Lue keskustelun säännöt.
Missä ajassa mahdollista laihduttaa 30 kiloa?
21.06.2017 |
Apua. En pääse ikinä edes alkuun laihdutuksessa ennen kuin repsahdan taas. Ajatus vuoden-puolentoista laihdutusurakasta masentaa.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelee jotkut syntymälaihat näitä kannustus viestejä joista näkee ettei ole mitään kokemusta siitä miten joillakin ei vaan paino lähde millään, söi sitten kuinka terveellisesti tai hitaasti tai päällä seisoen.
Ne "terveellisesti" syövät eivät aina tajua sitä, jos eivät laihdu, on muutettava jotain syömisissä. Eikä uskotella, että vika on itsessä eikä ruuassa. Ja nimenomaan ruuan sisällössä. Onhan se toisaalta hyvä syy luovuttaa.
Tosi hauska prova, hah haa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottava kysymys, koska kyllä se onnnistuu hyvinkin nopeasti, puolessa vuodessa, mutta valitettavasti tämän jälkeen todennäköisyys lihoa takaisin on erittäin suuri.
Itse onnistuin laihtumaan puolessa vuodessa Cambridge-dieetillä 32 kg. Ja kovasti vannoin että ikinä enää en itseäni ylipainoon päästä. Mutta se sudennälkä ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen joka syntyi kuukausien pussikuurin ja ketoosin aikana esti kyllä kaikki päätökset. Nyt, 2 vuotta tuosta dieetistä painan enemmän kuin koskaan (aloitin Cambridgen 88-kiloisena, nyt painoa on 93 kg) ja lisäksi saan hoitoa ahmimishäiriöön, joka ei hoidosta huolimatta ole kovin hyvin hallinnassa.
Minkälaista hoitoa saat ahmimishäiriöön? Olen myös miettinyt Cambridgen aloittamista, saako sieltä hyvät ohjeet myös pussikuurien jälkeiseen ruokailuun?
Syömishäiriökeskuksessa käyn psykologilla, olen käynyt myös ravitsemusterapeutilla siellä.
Cambridge kuurin ohjeet on sinänsä ihan järkeviä. Ihan semmoiseen suomalaiseen virallisterveelliseen ruokavalioon siellä pyritään, ja paluu yritetään tehdä vieläpä askeleittain ja vähitellen, ei niin että yhtenä päivänä olet pussikuurilla ja sitten saat syödä mitä vaan.
Ja kyllähän sillä jotkut onnistuu pysyvästikin. Mutta valitettavan paljon on kaltaisiani, joiden sekä mieli että elimistö on ihan sekaisin sen pussivaiheen jälkeen niin, että ei onnistukaan se järkevään syömiseen paluu. Itselläni alkoi repsahtelu heti kun sai ottaa vähänkään mukaan normaalia ruokaa, ja sitten kun lopulta dieetti loppui, meni aika pian niin överiksi että koin kuin ulkopuolisena katselevani omaa ahmimistani.
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelee jotkut syntymälaihat näitä kannustus viestejä joista näkee ettei ole mitään kokemusta siitä miten joillakin ei vaan paino lähde millään, söi sitten kuinka terveellisesti tai hitaasti tai päällä seisoen.
No jos sitä painoa on niin paljon, että se vaivaa, eikä se omin konstein lähde putoamaan, kannattaisiko pyytää jotain ammattilaista avuksi?
No minulla tippuu yleensä aika hyvin paino normaaliolosuhteissa, ainakin ennen oli näin. Mutta en kyllä koskaan pysty sitten herkuttelemaankaan koska paino pompsahtaa heti takaisin siihen josta lähdin. En enää pysty elämään nion etten kerran viikossa edes herkuttele. Jotain toivoton tapaus olen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele laihduttamaan mahdollisimman nopeasti, sillä tavallaoo ne kilot tulevat korkojen kera takaisin kun et omaksu uutta ruokavaliota elämäntapamuutoksena vaan pikadiettinä.
Mutta ne tulee takaisin vaikka olisit tehmyt sen kuinka hitaasti. Ei se nopeus siihen vaikuta.
Ei ne tule kun olet opetellut syömään oikein. Ja kun et näännytä itseäsi, keho ei imekkään sitä rasvaa samalla tavalla itseensä vaikka välillä herkuttelisikin.
No kyl mulla ainaskin tuli vaikka olin vuoden laihduttanut terveellisesti et.....
