Lasten järkähtämätön vuorokausirytmi

Niin se on varmaan tosi vaikea käsittää, että ihmisillä on erilaisia rytmejä. Mulla on kolme lasta, kaksi näistä ovat olleet aamuvirkkuja, nukahtaneet klo 20.00 ja heränneet klo 06. Kolmas taas nukahti klo 23.00 ja mieluiten heräsi klo 09.

Nyt ovat jo aikuisia ja edelleenkin samanrytmisiä pääpiirteittäin, tokikaan nyt ihan kasilta ei tarvitse nukkumaan mennä eikä kuopus voi herätä ysiltä töiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Niin se on varmaan tosi vaikea käsittää, että ihmisillä on erilaisia rytmejä. Mulla on kolme lasta, kaksi näistä ovat olleet aamuvirkkuja, nukahtaneet klo 20.00 ja heränneet klo 06. Kolmas taas nukahti klo 23.00 ja mieluiten heräsi klo 09.

Nyt ovat jo aikuisia ja edelleenkin samanrytmisiä pääpiirteittäin, tokikaan nyt ihan kasilta ei tarvitse nukkumaan mennä eikä kuopus voi herätä ysiltä töiden takia.

Ei ole vaikea käsittää että on erilaisia rytmejä. Se on vaikea käsittää että miten se elämä hajoaa jos joskus poikkeaa rytmistä. Itse olen aamuvirkku ja silti olen aina valvonut uudenvuodenaattona ja juhannuksena. En ole kuollut siihen.

Jokainen omalla tyylillään. Sinua ottaa päähän ihmiset, joilla on tarkka rytmi. Minua ottaa päähän ihmiset, jotka valittaa ja arvostelee, jos joku kasvattaa lapsiaan eri tavalla kuin he itse.

Ihmisiä ne lapsetkin ovat. Etkö oikeasti tunne esim. yhtäkään aikuista, joka herää aina samaan aikaan aamusta herätyskellolla tai ilman? Entä se (yleensä nainen) illanisujaisissa, joka haukottelee koko ajan jo klo 20-21?

Voi kun tietäisin! Meillä lapset ovat aamuvirkkuja ja onneksi niin olen minäkin. Vaikka saisivat vapaasti nukkua ja valvoa, niin viimeistään klo 20 ovat täysin kypsiä nukkumaan. Jos eivät pääse, niin kiukkuavat. Vaikka miten on maaniteltu ja lahjottu, niin ihan turhaa, itsepäisesti pienempinä nukahtivat ja nyt isompina jopa tahallaan oksentavat, jos eivät pääse levolle.

Takuulla tämä on kiinni kasvatuksesta ja tietenkin jostain uhkailusta, sillä jopa mummolassa viikonloppuna toimivat samoin, vaikka siellä olisi miten vapaata elo ja olo.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen omalla tyylillään. Sinua ottaa päähän ihmiset, joilla on tarkka rytmi. Minua ottaa päähän ihmiset, jotka valittaa ja arvostelee, jos joku kasvattaa lapsiaan eri tavalla kuin he itse.

Nää samaiset äidit on ne jotka sen tapaamisen haluaa. Halusi, koska enää en mene. Ja sitten he on ne jotka häipyy saman tien. Nää äidit on ne jotka jauhaa "vanhemmuuden raskaudesta" ja koko ajan valittaa. Yksi lapsi. Nää samat äidit neuvoo, nalkuttaa ja naputtaa ihan kaikesta, joka poikkeaa heidän metodeistaan. Ja heille on tasan vain tämä yksi "oikea" tapa. Koskaan ei voi joustaa mistään. Ei ajoista, ei rytmistä, ei ruoasta. Minulle on heitetty silmille puolikas vohvelinpala jonka erehdyin antamaan tällaisen äidin lapselle. Kun ei saa syödä makeaa. Koskaan.

Suorastaan huokuvat sitä unelmaäidin kaikkivoipaisuutta. Ja huokailevat hartiat lysyssä martyyreinä...

