Eli siis kuka tai mikä se sormusten herra on TSH-trilogiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ajatellut että sormusten herra on se sormus. Tai Sauronin ja sirmuksen liitto, ei missään tapauksessa Sauron yksin. Sormuksellahan on oma tahto. Sauron ei olisi "mitään" ilman sormusta.

Sauron laittoi jotenkin omaa voimaansa sormukseen, ilmeisesti liikaakin koska pelkästään sormuksen menettäminen johti sauronin häviöön muinaisissa sodissa. Toisaalta sauronia ei voi tuhota jos sormus on olemassa. Sormuksella on oma tahtonsa ja se mm. koittaa johdattaa kantajansa tavalla tai toisella siten että sormus päätyy sauronille. Erityisesti sormus tuntuu vetoavan niihin joilla on valtaa ja vallanhimoa koska nämä haluavat käyttää sormusta. Käyttämällä sormusta taas sormus ottaa käyttäjänsä valtaansa eli sauronin valtaan. Sauron on jo Sauron joten sormus ei ota Sauronia valtaansa.

Frodo ja bilbo (ja sam) vain kantoivat sormusta eivätkä ainakaan aluksi halunneet sitä käyttää vaikka kiusaus varmaan olikin suuri. Ilmeisesti näkymättömyys oli pelkkä sivuvaikutus eikä oikeastaan sormuksen käyttämistä. 

Tom Bombadil oli jonkinmoinen muusta maailmasta erillinen vapaa henki joka hallitsi täysin omaa aluettaan. Muistelen että kirjassa Tom ei ollut mitenkään sormuksen vallasta riippuvainen muttei sitä myöskään pystynyt tuhoamaan.

Entä jos Sauron tuhoutuisi Sormuksen ollessa poissa hänen luotaan, palvelisiko Sormus silloin sitä, jonka sormessa se on viimeksi ollut ennen Sauronin tuhoutumista? Vai tuhoutuuko Sormus myös, jos Sauron kuolee, kuten se toisin päin ainakin menee?

Sauronia ei voinut tappaa niin kauan kuin sormus oli olemassa.

Joku sanoi, että Sauronia ei voi tappaa silloin kun Sormus ON hänellä, mutta onko se sitten noinkin että vaikka Sauronilla ei Sormusta edes olisi, niin silti hän on kuolematon? Mihin Sauron sitten edes tarvitsee Sormusta, jos sillä ei ole väliä missä Se on, niin kauan kun Se on olemassa?

Niin. Tuossa taitaa olla ristiriita. Toisaalta sanotaan, että Sauron ei voi käyttää sormuksen voimaa, valtaa kaikkien muiden sormusten yli, silloin kun se ei ole hänellä. Toisaalta ne yhdeksän entistä ihmisten sormusten halijaa, sormusaaveet, eli mustilla hevosilla ja myöhemmin lepakonsiipisillä liskoilla lentelevät pahikset, tottelevat häntä vaikkei hänellä olekaan sitä valtasormusta.

Ehkä se Sauron ei ollutkaan niin paha kaikille, ja sillä esim. oli paremmat bileet ja muuta hauskaa, joka sai sen kaverit pysymään sen seurassa. Koko Taru Sormusten herrasta on niiden nössöjen ilkeämielistä panettelua, jotka ei saaneet kutsua bileisiin.

Varastivat ensin toisen hienon sormuksen, ja sitten vielä puhuvat pahaa toisesta kokonaisen kirjasarjan verran, ja elokuvat päälle. Kyllä ei ole ihme, että Sauronia kyrsi.

Mistä täällä puhutaan? Bileet?

Joo siinä kirjassahan kerrotaan kaikki niiden maalaisten näkökulmasta...

Toisesta näkökulmasta Sauron oli pystyttänyt ihan helvetin hienon yökerhon, nimeltään Mordor, jossa oli kaikki mitä kunnon bileisiin tarvitaan. Hienot valoshowt, kunnon musiikkia ja kaikkia tarvittavia stimulantteja saatavilla.

Sitten tää porukka joka hengaili siellä maaseudulla oli kateellisia, kun siellä klubilla oli tiukat portsarit ovella, ja sisään ei päässyt kuin naamavipillä tai pitkän jonon kautta. Puhuivat pahaa, että ei oltais tuonne haluttukaan. Pari niistä hiippaili jostain takaoven kautta sisään, ja päätyi lämmönjakohuoneeseen. Räjäyttivät koko paikan, kun rikkoivat kattilan varoventtiilin tai jotain. Samaan aikaan, kun niitten kaverit soittivat suutaan portsareille etuovella.

