Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuuden mummolat ankeita kerrostaloyksiöitä
20.06.2017 |
Tulevaisuuden mummolat, mitenköhän ankeaa tulevaisuuden lapsilla tulee olemaan kun isovanhemmat asuvat isojen maalaistalojen sijaan joissain kusisissa yksiöissä?
Lasten vanhemmat eroavat moninkertaisesti entisaikoihin verrattuna ja asuinkustannukset ovat nousseet vuosikymmeniä nopeammin kuin yleinen suhteellinen tulotaso. Ei jokaisella ole varaa hankkia isoa asuntoa kaupungeissa ja YH-äidit, että eronneet isät maksavat molemmat joko vuokraa tai asuntolainaa pienemmästä ja ankeammasta talosta kuin yhdessä olevalla perheellä olisi mahdollista.
Ennenhän vanhukset asuivat maalla ja heidän lapset ja lapsenlapset lähiöissä tai kaupungissa jolloin isovanhempien luona oli aina erilainen maailma, nyt isovanhemmat asuvat samalla tavalla joissain lähiöissä kuin parikymppiset joilla vielä elämä edessä.
Olenko ainoa jonka mielestä vanhemmilla joiden lapset ovat muuttaneet pois tai joilla on lapsenlapsia tulisi olla asunto jossa olisi ainakin yksi vierashuoneena toimiva tila eikä mikään tehoneliö-opiskelijaboksi?
Vanhemmilla ja isovanhemmilla tulisi olla tilaa, ymmärrän kyllä, että jokin 200 neliöinen muuttotappiokunnan omakotitalo voi olla kahdelle ihmiselle työläs, mutta miksi ihmeessä vanhemmat ihmiset muuttavat lasten lähdettyä 70-80 neliöisistäkin taloista 20-30 neliön koirankoppeihin.
Olen kyllä hieman kateellinen kun tuttavien perheessä lähisuku asuu salkkarityyliin arvoalueella miltei naapurirapuissa jo monen sukupolven ajan ja asunnot kulkevat sukupolvelta toisella.
Tuollaiseen perhe"dynastiaan" olisi mielestäni hyvä kaikkien pyrkiä sen sijaan, että kaikki ovat eronneita ja maksavat omia yksiön vuokriaan vielä eläkkeelläkin sen sijaan, että perheet omistaisivat asuntonsa.
Tämän myös vaatisi, että asunnot olisivat jollain relevantilla ja keskeisellä alueella. Lapset voivat haluta muuttaa johonkin toiseen lähiöön, mutta kantakaupungin asunto tulee aina olemaan haluttu.
Myös juurettomuus on iso ongelma edellä mainituista syistä, vaatii tutkimusten mukaan 10 vuotta, että ihminen tuntee tietyn paikan oli se sitten kaupunginosa tai katu kodikseen. Tämän takia myös ero ja muutto lasten ollessa kasvuiässä voi aiheuttaa nuoren kehityksessä turhia haittoja.
Ihmisillä on turha kiire muuttaa jatkuvasti eri puolille ja pienentää asuntojaan. Eikö olisi melkeinpä ylpeyden aihe, että tietty asunto on kokenut monet eri vuosikymmenet ja katsoo samaa näkymää ikkunasta josta moni sukupolvi ennen sitäkin on katsonut?
Kommentit (79)
Mä olen luullut, että vain maalla vanhukset "ostavat kirkolta kaksion" (koska on myös se talo kesäasunnoksi). Ja kaupunkilaisvanhukset kolmion, juurikin harrastustilan/vierashuoneen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa mitens työmatkat, jos isovanhemmat joutuisivat muuttamaan maalle? Minun äidilläni ei esim. ole ajokorttia, taksillako hän töihin tulisi? En usko, että suostuisi junalla ja muilla julkisilla matkustelemaan tuntitolkulla kun nyt pääsee kävellen töihin.
Ja eikö omakotitalosta ole kovasti vaivaakin, miten jaksaisi hoitaa kotia ja tonttia. Eikä varmasti osaisi nauttia mökkeilystäkään enää jos koko arkikin olisi samaa puuhastelua ja uurastusta.Äitisi ehtii olla mummona vielä eläkkeelläkin. Harva sitä paitsi tekee noin nuorena kaikki lapset kahdessa polvessa nykyään. Monet sas esikoisensa pitkälti kolmekymppisinä.
Olen minäkin jo yli kolmekymppinen ja äitikin yli kuuskymppinen, mutta niin vaan on vieläkin työelämässä. Mutta mielestäsi vanhempieni kuuluisi siis jättää kaikki ystävänsä ja sukunsa eläköityessään ja muutettava maalle?
Pitäisikö mielestäsi suvun mökki sitten myydä ja kaikki historia sen mukana kun siitä ei jaksettaisi enää huolehtia?
