihan oikeasti haittaa, jos natiivin tasoiseksi puhujaksi itseään kutsuva ulkomaalainen ei tiedäkään, mitä tarkoittaa "alavilla mailla hallanvaara" tms.? Aika vähän taitaa olla niitä työpaikkoja, joissa koko ajan keskustellaan kahvitauoilla Kalevalasta tai Shakespearesta. Suurin osa jutustelusta on kuitenkin aika arkipäiväistä.
Tokihan on kiva, jos ei jokaisen sanonnan merkitystä tarvitse työkavereilta kysyä, mutta mielestäni ei pitäisi myöskään liioitella niiden merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni englantia toisena kielenä käyttävä ymmärtää arkipäivän tilanteiden ohella oman alansa ja kiinnostuksen kohteiden puhetta ja tekstiä hyvin. Mutta kun mennään vähän vieraammalle elämänalalle, sanavaraston puutteet käyvät ilmeisiksi. Miten sanot englanniksi esim: länget, säärystimet, puitteet, pokat, karmit, aluslevy, kierteyttää, harventaa, lanata, ... Sitten on vielä kulttuurisidonnaiset asiat, joille ei suoraa vastinetta aina löydykään: asunto-osakeyhtiö, vuorotteluvapaa, ...
Vaikeinta ovat ehkä sanonnat ja ilmaisut. Englannin kouluissa luetaan Shakespearea, meillä Kalevalaa. Suomalainen potkaisee tyhjää ja englantilainen ämpäriä kuollessaan. Nämä pitäisi vaan tietää.
Suomessa kiinnitetään kovin paljon huomiota ääntämykseen, vaikka sillä on loppupeleissä aika vähän merkitystä. Suomalaiselle tyypillinen korostus ei "natiivien" mielestä ole lainkaan hassunkuuloista tai vaikeaa ymmärtää. Jokainen englantia äidinkielenään puhuva on tottunut siihen, että omaa kieltä puhutaan todella monella tavalla, eri murtein ja korostuksin, eikä siinä yleensä nähdä mitään ongelmaa.
Veljeni oli 90-luvulla jonkin aikaa töissä Lontoossa. Hänen kielitaitoaan oli kehuttu ja sanottu, että kaikki suomalaiset puhuvat niin hienosti, kuin prinsessa Diana (joka eli vielä tuolloin). Tuskin kuitenkaan tarkoittivat, että puhuu kuin natiivi! Mutta meidän on esim. helppo ladella se "the rain in Spain falls mainly on the plain" ihan nätisti ja "hienosti", koska meillä on omassa kielessä samankaltaiset diftongit.
Tuskin kannattaa valehdella osaavansa kieltä kuin natiivi, kun riittää että osaa erittäin hyvin. Joku määrä omaa aksenttia säilyy aina, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä, jos puhuu sujuvasti ja kutakuinkin oikein. Ja jos ap sanoo, että on jotenkin "kuuroutunut" brittienglannille, mistä se kertoo? Siellä UK: n alueella on paljon erilaisia murteita ja aksentteja, mutta kyllä kai niitä natiivi yleensä ymmärtää?
Tämä tapahtui Italiassa: ystäväni perhe (suomalaisia) oli lomailemassa ja heidät pysäytettiin johonkin missä oli myös pohjoisitalialainen poliisi ja eteläitalialainen lomailija ja ystäväperheeni isä päätyi tulkkaamaan näiden kahden välillä (espanjaksi! Koska hän ei osannut italiaa 😆) ja asia tuli selvitettyä - mutta siis tuossa kaksi natiivi-italiaa puhuvaa eivät ymmärtäneet toisiaan... ehkä sama olisi mahdollista myös englannissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti et opi täydellisesti kumminkaan mitään kieltä koska äidinkielen taitokin on noin heikko... Eli joo, luultavasti osaat englantia niin hyvin kuin sinulle on mahdollista oppia.
Kaverille tai kielitieteilijälle ei kannata kehuskella, että osaat puhua natiivin tasolla. Mutta työhakemuksessa menee normaalin ja hyväksyttävän liioittelun piikkiin. Jos laitat hakemukseesi vain "sujuva" tai "erinomainen" englanti, niin työnantaja olettaa, että puhut sitä kuin kuka tahansa E:n tai L:n kirjoittanut ylioppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ulkomaalaisen ihmisen, jolla on suomalaisia sukujuuria. Toimii suomen kielen tulkkina. Osaa vaikeimmatkin suomenkielen sanat. Asuu Suomessa. Luulen, että hän voisi sanoa itsestään, että puhuu natiivin tasoisesti suomen kieltä.
Silti hänen puhuessaan pystyn joistakin sanoistaan kuulemaan, että hän ei ole täysin suomenkielinen ihminen. Ts. ei ole oppinut kieltä lapsuudessaan. Tietty satunnainen korostus tulee joskus esiin, jos pitkään kuuntelee hänen puhettaan.
Voit olla fluentti, mutta et natiivi. Natiivi on sellainen, joka puhuu kieltä äidinkielenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä parissa kommentissa tulikin jo mielestäni erittäin tärkeä asia englannin kieleen liittyen eli sanonnat ja ilmaisutavat. Tämä on huomattavasti keskeisempää kuin kielioppi.
Totta, mutta jos ajatellaan rekrytointia, niin kuinka monessa työpaikassa on ihan oikeasti haittaa, jos natiivin tasoiseksi puhujaksi itseään kutsuva ulkomaalainen ei tiedäkään, mitä tarkoittaa "alavilla mailla hallanvaara" tms.? Aika vähän taitaa olla niitä työpaikkoja, joissa koko ajan keskustellaan kahvitauoilla Kalevalasta tai Shakespearesta. Suurin osa jutustelusta on kuitenkin aika arkipäiväistä.
