Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuuden mummolat ankeita kerrostaloyksiöitä
20.06.2017 |
Tulevaisuuden mummolat, mitenköhän ankeaa tulevaisuuden lapsilla tulee olemaan kun isovanhemmat asuvat isojen maalaistalojen sijaan joissain kusisissa yksiöissä?
Lasten vanhemmat eroavat moninkertaisesti entisaikoihin verrattuna ja asuinkustannukset ovat nousseet vuosikymmeniä nopeammin kuin yleinen suhteellinen tulotaso. Ei jokaisella ole varaa hankkia isoa asuntoa kaupungeissa ja YH-äidit, että eronneet isät maksavat molemmat joko vuokraa tai asuntolainaa pienemmästä ja ankeammasta talosta kuin yhdessä olevalla perheellä olisi mahdollista.
Ennenhän vanhukset asuivat maalla ja heidän lapset ja lapsenlapset lähiöissä tai kaupungissa jolloin isovanhempien luona oli aina erilainen maailma, nyt isovanhemmat asuvat samalla tavalla joissain lähiöissä kuin parikymppiset joilla vielä elämä edessä.
Olenko ainoa jonka mielestä vanhemmilla joiden lapset ovat muuttaneet pois tai joilla on lapsenlapsia tulisi olla asunto jossa olisi ainakin yksi vierashuoneena toimiva tila eikä mikään tehoneliö-opiskelijaboksi?
Vanhemmilla ja isovanhemmilla tulisi olla tilaa, ymmärrän kyllä, että jokin 200 neliöinen muuttotappiokunnan omakotitalo voi olla kahdelle ihmiselle työläs, mutta miksi ihmeessä vanhemmat ihmiset muuttavat lasten lähdettyä 70-80 neliöisistäkin taloista 20-30 neliön koirankoppeihin.
Olen kyllä hieman kateellinen kun tuttavien perheessä lähisuku asuu salkkarityyliin arvoalueella miltei naapurirapuissa jo monen sukupolven ajan ja asunnot kulkevat sukupolvelta toisella.
Tuollaiseen perhe"dynastiaan" olisi mielestäni hyvä kaikkien pyrkiä sen sijaan, että kaikki ovat eronneita ja maksavat omia yksiön vuokriaan vielä eläkkeelläkin sen sijaan, että perheet omistaisivat asuntonsa.
Tämän myös vaatisi, että asunnot olisivat jollain relevantilla ja keskeisellä alueella. Lapset voivat haluta muuttaa johonkin toiseen lähiöön, mutta kantakaupungin asunto tulee aina olemaan haluttu.
Myös juurettomuus on iso ongelma edellä mainituista syistä, vaatii tutkimusten mukaan 10 vuotta, että ihminen tuntee tietyn paikan oli se sitten kaupunginosa tai katu kodikseen. Tämän takia myös ero ja muutto lasten ollessa kasvuiässä voi aiheuttaa nuoren kehityksessä turhia haittoja.
Ihmisillä on turha kiire muuttaa jatkuvasti eri puolille ja pienentää asuntojaan. Eikö olisi melkeinpä ylpeyden aihe, että tietty asunto on kokenut monet eri vuosikymmenet ja katsoo samaa näkymää ikkunasta josta moni sukupolvi ennen sitäkin on katsonut?
Kommentit (79)
Helsinkiläiset taas äänessä, teillä ei varmaan edes ole omaa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset taas äänessä, teillä ei varmaan edes ole omaa autoa.
Mitä sitten? Jos meidänkin mummolamme on ollut kerrostalossa Helsingissä, niin mikä saa sinut kuvittelemaan, että haluaisimme lapsillemme jotain muuta? Kerrostalomummola Helsingissä on ihan loistava juttu. Eivät tarvitse mummotkaan autoa viedäkseen lapsenlapsia Linnanmäelle, Korkeasaareen, Suomenlinnaan, laivaristeilylle Tukholmaan tai Tallinnaan jne. Eikä asiasta tarvitse sopia edes edellisenä päivänä vaan puolen tunnin varoitusaika riittää vallan hyvin.
Siis miksi isovanhempien pitäisi muuttaa liian isoon taloon maalle? Oman lapsen isovanhemmat asuvat tuossa parin metropysäkin päässä ja on tosi kätevää kun on lyhyt matka kyläillä.
