Ilkeintä mitä sinulle on sanottu?

Ketju tyrehtyi. Kertokaa lisää!

Koulussa sanottiin pari kertaa rumaksi päin naamaa, olin arka ja ujo, masennuskin vaivasi, joten ilmeet eivät tihkuneet itsevarmuutta ja iloa. Tiedän, etten ole ruma, olen myöhemmin saanut positiivisia kommentteja, siis myös sellaisilta, jotka eivät ole yrittäneet mua sänkyynsä saada. Kun opiskelin n. 20-vuotiaana, eräs vanhempi kanssaopiskelijanainen kysyi, miten pitkä olen. Sanoin, että 170 cm, tämä kysyvä nainen oli pieni, kuivakka nainen, ei ollut kaunis naamaltaan, hyvin tavallinen. Hän sitten sanoi mulle, että noin pitkänä mun on vaikea löytää paria?!? Ainoa ihminen, joka on kettuillut mulle pituudesta. Ja olen löytänyt miehiä oikein hyvin.

Olin ala-asteella hieman pullea lapsi ennen kasvupyrähdystä ja aktiivista urheiluharrastusta. Neljännellä luokalla vuotta nuorempi poika nimitteli ohimennen läskiperseeksi ja naureskeli. En tiedä miksi, mutta tuo satutti silloin niin, että vieläkin sen muistan. Nykyään olen hoikka (lähes) nelikymppinen ja jokunen vuosi sitten tuo sittemmin huomattavasti lihonut "poika" tuli vastaan kotikaupungissa käydessäni. Oli tosi lähellä, etten huikkaa, että "moi läskiperse, miten menee?". Tuskinpa tuo edes tunsi minua eikä niin väliäkään.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat loukkaukset olen kuullut aviomieheni suusta eikä hän koskaan edes pyydä anteeksi.

Miksi ihmeessä olet kuunnellut niin pitkään?

" ... kun et enää heräis..." sanoi mulle muuan entinen, jota en enää ole kuunnellut. Enkä hyvin usein edes muistellut, mutta nyt tuli mieleen kun kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa sanottiin pari kertaa rumaksi päin naamaa, olin arka ja ujo, masennuskin vaivasi, joten ilmeet eivät tihkuneet itsevarmuutta ja iloa. Tiedän, etten ole ruma, olen myöhemmin saanut positiivisia kommentteja, siis myös sellaisilta, jotka eivät ole yrittäneet mua sänkyynsä saada. Kun opiskelin n. 20-vuotiaana, eräs vanhempi kanssaopiskelijanainen kysyi, miten pitkä olen. Sanoin, että 170 cm, tämä kysyvä nainen oli pieni, kuivakka nainen, ei ollut kaunis naamaltaan, hyvin tavallinen. Hän sitten sanoi mulle, että noin pitkänä mun on vaikea löytää paria?!? Ainoa ihminen, joka on kettuillut mulle pituudesta. Ja olen löytänyt miehiä oikein hyvin.

Tosi fiksua kun ylennät heti itseäsi halveeraamalla muita

Mies huusi kännipäissään ystävien edessä. Ihan sama mitä sanoi, mut en ole kyllä koskaan ollut niin häpeissäni ja surullinen. Itse olin selvinpäin.

Kuulen edelleen naisilta haukkuja ulkonäöstäni. Lähinnä kasvojenpiirteistä, joille en ilman plastiikkakirurgiaa mahda mitään :( Tulee aina niin paha mieli. m27

Pomo sanoi, että hänelle on ihan sama mitä minä enää teen työpaikalla. Luuli kai voivansa irtisanoa minut ilman perusteita. No, itse hän sitten hiipi vähin äänin eläkkeelle parin vuoden kuluttua. Olihan siinäkin kärvisteleminen...

Äitini henkisen ja fyysisen väkivallan kokeneena olen kuullut kaikenlaista; pilasin hänen elämänsä (olin vahinkolapsi) ja minun tulisi juosta auton alle ja tappaa itseni (olin korkeintaan ensimmäisellä luokalla).

Mieheni suusta usein riitatilanteessa: olet samanlainen kun äitisi (äidin kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä hänen vaikean luonteen vuoksi).

