^^TORSTIA SYYSQ-04^^

Tuskin nyt tarttee kenenkään anteeksi pyydellä. Mutta on varmasti totta, että ajattelemme kovin eritavoin niin kasvatuksesta kun muistakin elämäämme koskettavista asioista. Tämä on rikkaus, mutta joskus voi olla vaikeaa ymmärtää toistemme tapaa hahmottaa maailmaa. Omat kokemuksemme, taustamme, koulutuksemme, ympäristömme, ikämme (listaa voi jatkaa loputtomiiin) vaikuttaa ajatteluumme niin paljon ja välillä emme sitä tajuakkaan.



Itseäni jonkin verran akateemisessa maailmassa pyörineenä, ärsyttää ja hämmästyttää teorian ja käytännön eriyttäminen. Liian paljon asioita teorisoidaan ja tutkitaan vailla mitään käytännön yhteyttä. Enkä nyt tarkoita yksin kasvtustiedettä. Itse olen kasvatusta lukenut vain yhden apron verran. Siis hiukan raapaisin pintaan. Varsin mielenkiintoiselta nämä opinnot tuntuivat tälläiselle käytännölliselle luonnontieteilijälle.



Teorioita ja opuksia tarvitaan, mutta tarvitaan myös taito tulkita niitä. Kasvatuskirjallisuudessa on yleensä esillä yhden tulkinta asiasta. Joku toinen näkee asian hiukan toisella tavalla, mutta kumpikaan ei ole väärä tapa. Se että maalikkona sitten poimii ohjeen tuolta toisen täältä voi johtaa aikamoiseen sillisalaattiiin. Toki täytyy käyttää omaa harkintakykyä ja asioita voi yhdistellä. Pitäsi lukea monen monta kirjaa, ennekuin osaisin valita itselleni " minun tapani toimia ja ajatella" . Ja tämä linja muuttuisi koko ajan, kun tietoa tulee lisää. Tavallaan olen kateellinen teille ammattikasvattajat, koska samalla kun kouluttaudutte ammattiin, saatte eväitä myös omien lasten kasvattamiseen. Musta tuntuu, etten mitenkään ehdi tässä hässäkässä lukea kasvatuskirjoja, kun oma ammattikirjallisuus vie osansa. Sitten ei enää vaan jaksa. (Tosi eilen olisin kisjastosta lainannut jonkun, jos vaan olis ollut vapaana)



Mitähän halusin sanoa :). Sitä kai, ettei pelkkä opuksien lukekeminen ulkoa johda mihinkään. Pitäis osaa tulkita, kritisoida ja koota lopulta yhteen. Minä siis luen harvakseltaan, pohdin ja ajattelen paljon ja yritän kasvaa niin vanhempana kuin kumppanina. Vielä en ole huomannut emämunauksia ja olen itselleni armollinen. Teen parhaani, muuta en voi.



Ja nyt mene vaihtamaan gakkavaippaa :)

tälläkään kertaa, mut tulinpa iloitsemaan päiväkotikäynnistä. Paikalla oli hassuja, mukavia lapsia ja mukavia aikuisia. Toukokuussa sitten tiedetään löytyykö tuosta päiväkodista paikkaa Typylle vai käydäänkö tutustumassa uusiin paikkoihin.



Öttis: komppaan muita Veetin tuntijoita siinä, että ehkäpä joku osa-aikahoito tekisi terää - teille kummallekin. Veeti on aina ollut niin menevä ja energinen, jotta sillä tavoin poika saisi energiaa purkuun ja sä saisit hiukka omaa aikaa ja rauhaa vauvelin kanssa.



Simamia on ollut tarkoitus huhuilla myös - oletko hautautunut tutkijakammioon vai pitävätkö poitsut kiireisenä?



