Lue keskustelun säännöt.
Mies polttanut salaa vuosia
24.06.2017 |
Sain tietää että mies on polttanut tupakkaa salaa vuosia, noin vuodesta 2008. Ei ole polttanut koko aikaa ja ehkä noin askin kuussa eli vähän. Silti tuntuu tosi pahalta, etenkin salailu. Mies poltti ennen ja lopetti v. 2004, mutta on alkanut jossain vaiheessa polttaa uudestaan. Useita kertoja on tullut tilanteita, jolloin olisi voinut polttaa minun läsnäollessani mutta ei ole polttanut eikä kuulemma edes tehnyt mieli. Sitten on samalla viikolla polttanut salaa. On myöntänyt tämän, mutta nyt en enää pysty ollenkaan luottamaan, kun on valehdellut noin pitkään tuosta asiasta, niin en pysty uskomaan ettei ole esim pettänyt. Itse polttaminen ei ole niin paha asia, poltti silloinkin kun alettiin seurustella, mutta toi jatkuva valehtelu ja salailu.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Pystyisittekö elämään enää ihmisen kanssa joka on valehdellut vuosia? Lapsiakin on, joten tuntuisi tyhmältä syyltä erota jos on salaillut vain tupakoinnin. Ongelma vaan on, että en enää usko vaikka sanoo ettei ole esim pettänyt.
Jospa nyt vain luottaisit siihen, mitä hän sanoo.
Tupakoiminen silloin tällöin on hieman eri asia kuin uskottomuus. Mies varmaan kärsii ja häpeää salapolttoaan, koska arvelee, ettet hyväksyisi polttamista. Hän ei ole ymmärtänyt, että juuri salaaminen on se paha, ei itse polttaminen, joka kuitenkin oikeasti on se vahingollinen seikka.
Hyväksy heikkous ja tue sen voittamisessa, onhan sinullakin heikko kohta: luulottelet uskottomuutta ja rinnastat sen ja salapolton.
Katso asiaa miehesi terveyden kannalta ja keskity tukemaan ja auttamaan häntä siltä pohjalta.
Itse olin tälläinen salapolttaja aiemmin. Miehen asenne tupakointia kohtaan oli todella yksioikoinen ja tuomitseva. Olin tupakoinut ennen parisuhdettamme ja lopettanut ennen kuin edes tapasin mieheni. Tähän mies oli sanonut että hyvä että olin lopettanut, sillä jos olisin polttanut niin ei oltaisi koskaan alettu edes tapailemaan. Joten kun sorruin aloittamaan tupakoinnin uudestaan niin ahdisti ajatuskin kertoa siitä miehelle. Tunsin olevani mieheni mielestä idiootti ja alinta kastia. Lopulta jäin kuitenkin kiinni. Järkyttävä tappelu. Mies oli vihainen kun olin salannut asian pidemmän aikaa (muutama vuosi). Suurempi asia oli se että olin valehdellut kun itse tupakointi. Yritti painostaa lopettamaan, sillä koki että minun oli ollut tärkeämpää polttaa kun olla rehellinen hänelle. En lopettanut. Hän lopulta hyväksyä asian ja lopulta lopetin ihan OMASTA tahdostani. Sillä koin hänen painostuksensa todella ärsyttävänä, sillä hänen omatkaan elintavat ei todellakaan ollut parhaasta päästä...
En ikinä, enkä vieläkään ymmärrä että miksi se tupakointi on miehelleni niin iso asia? Hänen siis sukunsa on kaikki ollut tupakoimattomia, joten ei mikään äiti kuoli keuhkosyöpään asia. Typerä riippuvuus ja tapa se on, en sitä sano, mutta en silti kyllä ymmärrä hänen fanaattisuuttaan asiaa kohtaan. Muuten on rauhallinen ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" persoona.