Valitettavasti tutkimustieto tosiaan tukee tätä että aika samalla todennäköisellä järkevästi ja terveellisesti laihduttaneet lihoo takaisin kuin pikakuureilijat. Vain 5 % laihduttajista onnistuu pysymään saavuttamassaan painossa vuosia, valitettavasti menetelmästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myönnän että mä en pysty siihen että viikossa lähtee joku 0,2-0,5kg. Mä en vaan pysty kun puistattaa se ajatus miten kauan menee tuolla tahdilla. Koska mulla sen diettin pitää olla siis tosi tiukka ohan koko ajan. En mä kestä sellaista lähes paastoa joka ikinen päivä.
Näin minä tein sen:
Aloittaessani painoin 114 kiloa.
Ensiksi kävelin. Kävelin kouluun, kotiin, kauppaan, kotiin, lisäksi vielä iltakävelyn. Enempään ja kovempitempoiseen ei kunto riittänyt, mutta kävelin. Kävelin 4kk. En ajellut hissillä, en bussilla.
Jossain vaiheessa alkoi tökkiä se hitaus, joten aloin juosta lyhyitä matkoja. Juoksin yhden katuvalon välin ja taas kävelin, sitten kunnon kohotessa lisäsin matkoja. Lopulta päädyin lähes joka päivä juoksemaan pururadalle. Ruuat rupesin hakemaan kauempaa isommista marketeista.
Täytin aina kouluruokalassa lautasen niin, että otin kasviksia puoli lautasellista kukkuralle ja toiselle puolikkaalle lihaa tai kanaa - mitä nyt olikaan se lämmin ruoka. Sen päälle yksi peruna tai lusikallinen riisiä. Ei sen enempää. En syönyt leipää ja join ruokajuomaksi vettä. Kotona söin banaania, kurkkua, raejuustoa, keitettyjä kananmunia, enempään ei raha riittänyt. Kahvia ja maitoa ostin joskus. Olin köyhä opiskelija, näkääs. Alkoholia en käyttänyt lainkaan. En tiedä oliko tuo ruokavalio erityisen terveellinen, mutta nälkää piti köyhän oppia sietämään...
Kun juoksu alkoi tökkiä, lisäsin porrastreenit ja mukavasti syksyllä viilenevissä vesissä saattoi vielä uidakin.
Tammikuun 3. päivä aloitin ja seuraavassa marraskuussa kun kävin puntarilla, painoin 66 kiloa. En osaa yhtään sanoa, että missä kohtaa tuo 30 kilon rajapyykki tuli, koska seurasin vain vyötärön pienenemistä. Punnitsemiset olivat lääkärissä vain. Minulta lähti 43 senttiä vyötärönympäryksestä. Tuolla tahdilla ei edes jäänyt roikkuvia ihopusseja, vaan iho kiristyi myös.
Nyt painan 63 kiloa ja aikaa tuosta punnituksesta on vähän yli kolme vuotta.
Siihen ei ollut siis mitään kikkakolmosta: söin vähemmän kuin kulutin ja liikuin ihan julmetusti, ainakin 3h päivässä matalalla sykkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis todennäköisesti ne joilla paino tippuu vain sillä että syö terveellisesti ovat aika nuoria ja eivät koskaan ole olleetkaan kovin lihavia. Nimittäin jos on lapsena ollut hoikka niin painon pitämän kurissa on niin paaaaljon helpompaa kuin jos sulle on jo lapsena syötetty paljon epäterveellistä ruokaa ja olet ollut lihava. Silloin aineenvaihduntasi on sellainen että se suosii lihomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittelee jotkut syntymälaihat näitä kannustus viestejä joista näkee ettei ole mitään kokemusta siitä miten joillakin ei vaan paino lähde millään, söi sitten kuinka terveellisesti tai hitaasti tai päällä seisoen.
Ne "terveellisesti" syövät eivät aina tajua sitä, jos eivät laihdu, on muutettava jotain syömisissä. Eikä uskotella, että vika on itsessä eikä ruuassa. Ja nimenomaan ruuan sisällössä. Onhan se toisaalta hyvä syy luovuttaa.
On totta että ihan jokaiselle on se kalorimäärä jolla laihtuu. Jokainen esim. laihtuu nälänhädässä.
Mutta joillekin ihmisille se kalorimäärä jonka voi lihomatta / pysymättä ylipainossa saada on niin pieni, että jatkuva nälkä ja inhottava olo on seurana jos sillä elää. Itse en kuulu tähän ryhmään: tiedän tasan tarkkaan että läskini on kerätty ja ylläpidetty kohtuuttomilla elintavoilla esim. keskikaljan suurkulutus, pikaruoka ja karkit.
