Miten tästä surusta, harmituksesta, v*tutuksesta pääsee yli, kun
viimein tajuaa, että kerran on ollut juuri sellainen mies mitä mieheltä toivoo, mutta omaa tyhmyyttään on sen menettänyt??
Oli käsissä just se mitä haluaa, mutta ei ymmärtänyt. Miten mä olinkin niin tyhmä!?
Ei voi ihmistä kaduttaa enempää.
Kertokaa, miten tästä pääsee yli.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kanssa toimit viisaammin.
Just niiden seuraavien kautta olen tajunnut, että se oli se, jonka olen aina halunnut ja joka olisi pitänyt pitää...
Ap.
Elämä on. Haikaileminen on hukkaanheitettyä energiaa. Uusia tilaisuuksia tulee, jos niitä hakee, joten pyri siihen, äläkä jää jossittelemaan!
Vierailija kirjoitti:
Elämä on. Haikaileminen on hukkaanheitettyä energiaa. Uusia tilaisuuksia tulee, jos niitä hakee, joten pyri siihen, äläkä jää jossittelemaan!
Nimenomaan, se on hukkaan heitettyä energiaa ja haluaisinkin siitä siksi eroon. On vaan niin vaikea päästä yli tästä katumisesta.
Olen jo uudessa suhteessa ja meillä on lapsikin. Suhde on ihan hyvä, mutta silti mulla aina pistää sydämessä, kun edes ajattelen tai näen kuvan siitä toisesta. Oikein sellainen itseinho nousee, että mitä teinkään!
Turhauttavaa, kun haluaisin vain olla ja unohtaa.
Ap.
No et ainakaan rypemällä siinä. Tai itseäs syyttelemällä. Elämä opettaa!
Otsikostasi voisi kuvitella että joku on suunilleen kuollut mutta kyse onkin jostain exästä! No kaikki on niin suhteellista..
Jos se suhde olisi tarkoitettu onnistumaan, niin ei sitä mikään olisi pilannut.
Vierailija kirjoitti:
No et ainakaan rypemällä siinä. Tai itseäs syyttelemällä. Elämä opettaa!
Sanokaa niitä vinkkejä miten päästä tästä rypemisestä ja syyttelemisestä, kun en mä enää tiedä mitä tehdä. Mikään ei auta, aina sama katumus lopulta iskee päin näköä. Hyvällä tuurilla menee kuukausia suht hyvin, mutta sitten se aina sieltä vittumaisesti hiipii esiin ja ei lähde vaikka mitä tekee.
Ap.
Voi ap. Niin ymmärrän sinua. Itselleni kävi samalla tavalla. Pidin toista itsestäänselvänä ja olin muutenkin vaikea ja hankala. Hänen jälkeensä kukaan ei ole tuntunut miltään. Erosta on jo aikaa ja silti sattuu.
En haluaisi enää ajatella koko ihmistä, mutta en voi tunteilleni mitään.
Tsemppiä meille!!!
Mihin teidän suhde loppui? Mieti niitä syitä niin se voi auttaa. Mitä toinen teki ettei ollut sulle sopiva, mitä itse teit ettet ollutkaan hänelle sopiva?
Voi ap. Niin ymmärrän sinua. Itselleni kävi samalla tavalla. Pidin toista itsestäänselvänä ja olin muutenkin vaikea ja hankala. Hänen jälkeensä kukaan ei ole tuntunut miltään. Erosta on jo aikaa ja silti sattuu.
En haluaisi enää ajatella koko ihmistä, mutta en voi tunteilleni mitään.
Tsemppiä meille!!!
Vaikea uskoa että tässä kirjoittaa pienen lapsen äiti. Äitinä et koe jotain exää noin lapsellisia tunteita. Provo taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että tässä kirjoittaa pienen lapsen äiti. Äitinä et koe jotain exää noin lapsellisia tunteita. Provo taitaa olla.
Vaikka mä olen äiti, niin silti mä olen ihan tavallinen ihminen, jolla on ihan tavalliset tunteet. Et uskokaan kuinka paljon olen toivonut ja yrittänyt, etten menneitä ajattelisi. Ärsyttää vain niin paljon, kun tajuaa, että teki virheen eikä sille enää voi mitään. Jotenkin vain pitäisi voida unohtaa ja antaa itselle anteeksi tehty moka. En vaan enää tiedä miten.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että tässä kirjoittaa pienen lapsen äiti. Äitinä et koe jotain exää noin lapsellisia tunteita. Provo taitaa olla.
Vaikka mä olen äiti, niin silti mä olen ihan tavallinen ihminen, jolla on ihan tavalliset tunteet. Et uskokaan kuinka paljon olen toivonut ja yrittänyt, etten menneitä ajattelisi. Ärsyttää vain niin paljon, kun tajuaa, että teki virheen eikä sille enää voi mitään. Jotenkin vain pitäisi voida unohtaa ja antaa itselle anteeksi tehty moka. En vaan enää tiedä miten.
Ap.
Keskity nyt hyvä ihminen lapseesi ! Ei oo todellista !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että tässä kirjoittaa pienen lapsen äiti. Äitinä et koe jotain exää noin lapsellisia tunteita. Provo taitaa olla.
Vaikka mä olen äiti, niin silti mä olen ihan tavallinen ihminen, jolla on ihan tavalliset tunteet. Et uskokaan kuinka paljon olen toivonut ja yrittänyt, etten menneitä ajattelisi. Ärsyttää vain niin paljon, kun tajuaa, että teki virheen eikä sille enää voi mitään. Jotenkin vain pitäisi voida unohtaa ja antaa itselle anteeksi tehty moka. En vaan enää tiedä miten.
Ap.Keskity nyt hyvä ihminen lapseesi ! Ei oo todellista !
Just nyt se nukkuu.
Miksi mä edes vastaan tällaiseen...
Seuraavan kanssa toimit viisaammin.