Jäin kiinni kun tuttu näki polttavan. Ei hajusta mausta yms huomannut sillä en juuri ennen hänen näkemistään polttanu ja olin mynthonien ja hajuvesien suurkuluttaja. Jos olin juuri polttanut niin välttelin häntä. Tervettä touhua parisuhteessa, eikö niin?
Olisiko sinulle ollut ok jos miehesi olisi salannut jonkun asian sinulta samalla tapaa vuosia? Miksi salasit, etkö tajunnut että se on pahempi juttu? Oletko valehdellut muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis aski kuussa on siis vajaa yksi tupakka päivässä. Aika jännä, että mies pystyy tohon. Luulis olevan helpompi olla ilman.
Ja jos polttaa heti aamulla töihin lähtiessä, niin ei se enää 8 tunnin päästä kotona haise.Sitä itsekin ihmettelen että mitä järkeä polttaa jos polttaa noin vähän ja vain viikolla töissä eikä ollenkaan viikonloppuisin kotona. Siksi en olekaan niin loukkaantunut polttamisesta vaan siitä salailusta ja valehtelusta kun kysyin suoraan.
Tupakoinnissa ei ole ikinä järkeä, mutta et ilmeisesti ole ikinä polttanut. Yksikin päivässä auttaa addiktioon paremmin kuin ei yhtään. Monilla tupakointi liittyy myös tiettyohin tilanteisiin kuten alkoholin juontiin, viikonloppuihin tai vaikka kahvituntiin töissä.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Pystyisittekö elämään enää ihmisen kanssa joka on valehdellut vuosia? Lapsiakin on, joten tuntuisi tyhmältä syyltä erota jos on salaillut vain tupakoinnin. Ongelma vaan on, että en enää usko vaikka sanoo ettei ole esim pettänyt.
Jospa nyt vain luottaisit siihen, mitä hän sanoo.
Tupakoiminen silloin tällöin on hieman eri asia kuin uskottomuus. Mies varmaan kärsii ja häpeää salapolttoaan, koska arvelee, ettet hyväksyisi polttamista. Hän ei ole ymmärtänyt, että juuri salaaminen on se paha, ei itse polttaminen, joka kuitenkin oikeasti on se vahingollinen seikka.
Hyväksy heikkous ja tue sen voittamisessa, onhan sinullakin heikko kohta: luulottelet uskottomuutta ja rinnastat sen ja salapolton.
Katso asiaa miehesi terveyden kannalta ja keskity tukemaan ja auttamaan häntä siltä pohjalta.
Itse olin tälläinen salapolttaja aiemmin. Miehen asenne tupakointia kohtaan oli todella yksioikoinen ja tuomitseva. Olin tupakoinut ennen parisuhdettamme ja lopettanut ennen kuin edes tapasin mieheni. Tähän mies oli sanonut että hyvä että olin lopettanut, sillä jos olisin polttanut niin ei oltaisi koskaan alettu edes tapailemaan. Joten kun sorruin aloittamaan tupakoinnin uudestaan niin ahdisti ajatuskin kertoa siitä miehelle. Tunsin olevani mieheni mielestä idiootti ja alinta kastia. Lopulta jäin kuitenkin kiinni. Järkyttävä tappelu. Mies oli vihainen kun olin salannut asian pidemmän aikaa (muutama vuosi). Suurempi asia oli se että olin valehdellut kun itse tupakointi. Yritti painostaa lopettamaan, sillä koki että minun oli ollut tärkeämpää polttaa kun olla rehellinen hänelle. En lopettanut. Hän lopulta hyväksyä asian ja lopulta lopetin ihan OMASTA tahdostani. Sillä koin hänen painostuksensa todella ärsyttävänä, sillä hänen omatkaan elintavat ei todellakaan ollut parhaasta päästä...
En ikinä, enkä vieläkään ymmärrä että miksi se tupakointi on miehelleni niin iso asia? Hänen siis sukunsa on kaikki ollut tupakoimattomia, joten ei mikään äiti kuoli keuhkosyöpään asia. Typerä riippuvuus ja tapa se on, en sitä sano, mutta en silti kyllä ymmärrä hänen fanaattisuuttaan asiaa kohtaan. Muuten on rauhallinen ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" persoona.