Olen 80 luvulla syntynyt ja omat isovanhemmat asuivat myös ihan lähellä meitä kerrostalossa, jos olisivat asuneet maalla niin ei varmaan olisi käyty kyläilemässä sitäkään vähää mitä nyt käytiin.
Ja miksi pitäisi olla ylimääräinen huone? Eikö lapsenlapsi voi leikkiä ja seurustella isovanhempien kanssa ihan olohuoneessa missä muutkin viettävät aikaa, eikä erillään muista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa yleistyy kommuuni-mummolat, yhteisasumisen yleistyessä.
Esimerkiksi samanmieliset sinkut ja perheettömät ikääntyvät hakeutuvat yhteisasumiseen taloihin Frendit-sarjan hengessä.
Frendit - valheellinen kuva soluasumisesta jo vuodesta 1994
Asuin kommuunissa jo silloin, ja haluaisin sellaiseen uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mun kaikki kestää.
Mulle sopii parhaiten asuminen kerrostalossa urbaanilla alueella (ei tosin yksiössä, ei neukkukuutiossa, ei betonihelvetissä), ja vaikka lapsiani yli kaiken rakastankin niin en todellakaan aio elää vuosikymmeniä omien toiveitteni vastaisesti, jotta voisin joskus hamassa tulevaisuudessa tarjota lapsenlapsilleni mummolan, jollaisen he tai vanhempansa EHKÄ haluavat.
P.s. olen 39v, mummoni syntyivät -19 ja -26 ja toinen asui töölöläisessä yksiössä, toinen herttoniemeläisessä kaksiossa koko sen ajan kun heidät sain pitää. En todellakaan osannut kaivata mitään maatilamummolaa, kun ei minùlla ole sellaista koskaan ollut. Mummoja on kyllä ikävä.
Mun mummo asui pienessä yksiössä keskisuuressa kaupungissa. Elämäntyönsä teki tehdastyöläisenä ja oli muuten yksinhuoltaja. Meidän perhe asui pienessä kirkonkylässä. Minusta oli jännää päästä käymään kaupunkimummolaan. Toinen mummo asui meidän yläkerrassa, siltäkin puolelta ukki kuollut ennen syntymääni. Eli minulla ei ainakaan ole ollut mitään maalaismummolaa koskaan, eikä monella kaverillanikaan ollut. Niitä pieniä taloja kirkonkylällä monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolani olivat Töölössä ja Ullanlinnassa, jota silloin Eiraksi kutsuttiin. 60-luvulla.
Mummola on se missä mummo asuu. Pitääkö luuttaa maalle kun saa lapsenlapsia? Jos on stadilainen viidennessä polvessa on hankala sitä mummolaa maalta saada, eikä haluakaan.
Mummot matkusteli ympäri maailmaa ja asui ihanissa vanhoissa taloissa kantakaupungissa. En ymmärrä miten tuo nyt voisi olla huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Mummolani olivat Töölössä ja Ullanlinnassa, jota silloin Eiraksi kutsuttiin. 60-luvulla.
Mummola on se missä mummo asuu. Pitääkö luuttaa maalle kun saa lapsenlapsia? Jos on stadilainen viidennessä polvessa on hankala sitä mummolaa maalta saada, eikä haluakaan.
Mummot matkusteli ympäri maailmaa ja asui ihanissa vanhoissa taloissa kantakaupungissa. En ymmärrä miten tuo nyt voisi olla huono asia.
Lisään vielä, että omien lastenlasteni mummola on ihan samalaisessa vanhassa talossa täällä huudeilla. Ai kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en yh:na ainakaan halua pitää 120 neliön omakotitaloa 1500 neliön puutarhatontilla yksin. Pojallani olisi vain aina työleiri minun luokse tullessa. Varmaan hän myös muuttaa johonkin isompaan kaupunkiin työn perässä. Minusta on paljon parempi, jos se vierashuone on hänellä, ja voin mennä sinne hoitamaan lapsia kun heillä on työkiireitä, ja minulla on oma sievä kerrostalokaksio jossain lähettyvillä, minne lapset voivat tulla koulun jälkeen.
