Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette jaksa omia lapsianne, älkäähän unelmoiko sitten niistä mahdollisesti tulevista lapsenlapsistakaan
23.06.2017 |
On aika ikävää omaa lasta kohtaan se, että hänen lapsistaan huolehditaan paremmin kuin itsestä omana lapsuusaikana.
Tätä mä en vaan koskaan ymmärrä. Että lapsenlapsia hoivataan ja hemmotellaan ja omista lapsista ei välitetty pätkän vertaa. Tällaisiakin aikuisia valitettavasti löytyy.
Kommentit (21)
Oletko kateellinen omille lapsillesi? Olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että kukaan aikuisista lapsistani ei tee jälkipolvia tällaiseen maailmaan. Ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta.
Aika monella 40-60-luvulla syntyneellä vanhemmalla taitaa mennä noin. Heillä ei ollut mallia lämpimästä ja läheisestä vanhemmuudesta omilta vanhemmiltaan, ja toisaalta ei usein oikein resurssejakaan (äitiysloma oli 3kk, kotitöihin meni mielettömästi aikaa jne.).
Samaa mieltä kuin ap. Ei se, etteikö omat lapset saisi saada, vaan se, että miksi minä en saanut saada?
Oletko kateellinen omille lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että kukaan aikuisista lapsistani ei tee jälkipolvia tällaiseen maailmaan. Ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta.
No täytyyhän jonkun ne hyviksetkin tehdä, kun pahiksia on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kateellinen omille lapsillesi?
Eihän kyse ole välttämättä siitä, vaan on ihan normaalia että omat vaillejäämisen kokemukset muistuu mieleen ja aktivoituu jos näkee laiminlyöneen äidin hoivaavan lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsenlapsia hemmotellaan. Niistä kun ei ole sitä kasvatusvastuuta kuten omista lapsista. T: Viiden mummu.
Olen mummo. Vaihdevuodet ovat pehmittäneet temperamenttiani. Ja lastenlasten kanssa jaksaa paremmin, kun ei tarvitse pitää huolta 24/7. Sain pikkuisenkin nukkumaan paremmin kuin kotonaan. Ehkä en myöskään stressaa enää niin paljon. Harjoitus tekee mestarin, omat lapset ovat valitettavasti aina harjoituskappaleita, varsinkin eka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kateellinen omille lapsillesi?
Eihän kyse ole välttämättä siitä, vaan on ihan normaalia että omat vaillejäämisen kokemukset muistuu mieleen ja aktivoituu jos näkee laiminlyöneen äidin hoivaavan lapsenlapsia.
Minkähänlaisesta laiminlyönnistä nyt puhutaan? Eiköhän ap olisi huostattu, jos olisi kovin laiminlyöty?
Ollessani mummoni luona, hän aina hemmotteli minua. Äitini sai siitä kauheat raivarit, kun hän ei saanut sitä ja tätä lapsuudessaan. Muistan, kuinka huono omatunto minulla sen jälkeen oli siitä, kun mummo oli niin hyvä minulle. Tuntui, että minun pitää loppuelämä korvata äidille sitä, että äiti ei päässyt esim. kampaajalle, vaan mummo leikkasi itse hänen tukkansa ja minut taas mummo käytti kampaajalla.
Nyt vanhempana ymmärrän toki asian eri tavalla, että mummolla oli 9 lasta ja olivat köyhiä ja teki montaa työtä, että sai perheen elatettua. Ei siinä ollut niin aikaa ja rahaa hemmotella äitiänikään. Nyt sitten yritti korvata lapsenlapsille sitä, mitä ei omilleen pystynyt antamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ja mieheni vanhemmat kyllä huolehtivat meistä, mutta varsinkin appivanhempieni puolella ihmetyttää se höpötys, että sitten kun lapsi tulee vanhempana heillä käymään (nyt ikää 10 kk) niin pitää olla aina jäätelöä, keksiä, karkkia, mehua ym. Mies sai todella harvoin herkkuja, miksi niitä pitäisi nyt olla koko ajan lapsenlapsen saatavilla? En ole mikään sokerinatsi, mutta ei ne herkut ole lapsenlapselle yhtään sen terveellisempiä kuin omalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsenlapsia hemmotellaan. Niistä kun ei ole sitä kasvatusvastuuta kuten omista lapsista. T: Viiden mummu.