Jäin kiinni kun tuttu näki polttavan. Ei hajusta mausta yms huomannut sillä en juuri ennen hänen näkemistään polttanu ja olin mynthonien ja hajuvesien suurkuluttaja. Jos olin juuri polttanut niin välttelin häntä. Tervettä touhua parisuhteessa, eikö niin?
Olisiko sinulle ollut ok jos miehesi olisi salannut jonkun asian sinulta samalla tapaa vuosia? Miksi salasit, etkö tajunnut että se on pahempi juttu? Oletko valehdellut muusta?
Ei olisi siis todellakaan ollut. Jos mieheni olisi salaillut ja valehdellut, en tiedä olisinko voinut antaa edes anteeksi. Selitin asiaa sillä itselleni ettei sillä ole mitään väliä kun se ei periaatteessa ole niinkuin hänen asia. Eli hyväksytin sen sillä ajatuksella että eihän hänkään kerro/mainitse jos ostaa esim suklaapatukan. Eli ihan käsittämätöntä.
En siis ole muusta valehdellut, pettänyt tai mitään. Varmaan siis se häpeä ja syyllisyys sai salailemaan asiaa. Ja en siis koskaan ajatellut jääväni kiinni, sillä en ikinä ajatellut ikuisesti polttavani vaan olin sitä mieltä että poltin vain silloin tällöin ja hetken aikaa vai. Todellisuudessa siis poltin helposti puoli askia päivässä.
Ajattelin että se on vaan röökiä ja että miksi se häntä haittaisi? En kuitenkaan halunnut konfliktia, joten en kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Pystyisittekö elämään enää ihmisen kanssa joka on valehdellut vuosia? Lapsiakin on, joten tuntuisi tyhmältä syyltä erota jos on salaillut vain tupakoinnin. Ongelma vaan on, että en enää usko vaikka sanoo ettei ole esim pettänyt.
Jospa nyt vain luottaisit siihen, mitä hän sanoo.
Tupakoiminen silloin tällöin on hieman eri asia kuin uskottomuus. Mies varmaan kärsii ja häpeää salapolttoaan, koska arvelee, ettet hyväksyisi polttamista. Hän ei ole ymmärtänyt, että juuri salaaminen on se paha, ei itse polttaminen, joka kuitenkin oikeasti on se vahingollinen seikka.
Hyväksy heikkous ja tue sen voittamisessa, onhan sinullakin heikko kohta: luulottelet uskottomuutta ja rinnastat sen ja salapolton.
Katso asiaa miehesi terveyden kannalta ja keskity tukemaan ja auttamaan häntä siltä pohjalta.
Itse olin tälläinen salapolttaja aiemmin. Miehen asenne tupakointia kohtaan oli todella yksioikoinen ja tuomitseva. Olin tupakoinut ennen parisuhdettamme ja lopettanut ennen kuin edes tapasin mieheni. Tähän mies oli sanonut että hyvä että olin lopettanut, sillä jos olisin polttanut niin ei oltaisi koskaan alettu edes tapailemaan. Joten kun sorruin aloittamaan tupakoinnin uudestaan niin ahdisti ajatuskin kertoa siitä miehelle. Tunsin olevani mieheni mielestä idiootti ja alinta kastia. Lopulta jäin kuitenkin kiinni. Järkyttävä tappelu. Mies oli vihainen kun olin salannut asian pidemmän aikaa (muutama vuosi). Suurempi asia oli se että olin valehdellut kun itse tupakointi. Yritti painostaa lopettamaan, sillä koki että minun oli ollut tärkeämpää polttaa kun olla rehellinen hänelle. En lopettanut. Hän lopulta hyväksyä asian ja lopulta lopetin ihan OMASTA tahdostani. Sillä koin hänen painostuksensa todella ärsyttävänä, sillä hänen omatkaan elintavat ei todellakaan ollut parhaasta päästä...
