Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen loukkaava käytös
22.06.2017 |
Mieheni ei ilmeisesti pidä vanhemmistani erityisesti ja aina kun menemme käymään yhdessä siellä, on sitä ennen kunnon show ja minulla joka kerta paha mieli ennen lähtöä. Olemme asuneet puoli vuotta samalla paikkakunnalla kuin vanhempani ja olemme sinä aikana käyneet tasan yhden kerran siellä alle päivän vierailulla. Ensin sain n. viikon neuvotella sinne menemisestä, tämän jälkeen neuvoteltiin monta tuntia voimme olla siellä. Mieheni oli jyrkkä siinä, että maksimissaann kolme tuntia. No tässä vaiheessa oli jo tullut väittelyä ja paha mieli. Sitten mieheni päätti että lähtee treeneihin viime tinkaan ennen kuin vanhempani tulevat hakemaan ja ajallisestikkaan ei ollut tarpeeksi siihen aikaa. No kyyti saapui pihaan ja mies oli vieläkin treeneissään eikä vastannut kännykkään. Selittelin siinä sitten, että mennään treenipaikalta hakemaan suoraan, että tulee sieltä. No mentiin pihaan ja odoteltiin hetki eikä häntä näkynyt eikä vastannut kännykkään. No onneksi tuli kuitenkin melko pian. Pahoitteli että kesti vähän aikaa ja menimme vanhemmillemme. Siellä meni ihan mukavasti ja omakin mieli parani, mutta ei kuitenkaan minulle jälkeenpäin osoittanut mitään pahoittelua. No, nyt vanhempani pyysivät taas käymään. Kysyin mieheltäni mitä mieltä hän on tästä ja sanoi että voidaan pariksi tunniksi mennä. Kysyin että voidaanko sopia tämä ja hän vastasi myöntävästi. Sovimme kellonajan. Myöhemmin vanhempani kysyivät tulisimmeko tuntia aikaisemmin, jos söisimme yhdessä ja vastasin myöntävästi. Mieheni suuttui tästä, koska tuli ns. Lisäaikaa vierailulle ja sanoi myöskin että eihän me vielä lyöty lukkoon että ollaan menossa. Yritin keskustella mieheni kanssa, että on tosi loukkaavaa, että sen harvan kerran kun käymme vanhemmillamme, niin hän saa aina minut itkemään ja pahalle mielelle. Tähän hän tokaisi, että mitäs oon itkupilli ja ei suostunut keskustelemaan asiasta. Itse hoidan aina hänen ns. Edustusvierailut ja muut positiivisella mielellä (joita on enemmän ja todellakin pidempiä aikoja). Tuntuu epäreilulta, että joudun joko riitelemään tai selittelemään muille milloin mitäkin (en haluaisi että tulee sellainen olo ettemmä halua tulla ym, kun en voi sanoa myöskään, että tuo tuossa ei halua ). Mitähän tässä pitäisi tehdä? Yrittää keskustella, hyväksyä asia ja vierailla itsekseen tai täysin miehen ehdoilla ja selitellä aina toisen puolesta vai mitä? Muuten parisuhteemme on hyvä ja muissa asioissa voimme keskustella asiallisesti ym.
Kommentit (8)
Lähde yksin. Älä ota mukaan äläkä itsekään lähde miehellesi tärkeisiin kyläpaikkoihin. Vallan käytö muoto tuo toimintamalli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta saa ehkä mulkeron kuvan, mutta missään muussa muussa aiheessa ei käyttäydy noin. Muuten siis ottaa huomioon ym. Siksi en oikein tiedä miten tähän suhtautua enkä ymmärrä miksei voi keskustella aiheesta/ miksi ei voi minun mielikseni hoitaa asiaa niin että jää hyvä mieli jo ihan alusta lähtien vaikkei itse niin tykkäisi..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ilmeisesti pidä vanhemmistani erityisesti ja aina kun menemme käymään yhdessä siellä, on sitä ennen kunnon show ja minulla joka kerta paha mieli ennen lähtöä. Olemme asuneet puoli vuotta samalla paikkakunnalla kuin vanhempani ja olemme sinä aikana käyneet tasan yhden kerran siellä alle päivän vierailulla.
Ensin sain n. viikon neuvotella sinne menemisestä, tämän jälkeen neuvoteltiin monta tuntia voimme olla siellä. Mieheni oli jyrkkä siinä, että maksimissaann kolme tuntia. No tässä vaiheessa oli jo tullut väittelyä ja paha mieli. Sitten mieheni päätti että lähtee treeneihin viime tinkaan ennen kuin vanhempani tulevat hakemaan ja ajallisestikkaan ei ollut tarpeeksi siihen aikaa.
No kyyti saapui pihaan ja mies oli vieläkin treeneissään eikä vastannut kännykkään. Selittelin siinä sitten, että mennään treenipaikalta hakemaan suoraan, että tulee sieltä. No mentiin pihaan ja odoteltiin hetki eikä häntä näkynyt eikä vastannut kännykkään. No onneksi tuli kuitenkin melko pian. Pahoitteli että kesti vähän aikaa ja menimme vanhemmillemme. Siellä meni ihan mukavasti ja omakin mieli parani, mutta ei kuitenkaan minulle jälkeenpäin osoittanut mitään pahoittelua.