Mimmuli: laitapa sopivia vierailupäiviä tulemaan, nyt ollaan terveitä :-)*kop*kop*



Jatulle ja Enkelille jaksua herkkutaistoon, kuulostaa kovin askeettiselta. Olin useamman päivän taudin takia vähällä ruualla, mutta tänään en pystynyt kaupassa ohittamaan herkkuhyllyä :-/

Iloon, suruun, PMS-oireisiin - mikään muu ei tepsi yhtä hyvin kuin vuklaa (terkut Viipukalle :-)



Keilin

Olen monesti jo sanonut, että nämä telkkariohjelmien nannyt ois se mitä itse kaipaisin. Näen paljon virheitä omassa käytöksessä, mutten välttämättä osaa johdonmukaisesti korjata niitä. Vielä enemmän tuntuu, että mies tarvis suoria käskyjä miten toimia. Tai kuka sanoo, että se miehen tapa ei sittenkin ois oikea:) Mutta koitan olla armollinen itselleni. Olen kuitenkin aika varma siitä, että mies ei ole ollenkaan johdonmukainen ja toista en voi ruveta pakottamaan muutokseen. Siksi ehkä kaipaisin meille molemmille niitä suoria säveliä monessa asiassa. Yhtenäistä linjaa kaipaan. Kasvatusopusten lukijana olen Hilun linjoilla. En kykene ainakaan nyt innostumaan niistä. Kasvatustieteilijä serkku muuten sanoo usein, että tieto lisää tuskaa:)



Olen ihan tööt. Nukuinkin vähän aikaa, mutta olin umpiunessa, kun pikkityttö heräsi. Voi kurssi sentään. Kunpa voisin perua sen vielä, mutta maksettu mikä maksettu. Yritettävä kai se on.



Jotain oli vielä mielessä, mutten muista mitään:)



T: Ynis

Joskus mietin, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan maalaisjärjestä. Siihenkin vaikuttaa oleellisesti edellä mainitut ympäristö, koulutus, kokemukset... Ja kasvatusaiheissa minusta erityisesti perhe. Jokaisella on siis oma maalaisjärki (tai kaupunkilas). Vaikka toimisimme maalaisjärjellä, toimisimme hyvin eritavoin.

Voi Öttis kun ymmärrän sua niin hyvin!!!Tänää aamulla just mietin et HETi ku typy herää ni se alkaa toimia..ja jos ei ole roskis lukittu,vessat lukittu,tiskakone kiinni jne.jne. alkaa tuho...Kaikki oltava kiinni ja aamu menee lukitessa!!!JA sitten kiivetään..hakee laatikon että yltää vetää tiskapöydältä kaiken..Tsemppiä!Minäkin olen sitä mieltä että osahoito vois olla oikein hyvä!



Tänään oli pojan lääkäri.Minä puhuin rintakivuista,lääkäri vatsakivuista...Oltii labrassa,poika oli tosi reipas,typy ja minä myös-jonot oli kamalat!!!!mm.keliakia koe otettii..olemme myös menossa vatsan ultraan...että sellanen käynti!No jos rintakipuja tulee vielä ni onpahan jotain jo tutkittu..



Viiimeyönä typy itkeskeli 5-7,sit nuku tunnin..en tajuu,onks se tulos klipeeks vai mikä mättää..



Poika vapaalla,mä ihan uupunu-mietin jo et mitenhän kesä kun se on monta viikkoa vapaalla?!Ei tule päivään hengähdystä!



Nyt menee typyllä hermo..taas!!!!!



Eilen Simamia näin :-) Oikea pelastus loskan keskellä..Mä oli niin maassa ja kypsä tähä " kevääsee" että kylläpä juttutuokio metrosillalla piristi :-)



jatu

Minä hahmotan asian just niin kuin Pirjoleena kirjoitteli. Eli minun maalaisjärki(keni) muodostuu minun omista kokemuksista/arvoista/omasta saamastani kasvatuksesta ydistettynä mieheni vastaaviin. Eli yritän ainakin luottaa siihen, että tunnen itse parhaiten oman lapseni ja yritän olla heille paras äiti mitä näillä vajavaisilla taidoillani pystyn. Eli jokaisella perheellä on todellakin oma maalaisjärkensä.