Tokihan on kiva, jos ei jokaisen sanonnan merkitystä tarvitse työkavereilta kysyä, mutta mielestäni ei pitäisi myöskään liioitella niiden merkitystä.
Varmasti tästä ei työelämässä koidu mitään haittaa ja pysyy myös kahvikeskusteluissa mukana vaikka ei tietäisikään mitä on alavilla mailla hallanvaara tai kantohanki .
Jos ap siis hakee töitä ja vaihtoehdot ovat ruksittavia ja ne ovat vaikka että native, good, fair, poor, niin kannattaa ruksia se native noista, vaikka se nyt ei ihan totuus olekaan. Jos taas tekee itse cv:n, niin siinä en käyttäisi tuossa tilanteessa ilmaisua native, vaan vaikka fluent, excellent tms.
Objektin sijamuodot, etenkin partitiiviobjekti, on suomea erittäin hyvinkin osaaville kompastuskivi, johon natiivi ei oikeastaan lankea. Siis esim. lauseessa 'minä syön kalaa' tuo 'kalaa' on lauseenjäsenenä objekti ja sijamuodoltaan partitiivi. Vaihtoehto tietysti on 'Minä syön kalan', jossa 'kalan' on akkusatiivi (joka näyttää samalta kuin genetiivi). Nämä ovat yksinkertaisia esimerkkejä, vaikeampaa tulee esim. abstraktien asioiden ja passiivirakenteiden kanssa. Kuunnelkaapa vain - natiivit suomenpuhujat osaavat, hyvätkin suomen kielen puhujat tekevät puhevirrassa näitä virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On virheitä ja virheitä. Natiivi tekee virheitä, mutta virheiden tyyppi/laatu on toisenlainen. Esimerkiksi:
Suomalainen natiivi sanoisi "me mennään", vaikka oikeasti pitäisi sanoa "me menemme". Mutta vastaavasti natiivi ei sano "me menevät". Vastaavasti muualta tullut ja kieltä oppinut voisi lipsauttaa tuon jälkimmäisen. Näissä on selkeä tyyppiero kuitenkin virheinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natiivin taso ei ole ko. kielestä käytetty alhaisin taso eli ns. tankeroenglanti.
Tankeroenglannilla kyllä yleensä viitataan kimiräikkös-tyyppiseen englantiin, jonka ääntämys on suomen kielen kaltainen. Tankeroenglantia puhuva myös usein käyttää kieltä rajatusti, eikä koko ajan. Ei liity nyt tähän keskusteluun.
Suurin osa natiivienglanniksi puhekieltään väittävistä puhuu tankeroenglantia, jos kysyt asiaa aidolta natiivilta.
Mä en edes ymmärrä, mikä on se työpaikka, jossa jotain natiivitasoista kielitaitoa jankataan (tai jankattaisi), kun on kuitenkin kyse jostain tärkeästä muusta erityisosaamisesta, koulutuksesta, työkokemuksesta. Yhä useampi työntekijä on osa kansainvälistä porukkaa.
Nää on näitä kielitaitoon liittyviä keskusteluja, jotka menee täällä aina samaa rataa kuin ällistyttävän nuorelta näyttäminen. Kukaan ei tunne IRL ketään, joka näyttäisi ihan huomattavan paljon ikäistään nuoremmalta tyyliin on 47v., mutta kysytään paperit alkossa, eikä kukaan tunne ketään, joka lyhyessä ajassa omaksuisi natiivitasoisen vieraankielen hallinnan, mutta av:lla köytyy aina molempia.
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä kielitaitoon liittyviä keskusteluja, jotka menee täällä aina samaa rataa kuin ällistyttävän nuorelta näyttäminen. Kukaan ei tunne IRL ketään, joka näyttäisi ihan huomattavan paljon ikäistään nuoremmalta tyyliin on 47v., mutta kysytään paperit alkossa, eikä kukaan tunne ketään, joka lyhyessä ajassa omaksuisi natiivitasoisen vieraankielen hallinnan, mutta av:lla köytyy aina molempia.
Hih, olen molempia, mua luullaan useimmiten 33-35-vuotiaaksi (olen 46) ja kirjoitan englantia kuin natiivi, puheessa on pieni korostus niin että Britit luulevat Irlantilaiseksi ja Irlantilaiset Britiksi.
Vierailija kirjoitti:
Et voi. Natiivitaso tarkoittaa rekrytoinnissa virheetöntä puhetta ja kirjoitusta.
Mistä sinä muka tiedät ,miten virheellisesti tai virheettömästi ap. puhuu ?
Alue: Aihe vapaa
Veljeni oli 90-luvulla jonkin aikaa töissä Lontoossa. Hänen kielitaitoaan oli kehuttu ja sanottu, että kaikki suomalaiset puhuvat niin hienosti, kuin prinsessa Diana (joka eli vielä tuolloin). Tuskin kuitenkaan tarkoittivat, että puhuu kuin natiivi! Mutta meidän on esim. helppo ladella se "the rain in Spain falls mainly on the plain" ihan nätisti ja "hienosti", koska meillä on omassa kielessä samankaltaiset diftongit.
Tuskin kannattaa valehdella osaavansa kieltä kuin natiivi, kun riittää että osaa erittäin hyvin. Joku määrä omaa aksenttia säilyy aina, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä, jos puhuu sujuvasti ja kutakuinkin oikein. Ja jos ap sanoo, että on jotenkin "kuuroutunut" brittienglannille, mistä se kertoo? Siellä UK: n alueella on paljon erilaisia murteita ja aksentteja, mutta kyllä kai niitä natiivi yleensä ymmärtää?