Minusta on ihana, että lapseni isovanhemmat asuvat vartin ajomatkan pääsä niin, että sinne voi piipahtaa koska vaan, olisi kauhea surku jos vanhempani haluaisivat muuttaa meistä kauas.
Minun molemmat mummolat oli nimenomaan omakotitaloja, toinen iso rintamamiestalo Kuopiossa ja toinen vanha hirsitalo maalla peltojen keskellä. Maalla asuva mummo vuokrasi viimeisinä elinvuosinaan tosin myös kerrostaloyksiötä jossa oli talvisin paljon ja vain kävi potkurilla omakotitalossa, kun ei jaksanut lämmittää hirsitalon uunia ja hirsitalossa oli turhan kylmä.
N26
Ihan irrelevantti aloitus. Ihan kun meidän isovanhempia koko lapsenlapset kiinnostaisi! Ei kyllä ole väliä minkälaisissa asunnoissa siis asuvat. 7v aikana ei ole lapset olleet mummulassa yökylässä, eikä koskaan tule olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on oikeassa, koska alle 10 vuoden kuluttua vanhus joutuu omaisuudellaan maksamaan kaikki hoitonsa. Tilalle saa palvelutalosta yksiön, jossa vuokra on 2000 e/kk. Sisältää asunnon, veden ja vartijapalvelut, ei muuta. Hoitopalveluja ei saa palvelutalon ulkopuolelle.
Miten se eroaa nykytilaan, kun vanhus ei edes pääse hoitoon?
Siten, että vanhus saa nyt pitää kotinsa ja omaisuutensa, vaikka ei saa hoitoa. Tulevaisuudessa omaisuus otetaan kunnalle,mutta tilalle ei saa hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää millaisi ankeita perhejouluja vietetään kun kaikki asuvat yksiöissä.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa yleistyy kommuuni-mummolat, yhteisasumisen yleistyessä.
Esimerkiksi samanmieliset sinkut ja perheettömät ikääntyvät hakeutuvat yhteisasumiseen taloihin Frendit-sarjan hengessä.
Vanhukset varmaan pakotetaan tällaiseen. Tukia vähennetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun molemmat mummolat oli nimenomaan omakotitaloja, toinen iso rintamamiestalo Kuopiossa ja toinen vanha hirsitalo maalla peltojen keskellä. Maalla asuva mummo vuokrasi viimeisinä elinvuosinaan tosin myös kerrostaloyksiötä jossa oli talvisin paljon ja vain kävi potkurilla omakotitalossa, kun ei jaksanut lämmittää hirsitalon uunia ja hirsitalossa oli turhan kylmä.
N26
Homeeseenhan se talo sitten meni kun ei talvisin pidetty peruslämpöjä.
Vierailija kirjoitti:
"Ennenhän vanhukset asuivat maalla"
En tiedä kuinka vanha aloittaja on mutta minun, nelikymppisen, mummolat olivat kyllä kerrostalossa kumpikin. Suomi kaupungistui sotien jälkeen todella voimakkaasti ja on naiivia ajatella, että kaikki olisivat voineet jäädä maalle pitämään niitä tulevaisuuden mummoloita pystyssä. Kansaneläkkeellä elävä mummoni asui leskeksi jäätyään pienessä yksiössä, minulla on ihania muistoja kun katsoimme yhdessä mustavalkotelkkaria, luimme kirjoja, kävimme lähikaupassa ja -puistossa. Ei tullut mieleenkään vaatia "vierashuoneena toimivaa tilaa", semminkin kun hänen kotitorppansa ei ollut paljon isompi.
Mun viiskymppisen mummolat olivat kauniissa omakotitaloissa. Puisia ja hienoja suurella tontilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minun mummola oli kerrostaloyksiössä enkä ole edes Helsingistä. Sama mummo siellä on ihan sama minkälaisessa asunnossa asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ennenhän vanhukset asuivat maalla"
Huutonaurua! 😂😂Ainakin suurimmalla osalla meistä 1960-luvun Helsingissä asuvista lapsista mummola nimenomaan oli maalla. Vain harvalla oli mummola Helsingissä.
Minulla mummola oli Helsingissä, vaikka itse asuin maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun molemmat mummolat oli nimenomaan omakotitaloja, toinen iso rintamamiestalo Kuopiossa ja toinen vanha hirsitalo maalla peltojen keskellä. Maalla asuva mummo vuokrasi viimeisinä elinvuosinaan tosin myös kerrostaloyksiötä jossa oli talvisin paljon ja vain kävi potkurilla omakotitalossa, kun ei jaksanut lämmittää hirsitalon uunia ja hirsitalossa oli turhan kylmä.
N26
Homeeseenhan se talo sitten meni kun ei talvisin pidetty peruslämpöjä.