Mutta esim. äitini on toista maata. Hän on ikänsä ollut merkittävästi ylipainoinen ilman selkeitä kohtuuttomia elämäntapoja. Toki, hänenkin ruokavaliossa on parannettavaa, esim. kasviksia voisi varmasti lisätä ja energiatiheimpiä ruoka-aineita vähentää lautaselta, mutta silti tuntuu ihan kohtuuttomalta että nainen voi painaa seuraavasti syöden noin 100 kg:
- aamu: Marjajogurtti, musta kahvi, leipäviipale voilla ja juustolla
- lounas: suomalaista kotiruokaa, esim. keitettyä perunaa, lihaa tai kalaa, salaatti
- välipala: kahvi, hedelmä, viikonloppuisin pullaviipale
- ilta: ei toista lämmintä ruokaa, teetä ja pari leipäviipaletta
Itse pysyn samassa painossa seuraavasti:
- Aamu: tölkki sokerista energiajuomaa
- lounas: pizza, cola
- välipala: suklaapatukka, kahvia
- ilta: keskikaljaa sixpack, karjalanpiirakoita, karkkia, sipsejä, jäätelö, banaani, leipää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki luulee, että lihominen tai laihtuminen on kalorijuttu. Media tuputtaa meille sitä "totuutta". Toki se osittain pitääkin paikkaansa, mutta oikeasti laihtuminen on enemmän hormonijuttu. Laihtumisen helppous riippuu lähinnä insuliinitasoista ja kortisolitasoista (insuliini ja kortisoli on hormoneja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ehkä kannata noin suurien kilojen kanssa ryhtyä mihinkään nopeaan laihdutusprojektiin vaan tehdä pieniä muutoksia ja tiputtaa alussa hiljalleen. Sitten kun liikakiloja on jotain tyyliin 10kg niin on aika sellaiselle tehorutistukselle.
Täytyy muistaa että jos läskiä on paljon, niin sitä lähteekin helposti paljon.
Mutta toi kituuttaminen-repsahtaminen on se huonoin tapa. Ennemmin muutat pienempiä asioita, jotka eivät pakota sua repsahdukseen.
En ole ap, mutta pudotettavaa on myös tuo n. 30kg (161/81) ja kokemuksesta on todettava että nuo pienet muutokset ei vaikuta eikä paino tipu. Itse olen vaihtanut limut vissyyn ja veteen, ei vaikutusta. Jätin alkoholin kokonaan, ei vaikutusta. Vaihdoin viikonlopun vaalean leivän rukiiseen, ei vaikutusta. Vaihdoin kahvimaidon kevyestä rasvattomaan, ei vaikutusta.. Ja näitä pieniä muutoksia on siis useampia päällekkäin ja paino ei laske vaikka jo pelkän alkoholin jättämisen sanotaan laihduttavan vuodessa useamman kilon.
Olet tehnyt "vääriä" muutoksia.
Miten ihmeessä esim limun vaihtaminen vissyyn/veteen on "väärä" muutos?! Saati alkoholinkäytön lopettaminen? Juomalla saa tosi helposti piilokaloreita ja niistä luopuminen on ehkä se helpoin keino keventää ruokavaliota.
Mutta leivän vaihtaminen toiseen leipään on väärä muutos, samoin maidon vaihtaminen rasvattomaan.
Mitä ihmettä? Ajatuksena on pysyvä elämäntapamuutos ja ruokavalio jota voin "kivuttomasti" noudattaa lopun ikääni joten siihen kuuluu leipää ja maitoakin. Leipää syön muutaman viipaleen viikonloppuna ja kahvimaidosta en edes halua luopua, sen sijaan sokerin olen kahvista jättänyt ja kuten arvata saattaa ei tämäkään pieni muutos vaikuttanut painoon jostain syystä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla tippuu yleensä aika hyvin paino normaaliolosuhteissa, ainakin ennen oli näin. Mutta en kyllä koskaan pysty sitten herkuttelemaankaan koska paino pompsahtaa heti takaisin siihen josta lähdin. En enää pysty elämään nion etten kerran viikossa edes herkuttele. Jotain toivoton tapaus olen minäkin.
Olet siis heikko ja tahdoton. Sen voit muuttaa, jos haluat. Ihmiset vierottautuvat heroiinista ja ties mistä riippuvuuksista, joten sinäkin voit vierottautua viikon "pakkoherkuttelusta". Vai meinaatko, että pulla ja karkki on koukuttavampaa kuin joku huume?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele laihduttamaan mahdollisimman nopeasti, sillä tavallaoo ne kilot tulevat korkojen kera takaisin kun et omaksu uutta ruokavaliota elämäntapamuutoksena vaan pikadiettinä.
