Tuottaako introverttius ongelmia?

'

lopeta tollanen turhuus ennen kun edes alotat

Päinvastoin. Introvertit pohdiskelijoina ja tehokkaaseen itsenäiseen työskentelyyn kykeneväisinä yleensä menestyy todella hyvin. Eikä introverttiys sitä meinaa, ettei tulisi muiden ihmisten kanssa hyvin toimeen.

Mä olen vihdoin oppinut hyväksymään, että ei kaikki ymmärrä ja sosiaalisuus jyrää, mutta en missään nimessä aio teeskennellä olevani muuta kuin olen. Mieheni (pian ex) selkeesti ei ymmärrä mua ja mun tarvetta veräytyä omiin oloihini. Meillä on lapsia ja mies on se joka niitä leikittää ja näyttää maailmaa, minä keskustelen, kuuntelen ja olen lähellä muuten.

Varmasti elämässäsi helpommalla pääset, jos pystyt muuttamaan käytöstäsi hieman sosiaalisemmaksi. Itse nykyään (40v) jopa nautin ihmisten seurasta ajoittain, mutta edelleen tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Onnekseni puolisoni sen ymmärtää, eikä loukkaannu vaikken aina jaksa edes hänen seuraansa.

Puhut myös työelämän vaatimuksista. Eri aloilla on varmasti erilainen paine sosiaalisuuteen. Voisin kuvitella, että esim. luokanopettajan työ olisi täyttä tuskaa meille introventeille.Toisaalta omalla, suppealla erityisalallani olen edennyt hyvin, olematta kaikkien kaveri. Kannattaa jutella opinto-ohjaajan kanssa myös tuosta puolesta, kun mietit ammatinvalintaasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyselisin teiltä vanhemmilta omaan rauhaan vetäytyjiltä että onko introverttius tuottanut teille ongelmia esimerkiksi työpaikoilla tai opiskellessa?

Itse huomaan nyt lukioikäisenä että moni pitänee minua kovin outona ja ehkä jopa töykeänä koska en nauti muiden seurasta. Ryhmätyöt koulussa on täyttä tuskaa. En viihdy myöskään vapaa-ajalla kenenkään kanssa vaan nautin yksinolosta ja eristäytymistä. En usko koskaan tulevani olemaan parisuhteessa enkä haaveile perheestä. Myös suunta tulevaisuuden työn osalta on täysin hukassa. Työmaailmassa tunnutaan arvostavan mahdollisimman ekstroverttisia yksilöitä.

Muiden mielipiteiden takia olen kuitenkin alkanut pohtia sitä, tulisiko minun pakottaa itseni muuttumaan sosiaalisemmaksi?

Introverttius ei liity sosiaalisiin taitoihin ja käytöstapoihin mitenkään. Se, että sosiaalinen kanssakäyminen syö sinulta energiaa, ei näy päällepäin. Se, miten käyttäydyt kavereitasi kohtaan näkyyn.

Kärjistävä esimerkki: poistutte koulussa luokasta, ja muut jäävät miettimään jotain vapaa-ajan hengailua siihen päälle. Voit a) kääntää selkäsi sanomatta sanaakaan ja lähteä menemään tai b) kuunnella hetken, kommentoida paria juttua, toivottaa hymyillen hyvät viikonloput ja lähteä olemaan itseksesi.

Eli ei, introverttius ei aiheuta ongelmia.

Ap hienoa kuitenkin, että tunnistat itsestäsi jo nyt, että olet introvertti. Voit suunnitella opiskelualan sen mukaan ja auttaa myös elämässä muutenkin kun tuntee itsensä. Pidä huoli, että omaa aikaa jää tarpeeksi ja saat ladata akkujasi, vaikka ymmärrän kuinka opiskelu ja sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin.

Kiitos teille. Olen kuitenkin vielä tosi hukassa sen suhteen, mitä haluan tehdä "isona". Onko teillä ehdottaa ammatteja joissa pääsee eniten jättäytymään omiin oloihin?