Jälkikäteen kirjoittelivat kertomuksen, että nyt se synnin pesä saatiin hävitettyä, ja nää maalaiset voivat taas keskittyä kapakassaan kansanmusiikkiin, ja paremmat ihmiset siellä ullanlinnassaan harpunsoittoon ja kamarimusiikkiin.

Noin minä sen suunnilleen muistelen lukeneeni.

Luitko kenties Tarun Sorbuksen herrasta??

Vierailija kirjoitti:

sormuskeisari kirjoitti:

Ilkeyksissään Sauron suunnitteli, että Númenórin armeija hyökkäisi jumalten maille Amaniin. Ajatuksena oli tietysti, että Valar tuhoaisi Númenórin armeijan, koska eihän ihmisarmeija nyt jumalia voittaisi ja sitten Sauron olisi pyyhkäissyt Númenórin armeijan tieltään. No lopulta kävi sitten niin, että Valar haki apua itse Erulta, eli kaiken luojalta ja tämäpä tekikin sellaisen tempun, että häviti koko Númenórin maailmankartalta kuin Atlantiksen konsanaan. Sauronille kävi hassusti siinä kun hänen maallinen ruumiinsa tuhoutui samassa rytäkässä. Hänen henkensä kuitenkin selvisi Númenórin upotuksesta ja sai raahattuun syvyyksistä yhden asian. Arvaatte varmaan minkä.

Sillä välin Keski-Maassa haltia Gil-galadin mahti oli kasvanut, mikä suuresti harmitti Sauronia. Myöskin ikävästi Elendil-niminen númenórilainen herra yhdeksän laivaa lastinaan númenórilaisia pelastui tuhosta. He perustivat Keski-Maahan kyläpahaset nimeltä Gondor ja Arnor. Ensin he luulivat Sauronin tuhoutuneen kokonaan, mutta eipäs ollutkaan. Sauron hyökkäsi heidän kimmppuunsa ja mm. tuhosi sen Gondorin valkoisen puun. Ihmiset ja haltiat muodostivat liiton päihittääkseen Sauronin viimeinkin. Tuo sotilasliitto oli voitokas ja valloittivat Mordorin laittaen Sauronin hyvin ahtaalle. Tuomiovuoren rinteillä Gil-galad ja Elendil taistelivat Sauronia vastaan (ja kuolivat itse siinä rytäkässä).

Kaatuessaan Elendil rikkoi Narsil-nimisen miekkansa ja hänen poikansa Isildur sivalsi miekan jäänteillä Sormuksen irti Sauronin kädestä ja Sauronille kävi taas kalpaten. Sauronin vapiseva henki katosi jonnekin piilottelemaan. Gil-galadin joukoista Elrond ja Círdan vaativat Isilduria tuhoamaan sormuksen Tuomiovuorella, mutta Isildur oli sormuksen lumoissa ja piti sen itsellään. Hän unelmoi taikasormuksen tuomasta vallasta ja vauraudesta, joka oli nyt hänen.

Ja taas valui hiekkaa tiimalasissa, Sauronin joukot tekivät joitain tihutöitä, mutta Sauron itse haahuili voimattomana henkenä. Isildurille kävi niin, että Sauronin joukot hyökkäsivät heidän kimppuun ja pelastuakseen Isildur laittoi sormuksen sormeensa muuttuen näkymättömäksi. Sormus kuitenkin luiskahti hänen sormestaan hänen uidessaan Anduin-joessa ja örkit näkivät hänet ja tappoivat. Sormus katosi n. 2461 vuoden ajaksi.

Siinä välissä Synkmetsässä levisi kauhun varjo, siellä liikkui jonkinlainen pahuus, joka myöhemmin selvisi olevan itse Sauron. Metsän reunalle Sauron pystytti Dol Guldurin linnakkeen, missä hänet tunnettiin Necromancer-nimellä. Nämä tapahtumat huomattuaan Valar (jumalat) lähettivät Keski-Maahan Maiarin vastustamaan Sauronin kasvavaa voimaa. Ne olivat tietysti velhot, joista tunnetuimpia olivat Gandalf ja Saruman. Sillä välin sormusaaveet tekivät kaikenlaista tuhoa. Sauronkin näyttäytyi siinä välillä ja samoihin aikoihin hobitin kaltainen otus nimeltään Déagol löysi sormuksen. Tämän ystävä ja sukulainen Sméagol kuitnekin tappoi tuon sormuksen löytäjän ja vetäytyi vuorille aarteensa kanssa.

Tässä nyt vähän tämän "sivuhahmo" Sauronin seikkailuista ja sormuksen merkityksestä...