Lapsetkin on niin erilaisia. Meidän lapset on sellaisia (3kpl), että niille täytyy asettaa selkeät ja tarkat rajat, muuten ei homma toimi, kaikkia kiukuttaa ja homma on kaaosta. Meillä kyllä syödään muutakin aamupalaa kuin puuroa :) Mutta jos esimerkiksi aamupalaksi on sitä puuroa, sitä on sitten kaikille kolmelle, eikä jokainen ala mankumaan jotain itselleen mieluisaa ja hääräämään keittiössä, vaan se on se puuro ja se on kelvattava. Nukkumaan ei joka päivä mennä minuutilleen samaan aikaan, mutta suunnilleen samaan aikaan kuitenkin, ja samat rutiinit joka ilta, että lapset tietävät miten toimia. Eli tiettyyn kellonaikaan iltapala, sitten hampaiden pesu ja nukkumaan. Nämä lapset tarvitsevat rytmiä ja toistuvuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsetkin on niin erilaisia. Meidän lapset on sellaisia (3kpl), että niille täytyy asettaa selkeät ja tarkat rajat, muuten ei homma toimi, kaikkia kiukuttaa ja homma on kaaosta. Meillä kyllä syödään muutakin aamupalaa kuin puuroa :) Mutta jos esimerkiksi aamupalaksi on sitä puuroa, sitä on sitten kaikille kolmelle, eikä jokainen ala mankumaan jotain itselleen mieluisaa ja hääräämään keittiössä, vaan se on se puuro ja se on kelvattava. Nukkumaan ei joka päivä mennä minuutilleen samaan aikaan, mutta suunnilleen samaan aikaan kuitenkin, ja samat rutiinit joka ilta, että lapset tietävät miten toimia. Eli tiettyyn kellonaikaan iltapala, sitten hampaiden pesu ja nukkumaan. Nämä lapset tarvitsevat rytmiä ja toistuvuutta. 

Se on itseään ruokkiva kehä. Kun ollaan itse ihan järkähtämättömiä niin lapset oppii haastamaan. Kun se on ainoa keino saada sitä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetkin on niin erilaisia. Meidän lapset on sellaisia (3kpl), että niille täytyy asettaa selkeät ja tarkat rajat, muuten ei homma toimi, kaikkia kiukuttaa ja homma on kaaosta. Meillä kyllä syödään muutakin aamupalaa kuin puuroa :) Mutta jos esimerkiksi aamupalaksi on sitä puuroa, sitä on sitten kaikille kolmelle, eikä jokainen ala mankumaan jotain itselleen mieluisaa ja hääräämään keittiössä, vaan se on se puuro ja se on kelvattava. Nukkumaan ei joka päivä mennä minuutilleen samaan aikaan, mutta suunnilleen samaan aikaan kuitenkin, ja samat rutiinit joka ilta, että lapset tietävät miten toimia. Eli tiettyyn kellonaikaan iltapala, sitten hampaiden pesu ja nukkumaan. Nämä lapset tarvitsevat rytmiä ja toistuvuutta. 

Se on itseään ruokkiva kehä. Kun ollaan itse ihan järkähtämättömiä niin lapset oppii haastamaan. Kun se on ainoa keino saada sitä huomiota.

Ethän sinä voi tietää mikä toisilla toimii ja mikä ei.  Emme me ole ruoska ja kello kädessä marssittamassa lapsia. Näille lapsille nyt vaan sattuu toimimaan sellainen selkeät rajat -kasvatustyyli. Meillä sujuu asiat paljon mukavammin ja vähemmällä kiukulla, kun lapset tietävät miten tulee toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetkin on niin erilaisia. Meidän lapset on sellaisia (3kpl), että niille täytyy asettaa selkeät ja tarkat rajat, muuten ei homma toimi, kaikkia kiukuttaa ja homma on kaaosta. Meillä kyllä syödään muutakin aamupalaa kuin puuroa :) Mutta jos esimerkiksi aamupalaksi on sitä puuroa, sitä on sitten kaikille kolmelle, eikä jokainen ala mankumaan jotain itselleen mieluisaa ja hääräämään keittiössä, vaan se on se puuro ja se on kelvattava. Nukkumaan ei joka päivä mennä minuutilleen samaan aikaan, mutta suunnilleen samaan aikaan kuitenkin, ja samat rutiinit joka ilta, että lapset tietävät miten toimia. Eli tiettyyn kellonaikaan iltapala, sitten hampaiden pesu ja nukkumaan. Nämä lapset tarvitsevat rytmiä ja toistuvuutta. 

Se on itseään ruokkiva kehä. Kun ollaan itse ihan järkähtämättömiä niin lapset oppii haastamaan. Kun se on ainoa keino saada sitä huomiota.

Ethän sinä voi tietää mikä toisilla toimii ja mikä ei.  Emme me ole ruoska ja kello kädessä marssittamassa lapsia. Näille lapsille nyt vaan sattuu toimimaan sellainen selkeät rajat -kasvatustyyli. Meillä sujuu asiat paljon mukavammin ja vähemmällä kiukulla, kun lapset tietävät miten tulee toimia.

Oletko kokeillut että et tee kaikesta natsisotaa?

Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.

Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.

Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.

Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.

Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?

No siitä ketjusta nuo omat kamalat muistotkin tuli mieleen.

Ja esim ruokailun kanssa jouduttiin siihen, että koko ryhmän piti aina majoittua johonkin mökkimajoitukseen, koska niissä pystyi keittämään tismalleen sen saman puuron. Itse kolmen lapsen äitinä yritin ehdottaa hotellia, koska niissä ei tarvitse kokata. Mutta hotelli ei käynyt, koska nää lapset "hämmentyy kun pitäisi valita aamiaisbuffetista".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on varmaan tosi vaikea käsittää, että ihmisillä on erilaisia rytmejä. Mulla on kolme lasta, kaksi näistä ovat olleet aamuvirkkuja, nukahtaneet klo 20.00 ja heränneet klo 06. Kolmas taas nukahti klo 23.00 ja mieluiten heräsi klo 09.

Nyt ovat jo aikuisia ja edelleenkin samanrytmisiä pääpiirteittäin, tokikaan nyt ihan kasilta ei tarvitse nukkumaan mennä eikä kuopus voi herätä ysiltä töiden takia.

Ei ole vaikea käsittää että on erilaisia rytmejä. Se on vaikea käsittää että miten se elämä hajoaa jos joskus poikkeaa rytmistä. Itse olen aamuvirkku ja silti olen aina valvonut uudenvuodenaattona ja juhannuksena. En ole kuollut siihen.

Eihän se hajoa. Mutta siinä missä joustavampirytmisille juhannusaattona valvominen on kivaa vaihtelua jolla ei ole merkittäviä seurauksia, tiukkarytmiselle aamuvirkulle se on kärsimystä, se ei tunnu hyvältä, se väsyttää seuraavana päivänä, ja voi haitata yliväsyneenä useammankin yön unenlaatua. Miksi joku tahallaan hankkisi itselleen kurjan olon saamatta siitä mitään?

Itse olen iltavirkku ja suht joustava, pikemminkin nukahtamispulmainen kuin tarkkarytminen. Ja sekä puoliso että lapset on noita tarkkoja ja aikaisia, ja on ollut yrittämistä että ymmärtää. Mutta lapsista se kurja olo näkyy selvemmin päälle päin, että he ovat auttaneet ymmärtämään puolisoakin. Miksi sinnitellä väkisin hereillä koska juhannus, jos se vain tuntuu pahalta nyt ja huomenna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetkin on niin erilaisia. Meidän lapset on sellaisia (3kpl), että niille täytyy asettaa selkeät ja tarkat rajat, muuten ei homma toimi, kaikkia kiukuttaa ja homma on kaaosta. Meillä kyllä syödään muutakin aamupalaa kuin puuroa :) Mutta jos esimerkiksi aamupalaksi on sitä puuroa, sitä on sitten kaikille kolmelle, eikä jokainen ala mankumaan jotain itselleen mieluisaa ja hääräämään keittiössä, vaan se on se puuro ja se on kelvattava. Nukkumaan ei joka päivä mennä minuutilleen samaan aikaan, mutta suunnilleen samaan aikaan kuitenkin, ja samat rutiinit joka ilta, että lapset tietävät miten toimia. Eli tiettyyn kellonaikaan iltapala, sitten hampaiden pesu ja nukkumaan. Nämä lapset tarvitsevat rytmiä ja toistuvuutta. 

Se on itseään ruokkiva kehä. Kun ollaan itse ihan järkähtämättömiä niin lapset oppii haastamaan. Kun se on ainoa keino saada sitä huomiota.

Ethän sinä voi tietää mikä toisilla toimii ja mikä ei.  Emme me ole ruoska ja kello kädessä marssittamassa lapsia. Näille lapsille nyt vaan sattuu toimimaan sellainen selkeät rajat -kasvatustyyli. Meillä sujuu asiat paljon mukavammin ja vähemmällä kiukulla, kun lapset tietävät miten tulee toimia.

Oletko kokeillut että et tee kaikesta natsisotaa?

Eihän tänne kannata mitään kommentoida, kun aina ollaan riitaa haastamassa. En tiedä miksi kuvittelet meillä olevan natsisotaa, asia ei ole niin. Mutta kivaa juhannusta sinulle, toivottavasti kelit olis hyvät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on varmaan tosi vaikea käsittää, että ihmisillä on erilaisia rytmejä. Mulla on kolme lasta, kaksi näistä ovat olleet aamuvirkkuja, nukahtaneet klo 20.00 ja heränneet klo 06. Kolmas taas nukahti klo 23.00 ja mieluiten heräsi klo 09.