Mut nyt tämä tästä. Lähden toteuttamaan käytännössä maalaisjärkeäni kun keskimmäinen kiusaa pienempäänsä (ja siinä sivussa koiraa(:

Tosiaan, mielenkiintoista luettavaa taas pinossa! Hyvä kirjoitus, Pile. Maalaisjärki, joo mitä se lopulta on? Varmaankin vain sellainen sanontatapa, lopulta. Jokainenhan toimii kuitenkin elämässään (siihen liittyen siis myös parisuhteessan ja lasten kasvatuksessaan) juuri sellaisen " sekoituksen" turvin joka on itselle muodostunut: oma persoona, vahvuudet, omat (elämän)kokemukset, tiedot, taidot, muu tausta, (työkokemus), jne. Kuten Pile totesi, tästäkö muodostuu se jokaisen oma " maalaisjärki" ?



Eipä se yhtään viisammaaksi kasvattajaksi tee, vaikka on ammattinsa tai koulutuksen puolesta " joutunut" lukemaan erilaisia kasvatus,tms. opuksia. Ehkä sitä vaan tietää sen, että tietoa on ja aina asioilla on monia eri puolia. Ja on oppinut sen että mitään ei ota annettuna. Kriittiseen ajatteluun ohjaaminen kai on yksi akateemisen maailman vahvuuksista.



Minä olen aivan varma, että kaikki tässä pinossa olevat syysmammat ovat maailman parhaita äitejä :) Lapsistaan välittäminen ja huolehtiminen sekä rakkaus tulevat jokaisena päivänä rivien väleistä selvästi esille.



Alli

Mulla sitä mahtaa olla roppakaupalla, kun opiskeluaikaa lukuunottamatta oon aina asunu maalla ;) En nyt menisi sanomaan, että KM opinnoista ois niin koviin hyötyä. No, varhasikasvatusosuudesta ja psykologiasta kylläkin. Eli niissä tuli esiin pääpiirteittäin lasten henkinen ja fyysinen kehitys ennen kouluikää.



Lilalle kivaa reissua! Olet kyllä eri aktiivinen, kun jaksat pienten kanssa reissata ja tapaamisia sopia. Mulla menee varmaan taas viikkotolkulla " vauvahurmoksessa" kotosalla enkä jaksa/ viiti ees miettiä tapaamisia. Odotan vain, että joku tulis meille käymään.



Jaksamisia täystuhojen ja vilkkaiden lapsosten kanssa! Pitäis oikein miehellä luettää esim Öttiksen ja Jatun juttuja. Mies kun just paasas, että kuka täällä työhuoneessa on taas pemuttanut. Tärkeät tilinumerot ym pikkulaputhan kannattaa tietenki jättää sille puolelle konetta, johon Pekka helposti pääsee käsiksi.



Mä tein kans aamulla lumitöitä. Eipä oo monesti tainnu talven lumiennätystä olla maaliskuun lopulla. Ei tarvi paljon perennapenkistä krookuksia ym. odotella, kun toista metriä lunta on päällä ja lisää sen kuin tulee.



Tilasin Pekalle kokeeks pari Bummi SWW " pomminvarmaa" vaippaa ja hahtuvalankaa myös: Aattelin kutoa vauvalle parit hahtuvapöksyt ja voishan niitä Pekallekki kokeilla, jos tikkaaminen rupeaa sujumaan, vaikka en oikein usko, että ne taaperolla toimii.



Kohta lähden kokoukseen. Siellä saa hyvää iltapalaa ja 10e lahjakortin, jonka voi käyttää esim paikallisilla kampaajilla :)



Kiva kun on ollu harvemminkin kirjoittavilta kuulumisia!



T@hti

Öttis, tsemppiä vilkkaan taaperon kanssa. Peesaan muita tässä hoitoasiassa! Veeti vaikuttaa sellaiselta, että voisi nauttia myös muista lapsista ympärillään. Saisit myös sinä levätä. Voimia!