En ikinä, enkä vieläkään ymmärrä että miksi se tupakointi on miehelleni niin iso asia? Hänen siis sukunsa on kaikki ollut tupakoimattomia, joten ei mikään äiti kuoli keuhkosyöpään asia. Typerä riippuvuus ja tapa se on, en sitä sano, mutta en silti kyllä ymmärrä hänen fanaattisuuttaan asiaa kohtaan. Muuten on rauhallinen ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" persoona.
Jäin kiinni kun tuttu näki polttavan. Ei hajusta mausta yms huomannut sillä en juuri ennen hänen näkemistään polttanu ja olin mynthonien ja hajuvesien suurkuluttaja. Jos olin juuri polttanut niin välttelin häntä. Tervettä touhua parisuhteessa, eikö niin?
Olisiko sinulle ollut ok jos miehesi olisi salannut jonkun asian sinulta samalla tapaa vuosia? Miksi salasit, etkö tajunnut että se on pahempi juttu? Oletko valehdellut muusta?
Ei olisi siis todellakaan ollut. Jos mieheni olisi salaillut ja valehdellut, en tiedä olisinko voinut antaa edes anteeksi. Selitin asiaa sillä itselleni ettei sillä ole mitään väliä kun se ei periaatteessa ole niinkuin hänen asia. Eli hyväksytin sen sillä ajatuksella että eihän hänkään kerro/mainitse jos ostaa esim suklaapatukan. Eli ihan käsittämätöntä.
En siis ole muusta valehdellut, pettänyt tai mitään. Varmaan siis se häpeä ja syyllisyys sai salailemaan asiaa. Ja en siis koskaan ajatellut jääväni kiinni, sillä en ikinä ajatellut ikuisesti polttavani vaan olin sitä mieltä että poltin vain silloin tällöin ja hetken aikaa vai. Todellisuudessa siis poltin helposti puoli askia päivässä.
Ajattelin että se on vaan röökiä ja että miksi se häntä haittaisi? En kuitenkaan halunnut konfliktia, joten en kertonut.
Kiitos kun jaksat kirjoittaa salapolttajan kannalta, ehkä mieheni on myös ajatellut jotain samanlaista. Tuliko koskaan mieleen että olisit kertonut miehelle että poltat? Meillä on ollut esim tilanteita että ollaan oltu baarissa ja muut polttaneet ja olen kysynyt mieheltä että tekeekö koskaan enää mieli polttaa esim kun on viihteellä ja on sanonut, että ei tee. Silti on polttanut saman viikon aikana töissä. Tai olen kehunut tutuille miten mies ollut jo vuosia polttamatta ja oikeasti polttanut koko ajan. Ehkä polttava itsekin tulee sille sokeaksi, kun mies sanoi että ei varsinaisesti polta, vaikka mulla oli todisteet että on ostanut säännöllisesti röökiä eli ei itse katsonut polttamiseksi vaikka se oli jatkunut vuosia. Olisin hyväksynyt sen jos olisi polttanut vaikka viihteellä tai edes joskus mun edessä, mutta kun on tietoisesti salannut sen.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Pystyisittekö elämään enää ihmisen kanssa joka on valehdellut vuosia? Lapsiakin on, joten tuntuisi tyhmältä syyltä erota jos on salaillut vain tupakoinnin. Ongelma vaan on, että en enää usko vaikka sanoo ettei ole esim pettänyt.
Jospa nyt vain luottaisit siihen, mitä hän sanoo.
Tupakoiminen silloin tällöin on hieman eri asia kuin uskottomuus. Mies varmaan kärsii ja häpeää salapolttoaan, koska arvelee, ettet hyväksyisi polttamista. Hän ei ole ymmärtänyt, että juuri salaaminen on se paha, ei itse polttaminen, joka kuitenkin oikeasti on se vahingollinen seikka.
