Kysy psykiatriselta sairaanhoitajalta
Kommentit (55)
Seuraako työ sinua joskus kotiin? Minua seuraa. Terv. se toinen psyk.sh.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Oletko koskaan joutunut työskentelemään aggressiivisten, vaarallisten asiakkaiden kanssa? Ohjeistetaanko koulutuksessa jotenkin, miten omasta turvallisuudesta pidetään työssä huolta? Olen miettinyt terveydenhoitoalalle suuntautumista, mutta tämä asia arveluttaa..
En ole ap mutta sanon suoraan että terveydenhuoltoalalla on väkivaltaa, se on fakta. Tietysti eräät ovat painottuneet erityisesti tälle riskille: mm. vammais- ja mielenterveyspuolella (akuuttiosastoilla) hoitaja joutuu rajoittamaan ja painimaan, pahoinpitelyjä on oman 15-vuotisen urani aikana valitettavasti sattunut, pahojakin. Mutta tähän tottuu ja ainakin psykiatriassa on hyvä hälytysjärjestelmä, ainakin sairaalassa. Mutta täytyy todeta, että jopa vahuspuolella heiluu nyrkki, mitä olen kuullut. Että jos väkivalta tuntuu ajatuksena aivan äärimmäisen pelottavalle, älä hakeudu alalle kuormittumaan vaan etsi joku sopivampi työ. Terv. sh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ennuste on kaksisuuntaisen psykoottisen vaikean masennusjakson jälkeen toipua työkykyiseksi, kun sairaus aktiivisesta lääkehoidosta/muutoksista huolimatta ei ole parantunut kolmessa vuodessa?
Mitä pidempään toipuminen kestää, sitä heikommaksi ennuste vähitellen käy. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista! Olen nähnyt ihmisten toipuvan työkykyiseksi vuosikausien kuntoutuksen jälkeenkin.
Ap
Mitä tällainen kuntoutusjakso itsessään pitää sisällään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vaarallista on pitkittää hypomaniaa kieltäytymällä tasaajista?
Vaarallista. Terv ei ap, mutta toinen psyk.sh.
Ehdottoman totta! Älä edes harkitse vaikka ymmärrettävästi hypomania on mukava olotila. En myöskään ole ap mutta pysyi.sh minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ennuste on kaksisuuntaisen psykoottisen vaikean masennusjakson jälkeen toipua työkykyiseksi, kun sairaus aktiivisesta lääkehoidosta/muutoksista huolimatta ei ole parantunut kolmessa vuodessa?
Mitä pidempään toipuminen kestää, sitä heikommaksi ennuste vähitellen käy. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista! Olen nähnyt ihmisten toipuvan työkykyiseksi vuosikausien kuntoutuksen jälkeenkin.
Ap
Mitä tällainen kuntoutusjakso itsessään pitää sisällään?
Olisihan se ihan kiva varmastikin ajankuluksi käydä höpöttelemässä, mutta en usko että siitä olisi sen suuremmin mitä konkreettista hyötyä. Kyllä se kaikki konkrettinen on sitä kokemuksen tuomaa itsevarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ennuste on kaksisuuntaisen psykoottisen vaikean masennusjakson jälkeen toipua työkykyiseksi, kun sairaus aktiivisesta lääkehoidosta/muutoksista huolimatta ei ole parantunut kolmessa vuodessa?
Mitä pidempään toipuminen kestää, sitä heikommaksi ennuste vähitellen käy. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista! Olen nähnyt ihmisten toipuvan työkykyiseksi vuosikausien kuntoutuksen jälkeenkin.
Ap
Mitä tällainen kuntoutusjakso itsessään pitää sisällään?
Olisihan se ihan kiva varmastikin ajankuluksi käydä höpöttelemässä, mutta en usko että siitä olisi sen suuremmin mitä konkreettista hyötyä. Kyllä se kaikki konkrettinen on sitä kokemuksen tuomaa itsevarmuutta.
Ja se millä tavoin se vaikuttaa aivojen välittäaineiden käyttäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Seuraako työ sinua joskus kotiin? Minua seuraa. Terv. se toinen psyk.sh.
Sama täällä. Olen lasten psykalla ja välillä on niin monimutkaisia ja surullisiakin tapauksia että tulevat vielä uniinkin . T. se kolmas psyk.sh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ennuste on kaksisuuntaisen psykoottisen vaikean masennusjakson jälkeen toipua työkykyiseksi, kun sairaus aktiivisesta lääkehoidosta/muutoksista huolimatta ei ole parantunut kolmessa vuodessa?
Mitä pidempään toipuminen kestää, sitä heikommaksi ennuste vähitellen käy. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista! Olen nähnyt ihmisten toipuvan työkykyiseksi vuosikausien kuntoutuksen jälkeenkin.
Ap
Mitä tällainen kuntoutusjakso itsessään pitää sisällään?
Olisihan se ihan kiva varmastikin ajankuluksi käydä höpöttelemässä, mutta en usko että siitä olisi sen suuremmin mitä konkreettista hyötyä. Kyllä se kaikki konkrettinen on sitä kokemuksen tuomaa itsevarmuutta.