Erilaiset tieteen alat ovat aina tuntuneet kiinnostavilta, mutta epäilen omia kykyjäni pärjätä yliopistomaailmassa, sillä huomaan että stressillä ja koulun sosiaalisten tilanteiden sietämisellä on minuun suuri vaikutus. Lisäksi tuntuu että myös lukioissa siirrytään kokoajan enemmän "sosiaaliseen malliin", jossa opiskelu ei enää tapahdu opettajan opetuksen ja itse pänttäämisen kautta, vaan lähinnä ryhmissä työskennellen. Asia tuntuu melko turhauttavalta sillä kuvittelin lukion olevan sopivampi polku omalle luonteelle.

- AP

Minulle se on aiheuttanut paljon ongelmia, juuri sen että minua on pidetty ylpeänä, vihamielisenä yms. kun en ole jaksanut olla mukavienkaan ihmisten seurassa, ja työssä asiakaspalvelussa uuvuin romahtamispisteeseen asti. Haluaisin myös matkustella, mutta tiedän että siitä ei tulisi kovin miellyttävä kokemus, kun juuri sellainen pinnallinen tuntemattomien kohtaaminen rasittaa kaikkein eniten.

Sinä olet kuitenkin nuori ja voit vaikuttaa paljon elämäsi kulkuun, ennen kaikkea valita sellaisen ammatin, jossa saat rauhassa olla introvertti. Voit myös miettiä selviytymiskeinoja, joilla voit ladata akkusi uudelleen, kun olet ihmisseurasta väsynyt. Minulle niitä ovat erityisesti ulkoliikunta ja musiikin kuuntelu, sinä voit tietysti löytää omiasi.

AP, minullakin on ongelma sosiaalisena olemisessa. Osaan kyllä olla ihmisten kanssa, mutta kaikenlainen sosiaalinen juttu vie minulta energiaa.

En osaa nyt auttaa sinua, mutta toivottavasti löydät itsellesi sopivan alan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille. Olen kuitenkin vielä tosi hukassa sen suhteen, mitä haluan tehdä "isona". Onko teillä ehdottaa ammatteja joissa pääsee eniten jättäytymään omiin oloihin?

Erilaiset tieteen alat ovat aina tuntuneet kiinnostavilta, mutta epäilen omia kykyjäni pärjätä yliopistomaailmassa, sillä huomaan että stressillä ja koulun sosiaalisten tilanteiden sietämisellä on minuun suuri vaikutus. Lisäksi tuntuu että myös lukioissa siirrytään kokoajan enemmän "sosiaaliseen malliin", jossa opiskelu ei enää tapahdu opettajan opetuksen ja itse pänttäämisen kautta, vaan lähinnä ryhmissä työskennellen. Asia tuntuu melko turhauttavalta sillä kuvittelin lukion olevan sopivampi polku omalle luonteelle.

- AP

Riippuu tietenkin omista taipumuksistasi, mikä homma on sinulle hyvä. Esim. koodarit tekevät usein etätyötä kotoaan käsin. Kaikenlainen keskittymistä vaativa asiantuntijatyö sopii hyvin introvertille, koska työnteosta ei tule mitään jos vain seurustelee työkavereiden kanssa.

Lisäksi olen huomannut, että kestän kyllä työpaikan sosiaalisuuden, kunhan pääsen kotiin omaan rauhaan työpäivän jälkeen. Ystävällinen, pinnallinen small-talk kannattaa opetella, se helpottaa omaakin olemista.

Unohda kaikki myyntityö, hoitoalan työt yms.

Ei intrverttius tarkoita sosiaalisten käytöstapojen puutetta, ujoutta, erakkoutta tai muuta sellaista. Olen introvertti, ja minulla on sosiaalinen työ ja paljon ystäviä. Niiden vastapainoksi on sitten riittävästi omaa aikaa. Ei minua haittaa olla väsynyt vaikkapa kivojen juhlien jälkeen. Se on merkki siitä, että olen viihtynyt pitkään ja pitänyt hauskaa.