Hyväksy heikkous ja tue sen voittamisessa, onhan sinullakin heikko kohta: luulottelet uskottomuutta ja rinnastat sen ja salapolton.
Katso asiaa miehesi terveyden kannalta ja keskity tukemaan ja auttamaan häntä siltä pohjalta.
Itse olin tälläinen salapolttaja aiemmin. Miehen asenne tupakointia kohtaan oli todella yksioikoinen ja tuomitseva. Olin tupakoinut ennen parisuhdettamme ja lopettanut ennen kuin edes tapasin mieheni. Tähän mies oli sanonut että hyvä että olin lopettanut, sillä jos olisin polttanut niin ei oltaisi koskaan alettu edes tapailemaan. Joten kun sorruin aloittamaan tupakoinnin uudestaan niin ahdisti ajatuskin kertoa siitä miehelle. Tunsin olevani mieheni mielestä idiootti ja alinta kastia. Lopulta jäin kuitenkin kiinni. Järkyttävä tappelu. Mies oli vihainen kun olin salannut asian pidemmän aikaa (muutama vuosi). Suurempi asia oli se että olin valehdellut kun itse tupakointi. Yritti painostaa lopettamaan, sillä koki että minun oli ollut tärkeämpää polttaa kun olla rehellinen hänelle. En lopettanut. Hän lopulta hyväksyä asian ja lopulta lopetin ihan OMASTA tahdostani. Sillä koin hänen painostuksensa todella ärsyttävänä, sillä hänen omatkaan elintavat ei todellakaan ollut parhaasta päästä...
En ikinä, enkä vieläkään ymmärrä että miksi se tupakointi on miehelleni niin iso asia? Hänen siis sukunsa on kaikki ollut tupakoimattomia, joten ei mikään äiti kuoli keuhkosyöpään asia. Typerä riippuvuus ja tapa se on, en sitä sano, mutta en silti kyllä ymmärrä hänen fanaattisuuttaan asiaa kohtaan. Muuten on rauhallinen ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" persoona.
Jäin kiinni kun tuttu näki polttavan. Ei hajusta mausta yms huomannut sillä en juuri ennen hänen näkemistään polttanu ja olin mynthonien ja hajuvesien suurkuluttaja. Jos olin juuri polttanut niin välttelin häntä. Tervettä touhua parisuhteessa, eikö niin?
Olisiko sinulle ollut ok jos miehesi olisi salannut jonkun asian sinulta samalla tapaa vuosia? Miksi salasit, etkö tajunnut että se on pahempi juttu? Oletko valehdellut muusta?
Ei olisi siis todellakaan ollut. Jos mieheni olisi salaillut ja valehdellut, en tiedä olisinko voinut antaa edes anteeksi. Selitin asiaa sillä itselleni ettei sillä ole mitään väliä kun se ei periaatteessa ole niinkuin hänen asia. Eli hyväksytin sen sillä ajatuksella että eihän hänkään kerro/mainitse jos ostaa esim suklaapatukan. Eli ihan käsittämätöntä.
En siis ole muusta valehdellut, pettänyt tai mitään. Varmaan siis se häpeä ja syyllisyys sai salailemaan asiaa. Ja en siis koskaan ajatellut jääväni kiinni, sillä en ikinä ajatellut ikuisesti polttavani vaan olin sitä mieltä että poltin vain silloin tällöin ja hetken aikaa vai. Todellisuudessa siis poltin helposti puoli askia päivässä.
Ajattelin että se on vaan röökiä ja että miksi se häntä haittaisi? En kuitenkaan halunnut konfliktia, joten en kertonut.