Nyt ovat jo aikuisia ja edelleenkin samanrytmisiä pääpiirteittäin, tokikaan nyt ihan kasilta ei tarvitse nukkumaan mennä eikä kuopus voi herätä ysiltä töiden takia.

Ei ole vaikea käsittää että on erilaisia rytmejä. Se on vaikea käsittää että miten se elämä hajoaa jos joskus poikkeaa rytmistä. Itse olen aamuvirkku ja silti olen aina valvonut uudenvuodenaattona ja juhannuksena. En ole kuollut siihen.

Eihän se hajoa. Mutta siinä missä joustavampirytmisille juhannusaattona valvominen on kivaa vaihtelua jolla ei ole merkittäviä seurauksia, tiukkarytmiselle aamuvirkulle se on kärsimystä, se ei tunnu hyvältä, se väsyttää seuraavana päivänä, ja voi haitata yliväsyneenä useammankin yön unenlaatua. Miksi joku tahallaan hankkisi itselleen kurjan olon saamatta siitä mitään?

Itse olen iltavirkku ja suht joustava, pikemminkin nukahtamispulmainen kuin tarkkarytminen. Ja sekä puoliso että lapset on noita tarkkoja ja aikaisia, ja on ollut yrittämistä että ymmärtää. Mutta lapsista se kurja olo näkyy selvemmin päälle päin, että he ovat auttaneet ymmärtämään puolisoakin. Miksi sinnitellä väkisin hereillä koska juhannus, jos se vain tuntuu pahalta nyt ja huomenna?

Siis sinustako 13-vuotias jotenkin hajoaa henkisesti, jos hän yhtenä iltana valvoo ysiin?

Luunappeja, niin johan alkaa totella.

Jaa-a, ehkä joillain on sisäsyntyisesti tuo järkähtämätön rytmi. En ole varma johtuuko kasvatuksesta vai ei. Yleensähän alusta asti ihan neuvolasta ohjeistetaan tähtäämään melko tarkkaan päivärytmiin. Se kai usein helpottaa lapsen kanssa elämistä ja käsittelyä.

Mulla ja myös puolisollani on ollut aina tosi vaihteleva päivärytmi ja se on kyllä tarttunut meidän lapseenkin. Mulla taas on pikemminkin vähän huono omatunto, kun tuntuu, että päivät menee meillä miten sattuu, kun mulle on tullut käsitys, että sellainen suht tarkka päivärytmi olisi lapselle hyväksi.

Lapseni on vielä varsin pieni, mutta edelleenkään ei voi tarkkaan ennustaa, että milloin nukutaan ja kuinka pitkään ja tuon epäsäännöllisen nukkumisen vuoksi myös syömiset ja ulkoilut ovat myös varsin vaihtelevaan aikaan tapahtuvia.

En sitten tiedä, onko se mun oma vika sitten, kun annan nukkua kuinka haluaa ja sitten sen mukaan syötän ja ulkoilutan. Vai pitäisikö kello kädessä aikatauluttaa nukkumiset ja sitä kautta muutkin toimet? Vai tapahtuisiko tuo rytmiytyminen itsestään? Lapsi vaikuttaisi hyvinvoivalta ja on ollut toistaiseksi aina tervekin, niin ei kai tässä mitään hätää ole, mutta jotenkin on tulkut tunne ettei ihan noin epämääräinen aikataulu olisi hyväksi. Vai?

Kyllä meilläkin on vuorokaudessa rytmi ja on tietyt toistot.

Puhun nyt siitä että esiteini joutuu nukkumaan kello 20 ja että hän ei koskaan syödä mitään muuta aamiaista kuin yhtä tiettyä puuroa tietyllä tavalla laitettuna. Ja ei, ei ole erityislapsia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.

Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.

Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?

Ja nyt jo viiden aikuisen äitinä ihmettelen, että KUKA teini ( 13 ) suostuu menemään klo 20 nukkumaan ???? Haloo oikeesti !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.

Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.

Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?

Ja nyt jo viiden aikuisen äitinä ihmettelen, että KUKA teini ( 13 ) suostuu menemään klo 20 nukkumaan ???? Haloo oikeesti !

No arvaa vaan tuleeko siellä sitten siitä vääntöä. Ja äidit valittaa koko seuraavan päivän, että KAIKKIEN pitää noudattaa sitä heidän (oikeaa) rytmiään, koska se heidän lapsensa on niin vaikea muuten. No on kai se.

Viimeisissä tapaamisissa sitten kaikki menikin nukkumaan kello 20 ja osa karkasi muualle.