Lue keskustelun säännöt.
Vaikea parisuhde
..k
24.06.2017 |
Olen jo pidempään ollut umpikujassa parisuhteessani enkä tiedä mitä tehdä. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 6 vuotta ja meillä on 2- ja 5-vuotiaat lapset. Suhteemme eteni hurjaa vauhtia ja elämämme muuttui nopeasti huolettomasta opiskelijaelämästä perhe-elämäksi ja vanhemmuudeksi. Parisuhteemme oli kriisissä ja olimme henkilökohtaisesti kriiseissämme myös. Esikoisen syntymästä asti olemme riidelleet. Emme jatkuvasti, mutta sitäkin rajummin. Riitoja tulee ehkä viiden viikon välein, joskus harvemminkin ja milloin mistäkin syystä.
Tuntuu, että viime aikoina elämämme on tasaantunut ja olemme molemmat arkeemme ja elämiimme tyytyväisiä ja uskon niin paljon että tämä suhde voisi toimia, mutta riidat ovat liian rajuja. Esikoinen on nähnyt väkivaltaa pariin kertaan. Olen koittanut hakea apua mutta mies ei pitänyt henkilöistä jotka apua tarjosivat. Jos totta puhutaan, itsekin uskon että olemme molemmat ihan ammattimaisen terapian tarpeessa.
Kuukausi sitten riidan päätteeksi päätin erota. Tämä oli eka kerta minun puoleltani. Mies sillä erolla on uhkaillut ties kuinka pitkään, mutta kuitenkin tuli häntä koipien välissä pyytämään jos vielä yritettäs. No lupauduin vaikka luulin mieleni jo päättäneeni. Nyt oli taas riita, jonka päätteeksi mieheni uhkaili jättää enkä jaksa tätä enää. Meillä molemmilla on omat ongelmamme lapsuudesta ja uskon että terapia auttaisi, mutta miten pitkä prosessi se on? Kannattaako tässä erota vai mitä? Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, meidän arki on tosi mukavaa ilman näitä riitoja. On vaan jotain patoutumia sieltä vauva ajoilta ja omista kriiseistä ja vanhoista asioista. Väkivaltakaan ei ole niin mustavalkoinen asia. Ei se määrittele koko tätä suhdetta, tässä on myös tuhat hyvää asiaa. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (4)
Etotkaa! Älä ainakaan "lasten takia" jää tuollaiseen suhteeseen. Lapsien ei kuulu nähdä hurjia riitoja ja väkivaltaa, paljon vähemmillä traumoilla säästytään kun eroatte nyt ja etsitte itsellenne sopivammat kumppanit. Suuri virhe on edetä liian nopeasti suhteessa ja hankkia lapsia ennenkun alkuhuuma on ohi. Lapset on asetettava etusijalle tässä hommassa ja heidän hyvinvointinsa takaamiseksi olisi parempi nähdä vanhempia erikseen. Tsemppiä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä väkivaltaa on ollut? Eroa heti jos on väkivaltaa, saatikka lapsesi joutuu sellaista näkemään/kokemaan! Ja täältä vielä neuvoja, etkö itse tajua?
Miehesi on raukka, toteuttaisi sitten uhonsa.
Ota herranenaika nainen vastuu elämästäsi ja mieti lapsiesi elämänlaatua.
Meillä sama juttu paitsi yksi lapsi. Terapiassa terapeutit aina näkee meidät hyvänä parina varmaan, koska ollaan molemmat kauniita ja jotenkin "saman tasoisia"/sopusointuisen näköisiä tai siis kuin jostain perheidylistä ja rauhallisia siinä tilanteessa. Kotona voi mennä pitkäänkin hyvin. Luulen että pidemmän päälle ero on ainut ratkaisu....
Jos riitanne ovat rajuja ja ette saa selvitettyyn, niin erotkaa.
Mulla oli sama ongelma entisen poikaystävän kanssa pari päivää ei mitään, mutta anna olla viimeinen kerta ruvettiin riitelee ja riidasta ei tullut tolkkua. Mä lähdin pakoon vanhemmilleni turvaan riidat menivät hurjaksi mies hajotti paikkoja, joka kerta soitin isälleni tai mummolleni joutuivat hakemaan minut pois ja saarnasi mulle "et nyt palaa sen ukon luo" sanoin vaa "joo joo" taas palasin ja palasin vanhemmille itkukorkussa takas.
Nyt viimeisen riidan jälkeen lähdin pois, ja mummo/vaari hakivat ja niille en kertonut syytä vasta sitten kun kysyivät vastasin vaa "sitä saa mitä tilaa" ne heti tajusi mitä tolla tarkoitin. Olemme ollut viikon hiljaisuudessa eli molemmat ollaan nähty ei meidän parisuhde voi näin jatkua, jos riidellään jatkuvasti. Ei jaksa itse, ei toinen ja eikä muut.
Kannattaa vähä ajatella mitä haluat.