Lue keskustelun säännöt.
Kun rakastuit puolisoosi....
25.06.2017 |
...ja aloitte solmia parisuhdetta, niin minkälaisten huonojen puolien kanssa päätitte sopeutua elämään?
Oletko löytänyt onnellisen parisuhteen vaikka alussa olisi hiertänyt jokin?
Minkälaiset jutut ärsyttivät mutta eivät kaataneet suhdetta?
Esim naiset, onko kukaan tottunut siihen ettei miehen kanssa keskustelu tunteista ja suhteesta ja kenties muista asioita onnistu? Ja silti viihtyy suhteessa?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat mielenterveyskuntoutujia. Minua hyväksikäytettiin jo lapsena, ja ainoa mihin voi luottaa on itse. Pyrin aina olemaan mahdollisimman itsenäinen ja aktiivinen.
Mies taas on riippuvainen. Olen vuosia odottanut jotta hän löytäisi kiinnostuksen johonkin harrastukseen. Mutta välillä tuntuu että minä olen se elämän sisältö hänelle, vaikka kuinka kannustaisin häntä korkeimpaan omaan potenssiinsa, mitään ei tapahdu. Bipomaniavaiheessa hän tekee elämästäni helvetin. Asiat on epäsuhtaisia, matkat teen yksin.
Koko suhteessa ei ole mitään järkeä. Ilmeisesti kuitenkin on jotain rationaalisen yläpuolella, onko se sitten rakkautta.
Vai tottumusta.Onko miehellä lääkitys kunnossa vai eikö hän vain ota niitä lääkkeitä? Olen mies, naimisissa bipo-naisen kanssa, ja lääkitys on ehdoton. (On kerran jättänyt sen pois, ja oltiin eron partaalla.) Lääkityksen kanssa mitä ihanin nainen.
Uus lääke aloitettiin vuoden alusta. Saa nähdä miten alkaa toimia. Bipotapaukset on yksilöitä tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono puoli on ja oli se, että minä rakastan matkailua ja mies taas ei halua lähteä ulkomaille. Tämä oli se isoin asia, joka suhteen alkumetreillä pisti miettimään, että haluanko tähän suhteeseen. Olen aina matkustellut yksin ja haaveillut kumppanista matkaseuraksikin. Lopulta kuitenkin totesin, että voin käydä jatkossakin matkoilla yksikseni ja jaan ihanan arjen kotona sitten miehen kanssa.
Moni on kieltämättä ihmetellyt valintaani kun tietää intohimoni matkusteluun, mutta kyllä lopulta elämästä suurin osa on ihan vaan sitä arkea.
Tykkään matkustella ja onhan siinä vaillejäämisen kokemus, kun muut menee puolison kanssa. Mutta kun se ei halua tai voi lähteä, niin ei lähde.
Yksin mennessä sitten tulee ehkä tarkemmin katsottua museot ja nähtävyydet. Miehen kanssa aika menisi halvimman ruokapaikan etsintään, on vielä pihikin. 19
Huono puoli on ja oli se, että minä rakastan matkailua ja mies taas ei halua lähteä ulkomaille. Tämä oli se isoin asia, joka suhteen alkumetreillä pisti miettimään, että haluanko tähän suhteeseen. Olen aina matkustellut yksin ja haaveillut kumppanista matkaseuraksikin. Lopulta kuitenkin totesin, että voin käydä jatkossakin matkoilla yksikseni ja jaan ihanan arjen kotona sitten miehen kanssa.
Moni on kieltämättä ihmetellyt valintaani kun tietää intohimoni matkusteluun, mutta kyllä lopulta elämästä suurin osa on ihan vaan sitä arkea.