Miksi selität tätä samaa uudelleen, jonka jo kerroin tiivistettynä aikaisemmilla sivuilla. Ketään ei kiinnosta eikä kukaan jaksanut lukea pätemisviestiäsi.

Anna nyt jo olla. Ihan hyvän selityksenhän tuo kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi selität tätä samaa uudelleen, jonka jo kerroin tiivistettynä aikaisemmilla sivuilla. Ketään ei kiinnosta eikä kukaan jaksanut lukea pätemisviestiäsi.

Kerroin sen jo lyhyesti ja ytimekkäästi ennen sinun tai kenenkään muun viestejä. Muuta aiheesta tuli lisäkysymyksiä ja vaadittiin perusteluita. Kaikki kun ei tiedä :'( , sinäkään.

sormuskeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi selität tätä samaa uudelleen, jonka jo kerroin tiivistettynä aikaisemmilla sivuilla. Ketään ei kiinnosta eikä kukaan jaksanut lukea pätemisviestiäsi.

Kerroin sen jo lyhyesti ja ytimekkäästi ennen sinun tai kenenkään muun viestejä. Muuta aiheesta tuli lisäkysymyksiä ja vaadittiin perusteluita. Kaikki kun ei tiedä :'( , sinäkään.

Kerroit sitä omaa tarinaasi, joka poikkeaa Tolkienin tarusta aika tavalla. Ilmeisesti haluaisit fantasiakirjailijaksi, mutta seon tainnut jäädä... Noh, fantasiaksi.

Asian vierestä, mutta pakko kommentoida että J.K. Rowling on myös lukenut Lord of the Ringinsä ;). Sen verran paljon samankaltaisuutta on Pottereissa että TSH:ssa.

Pidän erittäin paljon molemmista ja onkin ollut hauska huomata näitä vastaavuuksia. Ei siinä mitään, hienosti tehty Potter- kirjailijalta ja saada lapset/nuoret innostumaan lukemisesta.

Frodo = Harry

Gandalf = Dumbledore

Sauron= Voldemort

Sormus ja sen tuhoaminen = Hirnyrkit ja niiden tuhoaminen (sormuksen ja hirnyrkin aiheuttama epäluulo/vainoharhat kantajalleen)

Frodon ja Sauronin yhteys sormuksen kautta = Harryn ja Voldemortin yhteys Harryn arven kautta

TSH leffassa Galadriel näyttää Frodolle hopeisen altaan veden (sorry en muista nyt oliko nimeä) kautta näkymän kuinka örkit tuhoavat Kontua yms. = Harry käyttää Ajatuseulaa nähdäkseen menneisyyteen

Paljon myös muuta joka aina tulee mieleen varsinkin TSH leffoja katsoessa, jotka on mun mielestä ihan parasta leffaviihdettä :)

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta pakko kommentoida että J.K. Rowling on myös lukenut Lord of the Ringinsä ;). Sen verran paljon samankaltaisuutta on Pottereissa että TSH:ssa.

Pidän erittäin paljon molemmista ja onkin ollut hauska huomata näitä vastaavuuksia. Ei siinä mitään, hienosti tehty Potter- kirjailijalta ja saada lapset/nuoret innostumaan lukemisesta.

Frodo = Harry

Gandalf = Dumbledore

Sauron= Voldemort

Sormus ja sen tuhoaminen = Hirnyrkit ja niiden tuhoaminen (sormuksen ja hirnyrkin aiheuttama epäluulo/vainoharhat kantajalleen)

Frodon ja Sauronin yhteys sormuksen kautta = Harryn ja Voldemortin yhteys Harryn arven kautta

TSH leffassa Galadriel näyttää Frodolle hopeisen altaan veden (sorry en muista nyt oliko nimeä) kautta näkymän kuinka örkit tuhoavat Kontua yms. = Harry käyttää Ajatuseulaa nähdäkseen menneisyyteen

Paljon myös muuta joka aina tulee mieleen varsinkin TSH leffoja katsoessa, jotka on mun mielestä ihan parasta leffaviihdettä :)

Mielestäni tämä on äärimmäisen surullista. Koko tarinahan on käytännössä kopioitu Tolkienilta, maailma ja hahmot vain eri. Rowling on nyt sitten kahminut tähtitieteellisen omaisuuden itsellen kopioidulla tarinalla, Tolkien vaan kääntyilee haudassaan. Kaiken lisäksi Taru Sormusten Herrasta ja kaikki sen ympärillä olevat tarinat ovat niin paljon parempia, mutta niin paljon arvostamattomampia mitä Potterit.