Kiitos kun jaksat kirjoittaa salapolttajan kannalta, ehkä mieheni on myös ajatellut jotain samanlaista. Tuliko koskaan mieleen että olisit kertonut miehelle että poltat? Meillä on ollut esim tilanteita että ollaan oltu baarissa ja muut polttaneet ja olen kysynyt mieheltä että tekeekö koskaan enää mieli polttaa esim kun on viihteellä ja on sanonut, että ei tee. Silti on polttanut saman viikon aikana töissä. Tai olen kehunut tutuille miten mies ollut jo vuosia polttamatta ja oikeasti polttanut koko ajan. Ehkä polttava itsekin tulee sille sokeaksi, kun mies sanoi että ei varsinaisesti polta, vaikka mulla oli todisteet että on ostanut säännöllisesti röökiä eli ei itse katsonut polttamiseksi vaikka se oli jatkunut vuosia. Olisin hyväksynyt sen jos olisi polttanut vaikka viihteellä tai edes joskus mun edessä, mutta kun on tietoisesti salannut sen.
Ei tullut kertaakaan mieleen kertoa. Ja varsinkin mitä pidempään poltin sitä enemmän salailin. Se kynnys siinä vaiheessa sanoa että hei oon muuten polttanu taas pidemmän aikaa ja itseasiassa ties kuinka moni on tiennyt asiasta paitsi sinä. Ja miksi olisin kertonut? Kyllähän mä sitten taas lopetan.
Uskon että miehesi ei halunnut tuottaa sinulle pettymystä. Jos olit ollut niin kauhean ylpeä asiasta ja iloinen ja miehellesi on ollut niin tärkeää että mitä juuri sinä ajattelet hänestä. Näin itse ainakin ajattelin. Kyllähän monesti myös esimerkiksi alkoholisti salailee enemmän juomistaan läheisiltään kun joltain jonka mielipide ei kiinnosta tippaakaan. Ei ole sama asia, mutta varmaan samanlainen ajatuskuvio kuitenkin taustalla?
Suosittelen antamaan armoa miehellesi ja yrittää päästä yli tilanteesta jos muuten hyvä mies ja suhde. Hyvätkin ihmiset tuppaa tekemään idiootteja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa salapolttajan vaimo. Lopetti siis lääkkeillä, mutta ilmeisesti onkin polttanut kokoajan sen jälkeen. Meillä meni ennen lakkoa tosi huonosti ja varmaan aavisti, että olin lähdössä. Joten aatteli varmaan sillä mun jäävän. No niinhän mä jäin kun aattelin asioiden muuttuvan. Nyt jäi vuosi sitten kiinni kun menin korjaamolle sanomaan jotain ja näin kun heitti paniikissa tupakan pois. Että voikin tuntua paskalle, koska syyllisti mua lopettamisesta kun mun vuoksi teki sen. Seksiäkin olis pitänyt olla joka päivä, koska lääkäri sanoi niin. Hyi, että mua alkoi ällöttää kun kirjoitan tätä :-(
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa salapolttajan vaimo. Lopetti siis lääkkeillä, mutta ilmeisesti onkin polttanut kokoajan sen jälkeen. Meillä meni ennen lakkoa tosi huonosti ja varmaan aavisti, että olin lähdössä. Joten aatteli varmaan sillä mun jäävän. No niinhän mä jäin kun aattelin asioiden muuttuvan. Nyt jäi vuosi sitten kiinni kun menin korjaamolle sanomaan jotain ja näin kun heitti paniikissa tupakan pois. Että voikin tuntua paskalle, koska syyllisti mua lopettamisesta kun mun vuoksi teki sen. Seksiäkin olis pitänyt olla joka päivä, koska lääkäri sanoi niin. Hyi, että mua alkoi ällöttää kun kirjoitan tätä :-(
Sympatiat. "Kiva" kun löytyy muitakin. Meillä myös mies on syyllistänyt mua yhdestä toisesta asiasta (ei kuitenkaan mikään pettäminen tai muu iso juttu) ja käytiin vuosi sitten jopa pariterapiassa ongelmien vuoksi eikä mies sielläkään sanallakaan sanonut, että polttaa koko ajan ja on salannut sen, vaikka muka puhuttiin rehellisesti. Jotenkin siitä terapiasta tuli sitten sellainen "mulla on ongelma" miehen ja terapeutin toimesta ja terapian lopussa mulla oli aivan paska olo, vaikka olin alunperin itse meidät sinne halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yleistä yleensäkin on että asioita salaillaan vuosia parisuhteessa? Täytyy kyllä olla tyytyväinen ettei mies sentään ole tehnyt Halla-ahoja.
