Lue keskustelun säännöt.
Mökkielämä - ihan helv**in tylsää
24.06.2017 |
No joillekin riittää kai elämässä se kun joutsenet tulevat tällä viikolla 10 metriä lähemmäs laituria ja päivittelevät sitä sitten päiväkaupalla. Ja kitkevät rikkaruohoja raparperin ympäriltä.
Minä olen aina kurkotellut vähän kauemmas joten en todellakaan kestä mökkielämää, en edes näin viiskymppisenä.
Kommentit (27)
No, meillä ei koskaan ole ollut mökkiä (siis vanhemmillani). Joskus ollaan oltu vuokramökissä, ja lapsena se oli ihan ok, ja kaverien mökillä jne. Eli en ole tottunut mökkeilyyn. Minusta sellaiset alkeelliset mökit ulkohuusseineen ovat kauhistus.
Lisäksi nykyään metsissä on todella paljon punkkeja, hirvikärpäsiä jne., joten rakkauteni metsässä vaelteluunkin on kuollut. Ikävä kyllä. Meressä tykkään uida, järvistä en niinkään välitä. Eli joku luksus"mökki" mukavuuksineen meren rannalla ja kalliot, niin sitten. Mutta ei loputtomiin. Kaupungissakin pääsee puistoihin jne., eli voi sitä olla ulkona ja rentoutua ilman mökkiäkin. Joku tässä kommentoi, että kaupungissa ulkona ei voi olla rauhassa - no, möykkäävistä mökkinaapureista, moottoriajoneuvoista maalla ja merellä sekä huutavista lapsista on jopa minulla kokemusta.
On mökki-ihmisiä ja sitten on meitä, joita ei niin natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, jos mökki on sellainen jossa ei voi tehdä mitään. Sellaisiakin on. Toisaalta jos sijainti on sillä lailla hyvä että lähellä menee vaikka hyviä polkuja, voi käydä patikoimassa kuten kaupungissakin. Sen jälkeen istuskelu rannallakin tuntuu taivaalliselta taas hetken aikaa.
Nyt alkoi kiinnostaa. Minkälaisella mökillä ei voi lukea kirjoja, kävellä luonnossa, laittaa ruokaa, kirjoittaa, piirää tai meditoida?
Ei kaikki tykkää tai kestä montaa päivää pelkkää rauhoittumista, nuo kaikki tekemiset oli sellaisia että ovat oivia keinoja mielen nollaamiseen, mutta liika on liikaa!
Suosittelen sinulle viikon hiljaisuusretriittiä. Siinä oppii itsestään ja oman melensä kanssa olemisesta paljon.
No mitä mä sillä teen? Osaan rauhoittua ja olla hiljaisuudessa, mutta tunnen itseni niin hyvin että tiedän ettei montaa päivää jaksa vaan olla löysä ja rauhallinen. Mitä hyötyä on olla viikko hiljaa? Itsestään voi oppia paljon lyhyemmässäkin ajassa ja ihan arjen keskellä, ei siihen tarvita rastatukkaa ja batiikkivärjättyjä vaatteita ja "ommmmmmm"-asentoja viikon verran hörhöjen keskellä.
Mielenkiintoisia ennakkoluuloja sinulla.
Mahtava toi joka vaan makaa pihalla ja ihmettelee kun ei meinaa uni tulla illalla silmään😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti tykkään enemmän mökkielämästä kuin esimerkiksi betonikuutiossa istumisesta. Pahinta on, jos joutuu asumaan pienessä yksiössä jossain kylässä, jossa ei ole juuri mitään palveluita.
En kyllä heti keksi tilannetta, jossa joutuisi asumaan pienessä yksiössä kylässä ilman palveluita. Suomessa kun saa muuttaa isoon kaupunkiin vaikka ilman rahaa, ja yhteiskunta maksaa muuttoavustustakin. Tulee mieleen lähinnä pantarangaistuksen suorittaminen.
Oma unelmatyö vaati tota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti tykkään enemmän mökkielämästä kuin esimerkiksi betonikuutiossa istumisesta. Pahinta on, jos joutuu asumaan pienessä yksiössä jossain kylässä, jossa ei ole juuri mitään palveluita.
En kyllä heti keksi tilannetta, jossa joutuisi asumaan pienessä yksiössä kylässä ilman palveluita. Suomessa kun saa muuttaa isoon kaupunkiin vaikka ilman rahaa, ja yhteiskunta maksaa muuttoavustustakin. Tulee mieleen lähinnä pantarangaistuksen suorittaminen.
Oma unelmatyö vaati tota.
Sittenhän se on arvovalinta, ei pakko. Minulle mikään työ ei ole niin tärkeä, että olisin valmis uhraamaan asuinympäristöni sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syö grillissä käristettyjä ruokia. En edes pidä sitä herkullisen tapana valmistaa.
En halua kävellä metsässä. Suomessa ei ole sellaisia siistejä englantilaistyyppisiä tammimetsiä joka minua edes vähän kiinnostaisi. Risukkoon en lähde.
En kalasta, se on julmuutta.
En ota aurinkoa, se tuhoaa ihon.
Minun ei tarvitse maata pihalla rentoutuakseni, rentoudun ihan riittävästi kun otan 45 min nokoset kotona.
En myöskään halua kykkiä kasvimaalla tai pelata krokettia nurmikolla.
Olen kaupunkilainen. Vähemmistöä täällä junttien maassa.
Minkälasella saarella ei voi lukea kirjoja, laittaa ruokaa, kirjoittaa, piirää tai meditoida? Vaikka kuinka käytän mielikuvitustani, en keksi.
Ymmärrän, että ulkoluodolla ei paljoa kävelemistä ole, mutta veneily lienee saaristossa aika tavallista.