Tolkien tuskin koskaan saavutti moista suosiota elinaikanaan, eikä elänyt yhtä mukavasti kuin tämä kaikkien aikojen plagiaattorinaikkonen. Surullista.

sormuskeisari kirjoitti:

Ilkeyksissään Sauron suunnitteli, että Númenórin armeija hyökkäisi jumalten maille Amaniin. Ajatuksena oli tietysti, että Valar tuhoaisi Númenórin armeijan, koska eihän ihmisarmeija nyt jumalia voittaisi ja sitten Sauron olisi pyyhkäissyt Númenórin armeijan tieltään. No lopulta kävi sitten niin, että Valar haki apua itse Erulta, eli kaiken luojalta ja tämäpä tekikin sellaisen tempun, että häviti koko Númenórin maailmankartalta kuin Atlantiksen konsanaan. Sauronille kävi hassusti siinä kun hänen maallinen ruumiinsa tuhoutui samassa rytäkässä. Hänen henkensä kuitenkin selvisi Númenórin upotuksesta ja sai raahattuun syvyyksistä yhden asian. Arvaatte varmaan minkä.

Sillä välin Keski-Maassa haltia Gil-galadin mahti oli kasvanut, mikä suuresti harmitti Sauronia. Myöskin ikävästi Elendil-niminen númenórilainen herra yhdeksän laivaa lastinaan númenórilaisia pelastui tuhosta. He perustivat Keski-Maahan kyläpahaset nimeltä Gondor ja Arnor. Ensin he luulivat Sauronin tuhoutuneen kokonaan, mutta eipäs ollutkaan. Sauron hyökkäsi heidän kimmppuunsa ja mm. tuhosi sen Gondorin valkoisen puun. Ihmiset ja haltiat muodostivat liiton päihittääkseen Sauronin viimeinkin. Tuo sotilasliitto oli voitokas ja valloittivat Mordorin laittaen Sauronin hyvin ahtaalle. Tuomiovuoren rinteillä Gil-galad ja Elendil taistelivat Sauronia vastaan (ja kuolivat itse siinä rytäkässä).

Kaatuessaan Elendil rikkoi Narsil-nimisen miekkansa ja hänen poikansa Isildur sivalsi miekan jäänteillä Sormuksen irti Sauronin kädestä ja Sauronille kävi taas kalpaten. Sauronin vapiseva henki katosi jonnekin piilottelemaan. Gil-galadin joukoista Elrond ja Círdan vaativat Isilduria tuhoamaan sormuksen Tuomiovuorella, mutta Isildur oli sormuksen lumoissa ja piti sen itsellään. Hän unelmoi taikasormuksen tuomasta vallasta ja vauraudesta, joka oli nyt hänen.

Ja taas valui hiekkaa tiimalasissa, Sauronin joukot tekivät joitain tihutöitä, mutta Sauron itse haahuili voimattomana henkenä. Isildurille kävi niin, että Sauronin joukot hyökkäsivät heidän kimppuun ja pelastuakseen Isildur laittoi sormuksen sormeensa muuttuen näkymättömäksi. Sormus kuitenkin luiskahti hänen sormestaan hänen uidessaan Anduin-joessa ja örkit näkivät hänet ja tappoivat. Sormus katosi n. 2461 vuoden ajaksi.

Siinä välissä Synkmetsässä levisi kauhun varjo, siellä liikkui jonkinlainen pahuus, joka myöhemmin selvisi olevan itse Sauron. Metsän reunalle Sauron pystytti Dol Guldurin linnakkeen, missä hänet tunnettiin Necromancer-nimellä. Nämä tapahtumat huomattuaan Valar (jumalat) lähettivät Keski-Maahan Maiarin vastustamaan Sauronin kasvavaa voimaa. Ne olivat tietysti velhot, joista tunnetuimpia olivat Gandalf ja Saruman. Sillä välin sormusaaveet tekivät kaikenlaista tuhoa. Sauronkin näyttäytyi siinä välillä ja samoihin aikoihin hobitin kaltainen otus nimeltään Déagol löysi sormuksen. Tämän ystävä ja sukulainen Sméagol kuitnekin tappoi tuon sormuksen löytäjän ja vetäytyi vuorille aarteensa kanssa.

Tässä nyt vähän tämän "sivuhahmo" Sauronin seikkailuista ja sormuksen merkityksestä...

Olipa hyvä kirjoitus. Olen lukenut kirjat nuorena ja uudelleen aikuisena. En minä vaan noin paljon asioista ymmärtänyt.

Miksiköhän tuota alkujuonta ei kerrota selvemmin kirjoissa? Oletko lukenut tuon Silmarillionista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vain katsoa ne leffat, kirjana ei edes kummoinen. Ylipitkä ja tylsä, en ymmärrä miksi sitä hehkutetaan niin paljon. Kukaan kustantaja ei nykypäivänä suostuisi julkaisemaan sitä sellaisenaan. Puolet pois. No joo, ehkä vähän liioittelen mutta silti.