Ja se millä tavoin se vaikuttaa aivojen välittäaineiden käyttäytymiseen.
Mielialalääkkeet aiheuttaa sen että ihmisestä tulee lahna: viisari ei värähdä puoleen eikä toiseen, ja ne aiheuttaa riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Oletko koskaan joutunut työskentelemään aggressiivisten, vaarallisten asiakkaiden kanssa? Ohjeistetaanko koulutuksessa jotenkin, miten omasta turvallisuudesta pidetään työssä huolta? Olen miettinyt terveydenhoitoalalle suuntautumista, mutta tämä asia arveluttaa..
En ole ap mutta sanon suoraan että terveydenhuoltoalalla on väkivaltaa, se on fakta. Tietysti eräät ovat painottuneet erityisesti tälle riskille: mm. vammais- ja mielenterveyspuolella (akuuttiosastoilla) hoitaja joutuu rajoittamaan ja painimaan, pahoinpitelyjä on oman 15-vuotisen urani aikana valitettavasti sattunut, pahojakin. Mutta tähän tottuu ja ainakin psykiatriassa on hyvä hälytysjärjestelmä, ainakin sairaalassa. Mutta täytyy todeta, että jopa vahuspuolella heiluu nyrkki, mitä olen kuullut. Että jos väkivalta tuntuu ajatuksena aivan äärimmäisen pelottavalle, älä hakeudu alalle kuormittumaan vaan etsi joku sopivampi työ. Terv. sh
Kuule, väkivallan uhka on olemassa ihan jokaisessa työssä, missä ollaan jonkinlaisessa kontaktissa ihmisten kanssa. Postinjakajana tuli koettua seksuaalinen häirintä joka olisi varmaan edennyt raiskaukseksi, ellei paikalle olisi tullut muita. Rappusiivoojana sain kuulla uhkailua muutamaan kertaan ja kerran tönäistiin oikein voimalla kylkeen. Vaan eihän paskatyöläisten kokemukset ketään kiinnosta.
Miksi jotkut valittavat koko ajan ?
Ainiin nro 51 jatkaa, kaupassa töissä ollessani POMO kävi iltaisin ehdottelemassa. Saattoi tulla selän takaa ja ottaa kyljistä kiinni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kertoo hyväksikäytöistä mikä on, kun pitää yrittää ymmärtää sitä tekijää? Että pojat on poikia, ei se mitään tarkoittanut, älä nyt välitä.
Aika heppoisia hoitajia valitettavasti on.
Tämä on todella surullista kuultavaa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin tulla vähätellyksi ja mitätöidyksi. Oletko saanut kuitenkin apua?
Ap
N 20 vuotta sitten mielenterveystoimiston seinällä oli lääketehtaiden painattamia esitteitä joissa kerrottiin niistä sairauksista johon on lääke. Traumoihin ja dissosiaatioon ei ollut lääkettä, joten niitä ei osattu hoitaa.
Nykyään on tietoa ja hoitoa, mutta se ei poista sitä että asianmukaiseen hoitoonpääsyn pitkittyessä elämä jäi alisuorittamiseksi traumojen takia. hyeenat haistoi ketkä ei osaa puolustautua, joten joutui hyväksikäytetyksi vielä uudestaan.
Välillä oireet on vaikeita, pitää vaan sinnitellä.
Vierailija kirjoitti:
Polilla vai osastolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Oletko koskaan joutunut työskentelemään aggressiivisten, vaarallisten asiakkaiden kanssa? Ohjeistetaanko koulutuksessa jotenkin, miten omasta turvallisuudesta pidetään työssä huolta? Olen miettinyt terveydenhoitoalalle suuntautumista, mutta tämä asia arveluttaa..
En ole ap mutta sanon suoraan että terveydenhuoltoalalla on väkivaltaa, se on fakta. Tietysti eräät ovat painottuneet erityisesti tälle riskille: mm. vammais- ja mielenterveyspuolella (akuuttiosastoilla) hoitaja joutuu rajoittamaan ja painimaan, pahoinpitelyjä on oman 15-vuotisen urani aikana valitettavasti sattunut, pahojakin. Mutta tähän tottuu ja ainakin psykiatriassa on hyvä hälytysjärjestelmä, ainakin sairaalassa. Mutta täytyy todeta, että jopa vahuspuolella heiluu nyrkki, mitä olen kuullut. Että jos väkivalta tuntuu ajatuksena aivan äärimmäisen pelottavalle, älä hakeudu alalle kuormittumaan vaan etsi joku sopivampi työ. Terv. sh
Vanhuspuolella heiluu nyrkki vielä enemmän kuin mielenterveyspuolella. Dementoituneet saattavat riidellä keskenään ja yrittää lyödä ellei henkilökunta ole tilanteen tasalla. Aamu- tai iltatoimia tehdessä lyöminen ja potkiminen, myös pureminen ja raapiminen on arkipäivää.
Onko Kupittaan sairaalan henkilökuntaa lähtenyt vaihtoon, vai toimiiko yksikkö edelleen niiden vanhojen jännien käytäntöjen mukaisesti?