Mutta ne tulee takaisin vaikka olisit tehmyt sen kuinka hitaasti. Ei se nopeus siihen vaikuta.
Ei ne tule kun olet opetellut syömään oikein. Ja kun et näännytä itseäsi, keho ei imekkään sitä rasvaa samalla tavalla itseensä vaikka välillä herkuttelisikin.
No kyl mulla ainaskin tuli vaikka olin vuoden laihduttanut terveellisesti et.....
Valitettavasti tutkimustieto tosiaan tukee tätä että aika samalla todennäköisellä järkevästi ja terveellisesti laihduttaneet lihoo takaisin kuin pikakuureilijat. Vain 5 % laihduttajista onnistuu pysymään saavuttamassaan painossa vuosia, valitettavasti menetelmästä riippumatta.
Ja mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että sitä painonpudotuksjaksoa ajatellaan laihduttamisena, joka loppuu, kun haluttu paino saavutetaan? Eli koko fokus on ihan väärässä paikassa, siinä painossa, kun sen pitäisi olla niissä elintavoissa, jotka tukee painonpudotusta ja terveellisessä painossa pysymistä. Ja se repsahdus tapahtuu pikkuhiljaa, kun ajatusmaailma muuttuu siihen, että nyt voi ottaa rennommin, kun ei tarvi enää laihduttaa. Ei se niin mene.
Niillä ihmisillä, jotka pysyy hoikkana (ja terveenä), elämäntavat on aina samanlaiset, eikä sitä painoa ja terveyttä horjuta vaikka söisi viikon huonosti tai ei ehtisi treenaamaan kunnolla kuukauteen. Kun ne tämän poikkeusajanjakson jälkeen palaa automaattisesti takaisin niihin terveellisiin tottumuksiin. Ylipainoisilla se menee vähän toisinpäin, ne lihottavat tavat on se tottumus ja ne normaalipainoa tukevat tavat on se poikkeus. Jos haluaa pudottaa painoaan ja pysyä hoikempana, noi tavat pitää saada pyöräytettyä toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottava kysymys, koska kyllä se onnnistuu hyvinkin nopeasti, puolessa vuodessa, mutta valitettavasti tämän jälkeen todennäköisyys lihoa takaisin on erittäin suuri.
Itse onnistuin laihtumaan puolessa vuodessa Cambridge-dieetillä 32 kg. Ja kovasti vannoin että ikinä enää en itseäni ylipainoon päästä. Mutta se sudennälkä ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen joka syntyi kuukausien pussikuurin ja ketoosin aikana esti kyllä kaikki päätökset. Nyt, 2 vuotta tuosta dieetistä painan enemmän kuin koskaan (aloitin Cambridgen 88-kiloisena, nyt painoa on 93 kg) ja lisäksi saan hoitoa ahmimishäiriöön, joka ei hoidosta huolimatta ole kovin hyvin hallinnassa.
Minkälaista hoitoa saat ahmimishäiriöön? Olen myös miettinyt Cambridgen aloittamista, saako sieltä hyvät ohjeet myös pussikuurien jälkeiseen ruokailuun?
Ei ole mitään järkeä laihduttaa millään erikoispussi-systeemillä, missä ei opita normaalia ruokaa syömään. Ethän sinä loppuikääsi aio niitä pusseja syödä, jotka on vielä kalliitakin. Suosittelen sulamo.fi -sovellusta. Syöt normaalia ruokaa ja vähitellen opit, että mitä kannattaa syödä, jotta paino putoaa. Ja painon pitää pudota hitaasti. Eli sitä kautta pysyvä elämänmuutos, ei mitään kuuria!!!
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki luulee, että lihominen tai laihtuminen on kalorijuttu. Media tuputtaa meille sitä "totuutta". Toki se osittain pitääkin paikkaansa, mutta oikeasti laihtuminen on enemmän hormonijuttu. Laihtumisen helppous riippuu lähinnä insuliinitasoista ja kortisolitasoista (insuliini ja kortisoli on hormoneja).