Nykyään ei tietenkään. Mutta se on ilmestynyt täysin eri aikakaudella, jolloin kirjoja kirjoitettiin sillä tyylillä kuin se on kirjoitettu. Sen takia meidän on vaikea lukea näitä vanhempia kirjoja, koska olemme tottuneet aivan erilaiseen tekstiin. Esim 90-luvun tietokonepelien pikselimössöt ovat aivan hirveitä nykyajan ultra HD -tasoon tottuneille nuorille.

Millä tavalla eri tavalla tuo kirja pitäisi kirjoittaa, jotta se olisi kuin tänä päivänä kirjoitettu romaani? Itseäni ei häirinnyt siinä mikään, mutta mikä teistä nuoremmista siitä tekee "vanhanaikaisen"?

Vierailija kirjoitti:

sormuskeisari kirjoitti:

Ilkeyksissään Sauron suunnitteli, että Númenórin armeija hyökkäisi jumalten maille Amaniin. Ajatuksena oli tietysti, että Valar tuhoaisi Númenórin armeijan, koska eihän ihmisarmeija nyt jumalia voittaisi ja sitten Sauron olisi pyyhkäissyt Númenórin armeijan tieltään. No lopulta kävi sitten niin, että Valar haki apua itse Erulta, eli kaiken luojalta ja tämäpä tekikin sellaisen tempun, että häviti koko Númenórin maailmankartalta kuin Atlantiksen konsanaan. Sauronille kävi hassusti siinä kun hänen maallinen ruumiinsa tuhoutui samassa rytäkässä. Hänen henkensä kuitenkin selvisi Númenórin upotuksesta ja sai raahattuun syvyyksistä ko yhden asian. Arvaatte varmaan minkä.

Sillä välin Keski-Maassa haltia Gil-galadin mahti oli kasvanut, mikä suuresti harmitti Sauronia. Myöskin ikävästi Elendil-niminen númenórilainen herra yhdeksän laivaa lastinaan númenórilaisia pelastui tuhosta. He perustivat Keski-Maahan kyläpahaset nimeltä Gondor ja Arnor. Ensin he luulivat Sauronin tuhoutuneen kokonaan, mutta eipäs ollutkaan. Sauron hyökkäsi heidän kimmppuunsa ja mm. tuhosi sen Gondorin valkoisen puun. Ihmiset ja haltiat muodostivat liiton päihittääkseen Sauronin viimeinkin. Tuo sotilasliitto oli voitokas ja valloittivat Mordorin laittaen Sauronin hyvin ahtaalle. Tuomiovuoren rinteillä Gil-galad ja Elendil taistelivat Sauronia vastaan (ja kuolivat itse siinä rytäkässä).

Kaatuessaan Elendil rikkoi Narsil-nimisen miekkansa ja hänen poikansa Isildur sivalsi miekan jäänteillä Sormuksen irti Sauronin kädestä ja Sauronille kävi taas kalpaten. Sauronin vapiseva henki katosi jonnekin piilottelemaan. Gil-galadin joukoista Elrond ja Círdan vaativat Isilduria tuhoamaan sormuksen Tuomiovuorella, mutta Isildur oli sormuksen lumoissa ja piti sen itsellään. Hän unelmoi taikasormuksen tuomasta vallasta ja vauraudesta, joka oli nyt hänen.

Ja taas valui hiekkaa tiimalasissa, Sauronin joukot tekivät joitain tihutöitä, mutta Sauron itse haahuili voimattomana henkenä. Isildurille kävi niin, että Sauronin joukot hyökkäsivät heidän kimppuun ja pelastuakseen Isildur laittoi sormuksen sormeensa muuttuen näkymättömäksi. Sormus kuitenkin luiskahti hänen sormestaan hänen uidessaan Anduin-joessa ja örkit näkivät hänet ja tappoivat. Sormus katosi n. 2461 vuoden ajaksi.

Siinä välissä Synkmetsässä levisi kauhun varjo, siellä liikkui jonkinlainen pahuus, joka myöhemmin selvisi olevan itse Sauron. Metsän reunalle Sauron pystytti Dol Guldurin linnakkeen, missä hänet tunnettiin Necromancer-nimellä. Nämä tapahtumat huomattuaan Valar (jumalat) lähettivät Keski-Maahan Maiarin vastustamaan Sauronin kasvavaa voimaa. Ne olivat tietysti velhot, joista tunnetuimpia olivat Gandalf ja Saruman. Sillä välin sormusaaveet tekivät kaikenlaista tuhoa. Sauronkin näyttäytyi siinä välillä ja samoihin aikoihin hobitin kaltainen otus nimeltään Déagol löysi sormuksen. Tämän ystävä ja sukulainen Sméagol kuitnekin tappoi tuon sormuksen löytäjän ja vetäytyi vuorille aarteensa kanssa.