Olen rakennusinsinööri ja tullut siihen tulokseen, että ei perinteinen talo homehdu kylmillään, jos sitä kesäisin kuivataan ja tuuletellaan. Olen lukenut, että tuollainen perussääntö juurikin aiheuttaa hometta. Siis esim 11 astetta. Home ei lisäänny pakkasessa.
Miehen mummola on 40vuotta ollut talvet kylmillään. Ei hometta. Meidän suvun mökki sama juttu.
Miksi siellä on kusista? Mummo niin vanha että tarvitsisi jo vaippoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt -78, mummit 1919 ja 1926 ja molemmat mummolat olivat kerrostaloasuntoja, yksiö ja kaksio. Kävin usein varsinkin töölöläisyksiössä asuvan äidinäitini luona ja hänestä on erittäin lämpimät muistot. Miehenkin (-77) molemmat mummot asuivat kerrostalokodeissa.
Vierailija kirjoitti:
"Olenko ainoa jonka mielestä vanhemmilla joiden lapset ovat muuttaneet pois tai joilla on lapsenlapsia tulisi olla asunto jossa olisi ainakin yksi vierashuoneena toimiva tila eikä mikään tehoneliö-opiskelijaboksi?"
Jos ylimääräinen huone mummolassa on lapsille ja lastenlapsille niin tärkeä, mikäänhän ei estä poismuuttaneita lapsia investoimasta vanhempiensa asuntoihin siten, että näissä asunnoissa on yksi huone lapsia ja lapsenlapsia varten. Neliöhinnat ja neliövuokrat on helppo laskea, joten siitä vaan lompakkoa keventämään.
Yhtään lisäasumisalaa emme saa, jos sitä ei saa rakentaa. Myös ap:n murhe on osin seurausta kaavoituspolitiikasta, jolla ylläpidetään kasvukeskusten huonoa asuntotilannetta. Nyt jopa KHO on lähtenyt leikkiin mukaan.
No näinhän se oli Neuvostoliitossakin, köyhät vanhukset oli jossain ankeassa pienessä kerrostaloasunnossa jos eivät sukulaisten luona asuneet. Suomi on menossa kohti jotain mikä muistuttaa todella paljon Neuvostoliittoa vaikka porvarit kovasti muuta toitottaa.
Jaa no mulle kokolailla yks ja sama. Mummolassa käydään kerran kuussa tai kahdessa, juodaan kahvit ja lähdetään kotiin pois häiritsemästä isovanhempien television katselua tai kotitöiden tekoa. Kokolailla yhdentekevää millaiset puitteet siinä on ympärillä ja siksipä en sitä nyt tässäkään kirjoita.
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se oli Neuvostoliitossakin, köyhät vanhukset oli jossain ankeassa pienessä kerrostaloasunnossa jos eivät sukulaisten luona asuneet. Suomi on menossa kohti jotain mikä muistuttaa todella paljon Neuvostoliittoa vaikka porvarit kovasti muuta toitottaa.
Kaipa se Neuvostoliittokin saatiin sillä iskostettua ihmisiin että sielläkin vaan hoettiin hokemisen perään että kaikki on hyvin ja arvostella ei saa tai on muutoin joku luuseri pummi, kunnon ihminen ei arvostele vaan menestyy oli se menestys sitten kuinka päänsisäistä fantasiaa tahansa ja todellisuus muuta.
Jokainen saa tottakai asua miten haluaa. Jos asuu kerrostaloyksiössä, niin ei pidä myöskään odottaa, että lapsenlapset tulevat yökylään tai ylipäätään lapset perheineen viitsivät kovin usein kyläillä. Mun anoppi asuu just noin, vaikka varaa olisi asua vähän isommassakin asunnossa. En tietenkään odota, että hän meitä varten asuisi vaikka kaksiossa, mutta on aika ärsyttävää se ruikutus, kun käydään liian harvoin. Kun meidän lapset olivat ihan pieniä, hän asui rivarikolmiossa ja siellä kävimme aika ahkerasti, oli sentään vähän tilaa hengittää ja kesällä saatoimme olla koko porukalla pihalla, kun olimme miehen sisarusten perheiden kanssa yhtäaikaa kyläilemässä.
En tajua mitä ihmisen päässä liikkuu, kun hän kutsuu sinne minikopperoon yli 10 ihmistä yhtäaikaa, ei siellä kukaan jaksa olla, meidän nuoret ovat käyneet mummollaan viimeksi joulun aikaan. Yökylässä lapset eivät halunneet käydä enää vuosiin, kun ei tahdo lattialle mahtua patjoille ja varastossa säilytettävät vuodevaatteet kuulemma haisevat pahalta.
Painajaismaista minusta olisi asua tuolla tavalla, mutta eihän siinä mitään, jos siitä tykkää.