Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaista teiniä rankaisee/ohjaa?
21.06.2017 |
Anteeksi tökerö otsikko, mutta esikoinen, teinityttö, on mennyt sekaisin. Lintsaa koulusta, ei tee läksyjä, saa hylsyjä. Valvoo kaikki yöt ja on huonona esimerkkinä pikkuveljelle. Porkkana ei toimi, kun tyttö väittää ettei halua mitään (muuta kuin valvoa yöt ja lintsata). Yritettiin sitten keppiä.
Kotiaresti ei toimi, kun tyttö on liikaakin kotona, netin katkaisu ei toimi, kun keksii laitteilla offline-tekemistä, laitteiden takavarikointi ei toimi, hän ottaa kirjan tai virkkuukoukun... Ollaan epätoivoisina kielletty jopa lukeminen ja käsityöt hetkeksi, mutta tyttö keksii aina tekemistä, istuu vaikka sitten lattialla unelmoimassa.
Koulu ei osaa sanoa juuta eikä jaata, tyttö on kuitenkin paikalla ollessaan unelmaoppilas, luokkansa parhaita monessa aineessa lintsaamisesta huolimatta. Ei ole kuitenkaan saamassa hyviä arvosanoja siksi, kun ei ole paikalla! Parin aineen opettajat suostuivat tasokokeeseen ja tyttö sai niistä hyvät arviot, mutta kaikki muu on sitten vitosta ja kutosta. Ei tämä voi näin jatkua.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
EIköhän se ole sen oma asia mitä se tekee. Vittuako se sulle kuuluu.
Kai minun alaikäisen lapseni tekemiset jossain määrin minulle kuuluvat. Sinunko (oletan, että olet teini) annetaan vaikka myydä huumeita ja varastaa kaljaa lähikaupasta, oma on asiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko masennusta? Näköalattomuutta? Motivaatio kouluun liittyen puuttuu?
Vaikea sanoa miten sais motivaatiota kouluun. Itellä auttoi työelämään pääsy ja itsenäistyminen.
Pitäisi olla yhteys siihen nuoreen...
Oletko kysynyt tytöltä, miksi hän lintsaa? Taustalla voi olla kiusaamista, itsetunto-ongelmia, ahdistusta, masentuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms. Mielestäni tärkeintä olisi selvittää ihan ensiksi syy tuohon käytökseen, en ollenkaan usko että se on pelkkää teinin "luontaista" kapinointia.
En ymmärrä oikein, miksi pitää lukeminen tai käsityöt ottaa pois rangaistuksesi? Minkäikäinen, millä luokalla? Mitäs jos kokeilisitte kannustamista? Mä olin hyvä oppilas aikoinani mutta tokalla lukiossa sain päähäni, etten halua jatkaa lukiota. Liian työläs jne. Vanhemmat sitten lupasivat mulle 10000mk, jos kirjoitan L:n paperit ja 5000mk M:n papereista. Tiesivät, että pystyn mutta olin laiska. Kummasti tsemppasin ja lähdin opiskelemaan kymppitonni takataskussa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaa vähän minua teininä. Olin yliälykäs, ja kyllästyin koulussa kun se oli minulle ihan liian helppoa. Lintsasin lukiossa suurimman osan erään aineen tunneista, enkä tehnyt siitä aineesta edes läksyjä, sain joka kurssista jonkun kutosen. Tiesin, että yo-arvosana on tärkeä, koska halusin yliopistoon, ja luin sen aineen yo-kokeeseen kahdessa päivässä ne kaikki kurssikirjat pariin kertaan läpi ja kirjoitin laudaturin. Eli minulle olisi pitänyt olla paljon haastavampia tehtäviä koulussa, jotta olisin jaksanut kiinnostua enkä vain turhautua ja kyllästyä. Toki asenteeni oli teinimäisen ylimielinen myös, joten olin varmaan aina ärsyttävä.
Lisäksi olen äärimmäisen iltavirkku, ja edelleen parhaimmillani öisin, joten teininä sitten valvoin kaikki yöt. Yöt oli ehdottomasti parasta aikaa mielestäni. Tein mitä vain silloin, luin jopa puhelinluetteloa läpi muutaman tunnin, jos mitään muuta ei ollut. Tai istuin lattialla haaveilemassa.
Kaikki porkkanat nauratti minua ja kurinpitoyritykset sai vain halveksimaan sitä kurinpitäjää (koska mielestäni ne porkkanat ja kurikeinot eivät olleet älykkäitä ja sopivia, vaan suunnilleen aika idioottimaisia). Lisäksi olin tietysti niin ylpeä, että en suostunut alistumaan minkään kurin alla, se oli suunnilleen kunnia-asia.