Jatu, toivottavasti poikasi vaivat saavat selvyyden! Jaksamisia näiden terveysasioiden ja vilkkaan taaperon kanssa elämiseen :) Mua aina naurattaa (anteeksi!) se kun kerrot typyn olevan tai olleen pesulla vessanpöntöllä. Ei varmasti kiva asia sinulle mutta jotenkin vaan huvittaa tämä taaperoiden kekseliäisyys. Siis yleensä muita naurattaa, ko. taaperon äitiä harvemmin ... ainakaan sillä hetkellä (nimim. kokemusta myös kekseliäästä taaperosta omaava)



Alli

jonon hännillä.



En minä vieläkään loukkaantunut Kerppu, taidan olla aika joustavaa materiaalia. Jäin silti jotain LempiLempiäisen tyyppisiä miettimään. Kuten joskus parisuhdekeskusteluissa tuli ilmi, meitä on moneen junaan ja se on minusta tämän porukan paras anti. On meitä sanomisen paastoajia ja sitten niitä jotka päästelevät.



Kummallekin ihmisryhmälle, epäilisin omasta kokemuksesta, tekee varmasti hyvää nähdä toisen toimintaa. Aina siitä joku tärkeä oivallus voi tarttua. Hitaalle nopeutta ja nopealle hitautta. Pohtivan tyypin hyvä puoli on minusta se, että harjoituksen myötä oivaltaa aika syvällisiäkin juttuja. Pohdinnan huono puoli on kokemukseni mukaan tekemisen vaikeus. Monesti tulee mietittyä haarukan oikeaa paikkaa keittiön laatikossa aika pitkään, siinä ajassa ehtisi laittaa sen kokeilemalla sopivaan lokeroon.



Mitä yritin selittää eilisessä kasvatusasiassa, on, että on pyydettävä anteeksi, että voi saada anteeksi. Ehkä-toisaalta -tilanteeseen ei ole tarjolla kokonaista synninpäästöä.



Puheenaiheessa pysyen. Maalaisjärki on minusta samaa kuin intuitio. Intuitio syntyy elämänkokemuksista ja sitä kuuntelemalla ei toimi vastoin sisimmän ääntä. Kasvatuskirjojen lukeminen aiheuttaa minulla joskus hetkellistä intuition heikkenemistä ja ymmärtämätöntä sääntöjen noudattamista. Pienen hetken kuluttua on helpompi nähdä, mitä ohjeita haluan noudattaa.



Kukkasella ja Poikasella oli aamulla neuvola, Poikanen 19.5kg, Kukkanen 11 ja rapiat. Kukkanen taisi olla 84cm pitkä, pitää tarkastaa kun löydän miehen kadottamat neuvolakortit. Minä kävin Tallinnassa ja takaisin tänään. Nyt väsyttää kovasti, rankkaa tuo herkkupöydässä mussutus ja parfymeriassa tuoksuttelu :-)



Kukkuu ja lapset, eikä vähäisimpänä mies

Onko haarukan paikan miettiminen sitä, että näkee haarukan monet mahdollisuudet? Ja olisiko joskus syytä miettiä, onko tärkeämpää löytää haarukan oikea, pohdittu paikka vai laittaa haarukka jollekin paikalle?



Niin, että missä kulkee raja jolloin elämää olisi syytä siirtyä elämään pohtimisen sijaan? Milloin taasen pohdinta tuottaa merkittäviä parannuksia elämisen laadussa?



K



P.s. Muistin Maisa, että olet jostain ruuhka-Suomesta. Taisin olla väärässä?

Minä jäin kiinni yksi päivä siitä, etten osannut sanoa mitkä on olleet mieheni elämän vaikeimpia hetkiä. Mies osasi paremmin sanoa mun vaikeita hetkiä.