No, nyt vanhempani pyysivät taas käymään. Kysyin mieheltäni mitä mieltä hän on tästä ja sanoi että voidaan pariksi tunniksi mennä. Kysyin että voidaanko sopia tämä ja hän vastasi myöntävästi. Sovimme kellonajan. Myöhemmin vanhempani kysyivät tulisimmeko tuntia aikaisemmin, jos söisimme yhdessä ja vastasin myöntävästi. Mieheni suuttui tästä, koska tuli ns. Lisäaikaa vierailulle ja sanoi myöskin että eihän me vielä lyöty lukkoon että ollaan menossa.
Yritin keskustella mieheni kanssa, että on tosi loukkaavaa, että sen harvan kerran kun käymme vanhemmillamme, niin hän saa aina minut itkemään ja pahalle mielelle. Tähän hän tokaisi, että mitäs oon itkupilli ja ei suostunut keskustelemaan asiasta. Itse hoidan aina hänen ns. Edustusvierailut ja muut positiivisella mielellä (joita on enemmän ja todellakin pidempiä aikoja).
Tuntuu epäreilulta, että joudun joko riitelemään tai selittelemään muille milloin mitäkin (en haluaisi että tulee sellainen olo ettemmä halua tulla ym, kun en voi sanoa myöskään, että tuo tuossa ei halua ). Mitähän tässä pitäisi tehdä? Yrittää keskustella, hyväksyä asia ja vierailla itsekseen tai täysin miehen ehdoilla ja selitellä aina toisen puolesta vai mitä? Muuten parisuhteemme on hyvä ja muissa asioissa voimme keskustella asiallisesti ym.
Miehesi mielestä sinun sukulaisesi ovat vähempiarvoisia kuin hänen sukunsa ja menonsa. Tilanne on todellakin epätasapainossa jos sinun pitää hoitaa hänen useammin ilmaantuvat "edustus"vierailunsa mutta hän kiukuttelee kuin uhmaikäinen silloin kun hänen pitäisi osallistua sinun menoihisi.
Ilmeisesti hänellä on itselleen eri säännöt ja vapaudet kuin sinulla. Se ei ole ikinä hyvä juttu parisuhteessa.
Kehotan sinua miettimään onko parisuhteesi todellakin niin hyvä kuin väität. Minusta näin ei näytä olevan.
Jos ystäväsi kertoisi samanlaisen tarinan, miten neuvoisit häntä?
Teillä ei ole oikein hyvä tulevaisuus yhdessä edessä. Mitäs jos vanhempasi kutsuvat teidän jouluksi sinne? Entäs kun saatte lapsia? Saavatko lapset tavata isovanhempansa ilman että joka vierailusta tulee hirveä riita?
Saavatko vanhempasi käydä teillä vai tuleeko siitäkin hankaluuksia?
Koitapa nyt ensin selvittää miehen kanssa että mikä ongelma hänellä on vanhempiesi suhteen. Ihan kuin olisi huono omatunto? Miten tilanne on hänen vanhempiensa kanssa? Käyttekö siellä? Miten mies suhtautuu omaan perheeseensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on jo lapsia. Olen ollut joka toinen joulu omilla vanhemmillani ja joka toinen hänen. Hän on ollut joka joulu omilla vanhemmillaan. Joululomalla olemme yleensä sitten vierailleet myös minun vanhemmillani. Yleensä käyn yksinään lasten kanssa vanhemmillamme, kun hän on töissä. (Olen siis perhevapaalla). Tässä ei ole ongelmaa vaikka olen kyllä aistivinani ettei hirveästi tykkää, jos liikaa lapset siellä. Vanhempani käyvät yleensä meillä kun hän ei ole paikalla ja yleensä jos tulevat muuten, asiasta pitää neuvotella. Sen verran tiedän, että mieheni ajattelee, ettei toinen vanhemmistani pidä hänestä. (On mahdollista tietenkin, mutta voi siinä tapauksessa johtua siitäkin jos kokee saman toisinpäin) jokatapauksessa mitään tälläistö ei nöy päälle päin.. vanhempani suhtautuvat aina positiivisesti ja muistavääat välillä henkilökohtaisella arvokkaallakin joululahjalla. Hänellä on tosi hyvät välit omaan perheeseensä ja tykkää viettää sielä pitkiäkin aikoja.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Turhaan tollasen mulkeron kanssa olet. Jos saa sinut itkemään harmista pelkästään vanhempiesi luona vierailuun liittyen, pelleilee ja viivyttelee (=tekee kiusaa) ja vieläpä ilkkuu tuosta kaikesta että ootpa itkupilli, niin mietipä millainen tulevaisuus tuollaisen "miehen" kanssa tulisi olemaan?!