Äitini oli sitä mieltä, että olin kamalan vaikea. Ja tavallaan tajuan sen itsekin. Mutta nyt 35-vuotiaana, olen menestynyt hyvin elämässä, minulla on korkea koulutus, hyvä vakituinen työ, oma perhe eikä mitään suurempia ongelmia. Olisin vain kaivannut, että joku olisi ymmärtänyt minua silloin teininä eikä vain yrittänyt pakottaa ihan väärään muottiin.
missä kunnassa koulua on vielä kesäkuun lopuilla 😅 0/5 provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytytöltä mitkä ovat hänen tulevaisuudensuunnitelmansa, mitä hän haluaa saavuttaa? Sitten teette realistisen suunnitelman niiden saavuttamiseksi. Voitte ihan hyvin sanoa, että lakkaatte elättämästä kun tulee aikuiseksi ja että tytön täytyy esittää jokin suunnitelma tulevaisuudelleen.
Jotain tuollaista 8. vastaajan tapaista minäkin ajattelin. Tyttösi taitaa olla liian älykäs kouluunsa ja turhautuu siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt tytöltä, miksi hän lintsaa? Taustalla voi olla kiusaamista, itsetunto-ongelmia, ahdistusta, masentuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms. Mielestäni tärkeintä olisi selvittää ihan ensiksi syy tuohon käytökseen, en ollenkaan usko että se on pelkkää teinin "luontaista" kapinointia.
Olen yrittänyt kysellä. Yleensä kohauttelee olkiaan, välillä sanonut vain, ettei viihdy ihmisten keskellä. Epäilin juurikin jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja koulukiusaamista. Tyttö kävi kuraattorilla koulussa ja myöhemmin psykologilla erikseen ja molemmat jäivät yhteen käyntiin. Psykologi totesi, että normaali teini. Koulukuraattori kutsui uudelle käynnille, mutta tyttö koki sen typeräksi ja nöyryyttäväksi ja lintsasi koko päivän, jolloin tuollainen aika oli varattuna. Lähti kesken tunnin lipettiin, kun kuraattori tuli luokkaan kyselemään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä oikein, miksi pitää lukeminen tai käsityöt ottaa pois rangaistuksesi? Minkäikäinen, millä luokalla? Mitäs jos kokeilisitte kannustamista? Mä olin hyvä oppilas aikoinani mutta tokalla lukiossa sain päähäni, etten halua jatkaa lukiota. Liian työläs jne. Vanhemmat sitten lupasivat mulle 10000mk, jos kirjoitan L:n paperit ja 5000mk M:n papereista. Tiesivät, että pystyn mutta olin laiska. Kummasti tsemppasin ja lähdin opiskelemaan kymppitonni takataskussa ;)
Meillä ei ole kauheasti rahaa tarjota moneen vuoteen, eikä se tyttöä edes kiinnosta...
Käsityöt otettiin pois, kun kännykiellon aikaan hän istui aamukolmelta huoneessaan kutomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä oikein, miksi pitää lukeminen tai käsityöt ottaa pois rangaistuksesi? Minkäikäinen, millä luokalla? Mitäs jos kokeilisitte kannustamista? Mä olin hyvä oppilas aikoinani mutta tokalla lukiossa sain päähäni, etten halua jatkaa lukiota. Liian työläs jne. Vanhemmat sitten lupasivat mulle 10000mk, jos kirjoitan L:n paperit ja 5000mk M:n papereista. Tiesivät, että pystyn mutta olin laiska. Kummasti tsemppasin ja lähdin opiskelemaan kymppitonni takataskussa ;)
Meillä ei ole kauheasti rahaa tarjota moneen vuoteen, eikä se tyttöä edes kiinnosta...
Käsityöt otettiin pois, kun kännykiellon aikaan hän istui aamukolmelta huoneessaan kutomassa.
Entä jos sitä ei vain nukuttanut?
Kuulostaa tutulta. Koulun helppous turhautti ja se ilmeni mulla häiriköintinä ja pahoinpitelyinä. Typerät antoivat mulle jälki-istuntoa ja lähettivät koulupsykologille, vaikka tiesivät hyvin missä vika on. Eivät vain jaksaneet korjata sitä ja käyttivät tehotonta keinoa, mikä pisti vielä enemmän ketuttamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tuohon vaan auttaa. Itse olin muutaman vuoden teininä myös tuollainen. Koulupsykologillekin laitettiin kun lintsasin niin paljon. Siellä päätin etten puhu sille paskiaiselle mitään. Vaikeimman teinimyllerryksen mentyä mielestä ohi sitten taas aloin kiinnostua koulusta ja elää tavallista elämää. Mulla tuo vaihe oli ikävuosina 13-16.