Tässä nyt vähän tämän "sivuhahmo" Sauronin seikkailuista ja sormuksen merkityksestä...

Olipa hyvä kirjoitus. Olen lukenut kirjat nuorena ja uudelleen aikuisena. En minä vaan noin paljon asioista ymmärtänyt.

Miksiköhän tuota alkujuonta ei kerrota selvemmin kirjoissa? Oletko lukenut tuon Silmarillionista?

Sauronin tarinaa on niissä kaikissa, Silmarillion, Hobitti ja TSH. Tietenkin Tolkien on lukuisissa yhteyksissä vielä tarkentanut aukkoja. Harvemmat hahmot ovat kaikissa, mutta Sormusten Herra (Sauron) on tietenkin tärkeä osa Tolkien-maailmaa.

Luin kirjat 90-luvulla ollessani ala-asteella, eivätkä ne silloinkaan tuntuneet vaikeilta luettavilta. Luin ensin TSH, Silmarillion on tietysti vaikeampi, samoin kuin Tarut.

Sellainen lisäkorja kannattaisi vielä julkaista, johon on koottu Tolkienin tarkennukset.

Miten elo jatkuu tuon Sauronin kuoleman jälkeen Keski-Maassa? Pahuus on tuhottu ja haltiat ja velho ovat lähteneet länteen. Rauha on siis maassa ja mitään yliluonnollista ei enää tapahdu.

Mutta pääsevätkö hobitit, kääpiöt ja ihmiset jonnekin kuolemansa jälkeen? Onko heille joku "taivas", johon menevät kuolemansa jälkeen? Eikös haltiat ole ainakin eri paikassa kuin siellä samassa hobittien "taivaassa", vai kuinka. Eivät siis enää tapaa?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette nämä kaikki kirjat lukeneet ja elokuvat myös katsoneet. Onko ne leffat yhtään niin kuin kirjoissa? Jotenkin tuntuu oudolta lukea tätä ketjua kun olen vain ne leffat katsonut ja täällä on tosi diippiä tekstiä tästä fantasiatarinasta, mitä ei elokuvissa ole. Toki ne elokuvat on pitänyt tehdä suppeasti, muutenhan ne olisi jokainen ollut 15 tuntia pitkiä :D

Mä olen suht fanaattinen kirjojen suhteen, ja elokuvat kuvaavat mielestäni todella hyvin kirjojen tapahtumia, ainakin niin hyvin kuin voi kun ottaa huomioon kontekstin=multimiljoonaelokuvateollisuus.

(Olen silti sitä mieltä, että elokuvia ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Älkää pyytäkö selittämään miksi - en osaa verbalisoida sitä. Liittyy jotenkin tietynlaisen pyhyyden rikkomiseen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vain katsoa ne leffat, kirjana ei edes kummoinen. Ylipitkä ja tylsä, en ymmärrä miksi sitä hehkutetaan niin paljon. Kukaan kustantaja ei nykypäivänä suostuisi julkaisemaan sitä sellaisenaan. Puolet pois. No joo, ehkä vähän liioittelen mutta silti.

Nykyään ei tietenkään. Mutta se on ilmestynyt täysin eri aikakaudella, jolloin kirjoja kirjoitettiin sillä tyylillä kuin se on kirjoitettu. Sen takia meidän on vaikea lukea näitä vanhempia kirjoja, koska olemme tottuneet aivan erilaiseen tekstiin. Esim 90-luvun tietokonepelien pikselimössöt ovat aivan hirveitä nykyajan ultra HD -tasoon tottuneille nuorille.

Millä tavalla eri tavalla tuo kirja pitäisi kirjoittaa, jotta se olisi kuin tänä päivänä kirjoitettu romaani? Itseäni ei häirinnyt siinä mikään, mutta mikä teistä nuoremmista siitä tekee "vanhanaikaisen"?

Uhhuh, kauhulla mietin että joku nykykustantaja saisi tuollaisen pöydälleen kaikkine satojen sivujen liitteineen, runoineen etc ja mitä siitä tarinasta olisi jälkellä kustantajan editorin käsittelyn jälkeen :D

Vierailija kirjoitti:

Miten elo jatkuu tuon Sauronin kuoleman jälkeen Keski-Maassa? Pahuus on tuhottu ja haltiat ja velho ovat lähteneet länteen. Rauha on siis maassa ja mitään yliluonnollista ei enää tapahdu.