En malta odottaa, kun saan lapsia niitä meno-paluu yli 1000 km matkoja julkisilla (ei ole omaa autoa) mummolaan perähikiälle pääkaupunkiseudulta. Mummolasta lähimpään markettiin 15 km. Siellä tulen olemaan jumissa lomilla vikisevien pentujen kanssa: "Mulla on TYLSÄÄ, äiti lähetään jo kotiin!!". Paikkakunnalla ei ole hyviä uimarantoja, ei elokuvateattereita, eikä juuri koskaan lasten tapahtumia jne. 🙃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on oikeassa, koska alle 10 vuoden kuluttua vanhus joutuu omaisuudellaan maksamaan kaikki hoitonsa. Tilalle saa palvelutalosta yksiön, jossa vuokra on 2000 e/kk. Sisältää asunnon, veden ja vartijapalvelut, ei muuta. Hoitopalveluja ei saa palvelutalon ulkopuolelle.
Kurjinta on se, että mummot ovat nykyään usein eronneita. Mummolat ovat nykyään enemmän eroperheen mummoloita, joissa on joku pappa, joka ei ole sukua ja joka ei niin välittäisi sen puolisonsa lapsenlasten vierailuista.
Tää on oikeesti kurjempaa kuin ahdas mummola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin syrjäytyneet hei harvemmin kykenee edes lisääntymään nykyään. Vai käsi ylös hep, kuinka monen täällä lasten mummola on yksiö? Tai kuinka moni uskoo asuvansa yksiössä toimintakykyisenä vanhuksena?
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on oikeassa, koska alle 10 vuoden kuluttua vanhus joutuu omaisuudellaan maksamaan kaikki hoitonsa. Tilalle saa palvelutalosta yksiön, jossa vuokra on 2000 e/kk. Sisältää asunnon, veden ja vartijapalvelut, ei muuta. Hoitopalveluja ei saa palvelutalon ulkopuolelle.
Miten se eroaa nykytilaan, kun vanhus ei edes pääse hoitoon?
Mun mummola oli Helsingin Munkkiniemessä. Omalla piha-alueella kasvoi omenapuita ja karviaismarjapensaita, ja ennen kuin täytin 2 vuotta mummolassa olisi ollut oma uima-allas kotona. Paljon parempi kuin joku hikinen maalaistalo pitkän matkan päässä. Ei me mistään landelta oltu edes.
Minusta tuo rahojen siirto mummojen taskuista monikansallisten yhtiöiden voittoihin pitäisi saada loppumaan. Mummojen on kohta myytävä kaikki, jotta saa hoitoa. Odottakaas vaan. Ne kääntää kaikki kivet, jotta osakkeenomistajien voitto suurenisi.
Vanhainkodit pitää saada takaisin.
Jaa mitens työmatkat, jos isovanhemmat joutuisivat muuttamaan maalle? Minun äidilläni ei esim. ole ajokorttia, taksillako hän töihin tulisi? En usko, että suostuisi junalla ja muilla julkisilla matkustelemaan tuntitolkulla kun nyt pääsee kävellen töihin.
Ja eikö omakotitalosta ole kovasti vaivaakin, miten jaksaisi hoitaa kotia ja tonttia. Eikä varmasti osaisi nauttia mökkeilystäkään enää jos koko arkikin olisi samaa puuhastelua ja uurastusta.
Vierailija kirjoitti:
Jaa mitens työmatkat, jos isovanhemmat joutuisivat muuttamaan maalle? Minun äidilläni ei esim. ole ajokorttia, taksillako hän töihin tulisi? En usko, että suostuisi junalla ja muilla julkisilla matkustelemaan tuntitolkulla kun nyt pääsee kävellen töihin.
Ja eikö omakotitalosta ole kovasti vaivaakin, miten jaksaisi hoitaa kotia ja tonttia. Eikä varmasti osaisi nauttia mökkeilystäkään enää jos koko arkikin olisi samaa puuhastelua ja uurastusta.
Äitisi ehtii olla mummona vielä eläkkeelläkin. Harva sitä paitsi tekee noin nuorena kaikki lapset kahdessa polvessa nykyään. Monet sas esikoisensa pitkälti kolmekymppisinä.
Minulla oli mummola maalla. Se oli kivaa lapsena. Itse olen asunut koko ikäni Stadissa kerrostalossa. Olen 58v. En mistään hinnasta muuttaisi mihinkään landelle mummokommuuniin. Hyi hitto, ennemmin hyppään Kolera-altaaseen. Haluan asumiselta yksityisyyttä.