Olin lapsena (ja vieläkin) tosi herkkä itkemään.

Paras ystäväni(?), oli sanonut yläasteikäisenä selkäni takana, että itken, jotta saan tahtoni läpi. Se satutti pahasti, koska kärsin itkuherkkyydestä, ja todellakin olin lapsena oppinut, että itkullani en saavuta mitään.

"Toivottavasti et saa lapsia". Osui tietämättään aika arkaan paikkaan. Raivostuin niin totaalisesti, että tärisin sinä päivänä monta tuntia vihasta ja käytin about 6 tuntia siihen, että purin pahan oloni kaikkiin muihin. Eli itketin muita tuntemattomia tahallani netissä. Jälkeenpäin ehkä vähän hävetti, että laitoin saman pyörän pyörimään, mutta vain siten sain vihani purettua.

Läheisriippuvainen äitini sanoi minulle kun menin naimisiin, että olet sitten hylännyt minut.

Varhaisteini-iässä kaksi tyttöä salibandykerhossa sanoi minua jatkuvasti lehmän näköiseksi.

Kärsin, tunnen itseinhoa ja syyllisyyttä kummastakin "sutkauksesta" edelleen.

Oma äitini sanoi, että minusta on ollut pelkkää harmia syntymästäni saakka.

"Oot kyllä itsekkäin, paskin ja hulluin kenet tiedän! Et ikinä maailmassa löydä ketään, joka vois tykätä sinusta"

Väkivaltainen ex-mieheni aloitti lähes aina noilla sanoilla ennenkuin kävi päälle.

Passiivinen hetero, vaikka en edes ole hetero ::D

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat loukkaukset olen kuullut aviomieheni suusta eikä hän koskaan edes pyydä anteeksi.

Sama täällä, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat loukkaukset olen kuullut aviomieheni suusta eikä hän koskaan edes pyydä anteeksi.

Sama täällä, tsemppiä!

Ottakaa ero. Ei se helpotu ajan myötä. Ansaitsette parempaa.

Olin noin 14 vuotiaana normaalipainoinen henkilö. Harrastin paljon urheilua ja en ollut syyllistynyt rikoksiin, kuten en vieläkään. Luokalleni oli otettu yksi romani joka pilasi tunnelman kaikilta. Hänen ekat kuukautiset, huostaanotto, isän taponyritys oli niiiiin tärkeitä, ei meidän asuntolaina. Hän vattuili jo kasilla että en ole tarpeeksi kypsä (ai mihin??) ja yritti painostaa jättämään yläasteen kesken. IB-tutkinto on, sekä maisteri, pian toinen. Pieruterkut lähiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa sanottiin pari kertaa rumaksi päin naamaa, olin arka ja ujo, masennuskin vaivasi, joten ilmeet eivät tihkuneet itsevarmuutta ja iloa. Tiedän, etten ole ruma, olen myöhemmin saanut positiivisia kommentteja, siis myös sellaisilta, jotka eivät ole yrittäneet mua sänkyynsä saada. Kun opiskelin n. 20-vuotiaana, eräs vanhempi kanssaopiskelijanainen kysyi, miten pitkä olen. Sanoin, että 170 cm, tämä kysyvä nainen oli pieni, kuivakka nainen, ei ollut kaunis naamaltaan, hyvin tavallinen. Hän sitten sanoi mulle, että noin pitkänä mun on vaikea löytää paria?!? Ainoa ihminen, joka on kettuillut mulle pituudesta. Ja olen löytänyt miehiä oikein hyvin.

Tosi fiksua kun ylennät heti itseäsi halveeraamalla muita

En ollut tehnyt tai sanonut mitään pahaa tälle naiselle. Totta kai voi tulla ilkeitä ajatuksia mieleen, kun mua yritetään alentaa. Tässä ei nyt ole kyse pitkä nainen/lyhyt nainen-asetelmasta.

Autokoulun opettaja kysyi ihan tosissaan ajotunnilla, että olenko vammainen. Tuli paha mieli pitkäksi aikaa ja vieläkin tympii kun en sanonut rumasti takaisin.