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaa vähän minua teininä. Olin yliälykäs, ja kyllästyin koulussa kun se oli minulle ihan liian helppoa. Lintsasin lukiossa suurimman osan erään aineen tunneista, enkä tehnyt siitä aineesta edes läksyjä, sain joka kurssista jonkun kutosen. Tiesin, että yo-arvosana on tärkeä, koska halusin yliopistoon, ja luin sen aineen yo-kokeeseen kahdessa päivässä ne kaikki kurssikirjat pariin kertaan läpi ja kirjoitin laudaturin. Eli minulle olisi pitänyt olla paljon haastavampia tehtäviä koulussa, jotta olisin jaksanut kiinnostua enkä vain turhautua ja kyllästyä. Toki asenteeni oli teinimäisen ylimielinen myös, joten olin varmaan aina ärsyttävä.
Lisäksi olen äärimmäisen iltavirkku, ja edelleen parhaimmillani öisin, joten teininä sitten valvoin kaikki yöt. Yöt oli ehdottomasti parasta aikaa mielestäni. Tein mitä vain silloin, luin jopa puhelinluetteloa läpi muutaman tunnin, jos mitään muuta ei ollut. Tai istuin lattialla haaveilemassa.
Kaikki porkkanat nauratti minua ja kurinpitoyritykset sai vain halveksimaan sitä kurinpitäjää (koska mielestäni ne porkkanat ja kurikeinot eivät olleet älykkäitä ja sopivia, vaan suunnilleen aika idioottimaisia). Lisäksi olin tietysti niin ylpeä, että en suostunut alistumaan minkään kurin alla, se oli suunnilleen kunnia-asia.
Äitini oli sitä mieltä, että olin kamalan vaikea. Ja tavallaan tajuan sen itsekin. Mutta nyt 35-vuotiaana, olen menestynyt hyvin elämässä, minulla on korkea koulutus, hyvä vakituinen työ, oma perhe eikä mitään suurempia ongelmia. Olisin vain kaivannut, että joku olisi ymmärtänyt minua silloin teininä eikä vain yrittänyt pakottaa ihan väärään muottiin.
On kyllä hyvin ylpeä ja älykäs nuori, enkä koe epäreilusti ohjaavani häntä mihinkään muottiin. Haluaisin hänen vain hoitavan opintonsa kunnolla, vaan häntä ei kiinnosta peruskoulun jälkeen lukio saati sitten yliopisto. Ei tiedä mitä elämältään haluaa.
Ymmärrän kyllä tuollaisen ns. kriisivaiheen, mutta yläasteen loppupuoli on äärimmäisen huono kohta saada päähänsä tuollaista, kun koko peruskoulun päättötodistus on vaakalaudalla ja sitä kautta jatko-opinnot.
Tyttö on aina ollut ujo ja sisäänsuuntautunut, sekä jonkin verran varautunut jopa läheisimpien seurassa. Siksi hänestä on hankala saada selkoa tai otetta. Aiemmin hyväksyimme tuon hänen luonteenaan, mutta hän onkin aina ollut niin kiltti ja sopeutuva, ettei kukaan arvannut siitä koituvan tällaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaa vähän minua teininä. Olin yliälykäs, ja kyllästyin koulussa kun se oli minulle ihan liian helppoa. Lintsasin lukiossa suurimman osan erään aineen tunneista, enkä tehnyt siitä aineesta edes läksyjä, sain joka kurssista jonkun kutosen. Tiesin, että yo-arvosana on tärkeä, koska halusin yliopistoon, ja luin sen aineen yo-kokeeseen kahdessa päivässä ne kaikki kurssikirjat pariin kertaan läpi ja kirjoitin laudaturin. Eli minulle olisi pitänyt olla paljon haastavampia tehtäviä koulussa, jotta olisin jaksanut kiinnostua enkä vain turhautua ja kyllästyä. Toki asenteeni oli teinimäisen ylimielinen myös, joten olin varmaan aina ärsyttävä.
Lisäksi olen äärimmäisen iltavirkku, ja edelleen parhaimmillani öisin, joten teininä sitten valvoin kaikki yöt. Yöt oli ehdottomasti parasta aikaa mielestäni. Tein mitä vain silloin, luin jopa puhelinluetteloa läpi muutaman tunnin, jos mitään muuta ei ollut. Tai istuin lattialla haaveilemassa.
