Mitä ajattelette ujosta ja pelokkaasti esiintyvästä henkilöstä työpaikalla?

Tunnen myötätuntoa, sillä itse olin nuorena äärettömän ujo.

Älä vaivaa päätäsi moisilla kysymyksillä. Yhtään fiksu ihminen osaa suhtautua erilaisiin ihmisiin järkevästi. Etkä todellakaan ole ainut ujo tapaus, toiset vain kätkevät pelkonsa paremmin.

Mietin, että millaisia ne muut hakijat oli.

Luottaisin enemmän kuvauksen kaltaiseen kuin johonkin lipevään supliikkityyppiin.

Uppaan!

En ajattele mitään, niin kauan kun ihminen kuitenkin yrittää. Tai ehkä, että hyvä, kyllä se siitä. Monilla on vaikeata ja monet joutuvat tuöemaan toimeen sen kanssa, koska meidänkin alamme ja työmme on sellainen, että pitää esiintyä ja pitää keskustella. Sen oppii ja siihen tottuu kun aikansa totuttelee.

Jos sen sijaan ihminen ei eddes yritä, vaan vetäytyy sen taakse, että on ujo ja se siitä, ei hän pysty eikä hänen tarvitse, päättelen, että tämän ihmisen ura on ohi ennen kuin se alkoikaan. Koska ala todellakin on sellainen, että työn hoitaakseen pitää esiintyä ja seurustella. Jollei sitä tee, ei myöskään hoida työtään kunnolla - ja kyllä se sitten tehokkaasti vähentää selviämisen mahdollisuuksia rajusti kilpaillulla asiantuntija-alalla.

Ujo ihminen saa aina välittömästi sympatiani, ja pyrin helpottamaan hänen oloaan, jos mahdollista. Olen itse ollut todella ujo, ja olen vieläkin, mutta tulen toimeen tämän piirteeni kanssa. En ylipäänsä odota, että kaikki ihmiset olisivat itsevarmoja ja sanavalmiita.

Luotan kyllä, jos ne pelokkaasti sanotut jutut on järkeviä. Enkä mitenkään sääli tai hämmästele, ihmiset on erilaisia.

Ujoutta siedetään, jos on alallaan huippuhyvä. Palavereissa ym. pitää kiintenkin saada asiat sovittua, joten aika rasittavaa jos yhdestä saa lypsää kaiken irti ja jää epäselväksi, ymmärsikö se nyt kaiken.

En ajattele mitään. Esimiehen tehtävä, että ko työntekijä osaa asiansa ja hoitaa hommansa. 

Ymmärrän heitä, koska itse olen samanlainen. Onneksi minun alalla ei tarvitse olla esillä enkä kyllä edes suostuisi sellaiseen työhön. Ei ujous tarkoita sitä, että olisi jotenkin huonompi ihminen tai työntekijä. Minulla meni noin 30 vuotta ennen kuin opin hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. En koskaan tule muuttumaan puheliaaksi tai ulospäinsuuntautuneeksi tai pääsemään ujoudesta. Edelleenkin minulla kyllä on huono itsetunto ja on taipumusta itsensä vähättelyyn ja muihin vertaamiseen ja itsekriittisyyteen. Ymmärrän toisia ujoja.