Joten ei, ei ole tuottanut mitään ongelmia.

Nuorena se tuotti ongelmia, koska en hyväksynyt itseäni tällaisena. Olisin halunnut olla ulospäinsuuntautunut ja puhelias, ja olin kateellinen ystävilleni jotka olivat kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa. Aikuistuessani olen oppinut hyväksymään introverttiyteni, ja jopa nauttimaan siitä. Annan itselleni luvan olla hiljaa, eristäytyä, olla sosiaalinen omalla tavallani ja silloin kun oikeasti haluan. En yritäkään esittää mitään muuta kuin mitä olen. Minulla on paljon kavereita ja muutama todella hyvä ystävä, sekä puoliso, joka ymmärtää ja hyväksyy luonteeni juuri tällaisena. 

Olen työssä isossa organisaatiossa asiantuntijana, ja saan paljolti valita sen, kuinka paljon olen tekemisissä ihmisten kanssa. Harrastan taiteita ja kulttuuria, matkustan paljon yksin ja puolison kanssa.

Kyllä introvertti sopii myös myyntityöhön! Meidän työpaikalla parhaimmat myynnit on nimenomaan introverteilla, kun keskittyvät asiakkaisiin eikä työkavereiden kanssa jutteluun. Moni introvertti ei koe oikean asian puhumista vaikeana vaan nimenomaan sen vapaa-ajan keskustelun/puuhastelun.

On tuottanut ongelmia.

Kuten joku aiemminkin sanoi, introverttiys ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa. Ekstrovertilläkin voi olla huonot sosiaaliset taidot. Ovat muuten varsin rasittavia tyyppejä. Ilman hyviä sosiaalisia taitoja on vaikea pärjätä. En suosittele sinulle myöskään asiantuntijatyötä, koska nykyään asiantuntijana ei pärjää ilman vuorovaikutusta ja verkostoitumista toisten ihmisten kanssa. Omaan tutkijankammioonsa vetäytyvät tutkijat ovat mennyttä maailmaa. Joku tuossa ehdottikin koodaria. Jos sinulla on siihen kykyjä ja kiinnostusta, niin se voisi sopia. Se on työ jota saa tehdä varsin yksin. Itselleni se ei sopinut, koska työ oli liiankin yksinäistä. Olen introvertti, mutta nautin myös muiden ihmisten seurasta, kohtuullisessa määrin. Myös kääntäjät työskentelevät yksin, mutta työtilanne on selvästi huonompi kuin koodareilla.

Meitä introverttejäkin on eri asteisia. Tunnut olevan jonkinlainen ääripää, jos et yhtään halua olla muiden kanssa tekemisissä. Ilmeisesti sinulla ei ole ystäviä, jos olet vapaallakin yksin. Luulen, että näin äärimmäinen introverttius tuottaa kyllä ongelmia, koska eroat muista ihmisistä niin paljon. Harkitsisin sinuna jopa psykoterapiaa, ainakin jos itse kärsit tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyselisin teiltä vanhemmilta omaan rauhaan vetäytyjiltä että onko introverttius tuottanut teille ongelmia esimerkiksi työpaikoilla tai opiskellessa?

Itse huomaan nyt lukioikäisenä että moni pitänee minua kovin outona ja ehkä jopa töykeänä koska en nauti muiden seurasta. Ryhmätyöt koulussa on täyttä tuskaa. En viihdy myöskään vapaa-ajalla kenenkään kanssa vaan nautin yksinolosta ja eristäytymistä. En usko koskaan tulevani olemaan parisuhteessa enkä haaveile perheestä. Myös suunta tulevaisuuden työn osalta on täysin hukassa. Työmaailmassa tunnutaan arvostavan mahdollisimman ekstroverttisia yksilöitä.