Mä sain tietää ekalla neuvolakäynnillä 5 v suhteen jälkeen, ettei mies ollu koskaan valmistunu ammattiin.
Oli tehnyt muita hommia ja aina antanut ymmärtää, että tutkinto on, mutta töitä alalla ei riitä.
Eipäs ollut sähkömies ja tämähän kostautui kun jäi työttömäksi. Ei voi hakea kuin hanttihommia ilman ammattia ja kyllä sillon kyrsi ja pahasti. Miksi noin pienestä piti valehdella? Varsinkin kun itse olin koulut jättänyt kesken.
Nykyään en jaksa enää ajatella asiaa. Itse olen valmistunut ammattiin. Mies sai onneksi vakipaikan. Ei tässä omakotitaloa tulla koskaan saamaan tai muutakaan mistä haaveiltiin kun perhettä perustettiin, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on siis ollut muitakin ongelmia ja nyt meni pitkästä aikaa tosi hyvin. Siksi tämä vuosien salailu tuli täysin puskista ja tuntuu tosi pahalta. Tietty parempi että polttanut kuin käynyt vieraissa, mutta miksi ei ole vaan voinut reilusti sanoa ettei pysty olemaan polttamatta. Se pimitys ja tietoinen salailu v***ttaa. Vähän sama kuin itse olisin valehdellut vuosia olevani kasvissyöjä ja sitten aina salaa käynyt syömässä pihviä ja kysyttäessä sanonut ettei edes koskaan tee mieli lihaa.
Juteltiin asiasta ja mies laittaa ihan mun syyksi polttamisen. Olen siis kuulemma aina niin hankala lasten vauva-aikana noin kolmevuotiaaksi asti. Nyt siis kolmas lapsi noin puolivuotias. Ei ollenkaan ymmärrä että loukkaannuin salailusta. Meillä minä siivoan, pesen pyykit, teen suurimman osan ruuista ym, hoidan kodin ja lapset. Seksiä ollut nyt vauva-aikana 1-2 kertaa viikossa, olisi mun puolesta useamminkin mutta mies ei jaksa. Töihin olen mennyt joka kerta kun lapsi n. 2 vuotta ja nyt kotona ollessa maksan kaiken saman kuin töissä ollessa eli puolet menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juteltiin asiasta ja mies laittaa ihan mun syyksi polttamisen. Olen siis kuulemma aina niin hankala lasten vauva-aikana noin kolmevuotiaaksi asti. Nyt siis kolmas lapsi noin puolivuotias. Ei ollenkaan ymmärrä että loukkaannuin salailusta. Meillä minä siivoan, pesen pyykit, teen suurimman osan ruuista ym, hoidan kodin ja lapset. Seksiä ollut nyt vauva-aikana 1-2 kertaa viikossa, olisi mun puolesta useamminkin mutta mies ei jaksa. Töihin olen mennyt joka kerta kun lapsi n. 2 vuotta ja nyt kotona ollessa maksan kaiken saman kuin töissä ollessa eli puolet menoista.
Olen siis ketjun aloittaja
Jaahas. Jollekin muulle käynyt näin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä taas. Kirjoitukseni jälkeen on selvinnyt että mies on oikeasti polttanut paljon enemmän kuin aluksi luulin. Lisäksi mies on jäänyt kiinni monesta muustakin valheesta. Ilmeisesti valehtelee jatkuvasti jos siitä on hänelle hyötyä :(
Vastaanpa tähän vanhaan kun mulla kävi ihan samat. Myös jatkuvaa valehtelua isoista ja pienistä asioista vuosikaudet, miksi joku ihminen on tällainen parisuhteessa? Vapaamatkustaja? Tekee mitä itse lystää, viis veisaa puolison kanssa tehdyistä sopimuksista. Mutta erota ei kuitenkaan halua. Mitä hi*toa?!