Ja kuitenkin, noiden hormonien toimintaan ja määrään kehossa voi vaikuttaa, ylläripylläri, elämäntavoilla. Ruualla, liikunnalla ja levolla (uni+rentoutuminen). Ravitsevaa ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja tarpeeksi unta. Vähemmän stressiä ja voilà, noi hormonitkin on kehossa tasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Itelläni lähti n.30kg alta puolessa vuodessa :) Lähtöpaino oli 163
Olet tehnyt hienon muutoksen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki luulee, että lihominen tai laihtuminen on kalorijuttu. Media tuputtaa meille sitä "totuutta". Toki se osittain pitääkin paikkaansa, mutta oikeasti laihtuminen on enemmän hormonijuttu. Laihtumisen helppous riippuu lähinnä insuliinitasoista ja kortisolitasoista (insuliini ja kortisoli on hormoneja).
Ja kuitenkin, noiden hormonien toimintaan ja määrään kehossa voi vaikuttaa, ylläripylläri, elämäntavoilla. Ruualla, liikunnalla ja levolla (uni+rentoutuminen). Ravitsevaa ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja tarpeeksi unta. Vähemmän stressiä ja voilà, noi hormonitkin on kehossa tasapainossa.
Tietenkin hormoneihin vaikutetaan syömällä. Onko joku muuta väittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki luulee, että lihominen tai laihtuminen on kalorijuttu. Media tuputtaa meille sitä "totuutta". Toki se osittain pitääkin paikkaansa, mutta oikeasti laihtuminen on enemmän hormonijuttu. Laihtumisen helppous riippuu lähinnä insuliinitasoista ja kortisolitasoista (insuliini ja kortisoli on hormoneja).
Ja kuitenkin, noiden hormonien toimintaan ja määrään kehossa voi vaikuttaa, ylläripylläri, elämäntavoilla. Ruualla, liikunnalla ja levolla (uni+rentoutuminen). Ravitsevaa ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja tarpeeksi unta. Vähemmän stressiä ja voilà, noi hormonitkin on kehossa tasapainossa.
Totta, juuri näin. Riittävästi ravitsevaa ruokaa, riittävästi rasvaa ja suhteellisen vähän hiilihydraatteja, riittävästi unta ja säännöllinen elämänrytmi, liikuntaa, ja stressi pois. Siten saadaan nuo hormonitasot kuntoon. Olet aivan oikeassa. Mutta sekään ei liity kaloreihin, eikä noita hormoneja saa kuntoon kaloreita rajoittamalla. t. se hormoneista kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottava kysymys, koska kyllä se onnnistuu hyvinkin nopeasti, puolessa vuodessa, mutta valitettavasti tämän jälkeen todennäköisyys lihoa takaisin on erittäin suuri.
Itse onnistuin laihtumaan puolessa vuodessa Cambridge-dieetillä 32 kg. Ja kovasti vannoin että ikinä enää en itseäni ylipainoon päästä. Mutta se sudennälkä ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen joka syntyi kuukausien pussikuurin ja ketoosin aikana esti kyllä kaikki päätökset. Nyt, 2 vuotta tuosta dieetistä painan enemmän kuin koskaan (aloitin Cambridgen 88-kiloisena, nyt painoa on 93 kg) ja lisäksi saan hoitoa ahmimishäiriöön, joka ei hoidosta huolimatta ole kovin hyvin hallinnassa.
Minkälaista hoitoa saat ahmimishäiriöön? Olen myös miettinyt Cambridgen aloittamista, saako sieltä hyvät ohjeet myös pussikuurien jälkeiseen ruokailuun?
Ei ole mitään järkeä laihduttaa millään erikoispussi-systeemillä, missä ei opita normaalia ruokaa syömään. Ethän sinä loppuikääsi aio niitä pusseja syödä, jotka on vielä kalliitakin. Suosittelen sulamo.fi -sovellusta. Syöt normaalia ruokaa ja vähitellen opit, että mitä kannattaa syödä, jotta paino putoaa. Ja painon pitää pudota hitaasti. Eli sitä kautta pysyvä elämänmuutos, ei mitään kuuria!!!
Pussikuuria harkitseva: ota kaupassa pussi käteesi ja lue sisällysluettelo. Näyttääkö se sinusta terveelliseltä, ravintorikkaalta ja aidolta ruualta? Tuskin.
Jätä pussi sinne ja osta juureksia, öljyä, kalaa, pähkinöitä, salaatteja ja yrttejä. Hauduta juureksia ja kalaa uunissa ja tee salaatti. Jatka seuraavana päivänä.
Ne "terveellisesti" syövät eivät aina tajua sitä, jos eivät laihdu, on muutettava jotain syömisissä. Eikä uskotella, että vika on itsessä eikä ruuassa. Ja nimenomaan ruuan sisällössä. Onhan se toisaalta hyvä syy luovuttaa.