Lue keskustelun säännöt.
Nykyinen parisuhde hyvä loppuelämän suhteeksi?
24.04.2026 |
Suhde kestänyt 1.5v. Puhutaan paljon kaikesta, sekä syvällisesti että humoristisesti ja kevyesti. Arvostetaan molemmat peruselämää, terveyttä tukevia elintapoja, lapsia, rauhallista yhdessäoloa. Molemmilla omat lapset teini-iässä ja omat kodit joissa heidät kasvatetaan. Tavataan kun ehditään, soitellaan välissä. Yleensä nukutaan omissa kodeissa, välillä matkustellaan yhdessä.
On hyvää ja tasapainoista, ei kuitenkaan mitään suurta hekumaa tai intohimoa. Mietin onko se tässä iässä 45 hyvä loppuelämän parisuhteelle - molemmat sitä toivotaan. Minä kaipaisin enemmän suutelua, koskettelua, mies liittää ne seksiin ja on siinä enemmä visuaalinen ja nauttii kovasta menosta. Minulla oli edellinen suhde hyvin intohimoinen, täynnä suutelua ja hidasta nautinnollista seksiä mikä myös liimasi muuten yhteen. Mies myös enemmän huomioi ja kyseli mitä kaipaan, nykyinen on reipas, nopea ja ehdottaa usein urheilujuttuja yhdessä. Itse en ole yhtä aktiivinen ja hän menee itsekseen ennemmin kuin joustaa ja tekisi mitä minä ehdotan. Kuitenkin myös kuuntelee ja arvostaa minua ja ajatuksiani.
Tietty intohimo ja syvä yhteys siinä siis puuttuu. Kuitenkaan en tätä vaihtaisi siihen, koska muu niin arvostavaa kumppanuutta.
Kommentit (6)
Eli onko kädenlämpöinen ja osin epätyydyttävä suhde hyvä sinun ainutkertaisen elämäsi loppuajan suhteeksi?
Se sinun täytyy ihan itse päättää. Ei me täällä voida tietää mihin olet valmis tyytymään jos kerta parisuhteessa on pakko elää loppuelämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri hekuma on 20 vuoden päästä ihan yksi ja sama, mutta henkinen yhteys pitäisi löytyä. Jos ei koe yhteyttä kumppaniin niin tuskin suhteesta tulee mitään. Siinä vaiheessa kun molemmat on vaipoissa niin henkinen yhteys pitää parisuhteen elossa. Olen nähnyt tämän isovanhemmissani.
Useimmille keski-ikäisille tuntuu riittävän vain joku jota nähdään joskus ja jouluna.
Itse en tyydy enää vähempään kuin kaikkeen.
Jos edellisessä parisuhteessa "liimauduitte yhteen" - niin mikä sitten erotti?
Mulle ei kelpais kädenlämpöinen, kun takana on 30 vuotta intohimoa ja syvää kumppanuutta.
Tyydyttävintä on elää kumppanin kanssa, johon ei ole missään määrin tyytynyt. Toisiksi tyydyttävintä on elää itsekseen omannäköistä elämää ilman kumppania, johon on joutunut tyytymään.
Ei nyt jotenkin kuulosta, että suhde jaksaisi pysyä pystyssä kovin kauaa, mutta me ihmiset ollaan kovin erillaisia, toisille perushyvä on se, mitä he kaipaavat. Aika näyttää.