Mutta pääsevätkö hobitit, kääpiöt ja ihmiset jonnekin kuolemansa jälkeen? Onko heille joku "taivas", johon menevät kuolemansa jälkeen? Eikös haltiat ole ainakin eri paikassa kuin siellä samassa hobittien "taivaassa", vai kuinka. Eivät siis enää tapaa?

Neljännellä ajalla haltiat tosiaan hiljalleen lähtivät länteen, haltiat eivät mene "kuolemassaan" samaan paikkaan kuin ihmiset. Haltioiden henki menee Mandosin saleihin, ihmisten poistuu tunnetusta universumista, eikä kukaan tiedä minne. Ne haltiat, jotka jäivät muuttuivat näkymättömiksi hengiksi.

Ihmiset kävivät sotia esim. etelän kansojen kanssa, jotka olivat olleet Sauronin joukoissa. Varmastikin joskus tuli jotain kärhämää keskenäänkin. Joillekin pahiksille annettiin omaa maata Mordorista. Örkkejä ja muita otuksia pakeni, eivätkä ne enää suuresti kokoontuneet esim. armeijoiksi.

Kääpiöt palasivat omiin valtakuntiinsa ja harjoittivat kaivostoimintaa. Naisia oli vähän, eikä perheitä muodostunut, jolloin neljännen ajan loppua kohden kääpiöiden määrä väheni, eikä lopullista kohtaloa tiedetä.

Ihmisten aika alkoi ja sulautui lopulta meidän todelliseen historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta pakko kommentoida että J.K. Rowling on myös lukenut Lord of the Ringinsä ;). Sen verran paljon samankaltaisuutta on Pottereissa että TSH:ssa.

Pidän erittäin paljon molemmista ja onkin ollut hauska huomata näitä vastaavuuksia. Ei siinä mitään, hienosti tehty Potter- kirjailijalta ja saada lapset/nuoret innostumaan lukemisesta.

Frodo = Harry

Gandalf = Dumbledore

Sauron= Voldemort

Sormus ja sen tuhoaminen = Hirnyrkit ja niiden tuhoaminen (sormuksen ja hirnyrkin aiheuttama epäluulo/vainoharhat kantajalleen)

Frodon ja Sauronin yhteys sormuksen kautta = Harryn ja Voldemortin yhteys Harryn arven kautta

TSH leffassa Galadriel näyttää Frodolle hopeisen altaan veden (sorry en muista nyt oliko nimeä) kautta näkymän kuinka örkit tuhoavat Kontua yms. = Harry käyttää Ajatuseulaa nähdäkseen menneisyyteen

Paljon myös muuta joka aina tulee mieleen varsinkin TSH leffoja katsoessa, jotka on mun mielestä ihan parasta leffaviihdettä :)

Mielestäni tämä on äärimmäisen surullista. Koko tarinahan on käytännössä kopioitu Tolkienilta, maailma ja hahmot vain eri. Rowling on nyt sitten kahminut tähtitieteellisen omaisuuden itsellen kopioidulla tarinalla, Tolkien vaan kääntyilee haudassaan. Kaiken lisäksi Taru Sormusten Herrasta ja kaikki sen ympärillä olevat tarinat ovat niin paljon parempia, mutta niin paljon arvostamattomampia mitä Potterit.

Tolkien tuskin koskaan saavutti moista suosiota elinaikanaan, eikä elänyt yhtä mukavasti kuin tämä kaikkien aikojen plagiaattorinaikkonen. Surullista.

Eiköhän Tolkien elänyt professorinpalkallaan ihan mukavasti, joten hänen elämänlaatunsa murehtiminen nyt on varsin turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten elo jatkuu tuon Sauronin kuoleman jälkeen Keski-Maassa? Pa huus on tuhottu ja haltiat ja velho ovat lähteneet län teen. Rauha on siis maassa ja mitään yliluonnollista ei enää tapahdu.

Mutta pääsevätkö hobitit, k ääpiöt ja ihmiset jonnekin kuolemansa jälkeen? Onko heille joku "taivas", johon menevät kuolemansa jälkeen? Eikös haltiat ole ainakin eri paikassa kuin siellä samassa hobittien "taivaassa", vai kuinka. Eivät siis enää tapaa?

Siitä tulee meidän m aailma. Ja mitä ihmisille käy k uoleman jälkeen, on m ysteeri , niin kuin se on aina ihmisille ollut. 

^

Ei oo totta, k ääpiöt oli se sana jonka takia viestiä ei saanut julkaistua 🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Sauron on sormusten herra. 

