Lue keskustelun säännöt.
Anoppi totutti lapsen karkkiin!
23.06.2017 |
Olen pitänyt 5v lapseni visusti niin ettei hän ole päässyt karkkia maistamaan tai tiedä oikein mitä se on. Hän on käynyt tähän asti lähinnä vain sellaisilla synttäreillä joiden synttärisankarien äidit tunnen ja jotka on samoilla linjoilla tästä. Tarhassa on kyllä muutaman kerran tarjottu karkkia mutta lapsi vain kuulemma hämmästyi että mitä ne on eikä tykännyt.
Nyt kuitenkin anoppi on mennyt ja ehdollistanut lapsen karkkiin! Hän on siis jo jonkin aikaa tuputtanut lapselle karkkia salaa pienissä erissä ja saanut näin lapsen hiljalleen sokerikoukkuun ja himoitsemaan karkkia. Mua yökättää tämä kuvio ja nimenomaan olen monet kerrat keskistellut anopin kanssa siitä että miksi olen valinnut tämän linjan.
En voi enää kuin vihata häntä. Nyt lapsi nimittäin kinuaa katkkia jatkivasti ja ennen niin tyyni ja tasapainoinen lapsi saa raivokohtauksia ja kiukunpuuskia, joihin anoppini tietysti meinasi tarjota lääkkeeksi vaan lisää sitä sokerimoskaa mutta minun edessäni sitä ei päässyt tekemään ja pistin hänelle nyt niin totaalisen stopin ja lapsi ei kyllä enää ikinä yksin hänen luokseen jää!
Kommentit (21)
Luojan kiitos et ollut äitini. Mikään ei ole sen parempaa kuin coca cola. Kotsoin kuin moni tuttu alkoholistui, itse vain siemailen colaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsestasi tulee syömishäiriöinen.
Enemmän plinsin huolissasi lapsesi Rstä
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli provofiilis, vaikka kyllä näitä sokerihulluäitejä oikeasti onkin. Ja anopin vihaajia.
Voi olla kun kirjoitin tämän tunnepuuskan vallassa. Olen oikeasti todella vihainen ja peloissani että saanko lapsen parannettua sokerikoukusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsestasi tulee syömishäiriöinen.
Minun mielestä syömishäiröisiä ovat kaikki sokerikoukussa olevat. Elämää hallitsee vaan se milloin saa seuraavan kerran karkkia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsestasi tulee syömishäiriöinen.
Minun mielestä syömishäiröisiä ovat kaikki sokerikoukussa olevat. Elämää hallitsee vaan se milloin saa seuraavan kerran karkkia.
Ap
Onkohan sulla mennyt vähän överiksi tuo homma? Relaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olette lapsen kanssa anopilla ja hän kykenee sinun huomaamattasi tuputtamaan karkkia? Miten tuo on edes mahdollista? Istut siellä vessassa todella pitkään?
Hedelmissä on sokeria, toivottavasti lapsesi ei ole saanut maistaa niitä.
Kyllä se on vanhempien päätös mitä lapsi syö. Typerä ja ilkeä anoppi, jos ei kunnioita lapsensa perheen tapoja, vaan salaa syöttää. Meillä vähän sama tilanbe anopin kanssa. Mehua janoon, ja ihan jatkuvasti pitäisi pupeltaa välipalaa "jotta jaksaa odottaa ruokaa", välipalana keksiä.
Karkkia ei tarvitse kukaan. Ja ihan varmasti lapsi oppii karkkia syömään isompana, kun kaveritkin syö. Sitä paitsi hampaatkin tykkää sokerittomuudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämällä totaalisesti herkut saat aikaan vain pahempaa tuhoa. Terve suhtautuminen kaikkeen suuhun pantavaan olisi paljon fiksumpaa. Sokeri ei ole ainut koukuttava aine, ihan hyvin lapsesi voi koukuttua vaikka maissinaksuihin, vetää maissinaksukilareita ja lihoa niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fruktoosihan on nykyään yhtä paha kuin valkoinen sokeri. Ei kannattaisi syöttää niitä hedelmäviipaleita välipalaksi. Sopivaa välipalaruokaa olisivat vain juurekset (luomu), kurkku (luomu), tomaatti (luomu), avokado (luomu) ja ehkä joku porkkanalehtikaaliminttusmoothie.
Eiköhän sille pennulle tuu ne syömishäiriöt ja sokerikoukut viimeistään sitten aikuisena, kun lapsena on väkisin pidetty karkit piilossa sen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-mammat tuntuvat löytävän aina ne kaikista pahimmat anopit.:D
Ainut mistä pitäisi nauttia lapsena ovat äidin tekemät luomumuhennokset, luomumaissinaksut, luomuvihannekset ja luomujuurekset sekä kauniit kukat, puut, hyönteiset, nurmikko ja kivet.
Vierailija kirjoitti:
Ainut mistä pitäisi nauttia lapsena ovat äidin tekemät luomumuhennokset, luomumaissinaksut, luomuvihannekset ja luomujuurekset sekä kauniit kukat, puut, hyönteiset, nurmikko ja kivet.
Kivien voi leikkiä olevan kissoja.
Pakko sanoa, että todella epäkypsää käytöstä anopilta, mutta todella ajattelematonta on myös AP:n toiminta. Kai tiedät ihmisen psykologiaa sen verran, että jonkun totaalikieltäminen harvoin luo toivottua tulosta.
Etenkin tuo on minusta sairasta, että et edes ole selittänyt lapselle, mitä karkki on, vaan on sitä saanut jossain päiväkodissa ihmetellä. Paljon terveempi tapa olisi ohjeistaa, miten karkki on herkkua, joka on huonoksi hampaille, eikä ole kovin terveellistä, mutta joskus sillä voi vähän herkutella. Ihan sama kun yrität nuorta ohjeistaa ettei koskaan koske alkoholiin, tai vielä pahempi: et edes kerro mitä se on, parempi kun ei koskaan edes tiedä sen olemassa olosta. Voi halooooo.
Ja kyllä, iski henkilökohtaisesti hermoon tämä aihe.
Terveisin, lapsi joka sai äidin diabeteshysterian takia päiväkodissa aina maissinaksuja karkkien sijasta, koulun karkkipäivään ja nyyttäreille maustamattomia riisikakkuja ja tomaatteja, yläasteella vapauksien lisääntyessä sairastui ahmimishäiriöön (söin aina kaikkea äidiltä salaa) ja myöhemmin bulimiaan kun tajusin siitä syömisestä lihovani. Mutta sentään en ollu lapsena sokerikoukussa!
Kiellä vaan! Mun äiti kielsi myös karkit, kun muutin kotoa pois, elin ekan vuoden pelkillä irtokarkeilla. Nykyään oon läski ja rakastan sokeria.
Ne lapset joilta karkki on kokonaan kielletty himoitsee sitä just eniten. Sitten kun saa niin ahmitaan itsensä kipeiksi.
Meillä taas on aika usein kotona karkkia, voi olla kulhossa pöydällä vapaasti syötävissä mutta lapsilla ei ole mitään pakkomiellettä ahmia niitä, joskus syövät muutaman kerrallaan, joskus voivat olla monta päivää syömättä.
Jotenkin tuli provofiilis, vaikka kyllä näitä sokerihulluäitejä oikeasti onkin. Ja anopin vihaajia.