Muiden mielipiteiden takia olen kuitenkin alkanut pohtia sitä, tulisiko minun pakottaa itseni muuttumaan sosiaalisemmaksi?

Hei ap! Täällä kolmekymppinen kanssaintrovertti, joka on löytänyt oman alansa nuorisotyön parista. Pidän aivan älyttömästi juuri teini-ikäisistä ja koen heidän kanssaan työskentelyn hyvin antoisaksi. Olen oman alan töiden lisäksi ollut mm. sijaisopettajana yläkoulussa ja ne ovat tuottaneet paljon rakkaita muistoja, joiden voimalla on hyvä puurtaa eteenpäin :)

Introverttius ei tosiaan siis tarkoita sitä, ettetkö voisi soveltua sosiaalisellekin alalle. Kuumana vinkkinä kuitenkin se, että monille aloille - erityisesti ihmisläheisille sellaisille - hakeutuu usein rajattomia päsmäreitä, joita ärsyttää se, jos et vuodata koko elämääsi heidän ruodittavakseen. Tämän vuoksi suosittelisin, että vahvistaisit itseluottamustasi mahdollisimman hyvin myös vapaa-ajalla. Se voi olla mitä tahansa krav magasta reppumatkailuun tai lintubongauksesta bloggaamiseen. Pääasia on se, että koet itse olevasi jossain asiassa hyvä, ja että tiedät, että temperamenttisi ei määritä sinua ihmisenä. Introverttius ei ole yhtä kuin tylsyys, epäsosiaalisuus tai töykeys!

Parisuhdetta tai perhettä sinun ei missään nimessä pidä ruveta tavoittelemaan, mikäli koet, että ne asiat eivät ole sinua varten. Sosiaalinen paine pariutumiseen ja lasten hankkimiseen on yhä kova varsinkin naisten kohdalla mutta eikö meille toisaalta ole opetettu, että "nokun muutkin!" ei ole käypä perustelu. Ethän hyppää kallionkielekkeeltäkään sen takia, kun muutkin niin tekevät. Am I right? :)

Tsemppiä ja rohkeutta oman elämänpolun löytämiseen!

On tuottanut ihan helvetisti ongelmia. Koulussa kiusattiin tosi rajusti, amk:ssa ja työpaikoilla ihmeteltiin ja eristettiin yhteisöstä. On myös haukuttu autistiseksi sekä ylimieliseksi narsistiksi. Olen käynyt jopa psykiatrisissa tutkimuksissa asian takia mutta mitään vikaa ei löydetty, olen vain vaikeasti introvertti. 

Olen valinnut tietynlaisen "syrjäytymisen tien". En pystynyt työskentelemään avokonttorissa (myös työilmapiiri vaivasi), joten ryhdyin yksinyrittäjäksi. Rahat on tiukilla, mutta pää kestää paremmin eikä minun tarvitse hävetä enää itseäni. Minulla ei ole kuin yksi ystävä, joka on myös introvertti. Enempää kavereita en halua enkä kestäisikään. Avomieheni on erittäin sosiaalinen ja puhelias, joten osaa pelastaa tietyt tilanteet joissa jäädyn. 

Olen introvertti sos.alalla. Jokatoinen päivä mietin, miten en jaksa ja miten tämä on välillä kuin painajaista. Hyvinä päivinä jaksan olla sosiaalinen ja nautin seurasta, mutta sitten tuleekin jo uupumus ja välttelen suurimpia sos.tilanteita. Vapaat menee toipumiseen, juuri ketään en jaksa nähdä. Kökötän vain yksikseni kotona. Kannattaa valita alansa oikein. Mä kyllä tykkään muuten mun työstä, mut en jaksa työyhteisöäni, missä aikuiset ihmiset leikkii kännykällä ja sosialisoi joka välissä.

Upsista :)