Ei voi olla totta! Täytyisikö kaikki kertoa puolisolle? Muutama sätkä kuukaudessa ei vaikuta mihinkään.
Tai voihan porvoossa vaatia kaikkea höhlää.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta! Täytyisikö kaikki kertoa puolisolle? Muutama sätkä kuukaudessa ei vaikuta mihinkään.
Tai voihan porvoossa vaatia kaikkea höhlää.
Ei tarvitse. Mutta kaksinaamaisuus on aika ikävää. Jos vielä yhdessä manataan tupakoitsijoita mutta yksinään polttaa. Luottaisitko tällaiseen ihmiseen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla hajuaistissa jotain vikaa, jos ei ole polttamista huomannut, sama vaikka mies kuinka polttaisi pelkästään töissä. Meilläkin mies silloin tällöin polttaa töissä työkavereiden kanssa ja haistan kyllä aina heti milloin on pidetty tupakinmittainen tauko. Sitä hajua ei voi peittää, valitettavasti.
Kyllä voi. Jollei nyt heti tupakoinnin jälkeen ole kukaan haistelemassa, haku häviää Kyllä tunni sisään.
Itse oon polttanut myös salaa jonkun aikaa.
En valehtele mutten halua kertoakaan, miksi ihmisellä ei saa olla omia asioita vaikka olisikin suhteessa?
Yksilöitä silti ollaan ja kaikilla saa olla omat juttunsa myös.
Kääntäisin katseen parisuhteeseenne miksi mies kokee että joutuu salassa polttamaan.
Itse olin tälläinen salapolttaja aiemmin. Miehen asenne tupakointia kohtaan oli todella yksioikoinen ja tuomitseva. Olin tupakoinut ennen parisuhdettamme ja lopettanut ennen kuin edes tapasin mieheni. Tähän mies oli sanonut että hyvä että olin lopettanut, sillä jos olisin polttanut niin ei oltaisi koskaan alettu edes tapailemaan. Joten kun sorruin aloittamaan tupakoinnin uudestaan niin ahdisti ajatuskin kertoa siitä miehelle. Tunsin olevani mieheni mielestä idiootti ja alinta kastia. Lopulta jäin kuitenkin kiinni. Järkyttävä tappelu. Mies oli vihainen kun olin salannut asian pidemmän aikaa (muutama vuosi). Suurempi asia oli se että olin valehdellut kun itse tupakointi. Yritti painostaa lopettamaan, sillä koki että minun oli ollut tärkeämpää polttaa kun olla rehellinen hänelle. En lopettanut. Hän lopulta hyväksyä asian ja lopulta lopetin ihan OMASTA tahdostani. Sillä koin hänen painostuksensa todella ärsyttävänä, sillä hänen omatkaan elintavat ei todellakaan ollut parhaasta päästä...
En ikinä, enkä vieläkään ymmärrä että miksi se tupakointi on miehelleni niin iso asia? Hänen siis sukunsa on kaikki ollut tupakoimattomia, joten ei mikään äiti kuoli keuhkosyöpään asia. Typerä riippuvuus ja tapa se on, en sitä sano, mutta en silti kyllä ymmärrä hänen fanaattisuuttaan asiaa kohtaan. Muuten on rauhallinen ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" persoona.
Jäin kiinni kun tuttu näki polttavan. Ei hajusta mausta yms huomannut sillä en juuri ennen hänen näkemistään polttanu ja olin mynthonien ja hajuvesien suurkuluttaja. Jos olin juuri polttanut niin välttelin häntä. Tervettä touhua parisuhteessa, eikö niin?