"Hurray!" cried Pippin, springing up. "Here is our noble cousin! Make way for Frodo, Lord of the Ring!"

"Hush!" said Gandalf from the shadows at the back of the porch. "Evil things do not come into this valley; but all the same we should not name them. The Lord of the Ring is not Frodo, but the master of the Dark Tower of Mordor, whose power is again stretching out over the world."

"Even if we could [hide the Ring], soon or late the Lord of the Rings would learn of its hiding place and would bend all his power towards it."

Juuri näin. Tolkien itse vastaa tuossa aloittajan kysymykseen velho Gandalfin suulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta pakko kommentoida että J.K. Rowling on myös lukenut Lord of the Ringinsä ;). Sen verran paljon samankaltaisuutta on Pottereissa että TSH:ssa.

Pidän erittäin paljon molemmista ja onkin ollut hauska huomata näitä vastaavuuksia. Ei siinä mitään, hienosti tehty Potter- kirjailijalta ja saada lapset/nuoret innostumaan lukemisesta.

Frodo = Harry

Gandalf = Dumbledore

Sauron= Voldemort

Sormus ja sen tuhoaminen = Hirnyrkit ja niiden tuhoaminen (sormuksen ja hirnyrkin aiheuttama epäluulo/vainoharhat kantajalleen)

Frodon ja Sauronin yhteys sormuksen kautta = Harryn ja Voldemortin yhteys Harryn arven kautta

TSH leffassa Galadriel näyttää Frodolle hopeisen altaan veden (sorry en muista nyt oliko nimeä) kautta näkymän kuinka örkit tuhoavat Kontua yms. = Harry käyttää Ajatuseulaa nähdäkseen menneisyyteen

Paljon myös muuta joka aina t

Mielestäni tämä on äärimmäisen surullista. Koko tarinahan on käytännössä kopioitu Tolkienilta, maailma ja hahmot vain eri. Rowling on nyt sitten kahminut tähtitieteellisen omaisuuden itsellen kopioidulla tarinalla, Tolkien vaan kääntyilee haudassaan. Kaiken lisäksi Taru Sormusten Herrasta ja kaikki sen ympärillä olevat tarinat ovat niin paljon parempia, mutta niin paljon arvostamattomampia mitä Potterit.

Tolkien tuskin koskaan saavutti moista suosiota elinaikanaan, eikä elänyt yhtä mukavasti kuin tämä kaikkien aikojen plagiaattorinaikkonen. Surullista.

Ja tolkien itse kopsasi vaikutteita tarinaansa joka puolelta vanhemmista tarustoista yms. Joten kuka lainaa ja mistä on vähän epäselvää tässä kohtaa kun vaikutteita on vähän joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

sormuskeisari kirjoitti:

Ilkeyksissään Sauron suunnitteli, että Númenórin armeija hyökkäisi jumalten maille Amaniin. Ajatuksena oli tietysti, että Valar tuhoaisi Númenórin armeijan, koska eihän ihmisarmeija nyt jumalia voittaisi ja sitten Sauron olisi pyyhkäissyt Númenórin armeijan tieltään. No lopulta kävi sitten niin, että Valar haki apua itse Erulta, eli kaiken luojalta ja tämäpä tekikin sellaisen tempun, että häviti koko Númenórin maailmankartalta kuin Atlantiksen konsanaan. Sauronille kävi hassusti siinä kun hänen maallinen ruumiinsa tuhoutui samassa rytäkässä. Hänen henkensä kuitenkin selvisi Númenórin upotuksesta ja sai raahattuun syvyyksistä yhden asian. Arvaatte varmaan minkä.

Sillä välin Keski-Maassa haltia Gil-galadin mahti oli kasvanut, mikä suuresti harmitti Sauronia. Myöskin ikävästi Elendil-niminen númenórilainen herra yhdeksän laivaa lastinaan númenórilaisia pelastui tuhosta. He

Olipa hyvä kirjoitus. Olen lukenut kirjat nuorena ja uudelleen aikuisena. En minä vaan noin paljon asioista ymmärtänyt.

Miksiköhän tuota alkujuonta ei kerrota selvemmin kirjoissa? Oletko lukenut tuon Silmarillionista?

Vois lisätä ainakin sen, että aiemmin oli suurempi pahis nimeltä melkor/morgoth joka kukistettiin aiemmin suurissa taisteluissa ja sauron oli maiar (kuten esim. gandalf, saruman) ja melkorin oppilas ja siten tuli itse kääntyneeksi pahuuteen. Melkorin jäljiltä oli myös balrog:it joista yhden gandalf kohtasi moriassa ja tuhosi.