Kaikki porkkanat nauratti minua ja kurinpitoyritykset sai vain halveksimaan sitä kurinpitäjää (koska mielestäni ne porkkanat ja kurikeinot eivät olleet älykkäitä ja sopivia, vaan suunnilleen aika idioottimaisia). Lisäksi olin tietysti niin ylpeä, että en suostunut alistumaan minkään kurin alla, se oli suunnilleen kunnia-asia.
Äitini oli sitä mieltä, että olin kamalan vaikea. Ja tavallaan tajuan sen itsekin. Mutta nyt 35-vuotiaana, olen menestynyt hyvin elämässä, minulla on korkea koulutus, hyvä vakituinen työ, oma perhe eikä mitään suurempia ongelmia. Olisin vain kaivannut, että joku olisi ymmärtänyt minua silloin teininä eikä vain yrittänyt pakottaa ihan väärään muottiin.
On kyllä hyvin ylpeä ja älykäs nuori, enkä koe epäreilusti ohjaavani häntä mihinkään muottiin. Haluaisin hänen vain hoitavan opintonsa kunnolla, vaan häntä ei kiinnosta peruskoulun jälkeen lukio saati sitten yliopisto. Ei tiedä mitä elämältään haluaa.
Ymmärrän kyllä tuollaisen ns. kriisivaiheen, mutta yläasteen loppupuoli on äärimmäisen huono kohta saada päähänsä tuollaista, kun koko peruskoulun päättötodistus on vaakalaudalla ja sitä kautta jatko-opinnot.
Tyttö on aina ollut ujo ja sisäänsuuntautunut, sekä jonkin verran varautunut jopa läheisimpien seurassa. Siksi hänestä on hankala saada selkoa tai otetta. Aiemmin hyväksyimme tuon hänen luonteenaan, mutta hän onkin aina ollut niin kiltti ja sopeutuva, ettei kukaan arvannut siitä koituvan tällaista tilannetta.
Muottiin pakottamisella tarkoitin sellaista muottia, että yhteiskunnassa muka kaikkien pitäisi herätä klo 7 ja mennä aikaisin nukkumaan. Se ei vain sopinut iltavirkulle ollenkaan. Ja sellaista muottia, että koulussa on pakko tehdä joitain asioita ilman että niitä perustellaan mitenkään (opetusohjelman muotti). Jne. Joo, nyt aikuisena ymmärrän, että yhteiskunta toimii tietyllä tavalla, mutta teininä tuntui, että minua yritetään pakottaa väärään muottiin, yhteiskunnan muottiin, johon en vain sovi esim sen yöpirteyteni ansiosta.
Luin ap viestejäsi, ja tuli olo, että saako se tyttö kukoistaa missään, mistä oikeasti nauttii? Onko sillä vaikka jokin harrastus, jossa se on todella hyvä, ja johon se suhtautuu intohimoisesti? Tuli olo, että hän tarvitsisi nyt paljon positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuden loistaa jossain itselleen tärkeässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kysytytöltä mitkä ovat hänen tulevaisuudensuunnitelmansa, mitä hän haluaa saavuttaa? Sitten teette realistisen suunnitelman niiden saavuttamiseksi. Voitte ihan hyvin sanoa, että lakkaatte elättämästä kun tulee aikuiseksi ja että tytön täytyy esittää jokin suunnitelma tulevaisuudelleen.
Hän ei oikein tiedä. Jatko-opinnoista puhuttaessa hän vakuuttelee "hakevansa johonkin" mutta ei tiedä mihin tai miksi.
Isänsä on yrittänyt uhkailla, että hänet heitetään pihalle 18-vuotiaana, mutta hän kyllä tietää, ettei niin tule käymään...
Välillä ollaan juteltu eri ammateista ja aloista, mutta kaikesta tyttö löytää jotain vikaa.
"Ymmärrän kyllä tuollaisen ns. kriisivaiheen, mutta yläasteen loppupuoli on äärimmäisen huono kohta saada päähänsä tuollaista, kun koko peruskoulun päättötodistus on vaakalaudalla ja sitä kautta jatko-opinnot."
Itselleni kävi tässä hyvä tuurikin, koska tosiaan peruskoulun päättötodistus oli huono, keskiarvo 6,4. Mutta silläkin pääsin yhteen paikkakuntani ei-arvostettuun lukioon, ja lukioiässä aloin taas kiinnostua koulusta. Kirjoitin 5 Laudaturia lopulta ja pääsin yliopistoon opiskelemaan ja valmistuin maisteriksi.
Nykyään on myös mahdollisuuksia korottaa arvosanoja myöhemminkin jos on mennyt peruskoulut niin penkin alle ettei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan muuten.
- t. aiemmin kirjoittanut 13-16 vuotiaana ahdistunut, sulkeutunut ja kapinoinut
Mitään kokemuksia? Vaikeita teinejä?