Eli gallupoin. Osaatko sanoa mitkä ovat olleet miehesi elämän vaikeimpia hetkiä? Ei niitä tarvitse tänne tilittää, vaan kiinnostaa löytyykö muita kuin minä joka ei tolta osin tunnekaan miestään niin hyvin. Ajan kanssa oisin ehkä löytänyt vastauksia, mutta jos tarkoitus on suht nopeasti sanoa jotain. Meillä yhdessäoloa takana jotain 13 vuotta ja rapiat ja on ihan jännä nähdä että noinkaan tärkeitä asioita ei niin vaan osaakaan sanoa. Minä koin siinä osin vajauksen meidän puhetaidoissa. Aina tulee puhuttua nykyhetkestä ja sen vaikeuksista, mutta koko elämästä harvemmin.



Nukkumaan, kurssista selvisin ja tuntui, että opetin opettajaa välillä:) Olenko vähän taitava:)



T: Ynis

Oliko aamuinen kurssijännitystä, virnvirn. Minä harrastan sellaista. Kiva kuulla että jaksoit väsystä huolimatta ja taisit pitääkin?



G: Joutuisin kyllä arvailulinjalle. Syytän miestä, on niin kovin vähäanalyysinen ja puheinen, että joskus menee minulta ohi korvien tärkeät pienet ja hiljaiset sivuhuomautukset. Hyvä gallup, herätti!



Tehtiin joskus miehen kanssa viisi tärkeää asiaa elämässä ja viisi tärkeää asiaa toisissamme -listat. Sekin oli hyödyllistä.



Kukkuu, pian nukkuu

Toivottavasti en taas yöllä vain pyöri sängyssä. Ja jos pyörin, on mulla hyvää aikaa pohtia Yniksen gallupia.

Kiitos hyvästä G:stä tosiaan - täytyy ihan ottaa asia puheeksi huomenna kun illalla taas vietämme aikaa kahdestaan (nyt mies jo nukkuu - en viitsi mennä herättämään ja tiedustelemaan :) )



Luulen, että mulla vähän sama juttu kuin Yniksellä. Mies taitaa tietää paremmin tai ainakin tarkemmin sen mitkä mun kohdalla ovat olleet elämän vaikeimmat hetket. Kyllä minäkin muutaman isomman tietenkin tiedän mutta että onko sitten muita joita hän on kokenut vaikeina tilanteina - ehkä jopa kertonut joskus minulle mutta en ole kuullut / kuunnellut miestäni oikein.



Joopa joo, herättelevä kysymys tosiaan



Alli

Tuo Kukkun haarkukka vertaus on hyvä!Minä sanoisin että olen haarukat laatikkoon tyyppi ja jos ei ole hyvä-vaihetaan paikkaa...Sama pätee myös kasvatukseen ja luulen että nyt on jonkilaista vaihdosta menossa.Maalaisjärkikin muokkautunut tässä poikulaisen kanssa kuljettaessa..niin siihen järkeen vaikuttaa niin monet asiat.

Tänään tätä ihan pyykkituvassa mietin,siis kasvatusjuttuja,että miten kotona tulee joku tilanne ja sitä lipsuu päätöksitä ja sit taas jaksaa pitää kiinni.Töissä minä olen paljon johdonmukaisempi...mut toisaaltasiellä se on paljon helpompaa!



G:Sanoisin että tältä istumalta pytyn listaamaan miehen elämän vaikeimmat asiat..Me on puhuttu paljon,seurusteluaikana meni helposti läpi yön..Nyt tulee väsy vastaan..ja kai ne puhumisetki on vähentyny-tai ei ehkä niin vaa nyt elämä on enempi toimintaa..



Alliko se typyn toiminaalle naureskeli..Joo kyllä se joskus naurattaa,mut just siinä tilanteessa ei.typy vaan on vieläkin vilkkaampi ja ehtiväisempi kun poika..huh,huh..pelottaa mitä on tulossa kun tuo poika ei ole yhtään rauhottunut.



Kauniita unia!!



huomenna vanheneva jatu