Ja myös siksi että omat isovanhemmat ja heidän vanhempansa hemmottelivat minua. Ap on kyllä jostain kierosta suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kateellinen omille lapsillesi?
Voisin kuvitella, että surullinen siitä mitä omasta lapsuudesta jäi puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani mummoni luona, hän aina hemmotteli minua. Äitini sai siitä kauheat raivarit, kun hän ei saanut sitä ja tätä lapsuudessaan. Muistan, kuinka huono omatunto minulla sen jälkeen oli siitä, kun mummo oli niin hyvä minulle. Tuntui, että minun pitää loppuelämä korvata äidille sitä, että äiti ei päässyt esim. kampaajalle, vaan mummo leikkasi itse hänen tukkansa ja minut taas mummo käytti kampaajalla.
Nyt vanhempana ymmärrän toki asian eri tavalla, että mummolla oli 9 lasta ja olivat köyhiä ja teki montaa työtä, että sai perheen elatettua. Ei siinä ollut niin aikaa ja rahaa hemmotella äitiänikään. Nyt sitten yritti korvata lapsenlapsille sitä, mitä ei omilleen pystynyt antamaan
Onpas sulla tyhmä äiti.
Saa olla kyllä tosi itsekäs, jos ei ymmärrä olosuhteita ja tosiasioita. Itse olin ainakin onnellinen siitä, että vanhempani pitivät lapsestani hyvää huolta esim. työmatkojeni ajan. Tuntui että kaikki lapseni saamat lahjat olivat lahjoja minulle. Nautin kaksinkerroin niistä enemmän kuin jos olisin itse ne saanut.
Mä toivon, että en saa lapsenlapsia. Ei kertakaikkiaan ole mitään mielenkiintoa. Voi olla tietysti, että mieli muutttuu vielä. Omat ovat vasta teini-iässä.
On näiden omien lasten kanssa joutunut aina yksin pärjäämään, johtuu varmasti siitä. Parhaani olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kateellinen omille lapsillesi?
Voisin kuvitella, että surullinen siitä mitä omasta lapsuudesta jäi puuttumaan.
Itse ainakin ymmärrän vanhempieni taloudelliset vaikeudet, ja ymmärsin ne jo lapsena. Ehkä meillä sitten korvattiin niitä ulkoisia puutteita esim. lemmikkieläimillä. Ei jäänyt mitään surtavaa tai kadehdittavaa. Sellaista se elämä vaan oli.
Ja äitini siis leikkasi hiukseni ja ompeli minulle paljon vaatteita, ja meillä syötiin aina kotona eikä matkusteltu naapurivaltioita kauemmas, ja muuta mitä tässä ketjussa on voivoteltu. En kokenut niitä mitenkään raskaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kateellinen omille lapsillesi?
Voisin kuvitella, että surullinen siitä mitä omasta lapsuudesta jäi puuttumaan.
Itse ainakin ymmärrän vanhempieni taloudelliset vaikeudet, ja ymmärsin ne jo lapsena. Ehkä meillä sitten korvattiin niitä ulkoisia puutteita esim. lemmikkieläimillä. Ei jäänyt mitään surtavaa tai kadehdittavaa. Sellaista se elämä vaan oli.
Ja äitini siis leikkasi hiukseni ja ompeli minulle paljon vaatteita, ja meillä syötiin aina kotona eikä matkusteltu naapurivaltioita kauemmas, ja muuta mitä tässä ketjussa on voivoteltu. En kokenut niitä mitenkään raskaasti.
Ja muistan kuinka onnellinen olin, kun sain serkkuni vanhoja vaatteita. Ja hän oli poika, ja minä tyttö! Mutta kyllä MikkiHiiri-t-paita vaan oli käytettynä tosi hieno ja unisex.
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon, että en saa lapsenlapsia. Ei kertakaikkiaan ole mitään mielenkiintoa. Voi olla tietysti, että mieli muutttuu vielä. Omat ovat vasta teini-iässä.
On näiden omien lasten kanssa joutunut aina yksin pärjäämään, johtuu varmasti siitä. Parhaani olen tehnyt.
Samoin. Teini-ikäisten äitinä ajattelen myös, että kun nämä maailmalle saan kunnialla, en todellakaan halua tähän uutta katrasta hoidettavaksi.
Johtuisiko ruuhkavuosien helpottamisesta?